torstai 8. elokuuta 2019

Kuluraportti heinäkuu 2019

Heinäkuussa kuluihin meni 1637 €. Tästä autoveroon meni 176 €. Ruokaan, juomaan ja marketteihin meni 660 €. Tästä tosin vajaa 60 € meni juopotteluun, mikä on minulle todella harvinaista, mutta tällä kertaa heinäkuussa oli pari tapahtumaa, joissa jopa minä päädyin käyttämään alkoholia. Toisen niistä luokittelin kuitenkin osaksi isompaa kokonaisuutta eli matkakuluja. Kyseisellä reissulla majoituksiin, syömisiin ja juomisiin meni n. 220 €.

Heinäkuussa otin taas Audiblen jäsenyyden käyttöön, koska olen alkanut taas lenkkeillä, joiden aikana on mukava kuunnella audiokirjoja.

Päätin myös ottaa kokeiluun Kiva.org mikrolainapalvelun. Tämän tein siitä syystä, että minulla on kuluseurannassani mukana osio hyväntekeväisyys, johon ei alkuvuonna ollut vielä kertynyt mitään ja haluaisin haastavasta tulotilanteestani huolimatta tehdä jotain sellaistakin tänäkin vuonna.

Kyseessä on siis mikrolainapalvelu, jossa voi tarjota lainaa köyhien maiden ihmisille muun muassa koulutusta varten, joka ainakin alkuun tulee olemaan minulle tärkeä painopiste (etenkin naisten koulutus, jolla on todettu olevan positiivisia vaikutuksia köyhien alueiden kehitykseen). Korkoa noista lainoista en saa, mutta pääoman pitäisi palautua, kunhan lainanottaja maksaa lainansa takaisin. Tällöin voin lainoittaa sen rahan uudelle tarvitsijalle.

Ikävä kyllä lainanottajalle raha ei silti pääsääntöisesti taida olla korotonta, vaan Kivan käyttämät rahoituspartnerit ottavat välistä aika koviakin korkoja. Uskon kuitenkin, että näissä kehitysmaissa esimerkiksi koulutukseensa investoimalla pystyy oikeasti merkittävästi vaikuttamaan omiin tuloihinsa, minkä lisäksi yleinen korkotaso, inflaatio yms. tekijät ovat niin korkeat muutenkin, ettei noita korkoja oikein voi verrata Suomen korkotasoon. Niinpä uskon ja toivon, että näille ihmisille on oikeasti parempi saada sitä lainaa, vaikka korkeallakin korolla, kuin jäädä ilman sitä rahaa.

Koska kyseessä on vasta kokeilu, laitoin Kivaan näin alkuun vain n. 27 €. Katsotaan vähän miten tuo etenee ja miten oma rahatilannekin antaa periksi, että lisäänkö myöhemmin lisää rahaa kiertoon. Tosiaan, vaikka lähtökohtaisesti saankin lainatun rahan takaisin, niin pidän tuota kohdetta hyväntekeväisyytenä, enkä pidä sitä rahana jonka saisin takaisin.

Ajatukseni tämän mikrolainatyylin hyväntekeväisyyden taustalla on se, että haluan auttaa sellaisia ihmisiä, jotka oikeasti ovat valmiita ottamaan omaakin riskiä parantaakseen omaa elämäänsä. Ja sillä, kun nämä yritteliäät ihmiset panoksellaan auttavat itseään, he auttavat myös oman alueensa kehitystä ja yhteisöään kokonaisuutena. Koulutustason ja yritystoiminnan määrän lisääntyessä nousee koko yhteisö. Toisin on sellaisten tukimuotojen kanssa, joissa opetetaan vain ihmisiä elämään tukien varassa. Ei kannettu vesi kaivossa pysy.

