Säästöjen tilannekatsaus elokuu 2014

Elokuussa pistin sijoituksiin 1 112 euroa. Säästöön olen kokonaisuudessaan saanut 13 836 euroa. Voin tässä vaiheessa melkeinpä luvata, että ensi kuussa 15 000 euron raja menee rikki. Auto pitäisi kyllä huoltaa, mutta muuten syyskuun kuluihin merkittävistä eristä suurimmat on jo rahoitettu elokuun palkasta, joten syyskuun palkasta jää isompi osa "ylimääräistä" kuin elokuussa. Autonkin huollon todennäköisesti maksan luottokortilla (ilmaista maksuaikaa), jolloin se kulu tulee maksettavaksi vasta lokakuussa, vaikka kulun merkitsenkin syyskuulle.

Elokuussa kulut ovat pysyneet ihan kivasti kurissa isoista ylimääräisistä kuluista huolimatta, mikä mahdollisti/mahdollistaa hyvät sijoitussummat elo- ja syyskuun aikana. Kun näinkin isojen laskujen kanssa saan pidettyä kulut näin hyvin kurissa, niin odotan optimistisena niiden kuukausien (säästö)lukuja, jolloin ylimääräisiä kuluja ei ole. (Onko sellaisia kuukausia?) Kuluista kerron vielä tarkemmin syyskuun alussa.

Elokuun aikana otin Nordnetissä käyttöön luotto-ominaisuuden, mutta en ole vielä ottanut vipua mukaan sijoituksiini. Muutos on kuitenkin aiheuttanut sen, että voin pitää pankkitiliäni tyhjempänä kuin tavallisesti, koska tiedän voivani ottaa lyhytaikaista "kulutusluottoa" Nordnetistä yllättävän tarpeen syntyessä. Seuraan sen verran tarkkaan talouttani, että tällaisia tilanteita ei pitäisi syntyä, mutta eihän sitä koskaan tiedä. En halua turhaan epätodennäköisen tapahtuman takia makuuttaa rahaa laiskana tilillä.

Ajattelin jättää perinteiset säästötilannetta kuvaavat kuviot laittamatta näihin katsauksiin, koska laitan ne joka tapauksessa myös tuonne blogin Säästöt -välilehdelle. Päädyin nyt kuitenkin laittamaan tämän vuoden tavoitetta kuvaavan kuvion, jotta se on myös niiden lukijoiden nähtävissä, jotka löytävät blogin vasta myöhemmin. Säästöt -välilehdellähän on vain viimeisin kuvio, joten "tarinasta" jää jotain pois, jos en lisää katsauksiin myös havainnollistavaa kuviota sen hetken tilanteesta. Viiden vuoden tavoittani kuvaavan kuvion jätän kuitenkin nyt pois. Ehkäpä lisään sen kolmen kuukauden välein. Saa nähdä.

 

Lähellä on tavoite.

 

 

 

Tavoiteorientaation monet puolet

Edellisessä kirjoituksessani kerroin olevani tavoiteorientoitunut ihminen. Nyt ajattelin kirjoittaa vähän siitä, millaisena näen tavoiteorientaation vaikutukset tällaisten ihmisten elämissä sekä millaisia tavoiteorientoituneet ihmiset (mielestäni) ovat työelämässä.



Ihan ensimmäisenä on tärkeä huomata, että tavoiteorientaatioon liittyy valtava halu saavuttaa asetetut tavoitteet. Koska tavoitteen saavuttaminen on päällimmäisenä mielessä, saattavat elämän muut osa-alueet tällöin kärsiä. Esimerkiksi jos ura on ihmiselle tärkein, saattaa perhe-elämä ja/tai terveys kärsiä, kun niistä huolehtimiseen ei jää riittävästi aikaa ja energiaa. Tämä tasapainottelu on toki kaikille tärkeää, mutta tavoiteorientoituneen elämässä ongelma korostuu.

