Talouskatsaus helmikuu 2020

Vähän venähti tämän talouskatsauksen kanssa.

Helmikuussa menoni olivat 1109,65 €. Helmikuu on tyypillisesti ollut minulle alhaisten kulujen kuukausi (muutenkin kuin vähäisemmän päivämäärän takia). Tällä kertaa kuitenkin muutto aiheutti 314 € ylimääräisiä kuluja. Jos nuo muuttokulut vähentää kokonaiskuluista, niin kulutaso olikin jo todella alhainen (verrattuna minun normaaleihin kuluihin), eli olen ihan tyytyväinen helmikuun kulutasoon. Jopa muuttokulut mukaan lukien tämän vuoden helmikuun kulut olivat vain hieman suuremmat kuin vuosi sitten.

Kun katsoo edellisen vuoden huhti-toukokuuta, on melko selvää, että tänä vuonna noiden kuukausien kulut tulevat laskemaan. Koronaepidemia on saanut pysymään kotona ja tekemään itse ruokaa (ravintolaruoan sijasta), mistä tulee varmasti valtavat säästöt. Tosin meillä minä yleensä käyn kaupassa, joten tässä tulee samalla maksettua myös vaimoni ruokia isommassa määrin kuin normaalisti, joten säästöni ei välttämättä ole yhtä suuri kuin jos maksaisin vain omat ruokamenoni. Toisaalta korona vähentää myös muuta kulutusta kuin ruokailumenoja, joten eiköhän lähikuukausina ihan kivasti laskevaa 12 kk rullaavaa kulukäyrää saa katsella.

Kassavirtatuloja helmikuussa oli 465,30 € (helmikuu on huono osinkokuukausi). Tuloja oli siis 644,35 € vähemmän kuin menoja. Maalis- ja huhtikuussa tilanteen olisi pitänyt kääntyä, kun osinkokauden piti alkaa, mutta nyt koronaviruksesta seuranneet yhtiökokousten lykkäykset ja osinkojen leikkaukset loivat hieman jännitystä tämän kevään kassavirtoihin. Onneksi minulla on tällaisia aikoja varten käteistä varalla sen verran, että minun ei tarvitse alkaa pakkomyynteihin elinkulujeni kattamiseksi. Toivottavasti viimeistään vuoden päästä keväällä osinkovirrat pääsevät taas kunnolla käyntiin.

Korona muistutti hajauttamisen tärkeydestä

Sijoituseurojen hajauttaminen eri kohteisiin on hyvä tapa pienentää riskiä suuresta ja pysyvästä rahojen menetyksestä. Hajautettu salkkukin menettää kyllä arvoaan tällaisissa pörssiromahduksissa, mutta ero on siinä menetyksen pysyvyydessä. Indeksi elpyy kyllä ajan myötä, mutta konkurssiin mennyt sijoituskohde ei sieltä enää nouse.

Tästä huolimatta moni sijoittaja ei hajauta, esimerkiksi koska hajauttaminen suojaa paitsi tappioilta myös kovimmilta nousuprosenteilta. Mitä laajemmin hajautettu salkku on, sitä enemmän se yleensä noudattaa yleistä kehitystä. Ilman hajautusta taas tuotto voi olla jotain ihan muuta. Tuotonhakuisimpien on siis välttämätöntä pyrkiä välttämään liiallista hajautusta, jotta korkeat tuottoprosentit ovat ylipäänsä mahdollisia. Toisaalta hajautuksen puute saattaa myös johtua puhtaasta ymmärtämättömyydestä.

