Säännöllisten tulojen jättämiseen ja yrittäjyyteen siirtymiseen liitetään usein puheita rohkeudesta, jonka johdosta kirjoitin jo aikaisemmin blogitekstin En ole rohkea! Nyt puolestaan viimeisimmässä kirjoituksessani (Fiiliksiä töiden lopettamisen jälkeen) bloggaaja-kollega Varatonsijoittaja lähestyi asiaa suoremmin pelon näkökulmasta:
"Tuo on varmasti hieno tunne kun voi tehdä mitä todella haluaa ilman pelkoa. Itsekin haluaisin lopettaa työnteon ja siirtyä yrittäjyyteen, mutta minua konkreettisesti pelottaa sillä minun olisi todella nopeasti syötävä salkkuni ilman tuloja ja siinäkin tapauksessa selviäisin vain puolisen vuotta."
Tuo kommentti inspiroi minua kirjoittamaan vähän laajemman vastauksen blogikirjoituksen muodossa, sen sijaan että olisin vain piilottanut vastaukseni suoraan edellisen tekstini kommenttiosioon.
Olen kiinnostunut psykologiasta ja viime vuosien omaehtoisen opiskelun myötä olen tullut siihen tulokseen, että se, kuinka paljon jotakin pelottaa, on enemmänkin kiinni siitä, kuinka herkkä tämä on pelkäämään kuin siitä, kuinka vaarallinen tämä pelätty asia tosiasiassa on.
Esimerkiksi, kun joku esittää väitteen "On tasa-arvokysymys, että naisia pelottaa mennä pimeällä ulos" (viitaten ajatusmaailmaan, jossa naiset ovat uhreja ja miehet väkivaltainen uhka), niin minulle tulee vaan mieleen, että kyseinen asia nyt lähinnä johtuu siitä, että naiset (tutkitusti) ovat herkempiä negatiivisille tuntemuksille ja pelkäävät enemmän. Pelon olemassaolo ei kerro (todellisen) vaaran olemassaolosta, eikä pelko ole kovin hyvä olemaan asianmukaisessa suhteessa vaaran todennäköisyyteen tai vakavuutaan.
Toinen tämän päivän esimerkki on rokotevastaisuus. Siinä pelätään, että rokotteet antavat lapselle autismin (mikä on täysin perusteeton väite, joka johtaa juurensa lääkärinlupansa menettäneen huijarin väärentämään tutkimukseen, jonka tämä "lääkäri" teki, jotta saisi myytyä omaa rokotettaan). Ja sen pelon johdosta otetaan varsin todellinen riski, että oma tai jonkun muun lapsi sairastuu vakavasti ja voi jopa vammautua pahasti tai kuolla. Epäsuhtainen pelon tunne olemattomaan riskiin (autismi) saa ottamaan todellisen ja hengenvaarallisen riskin (estettävissä oleva tauti). BTW, valtaosa rokotevastaisista ihmisistä on muuten naisia.
Evoluution näkökulmasta on myös ihan luonnollista ja ymmärrettävää, että naiset pelkäävät enemmän kuin miehet. Heimoaikoina riskien otto johti nopeaan kuolemaan ja naisten ruumiinrakenne ei ole yhtä kykenevät puolustamaan itseään fyysisesti kuin miesten. Näin luonnonvalinta karsi riskejä ottavia naisia geeniperimästä. Vastaavasti miesten oli pakko ottaa riskejä esimerkiksi metsästäessä, koska ajat olivat rankkoja ja jos ei ota riskejä, niin ei myöskään syö - tai lisäänny, koska hyvä ruoan hankkija todennäköisemmin oli suosittu myös naisten parissa. Riskinotto auttoi myös muilla tavoin nousemaan heimon sisäisessä hierarkiassa, mikä myös lisäsi lisääntymismahdollisuuksia. Miesten parissa siis luonnonvalinta helposti toimi pelkoa karsivana (/rohkeutta suosivana).