Kuluihini vielä palatakseni, vaikka heinäkuun kulut olivat aika korkeat, ne olivat silti paljon alhaisemmat kuin edellisvuonna, koska viime vuonna lomareissu oli huomattavasti kalliimpi kuin tänä vuonna, minkä lisäksi viime vuonna taisin maksaa tietyt vakuutukset heinäkuussa, kun tänä vuonna ne tulevat vasta elokuussa. Kun alta katsoo kumulatiivisten kulujeni kehitystä, niin olen ihan tyytyväinen siihen, miltä tämän vuoden viiva näyttää. Tämän hetken tahdilla koko ennuste koko vuoden kulutasolle on n. 17 000 €, mikä on mielestäni ihan hyvä taso, kunhan ei paljoa sen yli mene.





perjantai 2. elokuuta 2019

Säästöjen tilannekatsaus heinäkuu 2019

Heinäkuun säästösumma oli 597 €. Tämä ei tosin tälläkään kertaa kuvaa todellisuutta, koska kyse on vain aikaisemmin tienattujen ja tilillä seisoneiden rahojen siirtämistä sijoituksiin ja lainanlyhennyksiin. Se ei myöskään huomioi yritykseni kautta ansaitsemiani rahoja, joita en verotussyistä halua nostaa palkkana itselleni. En vieläkään ole päättänyt miten tulen huomioimaan tämän yritykseen kertyvän varallisuuden. Todennäköisesti teen päätöksen sen suhteen vasta vuoden lopussa, kun koko vuoden tulos alkaa olla tiedossa.

Kokonaissäästösumma vuodelta 2019 on heinäkuun säästöjen myötä lähellä vuodelle asettamaani säästötavoitetta (10 000 €). Tilillä tosin seisoo elinkustannuksia varten useampi tuhat euroa, niin voi sanoa, että tällä hetkellä säästösumma olisi tuota isompi, mutta se tulisi pienenemään lähikuukausina. Tilillä olevan rahan takia tosin en odota säästösumman pienenevän ihan heti.





tiistai 23. heinäkuuta 2019

Kuluraportti kesäkuu 2019

Kesäkuussa rahaa meni 1200 €. Toukokuun kuluja raportoidessa valehtelin toukokuun ruokakulujen olleen vain 587 €, mutta siitä luvusta puuttui muutama kuun lopun ostos, joten oikeasti toukokuun ruokailukulut olivatkin korkeammat ja lähes sitä (korkeaa) tasoa, jota ruokailukulut ovat tyypillisesti olleet. Nyt kuitenkin kesäkuussa ruokailuun meni vain 579 €. Tosin tällä kertaa ruokakuluja laski ulkomaanmatka, joiden osalta tapani mukaan merkkaan ruokailutkin matkakuluihin, koska olen kiinnostuneempi siitä paljonko rahaa kuhunkin reissuun menee kokonaisuudessaan kuin ruokailujen kokonaiskulujen määrästä. Joka tapauksessa ehkäpä ruokailukulut eivät kesäkuussakaan merkittävästi laskeneet.

Kesäkuussa ostin hieman vaatteita, joihin meni 48 €, ja kävin hieronnassa 35 €. Lisäksi kävimme tosiaan vaimoni kanssa pienellä lomareissulla ulkomailla, johon meni 292 €. Vaatteet olivat aika pakollinen ostos, mutta hieronta ja matka olivat harkinnanvaraista luksusta.

Auton käyttö on nykyisellään aika nollissa, enkä ole joutunut tankkaamaan sitä toukokuun alun jälkeen. Olen tähän asti tehnyt autostani 100 € kuukausittaisen poiston (joka on siis mukana kokonaiskuluissani). Tällä hetkellä epäilen kuitenkin tuota vanhaa tahtia liian nopeana, koska auto tosiaan seisoo pääasiassa pihassa kilometrejä kartuttamatta, minkä lisäksi en usko, että usean vuoden poistojen jälkeen arvonlaskua on enää perusteltua pitää yhtä korkeana kuin alussa. Niinpä päätin heinäkuusta alkaen pienentää kuukausittaisen poiston 80 euroon. Eli vielä kesäkuussa luvuissa on mukana vanhan mallin mukiainen 100 € poisto.

Nyt kun olen tosiaan vuosia noudattanut tätä poistomallia autoni kanssa, voin kokemukseni perusteella sanoa, että pidän sitä järkevänä tapana seurata auton todellista kulua. Vaikka olen aika karkealla tavalla päättänyt poistaa 100 €/kk autostani, niin sen mukaan mitä olen vastaavien autojen myynti-ilmoituksia seurannut, on tuo tapa aika hyvin noudattanut auton todellistakin arvonalentumista. Näin ollen kokonaiskulunikin kuvaavat täsmällisemmin todellista kulutustani, kun en ole jättänyt huomioimatta auton arvonalentumista.