Viimeistään nyt koronapaniikin aikana on kuitenkin hyvä tajuta, että aina voi olla se joku yllättävä tekijä, joka vie turvallisena tai "varmanakin" pidetyn sijoituksen jopa nolliin. Esimerkiksi vanhustenhuolto on voinut vaikuttaa turvalliselta sijoitukselta, joka ei voi epäonnistua. No entäs sitten, jos yhtäkkiä 10-15 % maailman vanhuksista kuoleekin äkillisesti? Entä jos juuri se omistamasi firma onkin pahiten epidemian kourissa kärsien kaiken lisäksi vielä mainehaittojakin asian huonosta hoidosta? Eipä ehkä olekaan ihan niin varma juttu.

Olen myös seurannut Scandic Hotelsia*, joka nousi syksystä helmikuulle kivasti ja tulevaisuus näytti valoisalta. Sitten tulikin korona ja osakkeen hinta putosi 116 sek:stä suoraan n. 25 sek (tätä kirjoittaessa). Tämän päivän laskuprosentti on yli 20 % ja korona-romahduksen alun jälkeen osakkeella ei ole ollut yhtään nousupäivää, vaikka muuten pörssi on välillä elpynytkin. Sääliksi käy sitä, joka on Scandicia pitänyt varmana sijoituksena. 

Ja kun on sanonta, joka menee karkeasti näin: "Se ei ole se ensimmäinen 50 % pudotus, joka on kohtalokas vaan se toinen" (jos joku muistaa tarkan lainauksen, niin kertoisitko kommenteissa, niin korjaan tähän - en löytänyt googlella), niin Scandicin hinta on nyt puolittunut kahdesti. Mahtaako tulla vielä kolmas?

Vaikka tämänhetkinen kriisi ei koskisikaan sitä omaa "varmaa" sijoituskohdettasi, niin et koskaan voi olla varma, etteikö seuraava koskisi. Vaikka itse liiketoiminta olisi "varmaa", niin kaikissa yhtiöissä on vähintäänkin kirjanpitorikosten ja muiden väärinkäytösten riski, jotka voivat hyvin nopeasti viedä arvon koko sijoitukselta. Ja aina on olemassa se suuri tuntematon mustan joutsenen riski, joka voi iskeä täysin puskista ilman, että kukaan pystyy sitä odottamaan. Se, että et näe sijoituksessasi riskiä, ei tarkoita, että riskiä ei ole olemassa, vaan sitä, että sinulla ei ole riittävän hyvä mielikuvitus.

Se on toki eri asia, jos on valmis kantamaan sen riskin, että menettää koko omaisuutensa, koska kukin toimikoon tavallaan. Mutta jos olet sitä mieltä, että mahdollisesti vuosikausien aikana kerrytetty varallisuus olisi ihan kiva säilyttää, eikä alusta aloittaminen hirveästi kiinnosta, niin hajauttaminen on oikea vaihtoehto sinulle.


(*Scandicin nostin tähän siis sen takia, että ostin sitä itse viime keväänä n. 80 sek:lla ja myin n. 105 sek:llä nousuvaiheessa ja olisin halunnut palauttaa sen jossain välissä salkkuun. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää, ettei mikään hinta ole tarpeeksi alhainen. Toisaalta jos firma selviää tästä kriisistä hengissä ja bisnes palautuu normaaliksi, niin tässä on kyllä melkoiset nousuprosentit tiedossa.)

Koronapaniikin keskellä

Kirjoittelu on jäänyt aika vähälle viime aikoina, mutta nyt taidetaan elää sellaisia aikoja, joista on syytä kirjoittaa jotain muistiinkin tulevaa varten. Korona on monessa länsimaassa (varmaan kaikissa) eksponentiaalisen kasvun vaiheessa, mutta tauti on vielä sen verran aluillaan, että vaikea tietää, mihin tämän kanssa päädytään. Globaalisti sairastuneita on n. 126 000 (joista 81 000 Kiinassa, josta tauti lähti liikkeelle) ja kuolleita 4633 (joista 3169 kiinassa). Etenkin Italian tilanne näyttää pahalta, koska siellä kuolleisuuskin vaikuttaa olevan korkeampi kuin muualla.