Tämän tekstin ei ollut tarkoitus olla mikään naisten ja miesten eroja korostava. Se vaan nousi esiin noin, koska tuo on mielestäni hyvä tapa havainnollistaa eroja pelkotasoissa ja siinä, että pelko ei ole sama kuin vaara. Uskoisin, että on helpompi hahmottaa erot ryhmien välillä kuin vain lähestyä asiaa niin, että jotkut vaan pelkää enemmän ja toiset vähemmän.
Toisaalta ei tietenkään liikaa saa mennä stereotyyppiseen "naiset pelkää" ajatusmaailmaan, vaan jokainen on yksilö. On todella pelokkaita miehiä ja on todella rohkeita naisia. Jokaisen pelkopreferenssi on hänen omansa eikä ryhmänsä. Ryhmälle tyypillisten ominaisuuksien ymmärtäminen on tärkeää lähinnä ymmärtääkseen ryhmän käyttäytymistä, kuten esimerkiksi miksi naiset (ryhmänä) sijoittavat vähemmän kuin miehet, tai miksi naiset sijoittaessaan ottavat vähemmän riskiä kuin miehet (ml. velan käyttö). Ero riskipreferensseissä riittää selittämään aika paljon.
Tuodakseni asian takaisin alun kommenttiin ja itseeni, niin en tosiaan (nykyään) ole kovinkaan pelokas. Tietyissä uusissa sosiaalisissa tilanteissa olen edelleen vähän arka, mutta en tiedä, onko se pelkoa. Enemmänkin ne tilanteet ovat minulle epämiellyttäviä. En välttele niitä tilanteita, koska pelkään niitä, vaan koska en nauti niistä. Tai ehkä se on pelkoa, kuka tietää.
Nuorempana pelkäsin epäonnistumista ja itseni nolaamista, mutta niistä olen mielestäni aika hyvin päässyt iän, kokemuksen ja itsevarmuuden karttumisen myötä eroon. En tietenkään täysin, mutta riittävästi. Etenkin epäonnistumisen pelko on täysin turha ja edistyksen jarru.
Muuten olen mielestäni aika laskelmallinen riskinottaja. Minua ei haittaa ottaa riskejä, kunhan olen tarkkaan määritellyt, että riski on oikeassa suhteessa tavoiteltavaan hyötyyn ja että riski ei toteutuessaan ole niin suuri, etten sitä kestä. Esimerkiksi käytän velkaa sijoittamiseen, mutta pidän tarkkaan huolta, että velan määrä ei ole minulle liian suuri. Olen myös nyt kahdesti jäänyt työpaikastani "tyhjän päälle" tietämättä varmasti tulevaa tulonlähdettä.
Nämä työstä lähtemiset näen kuitenkin riskin ja pelon kannalta hieman eri tavalla. Niiden kohdalla kyse on ollut puhtaasti siitä, että mikä on elämänlaatuni kannalta paras vaihtoehto. On toki ollut riski, että työpaikan jättäminen vaikuttaa negatiivisesti tuloihini, mutta kun samaan aikaan yhtälön toisella puolella on se varma asia, että työhön jääminen vaikuttaa merkittävän negatiivisesti elämääni, niin se tulotason riskeeraaminen ei enää olekaan niin iso juttu, että sille kannattaisi antaa juurikaan merkitystä. Tämä on toki molemmilla kerroilla ollut tilanteessa, jossa olen saanut jo kerättyä merkittävän määrän taloudellista puskuria, joten vaikea sanoa, mitä olisin tehnyt ilman puskuria. Ehkä olisin vaan hakenut uuden työpaikan ennen irtisanoutumista?