Ympärillä olevat ihmiset eivät myöskään välttämättä pidä samoja asioita tärkeinä kuin tavoiteorientoitunut ihminen, eivätkä he täten aina ymmärrä hänen valintojaan. Esimerkiksi vaimo ei välttämättä aina ymmärrä talousblogia kirjoittavan puolisonsa "saituutta", eli halua elää säästäväisesti, ja tavallisten ihmisten voi olla vaikea ymmärtää huippu-urheilijoita, jotka eivät juhli (=ryyppää) tai edes seurustele, koska se häiritsisi treeniä. Näin ollen huippu-urheilijan ihmissuhteet voivat kärsiä, mutta se on ongelma vain, jos ihmissuhteet ovat hänelle tärkeitä. Ei ole itsestään selvää, että kaikilla ihmisillä täytyy olla hyviä, vakaita ihmissuhteita. Joillekin saattavat riittää ne lyhytaikaiset ja satunnaiset kontaktit, jotka voidaan toteuttaa urheilun ehdoilla. Kaikille eivät ole samat asiat tärkeitä, ja tavoiteorientoituneet ihmiset karsivat elämästään pois kaikki tavoitteen saavuttamista haittaavat vähemmän tärkeät asiat. Sivullisen silmään nämä karsitut asiat saattavat olla juuri niitä elämän tärkeimpiä asioita.

Tavoiteorientaatio vaatii siis ymmärrystä tällaisen ihmisen läheisiltä. Eduksi on, jos tavoitteet ovat yhteisiä, jolloin niiden tavoittelusta ei synny jänniteitä ihmissuhteisiin.



Työelämässä, ja etenkin työnantajan näkökulmasta tavoiteorientaatio on sekä riski että mahdollisuus. Toisaalta työntekijän pyrkimys tavoitteeseensa saattaa häiritä työsuoritusta (tai jopa olla vastakkainen työvelvollisuuksiin), mutta jos työnantaja pystyy yhdenmukaistamaan työntekijän ja työnantajan tavoitteet, väitän tavoiteorientoituneen ihmisen olevan paras mahdollinen palkattava. Tällöin työntekijän sisäinen palo ja halu saavuttaa tämä tavoite motivoi hänet sellaiseen työnantajan edun mukaiseen käyttäytymiseen, johon raha tai muut perinteiset motivointikeinot eivät ikinä pysty.

Raha voi toisaalta olla keino yhdenmukaistaa tahojen tavoitteet. Jos ihmisellä on tavoite saavuttaa paljon tuloja tai varallisuutta (taloudellinen itsenäisyys) ja työntekijä selvästi havaitsee linkit ansiotasonsa ja työpanoksensa välillä, tulee tällainen ihminen "rahan takia" toimimaan työnantajansakin edun mukaisesti. Jos taas ihmisen tavoitteena on tehdä mahdollisimman vähän saadakseen riittävän tulotason, ei rahalla saa ihmistä tekemään kaikkeansa. Jos ihminen puolestaan haluaa vain osoittaa taitonsa tai kehittyä, työtehtävien sisältö on paljon rahaa tehokkaampi tapa yhdenmukaistaa työntekijän ja työnantajan tavoitteet.

Edellä mainittu johtaa siihen, että työnantajien ja muidenkin tavoiteorientoituneiden ihmisten kanssa kanssakäymisessä olevien ihmisten tulisi pyrkiä tunnistamaan tällaisten ihmisten tavoitteet ja miettiä, ovatko ne yhdenmukaiset omien tavoitteidensa kanssa. Tavoitteiden vastakkaisuus voi olla suuri riski, mutta niiden yhdenmukaisuus on valtava voimavara, joka kannattaa käyttää hyväksi.

Kilpailuhenkinen? En mielestäni

Olen pienestä asti urheillut ja kilpaillut. Kilpailu kuuluu mielestäni olennaisesti urheiluun. Tästä huolimatta korvaani särähtää, kun ihmiset olettavat minun olevan kilpailuhenkinen, koska urheilen. Itse en koe olevani kovinkaan kilpailuhenkinen. Minua ei kiinnosta olla parempi kuin muut, minua kiinnostaa olla parempi kuin olin aikaisemmin.