Markkinat ovat olleet paniikissa helmikuun viimeiseltä viikolta lähtien. Laskua on kertynyt noin 20 % pääindekseissä. Tällekin päivälle taitaa olla tiedossa ruma laskuavaus.

Itselläni oli ennen laskun alkua iso käteiskassa (muistaakseni n. 60 000 €) sijoitettavaksi. Tällä hetkellä jäljellä on vielä n. 15 000 € plus varakassa 9 000 €, jonka pyrin olemaan sijoittamatta, koska se on tarkoitettu elämisen kuluihin. Aika paljon tuli sijoitettua "liian aikaisin", koska en tietenkään osaa ennustaa, milloin kurssit kääntyvät takaisin nousuun. Rahat olivat tuottamattomina, joten jo 10 % alennusmyynnit tuntuivat houkuttavilta. Pistin näin ollen rahaa kiinni sitä mukaa kuin laskevat osakkeet saavuttivat ennen kriisiä asettamiani ostotasoja.

Nyt kuitenkin näyttää siltä, että pörssikurssien lasku tulee jatkumaan vielä jonkin aikaa, koska taudin leviäminen on edelleen kiihtyvässä vauhdissa ja valtiot tekevät koko ajan kovempia toimenpiteitä taudin leviämisen hillitsemiseksi (kouluja suljetaan, matkustamista rajoitetaan, yleisötilaisuuksia perutaan). Vaikka epäilen laskun jatkuvan, en silti aio myydä mitään (muuten kuin ehkä verosyistä tappioita realisoidakseni). Sen verran olen ottanut näkemystä laskun puolesta, että ostin parilla tonnilla bear-sertifikaattia DAX-indeksiin. Kyse on ilman vipua olevasta tuotteesta, joten kovin vahvaa näkemystä en ollut valmis ottamaan. Mahdolliset voitot liikkuvat siten sadoissa euroissa, joten kovinkaan vahvaa suojaa en tästä salkulleni saa. Lähinnä kyse on "karkkirahan" tienaamisesta ja sen testaamisesta, kuinka hyvin osaan arvioida suunnan. Koska väärässä olemisen mahdollisuus on suuri, en ole valmis riskeeraamaankaan paljoa.

Vaikka uskon laskun jatkuvan pidempään ja vaikka minulla on ns. short-positio päällä DAX:in kehityksen suhteen, aion silti jatkaa ostoja sitä mukaa kuin vastaan tulee uusia houkuttavia hintatasoja. Kun pörssit paniikin hellittäessä kääntyvät taas nousuun, uskon nousun olevan nopeaa. Siinä on myöhäistä sitten surkutella käyttämättömän käteiskassan kanssa, kun ei tullut ostettua halpoja osakkeita.

On toki riski, että lopulta olen lyönyt kassani kiinni aivan liian aikaisin ja parhaat alennusmyynnit jäävät hyödyntämättä. Niitä aikoja varten minulla tosin pitäisi vielä olla Nordnetin superluotto-ominaisuus käytettävissä, mutta saas nyt nähdä, mitä sen kanssa teen. Nykyisellä tulotilanteella velkasijoittamisen kanssa pitää olla erityisen varovainen. Mutta sitten taas toisaalta, mitä isommalla osinkoprosentilla saan ("turvallisia") osakkeita ostettua, sitä pienemmäksi riskiksi pienikorkoinen superluotto muodostuu. Ja kun pörssistä on suurin ilma otettu pois, on kurssilaskunkin riski pienempi kuin kaikkien aikojen huippulukemissa. Ongelma vaan on siinä, kun ei yhtään voi tietää, missä se todellinen pohja on. Vaikka tilanne olisi se, että "koskaan eivät kurssit ole pudonneet tätä enempää", se ei tarkoita, että kurssit eivät voisi laskea vielä siitäkin.