Niinpä en oikeastaan ole edes käsittellyt näitä töistä lähtemisiä pelon tai rohkeuden kautta. Ne olivat vain elämänlaatua optimoivia loppujen lopuksi aika selkeitä päätöksiä. Samoin yrittäjyyden aloittaminen ei millään tavalla päässyt pelon puolelle. Laskin vain paljonko minä saatan menettää, jos homma ei toimi, ja tulin siihen tulokseen, että olen sen valmis menettämään. Pahimmillaanhan olen tässä noin vuoden lomalla. Ei se kovin kamalalta tai pelottavalta kuulosta.
Nimimerkki PenniRoponen (jonka blogi Raha(na)inen) ilmaisi myös asian hyvin kommentissaan:
"Suurelle osalle ihmisistä toimintasi näyttää ihan oikeasti rohkeudelta, sillä he eivät tiedä sinun tietävän, että pärjäät tilanteessa kuin tilanteessa ja saat varmuutesi siitä loogisesta ajattelusta jota tässäkin kirjoitit"
Kyse on tosiaan laskelmoivasta riskienhallinnasta, eikä siinä ole mitään pelättävää, jos riski on tiedostettu ja hyväksytty. Varmaan paras kuulemani keino hallita pelkoa on ohje:
Mieti pahin, mitä voi tapahtua, jos teet harkitsemasi päätöksen. Kun hyväksyt tuon pahimman mahdollisen lopputuloksen, voit huoletta jatkaa eteenpäin, koska todennäköisesti lopputulos ei tule olemaan se pahin mahdollinen, ja pahimmankin kanssa voit elää.
Jos siis joku asia pelottaa, niin kannattaa miettiä, että onko se pelko oikeasti aiheellista? Onko vaara todellinen vai onko kyse enemmänkin siitä, että sinä nyt vaan pelkäät vähän kaikenlaisia juttuja? Mikäli kyse on jälkimmäisestä, niin asian tunnistaminen on ensimmäinen askel noiden perusteettomien pelkojen voittamiseen.
perjantai 19. huhtikuuta 2019
keskiviikko 17. huhtikuuta 2019
Fiiliksiä töiden lopettamisen jälkeen
Tässä on nyt kerennyt kulumaan pari viikkoa sen jälkeen, kun lopetin työni edellisessä työpaikassani. Heti lopettamisesta lähtien fiilikset olivat aika rentoutuneet. Yöunet ovat parantuneet selvästi. Nukahdan käytännössä melkein heti, kun menen sänkyyn, enkä usein ole edes herännyt siihen, kun vaimoni tulee minua myöhemmin nukkumaan.
Olen tyypillisesti aika fyysinen stressaaja. Ensimmäisenä yleensä menee yöunet, joten nukkumisen taso kertoo aika nopeasti stressitasojen muutoksista. Myöhemmin stressin pahentuessa alkaa tulla elohiirtä silmään, ärtymystä, sykkeen nousua pienistäkin (henkisistä) ärsykkeistä sekä muita vaikeammin määriteltäviä tuntemuksia. Näiden viimeisten kanssa uskoisin liikuttavan aika lähellä burnoutia, joten niihin olen reagoinut aina nopeasti, ettei se vaan pääse menemään liian pitkälle.
Tällä hetkellä minulla tosiaan ei selvästi ole pienintäkään stressiä. Voisi luulla, että säännöllisten tulojen loppuminen ja epävarmaan yrittäjän arkeen siirtyminen stressaisi, mutta minun kohdalla näin ei ole. En uskonutkaan kokevani paineita tulojen johdosta, mutta eihän sitä voi tietää ennen kuin sen oikeasti kokee.
Taloudellisen riippumattomuuden suhteen olen puolestaan tehnyt yhden mielenkiintoisen havainnon. Olen nimittäin huomannut ajattelevani, että saattaisin hyvinkin pystyä elämään pelkän nykyisen nykyvarallisuuteni turvin, vaikka en tekisi enää töitä tai saisi asiakkaita yritykselleni. Matemaattisesti olen vielä aika kaukana todellisesta taloudellisesta riippumattomuudesta, mutta koska minua ei haittaa käyttää velkaa puuttuvan varallisuuden paikkaamiseen, niin uskoisin pystyväni manageroimaan varallisuuttani tavalla, joka johtaisi siihen, että sijoitukseni riittäisivät elättämään minut.
