Kuluraportti kesäkuu 2019

Kesäkuussa rahaa meni 1200 €. Toukokuun kuluja raportoidessa valehtelin toukokuun ruokakulujen olleen vain 587 €, mutta siitä luvusta puuttui muutama kuun lopun ostos, joten oikeasti toukokuun ruokailukulut olivatkin korkeammat ja lähes sitä (korkeaa) tasoa, jota ruokailukulut ovat tyypillisesti olleet. Nyt kuitenkin kesäkuussa ruokailuun meni vain 579 €. Tosin tällä kertaa ruokakuluja laski ulkomaanmatka, joiden osalta tapani mukaan merkkaan ruokailutkin matkakuluihin, koska olen kiinnostuneempi siitä paljonko rahaa kuhunkin reissuun menee kokonaisuudessaan kuin ruokailujen kokonaiskulujen määrästä. Joka tapauksessa ehkäpä ruokailukulut eivät kesäkuussakaan merkittävästi laskeneet.

Kesäkuussa ostin hieman vaatteita, joihin meni 48 €, ja kävin hieronnassa 35 €. Lisäksi kävimme tosiaan vaimoni kanssa pienellä lomareissulla ulkomailla, johon meni 292 €. Vaatteet olivat aika pakollinen ostos, mutta hieronta ja matka olivat harkinnanvaraista luksusta.

Auton käyttö on nykyisellään aika nollissa, enkä ole joutunut tankkaamaan sitä toukokuun alun jälkeen. Olen tähän asti tehnyt autostani 100 € kuukausittaisen poiston (joka on siis mukana kokonaiskuluissani). Tällä hetkellä epäilen kuitenkin tuota vanhaa tahtia liian nopeana, koska auto tosiaan seisoo pääasiassa pihassa kilometrejä kartuttamatta, minkä lisäksi en usko, että usean vuoden poistojen jälkeen arvonlaskua on enää perusteltua pitää yhtä korkeana kuin alussa. Niinpä päätin heinäkuusta alkaen pienentää kuukausittaisen poiston 80 euroon. Eli vielä kesäkuussa luvuissa on mukana vanhan mallin mukiainen 100 € poisto.

Nyt kun olen tosiaan vuosia noudattanut tätä poistomallia autoni kanssa, voin kokemukseni perusteella sanoa, että pidän sitä järkevänä tapana seurata auton todellista kulua. Vaikka olen aika karkealla tavalla päättänyt poistaa 100 €/kk autostani, niin sen mukaan mitä olen vastaavien autojen myynti-ilmoituksia seurannut, on tuo tapa aika hyvin noudattanut auton todellistakin arvonalentumista. Näin ollen kokonaiskulunikin kuvaavat täsmällisemmin todellista kulutustani, kun en ole jättänyt huomioimatta auton arvonalentumista.

Joku muu olisi voinut laskea auton kulun esimerkiksi autolainan lyhennyserien mukaan, mutta itse en pidä sitä järkevänä tapana - varsinkaan, kun itse maksoin autolainan pois hyvin nopeasti. Lainanlyhennys ei autolainankaan kohdalla ole todellista kulua vaan ainoastaan rahoituserä. Lyhennysten sijasta kulua on ainoastaan se auto ja auton arvon alentuminen. Jos kulun laskee lainaerien mukaan, niin silloin tulee yliarvioneeksi kulut lyhennysohjelman aikana (auton arvo ei laske yhtä paljon kuin on lyhennys) ja aliarvioneeksi kulut lyhennysohjelman jälkeen (auton arvo jatkaa lyhennysohjelman jälkeenkin laskemistaan tavalla, joka pienentää omistajansa varallisuutta, vaikka lyhennyksiä ei enää olekaan).

Kokonaiskulutukseeni vielä palatakseni vuoden ensimmäinen puoliska on mielestäni mennyt ihan hyvin. Olen pysynyt hyvin alle viime vuoden kulutason, karsimatta kuitenkaan mistään olennaisesta.

Se vähän harmittaa, että H1 2019 kuluihin on mennyt enemmän kuin H1 2017, mutta uskon, että H2 2019 kulut tulevat pysymään selvästi alle H2 2017 ja siten koko vuodelta 2019 kulutkin pysyisivät selvästi alle 2017 tason. Mitä lähemmäs pääsen alla olevassa kuviossa keltaista viivaa (2016), sen parempi.