Tällä hetkellä odotan, että kurssilaskun suuruudeksi tulee noin 30-40 % ja sijoitan rahojani niin, että odotan kaikkien rahojeni olevan kiinni siinä 30 % paikkeilla. Sen jälkeen pitäisi pitää hengähdystauko ja miettiä käytänkö sitä velkarahaa vai en. Jos -40 % lukemissa päätän olla käyttämättä, niin harkinta pitää tehdä uudestaan, kun on -50 %, -60 % jne. Ja sitten, kun kurssit elpyvät, voin taas jälkiviisastella, mitä olisi pitänyt tehdä.


PS. Olen myös pienimuotoisesti alkanut käyttää call-optioita, koska nopeassa (väliaikaisessakin) nousussa ne tuottavat hyvin, mutta jos kurssit jatkavatkin pitkään laskuaan, riski on tuhansien eurojen sijasta rajoittunut siihen muutamaan kymppiin, jonka olen niihin sijoittanut. Testailen nyt vähän, miten tämä toimisi käytännössä. Lähes uhkapeliähän tämä on, mutta kokonaisuudesta niin pieni osa, että menköön oppirahoina ("kurssimaksu"), jos päädyn miinukselle.

PS2. Oman salkun käyttäytymisestä vielä todettava se, että mukavasti näyttää laskevan muuta pörssiä hitaammin näinä laskupäivinä. Esim tätä kirjoittaessa, kun pörssi näyttää -5 %, on oma salkku "vain" -3 %.

Mitä jos luopuisin autostani?

Autoni on ollut todella vähällä käytöllä viimeisen vajaan vuoden aikana. Auton omistaminen tunnetusti tulee erittäin kalliiksi, joten päätin vähän laskea, mitä autosta luopuminen oikeasti tarkoittaisi taloudelleni. Ensinnäkin auton pitämisestä syntyy nämä suorat vuosittaiset kulut:

Liikennevakuutus	254 €
Autovero	176 €
Huolto	250 €
Renkaiden vaihto x2	70 €
Yhteensä	750 €

Huollon summa on karkea arvio keskimääräisestä, kun joka toinen vuosi pitäisi riittää öljynvaihto ja joka toinen tulisi sitten isompi määräaikaishuolto.

Näiden varsinaisten kulujen lisäksi olen vuodelle 2020 merkinnyt kuluihini 12*70 € = 840 € poiston. Tämä vastaa siis karkeaa arviotani auton arvonalentumisesta, joka on mielestäni aivan oikeaa kulua, vaikka sitä ei rahalla maksetakaan vaan omaisuuden arvon menettämisellä. Tuo arvonmenetyksen konkreettinen rahallinen vaikutus realisoituu siinä vaiheessa, kun pitää ostaa uusi auto vanhan tilalle. Poiston kanssa auton vuosittainen kulu nousee kohdallani 1590 euroon.

Tämän lisäksi täytyy huomioida tuottojen menetys, joka syntyy siitä, että rahani ovat sijoitusten sijasta kiinni tässä pelkkiä kuluja tuottavassa autossani. Arvioisin autoni realistisen myyntihinnan olevan n. 8000 €, jolle 6 %:n tuotto tarkoittaisi 480 € vuotuista tuottoa (verojen jälkeen n. 350 € verokannasta riippuen)

Jos siis luopuisin autostani, talouteni olisi vuositasolla noin 2000 € paremmalla mallilla kuin se on auton kanssa!

Kun ottaa huomioon, että vuosikuluni ovat noin 15 000 € tasolla, on tuolla yksittäisellä tekijällä valtava merkitys kokonaisuuteen (13,3 %).

Toki todellisuudessa vaikutus ei ole ihan noin suuri, koska joutuisin jollakin muulla tavalla sitten kulkemaan ne matkat, jotka nykyisin kulkisin autolla. Mutta koska laskelmani ei sisällä polttoainekuluja lainkaan, lieventyy tämä vaikutus polttoainekulut huomioimalla jonkun verran.