You should finish the day a little smarter than you started it

-Warren Buffet

 

Kärjistäen voisi siis sanoa, että ainoa, jonka haluan voittaa, on itseni. Toisaalta asenne, että haluan jatkuvasti parantaa itseäni, johtaa helposti myös siihen, että pärjään hyvin myös suhteessa muihin.

 

I have very high expectations of myself. I'm a very competitive person but competitive with myself. I want to be the best that I can be and if that means that I'm eventually better than everyone else then so be it.

-Wentworth Miller

 

Se, miten itse kuvaisin itseäni, ei ole kilpailuhenkinen vaan tavoiteorientoitunut (goal oriented). Asetan itselleni tavoitteen ja teen kaikkeni saavuttaakseni sen. Joskus tavoitteeseeni saattaa sisältyä muiden voittaminen (esim. tietyssä urheilukilpailussa pärjääminen), mutta ei silti pidä luulla tätä muiden voittamista itsearvoiseksi (eli kilpailuhenkisyydeksi).

 

Vastaavasti joku voi luulla haluani säästää ja sijoittaa rahakeskeiseksi elämäksi, mutta tosiasiassa tavoitteenani ovat vapaus ja mielenrauha, ja raha on vain väline tavoitteideni saavuttamiseen. Raha itsessään ei merkitse minulle paljoa, koska vähäisten menojeni ja yksinkertaisten (halpojen) halujeni takia tarvitsen sitä niin vähän. Jos voisin saavuttaa tavoitteeni taloudellisesta riippumattomuudesta ilman rahaa, niin en tuhlaisi energiaani ja aikaani rahan keräämiseen, vaan tekisin jotain muuta.

 

Rahan säästämisellä ja tekemisellä en siis halua olla muita rikkaampi (eli joidenkin mielissä "parempi"). En halua kilpailla muiden kanssa varallisuustason suhteen (enkä varsinkaan halua pystyä näyttämään muille kuinka minulla on varaa enempään tarpeettomaan roinaan kuin heillä). Pyrin ainoastaan saavuttamaan varallisuustason, joka riittää minulle. Se, millainen auto naapurillani on tai kuinka isossa talossa hän asuu, ei vaikuta tavoitteisiini millään tavalla. Saavutettuani tavoittelemani varallisuustason, otan jonkin muun tavoitteen, johon käytän aikani ja energiani. Tosin huomioiden kiinnostuksen kohteeni (bisnes ja sijoittaminen), nämäkin varsin todennäköisesti johtavat vaurastumiseeni. Toisaalta on hyvinkin mahdollista, että tulevaisuudessa kiinnostuksen kohteeni muuttuvat. Ehkäpä panostan kaiken aikani perheeseeni. Aika näyttää.

 

 

 



Vielä kerran (?) lyhennyksistä

Aikaisemman kirjoitukseni Lainanlyhennys EI ole kulu! kommenttiosiossa esitin seuraavaa: "On monia tapoja saada lainanlyhennysten kautta sivuun laitettu pääoma takaisin itselle joko sijoituksiin tai kulutukseen." Mietin asiaa tarkemmin ja tuohan ei tarkalleen ottaen ole totta, koska lainanlyhennykseen laitettuja rahoja ei voi saada takaisin. Ne voi tosin saada uudestaan.

Kun esimerkiksi luottokorttivelan maksaa pois, saa yleensä mahdollisuuden uuteen luottokorttivelkaan, mutta kyse ei silti ole siitä, että lyhennetyn rahan saisi takaisin. Sitä vaan saa uudestaan saman mahdollisuuden ottaa sitä lainaa kuin aikaisemmin. Kyse on siitä, että lainaa ottaessa saa lainapääoman itselle jo etukäteen. Ei siis voida ajatella, että pääoman saisi ensin etukäteen ja sitten vielä uudestaan, kun on välillä lyhentänyt lainaa. Tällaisessa ajattelutavassa rahaa tulee kahdesti itselle ja sitä menee vain kerran pois. Velasta tulee normitila.