Joku muu olisi voinut laskea auton kulun esimerkiksi autolainan lyhennyserien mukaan, mutta itse en pidä sitä järkevänä tapana - varsinkaan, kun itse maksoin autolainan pois hyvin nopeasti. Lainanlyhennys ei autolainankaan kohdalla ole todellista kulua vaan ainoastaan rahoituserä. Lyhennysten sijasta kulua on ainoastaan se auto ja auton arvon alentuminen. Jos kulun laskee lainaerien mukaan, niin silloin tulee yliarvioneeksi kulut lyhennysohjelman aikana (auton arvo ei laske yhtä paljon kuin on lyhennys) ja aliarvioneeksi kulut lyhennysohjelman jälkeen (auton arvo jatkaa lyhennysohjelman jälkeenkin laskemistaan tavalla, joka pienentää omistajansa varallisuutta, vaikka lyhennyksiä ei enää olekaan).

Kokonaiskulutukseeni vielä palatakseni vuoden ensimmäinen puoliska on mielestäni mennyt ihan hyvin. Olen pysynyt hyvin alle viime vuoden kulutason, karsimatta kuitenkaan mistään olennaisesta.

Se vähän harmittaa, että H1 2019 kuluihin on mennyt enemmän kuin H1 2017, mutta uskon, että H2 2019 kulut tulevat pysymään selvästi alle H2 2017 ja siten koko vuodelta 2019 kulutkin pysyisivät selvästi alle 2017 tason. Mitä lähemmäs pääsen alla olevassa kuviossa keltaista viivaa (2016), sen parempi.




lauantai 13. heinäkuuta 2019

Takana muutama kuukausi (muka)yrittäjyyttä

Olen nyt muutaman kuukauden ajan ollut virallisesti yrittäjänä ja voisi olla hyvä paikka avata vähän tuntemuksia.

Ihan alussa huolenani oli, että menetän tuntumani työntekoon, jos en heti alusta alkaen ala tekemään töitä yritykseni eteen, vaikka toisaalta koin tarvitsevani ja ansainneeni vähän lomaa hektisten työvuosien jälkeen.

Löysin kuitenkin nopeasti työnteon suhteen mielestäni ihan hyvän tasapainon sillä, että tein joka päivä vähän jotain myös yritykseni eteen, mutta stressaamatta ja tekemättä liikaa, jotta aikaa jää muullekin (mm. urheilulle).

Jälkikäteen huomasin kuitenkin silti ottaneeni turhaa painetta työnteon suhteen. Kävi nimittäin niin, että saatuani ensimmäisen asiakkaani, päädyin hyvin nopeasti lopettamaan yhteistyön kyseisen asiakkaan kanssa, koska en kokenut yhteistyömme toimivan. Tässä vaiheessa koin samalla henkisen vapautumisen yritystoiminnan paineista. Ensimmäisen asiakkaan saaminen ja siitä tietoisesti luopuminen herättivät nimittäin minut siihen, että pystyn saamaan asiakkaita, mutta asiakkaiden saaminen heti tähän alkuun ei ole minulle tärkeää.

Tulin nimittäin siihen tulokseen, että en tule tekemään töitä rahan takia, vaan jokaisen asiakkaan on enemmänkin annettava minulle jotain sisältöä elämään kuin rahaa. Sen rahapuolen uskon hoituvan itsestään tavalla tai toisella. Luotan nimittäin omaan ammattitaitooni (sekä säästöihini) ja uskon rahaakin tuovia projekteja tulevan vastaan ennemmin tai myöhemmin, vaikka en tähän alkuun aktiivisesti itseäni myisikään ja asiakkaita etsisi.

Siihen asti, kun töitä alkaa tulla orgaanisesti verkkosivujen kautta tai päädyn alkaa aktiivisempaan myyntityöhön, koen tällä hetkellä tärkeämmäksi ja mielekkäämmäksi keskittyä uusien asioiden opiskeluun (suoritin tässä mm. APV1 ja APV2 -tutkinnot) sekä sijoitusteni hallinnointiin. Keväällä käyttöön ottamani optiostrategia on ainakin ollut mielenkiintoista ja toistaiseksi kohtuullisen tuottavaakin touhua. On myös ihan mielenkiintoista miettiä, miten nykyinen hieman liian pienen varallisuuden saisi tuottamaan elinkustannuksiini tarvitsemani määrän rahaa ilman romahdusta kestämätöntä riskiä.