En kuitenkaan ole tällä hetkellä luopumassa autostani. Olen muuttamassa uuteen osoitteeseen, jossa todennäköisesti tarvin autoa useammin kuin nykyisessä (kaikki on kauempana kotoa). Lisäksi on mahdollista, että tulonhankinta alkaa vaatia autoa. Jos tekisin päätöksen, että en aio enää tehdä minkäänlaisia töitä, vaan elelen vain omaisuuteni tuotoilla, niin autosta luopuminen olisi ehdottomasti järkevää ja todennäköisesti sen tekisin, mutta tuollaista päätöstä en ole vielä valmis tekemään. Niinpä aion pitää edelleen pitää autoa varalla. Jos kuitenkin auto jatkaa pihalla seisomista yhtä vähällä käytöllä kuin nykyään, niin silloin ehdottomasti luovun siitä jossain vaiheessa.

Talouskatsaus tammikuu 2020

Muutan nyt vähän otsikointia ja raportoin jatkossa sekä tulot että menot samassa tekstissä, koska nykyään on aikaisempaa suurempi merkitys sillä, miten saan tuloja suhteessa menoihin. Aikaisemminhan tuloni ylittivät menoni niin selvästi, että niitä oli ihan mielekästä tarkastella erikseen, mutta nyt on tärkeää päästä hienosäätämään tulojen ja menojen suhdetta.

Tuloksi lasken kassavirtatulot, kuten  nettovuokratulot, osingot ja asettamieni optioiden preemioista saamani tuotot siinä vaiheessa, kun lopputulos varmistuu. En vielä tiedä käsittelenkö tappiolle päätyneet optiopositiot osana kyseisen osakkeen hankintahintaa (olettaen, että hankin sen osakkeen, josta olen myyntioption asettanut) vai osana kassavirtoja. Kummassakin lähestymistavassa olisi puolensa. Hankintamenon osana käsitteleminen toteuttaisi naked put -strategian sisäistä luonnetta/logiikkaa, mutta se olisi samalla tapa, jolla saattaisin vain pettää itseäni, koska optiopositiot tuolloin näyttäisivät positiivista tuottoa, vaikka tosiasiassa ne aiheuttaisivat enemmän tappioita kuin tuottoa. Teen varmaan päätöksen sitten, kun tuo tulee ajankohtaiseksi.

Sijoitusten arvonnousuja en käsittele tulona edes realisoitumisvaiheessa. Näen asian niin, että nuo arvonnousut pitäisi enemmänkin saada valjastettua tuottamaan niitä säännöllisiä kassavirtatuottoja kuin olla mukana tulo-/menolaskelmissa. Arvonnousuihin kun kerran ei voi luottaa samalla tavalla kuin siihen, että yhtiöt keskimäärin jakavat noin entiseen tahtiin osinkoja ja vuokralainen maksaa entiseen tahtiin vuokransa.

Tammikuussa menoni olivat 1420,09 € ja tuloni (laskennallisten verojen jälkeen) 815,06 €. Vajausta oli siis 605,03 €. Kulut vaikuttavat tällä kertaa todella korkeilta ja vajaus isolta, mutta en pidä kuukautta epäonnistuneena kulujeni osalta. Tammikuussa jouduin nimittäin käymään lääkärillä, johon meni n. 185 €. Olisin toki päässyt vähemmällä julkisella, joten siinä mielessä tuo oli tuhlausta, mutta halusin hoitaa asian heti ilman jonotusta, niin maksoin oikeastaan ihan mielellään tuon yksityiselle. Eipä tarvinnut rasittaa julkista talouttakaan pikkuvaivoillani.