Tilanne on asunnon ja asuntolainan kanssa ihan samanlainen kuin luottokorttivelan kanssa. Pankki on antanut etukäteen lainaa asunnon ostoa varten ja maksettaessa asuntolainan lyhennyksiä pienenee negatiivinen pääoma eli lainan määrä, jolloin asuntoon sijoitettua pääomaa vapautuu uuden lainan vakuudeksi. Lainanlyhennykseen laitettua pääomaa ei tällöinkään "saa takaisin", vaan kyseinen pääoma on saatu jo lainan nostohetkellä ja se on sidottu asuntoon.

Riippumatta siitä, onko lainatun rahan kuluttanut vai sijoittanut, täytyy tuo negatiivinen pääoma maksaa pois jossain vaiheessa. Näin ollen lainanlyhennyksen "tuotto" sijoituksena ei ole millään tavoin sidottu rahan käyttökohteen tuottoon. Asuntosijoituksen tuotto on siis täysin erotettava lainanlyhennyksen tuotosta. Jos asuntosi arvo esimerkiksi laskee 20 %, niin lainanlyhennyksesi eivät ole tuottaneet -20 %, vaikka et enää voikaan saada lyhentämääsi summaa täysimääräisesti takaisin (/uudestaan). Tällöin vain asunto(sijoitukse)si huono tuotto on syönyt sitä pääomaa, jonka olet lyhennysten kautta saanut maksettua. Negatiivisen pääoman (eli lainan) pienentymisen vaikutus siis kumoutuu asunnon arvonlaskun takia. Kyse on silti kahdesta eri asiasta eikä niitä mielestäni pidä sekoittaa keskenään.

Edellä mainitusta seuraa myös se, että jos arvioit asunnon arvon laskevan, se ei tarkoita, että lainanlyhennys ei kannattaisi. Se tarkoittaa vain, että asunnosta voi olla syytä luopua. Huonoa asuntosijoitusta ei kannata tehdä ihan vain päästäkseen "sijoittamaan" lainanlyhennyksiin. Lainanlyhennyksen tuotto on säästetyn koron verran – ei  enempää, eikä vähempää.

Älä kysy tyhmiä kysymyksiä!

Toisin kuin monelle meistä on opetettu, on olemassa tyhmiä kysymyksiä. Nämä kysymykset eivät auta meitä vaan haittaavat kehitystämme. Kyse ei ole niistä kysymyksistä, joita kysymme muilta, vaan kysymyksistä, joita kysymme itseltämme.


Tämänkin kirjoituksen inspiraatio löytyy P.Ohattaa ja Saituria käsitelleestä Taloussanomien artikkelista, tai oikeammin sen kommenttiosiosta. Siellä monet ihmiset keskittyivät keksimään syitä, minkä takia 70 % säästöaste on mahdoton (tai jopa yhteiskunnallisesti haitallinen), sen sijaan, että olisivat miettineet, miten itse voisivat viedä elämäänsä haluamaansa suuntaan.

Kyse on siis siitä, kysytkö esimerkiksi tuollaisen artikkelin nähdessäsi itseltäsi "Miksi tuo ei onnistu (ainakaan minulta)?" vai "Miten minäkin pääsisin lähemmäs tuota?". Jos kysyt ensimmäisen kysymyksen, tulet varmasti löytämään monia "hyviä" vastauksia esittämääsi kysymykseen. Tulosi ovat liian pienet, asuinkulusi ovat liian suuret, perhe pitää elättää, pitäähän sitä nauttiakin elämästä jne jne. Mihin tämä vie elämääsi? Ei mihinkään. Junnaat vain paikallasi perustellen itsellesi, miksi ei kannata edes yrittää.