Takana muutama kuukausi (muka)yrittäjyyttä

Olen nyt muutaman kuukauden ajan ollut virallisesti yrittäjänä ja voisi olla hyvä paikka avata vähän tuntemuksia.

Ihan alussa huolenani oli, että menetän tuntumani työntekoon, jos en heti alusta alkaen ala tekemään töitä yritykseni eteen, vaikka toisaalta koin tarvitsevani ja ansainneeni vähän lomaa hektisten työvuosien jälkeen.

Löysin kuitenkin nopeasti työnteon suhteen mielestäni ihan hyvän tasapainon sillä, että tein joka päivä vähän jotain myös yritykseni eteen, mutta stressaamatta ja tekemättä liikaa, jotta aikaa jää muullekin (mm. urheilulle).

Jälkikäteen huomasin kuitenkin silti ottaneeni turhaa painetta työnteon suhteen. Kävi nimittäin niin, että saatuani ensimmäisen asiakkaani, päädyin hyvin nopeasti lopettamaan yhteistyön kyseisen asiakkaan kanssa, koska en kokenut yhteistyömme toimivan. Tässä vaiheessa koin samalla henkisen vapautumisen yritystoiminnan paineista. Ensimmäisen asiakkaan saaminen ja siitä tietoisesti luopuminen herättivät nimittäin minut siihen, että pystyn saamaan asiakkaita, mutta asiakkaiden saaminen heti tähän alkuun ei ole minulle tärkeää.

Tulin nimittäin siihen tulokseen, että en tule tekemään töitä rahan takia, vaan jokaisen asiakkaan on enemmänkin annettava minulle jotain sisältöä elämään kuin rahaa. Sen rahapuolen uskon hoituvan itsestään tavalla tai toisella. Luotan nimittäin omaan ammattitaitooni (sekä säästöihini) ja uskon rahaakin tuovia projekteja tulevan vastaan ennemmin tai myöhemmin, vaikka en tähän alkuun aktiivisesti itseäni myisikään ja asiakkaita etsisi.

Siihen asti, kun töitä alkaa tulla orgaanisesti verkkosivujen kautta tai päädyn alkaa aktiivisempaan myyntityöhön, koen tällä hetkellä tärkeämmäksi ja mielekkäämmäksi keskittyä uusien asioiden opiskeluun (suoritin tässä mm. APV1 ja APV2 -tutkinnot) sekä sijoitusteni hallinnointiin. Keväällä käyttöön ottamani optiostrategia on ainakin ollut mielenkiintoista ja toistaiseksi kohtuullisen tuottavaakin touhua. On myös ihan mielenkiintoista miettiä, miten nykyinen hieman liian pienen varallisuuden saisi tuottamaan elinkustannuksiini tarvitsemani määrän rahaa ilman romahdusta kestämätöntä riskiä.

Käytännössä ongelma on siinä, että pitämällä muutaman kymppitonnin rahaa käteisenä tiedän voivani niiden turvin elää isommankin romahduksen yli ilman, että rahat loppuvat kesken. Toisaalta se käteisenä pidetty summa on pois tuottavista sijoituksista. Tuottojen näkökulmasta minun kannattaisi pistää kaikki rahani heti kiinni sijoituksiin ja vähän lainasijoituksia päälle, koska silloin saisin ainakin laskennallisesti elinkustannukseni katettua keskimääräisellä tuotolla. Mutta kun se riski...

Ihan hyvä olisi, jos nyt saataisiin joku kymmenien prosenttien romahdus pörsseihin, jolloin olisi mahdollista ostaa pienemmällä hankintahinnalla isommat osinkotuotot. Ja kun ilma olisi hävinnyt kursseista, niin kurssilaskujenkin riski olisi tuolloin pienempi.

Toinen hyvä vaihtoehto olisi myös se, jos kurssit jatkaisivat nousua samalla kulmakertoimella kuin ne ovat nousseet viimeiset kolme vuotta. Sillä tahdilla tuotot riittäisivät elinkustannusteni kattamiseen ilman lisävipuakin. Ikävä kyllä vaan se romahdus on joka tapauksessa vastassa ennemmin tai myöhemmin.