Lisäksi minulle tuli tulevasta omasta muutostani sekä eräässä toisessa muutossa avustamisesta kuluja reilu 130 €. Käytin myös urheiluun 60 € ja ostin talvikengät (pakollinen, koska vanhat hajosivat) 89 €:lla. Yhteensä näistä mainituista eristä tuli ylimääräisiä kuluja vajaa 470 €. Tammikuu sattuu olemaan kuukausi, jolloin minulle tulee kolmen kuukauden välein tulevat sähkölaskut ja oli myös minun vuoroni maksaa vastike.

On siis ymmärrettävää, että kuluni olivat nyt korkeat.  Positiivista oli myös se, että paheeni eli ruokailukulut olivat tällä kertaa poikkeuksellisen alhaiset. Ruokaan meni vain 442 €, vaikka yleensä menee noin 600 €. Syynä tälle oli lähinnä tammikuun dieettini, jonka aikana pudotin pari kiloa (eli en paljoa, mutta ei ole paljoa ylimääräistäkään).

En siis ole hirveän huolissani vielä menojen tasosta tai tulojen ja menojen erotuksesta, vaikka tämä ensimmäinen tarkastelukuukausi vähän huonolta näyttääkin. Helmi- ja maaliskuussa voi myös muuton johdosta olla ylimääräisiä kuluja, mutta sen jälkeen pitäisi menopuolen tasoittua ja pääsee näkemään, mikä se tilanne oikeasti on.

Tavoitteet vuodelle 2020

Nyt kun olen siirtynyt säännöllisten tulojen työelämästä yrittäjäksi, joka ei kuitenkaan ole ollut kovin motivoitunut hankkimaan asiakkaita, en odota paljoakaan vuoden 2020 tuloilta. Niinpä teen 2020 tavoitteeni sillä olettamalla, etten saa 2020 ansiotuloja ollenkaan. Tavallaan tulojen hankkimista enemmän minua motivoi se ajatus, että haluaisin kokeilla, miten talouteni kehittyisi, jos oikeasti en saisi mitään muuta kuin pääomatuloja. Elän vähän siinä rajalla, että pääomatulojen periaatteessa pitäisi riittää, mutta sijoittamiseen väistämättä liittyvä epävarmuus (erityisesti liittyen velkarahan hintaan) luo tilanteeseen jännitystä. Tilanne ei ehkä olisi yhtä mielenkiintoinen, jos minulla olisi vielä enemmän varallisuutta, jolloin minun ei tarvisi jännittää saanko tarpeeksi tuottoja vai en.

Tästä lähtökohdasta vuoden 2020 tavoitteeni on, että:

* Pystyn pääomallani kattamaan elinkuluni

Tämän tavoitteen toteutumista seuraan pääasiassa kahden mittarin/alatavoitteen avulla:

1. Mahdollisimman suuren osan elinkuluistani tulisi tulla katetuksi kassavirtatuotoilla (osinko-, nettovuokra- ja korkotuotot sekä asetettujen optioiden preemioista saatava voitto, mutta ei esim. realisoituneet muiden sijoitusten arvonnousut).

2. Vuoden 2020 lopussa nettovarallisuuteni pitäisi olla suurempi kuin vuoden alussa.

Ensimmäistä mittaria varten joudun kehittämään uuden seurannan, johon tuon yhteen nuo kassavirtatuotot, verot näistä tuloista sekä elinkuluni. En usko, että kassavirtani vielä riittävät kattamaan elinkuluni, mutta tarkoitus olisi saada niin iso osa kuluista katettua sisään tulevilla kassavirroilla, että arvonnousun varaan jää realistisen pieni osa tulontarpeesta ja mielellään riittävä turvamarginaali myös. Tämän mittarin toteutumiseen eivät luonnollisestikaan liity pelkät tuotot vaan myös kulupuoleen vaikuttamalla pystyn edistämään tavoitteeni toteutumista.