Jos taas kysyt itseltäsi jälkimmäisen kysymyksen, olet paljon paremmalla polulla. Voi olla, että törmäät samoihin asioihin kuin ensimmäisen kysymyksen esittänyt, mutta nämä eivät ole vastauksia kysymykseesi vaan ainoastaan huomioitavia sivuseikkoja. Jos asuinkulut ovat suuret, on mietittävä voisiko niitä pienentää. Jos perhe vie paljon rahaa, tulee mietittäväksi, voisiko jostakin säästää. Asioita ei enää oteta annettuna, vaan niihin voi vaikuttaa.

Ihan ensimmäisen kysymyksen tulisi tietenkin olla "Onko tämä minulle tärkeää?". Jos esimerkiksi jollekin vahva henkilökohtainen talous ei ole tärkeä asia, niin turha silloin on miettiä, miten säästäminen onnistuu tai ei onnistu. Tällöin ei myöskään tulisi tuomita niitä, joille se on tärkeä asia. Jos päädyt siihen tulokseen, että haluat parempaan taloudelliseen asemaan, niin tyhmä kysymys on "Miksi en siihen pääse?" ja viisas kysymys on "Miten pääsisin siihen?".

Taloussanomien artikkelin kommenteissa moni tuntui keskittyvän liikaa siihen 70 % säästöasteeseen. Onhan se kova, mutta ei keskinkertaisten tavoitteiden tai suoritusten ihmisistä lehtijuttuja yleensä tehdäkään. Ihmisten ei tulisi takertua siihen 70 %:iin vaan miettiä, mikä itselle olisi mahdollista. Osalle "Miten säästän 70 %:ia tuloistani?" saattaa hyvinkin olla tyhmä kysymys, koska monelle se voi oikeastikin olla mahdotonta varsinkin lyhyellä tähtäimellä. Tällöin vastaus voi hyvinkin olla "Et mitenkään" ja olet edelleen lähtöpisteessä. Siitä, että 70 % on itselle "mahdotonta", ei pidä lannistua, vaan pitää vain keksiä itselle se järkevä ja mahdollinen tavoite, josta sitten voi lähteä parantamaan ajan myötä. Siksi on syytä keskittyä keinoihin eikä tekosyihin. Kysy itseltäsi mieluummin "Paljonko voisin säästää nyt ja miten voisin parantaa tuota summaa?". Kysy tuota kysymystä itseltäsi säännöllisin väliajoin, niin varmasti näet kehitystä taloudellisessa asemassasi.


Tämän blogin aihealueen ja kohdeyleisön takia kirjoitan tätä blogia yleensä olettaen, että taloudellisen aseman parantaminen on lukijalle tärkeä asia. Näin ei välttämättä ole, eikä sen tarvitsekaan olla. Kukin päättää itse, mikä tekee hänet onnelliseksi. Itselle esitetyistä kysymyksistä ensimmäisen pitäisikin olla "Mikä on minulle tärkeää?" ja seuraavan "Miten saavutan/pidän sen?". Nämä ovat fiksuja kysymyksiä. "Miksi minä en ikinä onnistu?" on tyhmä kysymys, koska siihen yleensä vastauksena tulee joko itsetuntoa heikentäviä tai sitten ulkoisia tekijöitä syyttäviä vastauksia. Nämä vastaukset eivät paranna kenenkään elämäntilannetta. Oikein esitettynä omien heikkouksien tutkiminen on toki mielekästä, mutta tällöinkin lähtökohtana tulisi olla "Miten parannan asemaani/elämääni?" eikä vain itsensä ruoskiminen omia heikkouksia kaivelemalla.

Haastankin kaikki blogin lukijat miettimään, millaisia kysymyksiä esitätte itsellenne ja vievätkö ne elämäänne eteenpäin vai estävätkö ne kehitystänne.



PS. Päivitin Tuotot-välilehdelle heinäkuun (surkeat) tuotot.

Lainanlyhennys EI ole kulu!

Olen käsitellyt lainanlyhennyksen luonnetta aikaisemminkin, mutta P.Ohattaa ja Saituria käsittelevän Taloussanomien artikkelin kommenttien johdosta minun on pakko palata aiheeseen.