Käytännössä ongelma on siinä, että pitämällä muutaman kymppitonnin rahaa käteisenä tiedän voivani niiden turvin elää isommankin romahduksen yli ilman, että rahat loppuvat kesken. Toisaalta se käteisenä pidetty summa on pois tuottavista sijoituksista. Tuottojen näkökulmasta minun kannattaisi pistää kaikki rahani heti kiinni sijoituksiin ja vähän lainasijoituksia päälle, koska silloin saisin ainakin laskennallisesti elinkustannukseni katettua keskimääräisellä tuotolla. Mutta kun se riski...

Ihan hyvä olisi, jos nyt saataisiin joku kymmenien prosenttien romahdus pörsseihin, jolloin olisi mahdollista ostaa pienemmällä hankintahinnalla isommat osinkotuotot. Ja kun ilma olisi hävinnyt kursseista, niin kurssilaskujenkin riski olisi tuolloin pienempi.

Toinen hyvä vaihtoehto olisi myös se, jos kurssit jatkaisivat nousua samalla kulmakertoimella kuin ne ovat nousseet viimeiset kolme vuotta. Sillä tahdilla tuotot riittäisivät elinkustannusteni kattamiseen ilman lisävipuakin. Ikävä kyllä vaan se romahdus on joka tapauksessa vastassa ennemmin tai myöhemmin.

Vielä yksi mielenkiintoinen seurattava asia tässä muutostilanteessa on ollut itseni vertaaminen bloggaaja-kollegaani P.Ohattaan ja hänen kokemuksiinsa. Näen hänessä paljon samaa kuin itsessäni (mm. taipumus alkuinnostuksen jälkeen kyllästyä työjuttuihin niiden muuttuessa rutiiniksi). Muistelisin, että hän on aikaisemmin jo pari kertaa jäänyt pois töistä elämään omaisuutensa varaan, mutta sitten suhteellisen nopeasti on kuitenkin palannut työelämään, kun ei ehkä rohkeus vielä täysin riittänytkään pelkästään sijoitusten varassa elämiseen. (Jos P.Ohatta päädyt lukemaan tätä, niin kuulisin mielelläni näkemyksesi onko muisti-/mielikuvani oikein?). Itselläni en ole huomannut tällaista painetta palata työelämään. Pikemminkin päinvastoin. Vapaus 8-16 elämästä maistuu liian hyvälle nyt, kun sen makuun on päässyt.

Se maistuu jopa niin hyvälle, että ymmärrykseni pitkää uraa tai pitkää päivää tekeviä ihmisiä kohtaan vähenee vähenemistään. En ymmärrä, miten joku voi ajatella sen palkalla ostettavan tarpeettoman rojun voivan korvata sen rasituksen ja ajanmenetyksen, jonka perinteinen uraputki aiheuttaa. Ymmärrän toisaalta niitä, jotka tekevät pitkää päivää, koska nauttivat työstään, mutta en niitä, jotka vaan valittavat ja valittavat työstään, mutta silti eivät tee mitään muutosta korjatakseen tilanteen. Ymmärrätkö sinä?




keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Säästöjen tilannekatsaus kesäkuu 2019

Kesäkuun säästösumma oli -4620 €. Oikeasti en tietenkään näin paljon säästöjäni syönyt, vaan kyse on siitä, että siirtelin vähän rahojani paikasta A paikkaan B (ja C), jolloin laskutavastani seurasi, että tililleni siirtyneet, mutta uuteen kohteeseen toistaiseksi päätymättömät rahat näkyvät miinuksena säästöseurannassani. Tililläni on siis poikkeuksellisen paljon käteistä tällä hetkellä ja se näkyy säästön lisäyksenä sitten, kun jossain vaiheessa siirrän ne taas sijoituksiin.

Tilillä olevan rahan avulla olisin voinut saada kesäkuun säästösumman nollaan, mutta sitten pankkitilin saldo olisikin ollut aika alhainen ja heinäkuun laskujen kanssa olisi ollut vaikeuksia. Voidaan siis päätellä, että oikea kesäkuun säästösumma olisi ehkä ollut luokkaa -500-1000 €.

Nykyisellä laskutavalla kuitenkin vuoden säästösummani putosi 9 194 euroon eli alle vuodelle 2019 asettamani tavoitetason (10 000 €). Tilillä olevat rahat huomioiden tilanne ei kuitenkaan ole hirveän paha.