Toki velan käyttö tekee minusta riippuvaisen pankista ja kyvystäni rahoittaa ja uudelleenrahoittaa lainojani, mutta näen taloudellisen riippumattomuuden enemmänkin suhteessa ansiotyöhön kuin tämän rahoitusriippuvuuden kautta.
Suurin riski talouteni kannalta olisi nähdäkseni se, kuinka paljon ennemmin tai myöhemmin edessä oleva romahdus tulee syömään varallisuuttani. Sen takia minulla on nyt poikkeuksellisen paljon rahaa käteisen odottamassa halvempia ostohintoja. Tällöin toki riskinä on, että tässä odotellessa menetän kipeästi tarvitsemiani tuottoja. Pidän kuitenkin tätä pienempänä riskinä kuin mahdollista romahdusta.
Toisaalta romahdus olisi minulle myös hyvä mahdollisuus. Jos sen ansiosta saan sijoitettua kassaani hinnoilla, jotka mahdollistavat kymmenien prosenttien nopeat tuotot, niin se tekee mahdolliseksi myös oikean matemaattisen taloudellisen riippumattomuuden saavuttamisen. Tosin on hyvin todennäköistä, että kassa tulisi laitettua kiinni osakkeisiin liian nopeasti ja kuopan pohjalla ei vaan riittäisi rohkeus riittävään lainarahankin käyttöön. Mutta kunhan nyt vaan saisi nykyistä halvemmalla ostettua osakkeita, jotka 10 vuoden aikajänteellä tuottavat kohtuullisesti, niin sekin olisi jo plussaa.
Tuo viime aikojen vahva pörssikurssien nousu on varmasti myös yksi syy, miksi olen tällä hetkellä niin optimistinen talouteni suhteen. On mielenkiintoista nähdä, miten fiilikset muuttuvat siinä vaiheessa, kun pörssikurssit putoavat kymmeniä prosentteja ja salkusta katoaa viisinumeroinen summa euroja, eikä minulla ole tuloja, joilla voisin hyödyntää ostopaikat ja päinvastoin voin joutua jopa syömään pääomaani tuossa vaiheessa, jos olen liian aikaisessa vaiheessa sijoittanut nykyisen kassani kiinni osakkeisiin.
Sinänsä en aio jäädä pääomani varaan, vaan tarkoituksenani on elättää itseäni yrittäjyyden kautta, mutta minua kiehtoo spekuloida ajatuksella, että jos sittenkin joutuisin turvautumaan vain pääomiini, niin miten se onnistuisi. Sehän on ihan mahdollistakin, että yritystoiminta ei vaan elätä, ja joudun tukeutumaan pääomiini. On ollut mielenkiintoista huomata, että se vaihtoehto ei stressaa, vaan pidän sitä enemmänkin mielenkiintoisena haasteena.
Joka tapauksessa tällä hetkellä fiilikset ovat lähellä lomafiiliksiä. Tai osin jopa paremmat kuin lomalla, koska en ole moneen vuoteen lomallakaan voinut unohtaa työjuttuja tai jättää tiettyjä työvelvollisuuksia tekemättä. Nyt voin oikeasti tehdä tasan sen verran kuin huvittaa ja se tuntuu hyvältä. Aurinkokin on paistanut ihan mukavasti. Vielä, kun vähän lämpimämpi olisi, niin olisi lähellä täydellistä.
Olen tyypillisesti aika fyysinen stressaaja. Ensimmäisenä yleensä menee yöunet, joten nukkumisen taso kertoo aika nopeasti stressitasojen muutoksista. Myöhemmin stressin pahentuessa alkaa tulla elohiirtä silmään, ärtymystä, sykkeen nousua pienistäkin (henkisistä) ärsykkeistä sekä muita vaikeammin määriteltäviä tuntemuksia. Näiden viimeisten kanssa uskoisin liikuttavan aika lähellä burnoutia, joten niihin olen reagoinut aina nopeasti, ettei se vaan pääse menemään liian pitkälle.