Kulu on rahaa, jota et saa takaisin. Jos taas rahan käyttö johtaa siihen, että tulevat tuotot ovat suuremmat tai tulevat menot ovat pienemmät, kyse on sijoituksesta. Lompakkosi paksuuteen ei ole vaikutusta sillä, ovatko rahat tulleet kasvaneiden tuottojen vai vähentyneiden menojen kautta. Menojen pienentäminen tosin on yleensä verotehokkaampaa.

Lainan lyhentäminen pienentää tulevaa korkomenoa. Pienentyneet korkokulut eivät koske vain lainan takaisinmaksuaikaa vaan ne ovat periaatteessa "ikuisia". Jos et nimittäin koskaan lyhentäisi lainaasi, maksaisit korkoja koko loppuelämäsi. Tuhannen euron lainan lyhentäminen on siten käytännössä sama asia kuin sijoittaisit vastaavan summan perpetuaalilainaan. Toisella vähennät maksamiasi korkoja ja toisella lisäät saamiasi korkoja, mutta todellisuudessahan kyse on olennaisilta osin samasta asiasta. Esimerkiksi tuo 1000 euron sijoitus/lyhennys kahden prosentin korolla tarkoittaa 20 euroa lisää rahaa jokainen vuosi ikuisesti.

On tärkeää pitää mielessä tuo, että lainan lyhentäminen ja korkosijoituksen tekeminen ovat luonteeltaan hyvin samankaltaisia tekoja henkilökohtaisen talouden kannalta. Ei siis ole mitään syytä käsitellä toista toisin kuin toista. Molemmat ovat sijoituksia.


Talouselämän artikkelin kommenteissa osa perustelee lyhennysten kululuonnetta sillä, että "jossain on pakko asua". Tällä ei ole menon luonteen kannalta merkitystä. On nimittäin selvä ero, asutko omistusasunnossasi velan kanssa vai velattomana. Velattomasta asunnosta maksat vain vastikkeen, velallisesta tämän lisäksi myös korkoja. Jos esimerkiksi oma asuntoni olisi velaton, niin minulla olisi n. 700-800 euroa vähemmän kuluja vuosittain. Aikaisemmin kertomani 25:n säännön mukaan se tarkoittaisi, että taloudelliseen riippumattomuuteen tarvitsemani sijoitusomaisuuden määrä olisi 17 500 - 20 000 euroa pienempi kuin tuon lainan kanssa.

Lisäksi, jos henkilö muuttaa omistusasunnosta vuokra-asuntoon, hän saisi sijoittamansa pääoman (eli lainanlyhennykset) takaisin. Tähänkin sijoitusmuotoon sisältyy toki se riski, että ei saakaan kaikkea sijoittamaansa rahaa takaisin, vaan joutuu kärsimään tappiota. Voi myös olla, että saa enemmän. Se on se sijoittamisen ja riskin luonne.

Vuokralaisena puolestaan ei joudu ottamaan riskiä asunnon hinnanmuutoksista, mutta joutuu maksamaan vuokranantajan tuotto-odotuksen vastikkeen lisäksi. Tämä vuokranantajan vaatima tuotto on se sama tuotto, jonka odotat saavasi (säästäväsi) muuttaessasi vuokralta omistusasuntoon.


Nykyisessä sijoitusseurannassani en toisaalta käsittele asuntolainani lyhennyksiä sijoituksena, mutta en myöskään kuluna. Pidän niistä erillistä seurantaa. Syynä tähän on ensinnäkin se, että haluan seurata sijoitusmääriäni verrattuna "normaaliin". "Normaalia" on se, että ihmiset puolivahingossa säästävät itselleen maksamalla lyhennystä. He ovat usein jopa niin pihalla omasta taloudestaan, että he luulevat maksavansa kulua, vaikka kyse on säästämisestä.