Toinen mittarini puolestaan ei ole minulle yhtä tärkeä, koska siihen liittyy niin paljon vaikutusmahdollisuuksieni ulkopuolella olevia tekijöitä. Jos nyt pörssit vuonna 2020 laskevat vaikka yli -20 %, niin aika mahdoton sitä on vuoden nettovarallisuutta plussalle saada ilman ansiotuloja. Otin nettovarallisuuteni kuitenkin mukaan mittaristooni, koska vaikka kassavirtani jäisivätkin tavoittelemastani tasosta, sillä ei välttämättä ole niin hirveästi väliä, mikäli samalla arvonnousujen myötä nettovarallisuuteni nouseekin vaikka yli 10 000 €:lla. Sen lisääntyneen varallisuuden avulla voin sitten pyrkiä seuraavana vuonna paremmista lähtökohdista tavoittelemaan tämän vuoden tavoitetta eli kulujen kattamista tuotoilla. Pidän siis nettovarallisuutta koskevan mittarin mukana tarjoamaan parempaa kokonaiskuvaa talouteni kehittymisestä. Puhtaan matemaattisesti, mikäli sijoitukseni tuottavat niin kuin pitäisi, tulisi nettovarallisuuteni kasvaa, mikäli kassavirtatuloni + omaisuuden arvonnousut (realisoituneet ja realisoitumattomat) ovat  yhdessä suuremmat kuin kuluni.

Lisäksi minulla on vuodelle 2020 vielä toinen epämääräisempi tavoite:

* Tehdä mielenkiintoisia juttuja (ja olla tekemättä juttuja, jotka eivät ole kiinnostavia)

Tämä kohta sitten sisältää myös sen, että innostun tekemään töitä joko työntekijänä tai yritykseni kautta. En siis halua tehdä töitä pelkästään tulojen takia, vaan siinä täytyy olla jotain mielenkiintoani herättävää mukana. Tätä tavoitetta ei kuitenkaan pidä ajatella pelkän työn ja rahan näkökulmasta, vaan kaikki muukin mielenkiintoinen toteuttaa sitä. Pääasiassa ehkä haluan keskittyä urheilujuttuihin, vaikka ikää alkaakin olla sen verran (pian 36 v.), että iso osa potentiaalista on ehkä jo historiaa. Iästä huolimatta minun pitäisi kuitenkin kyetä vielä sellaisiin suorituksiin, että löydän niiden tavoittelusta motivaatiota.

Kuten tavallista, sitä mukaa kun olosuhteet muuttuvat, tulen mahdollisesti muuttamaan tai täydentämään tavoitteitani.

Kuluraportti marras-joulukuu sekä koko vuosi 2019

Marraskuun raportti jäi välistä, joten käyn tällä kertaa nopeasti läpi sekä marras- että joulukuun luvut sekä koko vuoden 2019 kulut.

Marraskuussa elinkuluihin meni 1475 € ja joulukuussa 981 €. Marraskuun kuluja nosti vakuutusmaksu, joka tosin on nyt vakuutusyhtiön vaihdon myötä kerran vuodessa laskutettava, minkä johdosta olen nyt marraskuussa maksanut vakuutukset lähes koko vuodelle 2020. Kun aikaisempi vakuutus oli eri laskutussyklillä, on vuodella 2019 nyt enemmän vakuutusmaksuja kuin tosiasiassa pitäisi. Tämä vaikutus vuoden kuluihin on ehkä muutaman satasen (vertailua vaikuttaa, koska olen lopettanut turhia vakuutuksia ja saanut säästöjä myös kilpailuttamalla). Palautettujen vakuutusmaksujen vaikutuksen huomioimisen jälkeen vakuutusmaksujen marraskuun kuluja nostava vaikutus oli 265 €. Marraskuussa kulutasoa nosti myös vastike, jota joulukuussa ei tullut maksettavaksi, koska maksamme ne vaimoni kanssa vuorokuukausina.