Toisaalta alkaa vaikuttaa siltä, että nykyisellä kulutustahdilla tulen vuoden aikana syömään säästöjäni sen verran, että tavoitesäästöni tulee alittumaan. Jotta näin ei kävisi, minun pitäisi saada lisää tuloja, mutta verotuksellisesti minun ei oikein kannata ansiotuloja yrityksestäni nostaa, koska marginaaliveroasteeni on alkuvuoden tulojeni takia jo turhan korkea. Joudunkin varmaan miettimään, laskenko jotenkin yritykseen kertyneen varallisuuden mukaan säästösummaa laskiessani. Se olisi varmaankin oikean kuvan kannalta paras vaihtoehto, mutta pitää miettiä, mikä olisi paras laskentatapa.

Kuulen mielelläni lukijoiltani, millä tavoin te olette huomioineet yritykseen tai sijoitusyhtiöön kertyneet (netto)varat omissa varallisuuslaskelmissanne?




lauantai 29. kesäkuuta 2019

Kuluraportti toukokuu 2019

Vähän pääsi venymään tämän raportin kanssa, kun kesäkuukin alkaa melkein olla ohi.

Toukokuussa kuluihin meni rahaa 1616 €. Positiivista oli, että ruokaan meni "vain" 587 €, joka on paljon, mutta silti pienin summa tänä vuonna. Suunta on oikea.

Vuosittaisista kuluista vakuutuksiin meni 272 € ja auton jälkikatsastukseen 25 €.

Satunnaisia kuluja meni 70 € hierontaan (2 kpl), jonka koin tarpeelliseksi kipua aiheuttavien lihasjumien takia. Viime kesän helteet muistaen ostin myös tuulettimen 129 €. Ihan niin pahoja helteitä ei toistaiseksi ole vielä ollut, mutta siitä huolimatta on muutamana päivänä saanut olla tyytyväinen ostokseen. Nämä molemmat olivat kuitenkin ns. luksushankintoja (ei-pakollisia), jotka olisi voinut jättää poiskin, mikäli olisin halunnut kuluja minimoida.

En kuitenkaan tässä vaiheessa halua alkaa liikaa kiristelemään, vaikka tuloihini liittyykin epävarmuutta. Nyt on hyvä katsoa, mihin kulut asettuvat ilman töiden vaikutusta (polttoainekulut ovat ainakin romahtaneet). Mikäli tuloni riittävät tähän tasoon, niin ei ole mitään syytäkään vähentää kulutusta. Vasta sitten, jos alkaa näyttää, että pääomaa tulee syötyä liian nopeasti, on syytä alkaa miettiä mistä karsia.





torstai 20. kesäkuuta 2019

Säästöjen tilannekatsaus toukokuu 2019

Toukokuun säästösumma oli -18,35 € eli parisen kymppiä jouduin syömään säästöjäni. Tai oikeastaan enemmän, mutta koska en laske tilillä seisovia rahoja säästösummaan, en huhtikuussa laskenut tulevaa varten tilille jättämiäni rahoja säästöksi enkä nyt myöskään laske tililtä toukokuussa ottamiani rahoja säästöjen syömiseksi. On siis tässä vaiheessa vielä vähän vaikea arvioida säästöjen syömistahtia ja kassan kestävyyttä.

Vuokratulojen ja starttirahan pitäisi kattaa ison osan menoistani ainakin lähikuukausina, joten en usko kovin suuria summia lähtevän säästöistä ainakaan ennen syksyä.

Sivuhuomiona on ollut mielenkiintoista huomata, että stressi raha-asioista on loistanut poissaolollaan. Olen vähän ollut epävarma, että mitenköhän sitä sitten suhtautuu, kun ei enää tulekaan säännöllisiä tuloja, mutta näemmä osaan olla murehtimatta sitä tulopuolta.

Vaikka pörssikurssit laskivat selvästi toukokuun aikana, en silti alkanut panikoimaan pienenevää varallisuuttani, vaan tartuin tilaisuuteen ostamalla "halvalla" lisää osakkeita. Nyt kesäkuun nousujen myötä tuo aktiivisuus ostopuolella vaikuttaa ainakin toistaiseksi vielä hyvältä idealta. Mielenkiinnolla odotan, mitä loppukesä ja muutenkin loppuvuosi tuo tullessaan.