Toinen syy lyhennysten poissulkemiseen sijoitusseurannasta on se, että lyhennykset ovat pakkoallokointia korkosijoituksiin. Joudun siis tekemään korkosijoituksia, vaikken pitäisi niiden tekoa järkevänä. Lyhennysten jättäminen seurannan ulkopuolelle antaa siten paremman kuvan taidostani muodostaa sijoitussalkku.

Kolmanneksi korkosijoitusten mukaanlukemisen täytyisi välttämättä vaikuttaa myös tuotto-odotukseeni. Korkosijoituksilla on nimittäin selvästi pienempi tuotto-odotus kuin osakesijoituksilla. En voi odottaa yhdistelmäsalkulta samanlaista tuottoa kuin puhtaalta osakesalkulta.

Neljänneksi lainan maksun kautta tehty säästö ei ole sitä omaisuutta, jonka tuottamien kassavirtojen avulla voin olla taloudellisesti riippumaton. Jos esimerkiksi tarvitsen 300 000 euron omaisuuden taloudelliseen riippumattomuuteen, en silti ole taloudellisesti riippumaton omistaessani velattoman 300 000 euron talon (jossa asun). Lyhennysten vaikutus taloudelliseen riippumattomuuteen tulee pienentyneiden kulujen kautta eli ne pienentävät sitä summaa, joka taloudelliseen riippumattomuuteen tarvitaan. Näin ollen lyhennysten laskeminen myös sijoitusomaisuuteen tarkoittaisi niiden huomioimista tuplana.

Vuoden lopussa luultavasti esitän yhteenvedon maksamistani lyhennyksistä, jotka siis tulevat varsinaisten tekemieni sijoitusten lisäksi.

Kuluraportti heinäkuu 2014

Heinäkuun aikana kuluja kertyi kokonaisuudessaan 948 euroa. Kulujen pysyminen alle 1000 euron maagisen rajan oli ihan hyvä saavutus huomioiden reilut 200 euroa maksaneen lomareissun vaikutus. Toisaalta tuossa on myös syy, miksi reissuun käytetyn rahan menetys harmitti niin paljon. Ilman matkaa heinäkuun kuluni olisivat olleet n. 700 euroa, mikä olisi ollut selvästi alle normaalin kulutasoni.

Jos kuluni heinäkuussa olisivat muuten olleet sitä normaalia reilun 900 euron tasoa, niin en usko, että siihen päälle tullut pari sataa euroa ylimääräistä kulua olisi harmittanut niin paljon, vaikka silloin 1000 euron maaginen raja olisikin rikkoutunut. Olen varautunut siihen, että osassa kuukausista menee yli 1000 euroa, mutta pitkällä tähtäimellä keskikulujen pitäisi pysyä sen alle. Mahdollisuus 700 euron kuukausikuluihin on puolestaan harvinaisuus ja nyt harmittaa, että menetin sen tilaisuuden.

Seuraavan kahden kuukauden aikana minulla tulee olemaan 500 euron edestä ylimääräisiä menoja (vuosittainen vakuutusmaksu ja taloyhtiön järjestämä pieni remontti). Vaikuttaa siltä, että 1000 euron alittuminen tulee olemaan vaikeaa sekä elo- että syyskuun aikana. En kuitenkaan aio vähentää kulutustani tuon takia. Elän kuten tähänkin asti ja nyt mahdollisesti tapahtuva kuluylitys tulee tasaantumaan pitkällä tähtäimellä.

Tulevien kuukausien säästösummiin nuo ylimääräiset kulut vaikuttavat varsinkin elokuun aikana johtuen laskujen eräpäivien ajoittumisesta suhteessa palkkapäiviini. Ei siis kannata odottaa suuria elokuun säästösummalta. Syyskuussa tilanteen pitäisi olla jo parempi, mikä mahdollistaisi vuoden 2014 säästötavoitteeni täyttymisen jo tuolloin.

Kuluraportteihini perinteisesti liittämäni kuvion lisään Kulut-välilehdelle lähiaikoina. Myös jatkossa kuvio tulee löytymään sieltä raporttien keskittyessä analysoimaan kunkin kuun kulutusta.