Vielä yksi mielenkiintoinen seurattava asia tässä muutostilanteessa on ollut itseni vertaaminen bloggaaja-kollegaani P.Ohattaan ja hänen kokemuksiinsa. Näen hänessä paljon samaa kuin itsessäni (mm. taipumus alkuinnostuksen jälkeen kyllästyä työjuttuihin niiden muuttuessa rutiiniksi). Muistelisin, että hän on aikaisemmin jo pari kertaa jäänyt pois töistä elämään omaisuutensa varaan, mutta sitten suhteellisen nopeasti on kuitenkin palannut työelämään, kun ei ehkä rohkeus vielä täysin riittänytkään pelkästään sijoitusten varassa elämiseen. (Jos P.Ohatta päädyt lukemaan tätä, niin kuulisin mielelläni näkemyksesi onko muisti-/mielikuvani oikein?). Itselläni en ole huomannut tällaista painetta palata työelämään. Pikemminkin päinvastoin. Vapaus 8-16 elämästä maistuu liian hyvälle nyt, kun sen makuun on päässyt.

Se maistuu jopa niin hyvälle, että ymmärrykseni pitkää uraa tai pitkää päivää tekeviä ihmisiä kohtaan vähenee vähenemistään. En ymmärrä, miten joku voi ajatella sen palkalla ostettavan tarpeettoman rojun voivan korvata sen rasituksen ja ajanmenetyksen, jonka perinteinen uraputki aiheuttaa. Ymmärrän toisaalta niitä, jotka tekevät pitkää päivää, koska nauttivat työstään, mutta en niitä, jotka vaan valittavat ja valittavat työstään, mutta silti eivät tee mitään muutosta korjatakseen tilanteen. Ymmärrätkö sinä?

Säästöjen tilannekatsaus kesäkuu 2019

Kesäkuun säästösumma oli -4620 €. Oikeasti en tietenkään näin paljon säästöjäni syönyt, vaan kyse on siitä, että siirtelin vähän rahojani paikasta A paikkaan B (ja C), jolloin laskutavastani seurasi, että tililleni siirtyneet, mutta uuteen kohteeseen toistaiseksi päätymättömät rahat näkyvät miinuksena säästöseurannassani. Tililläni on siis poikkeuksellisen paljon käteistä tällä hetkellä ja se näkyy säästön lisäyksenä sitten, kun jossain vaiheessa siirrän ne taas sijoituksiin.

Tilillä olevan rahan avulla olisin voinut saada kesäkuun säästösumman nollaan, mutta sitten pankkitilin saldo olisikin ollut aika alhainen ja heinäkuun laskujen kanssa olisi ollut vaikeuksia. Voidaan siis päätellä, että oikea kesäkuun säästösumma olisi ehkä ollut luokkaa -500-1000 €.

Nykyisellä laskutavalla kuitenkin vuoden säästösummani putosi 9 194 euroon eli alle vuodelle 2019 asettamani tavoitetason (10 000 €). Tilillä olevat rahat huomioiden tilanne ei kuitenkaan ole hirveän paha.

Toisaalta alkaa vaikuttaa siltä, että nykyisellä kulutustahdilla tulen vuoden aikana syömään säästöjäni sen verran, että tavoitesäästöni tulee alittumaan. Jotta näin ei kävisi, minun pitäisi saada lisää tuloja, mutta verotuksellisesti minun ei oikein kannata ansiotuloja yrityksestäni nostaa, koska marginaaliveroasteeni on alkuvuoden tulojeni takia jo turhan korkea. Joudunkin varmaan miettimään, laskenko jotenkin yritykseen kertyneen varallisuuden mukaan säästösummaa laskiessani. Se olisi varmaankin oikean kuvan kannalta paras vaihtoehto, mutta pitää miettiä, mikä olisi paras laskentatapa.

Kuulen mielelläni lukijoiltani, millä tavoin te olette huomioineet yritykseen tai sijoitusyhtiöön kertyneet (netto)varat omissa varallisuuslaskelmissanne?