Urheiluun ja hierontoihin meni marraskuussa vajaa 90 € ja joulukuussa reilu 110 €. Hierontaa olen tarvinnut vammojen/jumien hoitoon. Joulukuussa lahjoihin meni reilu 90 €. Pidän joulua aika turhana juhlana ja lahjarahat olen pääsääntöisesti käyttänyt hyväntekeväisyyskohteisiin varsinaisten lahjojen sijasta. Tänä vuonna lahjoihin/lahjoituksiin meni mielestäni vähemmän kuin esim. edellisvuonna, mutta se ei varsinaisesti ollut mikään tietoinen päätös. Ei vaan kiinnostanut käyttää energiaa lahjoihin, niin lopputulos muodostui tuollaiseksi.

Kokonaisuudessa olen vuoden 2019 aikana saanut aika hyvin leikattua kulutustani, kuten alla olevista kuvaajistakin näkyy. Sain kulutasoni jopa aika lähelle vuoden 2016 tasoa (2019: 15953 € vs 2016: 15759 €).

Viimeisen 12 kk rullaava kulutuslukema on ollut mukavassa laskussa ja uskoisin sen jatkavan laskuaan keväälle/kesään asti. Sitä en osaa vielä arvioida, mihin uskoisin sen päätyvän. Joitakin laskelmia olen tehnyt 15 000 € kulutustaso-olettamalla, mutta senkin selvä alittaminen vaikuttaisi hyvinkin olevan mahdollista.

Alla olevasta taulukosta näkee vähän, miten keskimääräiset kuukausittaiset kuluni ovat vuosien aikana kehittyneet.

	2019	2018	2017	2016	2015	2014
Ruoka ja marketit	634	688	588	511	466	434
Asuminen	157	192	220	212	254	190
Kulkeminen	116	192	191	176	114	65
Sähkö, vesi, netti, puhelin	73	63	62	53	77	69
Vaatteet	10	29	16	22	1	47
Viihde	17	14	22	4	10	20
Hyväntekeväisyys	7	18	Satunnaisissa	Satunnaisissa	Satunnaisissa	Satunnaisissa
Vuosittaiset	152	152	238	190	136	100
Satunnaiset	164	204	190	145	151	83
	1166	1552	1527	1168	1056	924
Työn kulut	0	0	305	420	306

Ruokakulut ovat olleet se pahiten paisunut kuluryhmä, mutta 2019 sain sitä kehitystä hieman taitettua. Asumisen kulut näyttävät pääosin olleen laskusuunnassa, mikä hieman yllättää. Kulkemisen kulut laskivat vuonna 2019, kun ei tarvitse enää työn takia käyttää autoa jätettyäni työpaikkani keväällä 2019. Se päätös toisaalta nosti puhelinkulujani, koska minulla ei ole enää työsuhdepuhelinta vaan joudun itse maksamaan liittymäni. Vaatteet nyt eivät ole koskaan oikein kiinnostaneet.

Vuosittaisissa kuluissa 2016 ja 2017 kulutasoa nosti kahdella paikkakunnalla asuminen, joka kerrytti kilometrejä ja siten myös autoa piti huollattaa useammin. Merkitsin nuo ylimääräiset huollotkin vuosittaisiin kuluihin normaalien vuosihuoltojen kanssa, vaikka ehkä oikeampi paikka olisi ollut tuo "Työn kulut", johon kirjasin kahden asunnon aiheuttamia kuluja, kuten ylimääräisen vuokran.

Satunnaisten kulujen laskussa merkittävin tekijä on varmastikin ulkomaanmatkojen vähentyminen. 2019 matkoihin meni vain reilu 500 €, kun 2018 meni jopa 1670 €. Jos matkojen kuluja vähentävän vaikutuksen poistaa, meni satunnaisiin kuluihin vuonna 2019 enemmän rahaa kuin vuonna 2018. Vuonna 2019 tosin merkittävänä kuluja nostavana eränä oli eläinlääkärireissu, joka päätyi kustantamaan minulle n. 450 €.