Tällä hetkellä minulla tosiaan ei selvästi ole pienintäkään stressiä. Voisi luulla, että säännöllisten tulojen loppuminen ja epävarmaan yrittäjän arkeen siirtyminen stressaisi, mutta minun kohdalla näin ei ole. En uskonutkaan kokevani paineita tulojen johdosta, mutta eihän sitä voi tietää ennen kuin sen oikeasti kokee.
Taloudellisen riippumattomuuden suhteen olen puolestaan tehnyt yhden mielenkiintoisen havainnon. Olen nimittäin huomannut ajattelevani, että saattaisin hyvinkin pystyä elämään pelkän nykyisen nykyvarallisuuteni turvin, vaikka en tekisi enää töitä tai saisi asiakkaita yritykselleni. Matemaattisesti olen vielä aika kaukana todellisesta taloudellisesta riippumattomuudesta, mutta koska minua ei haittaa käyttää velkaa puuttuvan varallisuuden paikkaamiseen, niin uskoisin pystyväni manageroimaan varallisuuttani tavalla, joka johtaisi siihen, että sijoitukseni riittäisivät elättämään minut.
Toki velan käyttö tekee minusta riippuvaisen pankista ja kyvystäni rahoittaa ja uudelleenrahoittaa lainojani, mutta näen taloudellisen riippumattomuuden enemmänkin suhteessa ansiotyöhön kuin tämän rahoitusriippuvuuden kautta.
Suurin riski talouteni kannalta olisi nähdäkseni se, kuinka paljon ennemmin tai myöhemmin edessä oleva romahdus tulee syömään varallisuuttani. Sen takia minulla on nyt poikkeuksellisen paljon rahaa käteisen odottamassa halvempia ostohintoja. Tällöin toki riskinä on, että tässä odotellessa menetän kipeästi tarvitsemiani tuottoja. Pidän kuitenkin tätä pienempänä riskinä kuin mahdollista romahdusta.
Toisaalta romahdus olisi minulle myös hyvä mahdollisuus. Jos sen ansiosta saan sijoitettua kassaani hinnoilla, jotka mahdollistavat kymmenien prosenttien nopeat tuotot, niin se tekee mahdolliseksi myös oikean matemaattisen taloudellisen riippumattomuuden saavuttamisen. Tosin on hyvin todennäköistä, että kassa tulisi laitettua kiinni osakkeisiin liian nopeasti ja kuopan pohjalla ei vaan riittäisi rohkeus riittävään lainarahankin käyttöön. Mutta kunhan nyt vaan saisi nykyistä halvemmalla ostettua osakkeita, jotka 10 vuoden aikajänteellä tuottavat kohtuullisesti, niin sekin olisi jo plussaa.
Tuo viime aikojen vahva pörssikurssien nousu on varmasti myös yksi syy, miksi olen tällä hetkellä niin optimistinen talouteni suhteen. On mielenkiintoista nähdä, miten fiilikset muuttuvat siinä vaiheessa, kun pörssikurssit putoavat kymmeniä prosentteja ja salkusta katoaa viisinumeroinen summa euroja, eikä minulla ole tuloja, joilla voisin hyödyntää ostopaikat ja päinvastoin voin joutua jopa syömään pääomaani tuossa vaiheessa, jos olen liian aikaisessa vaiheessa sijoittanut nykyisen kassani kiinni osakkeisiin.
Sinänsä en aio jäädä pääomani varaan, vaan tarkoituksenani on elättää itseäni yrittäjyyden kautta, mutta minua kiehtoo spekuloida ajatuksella, että jos sittenkin joutuisin turvautumaan vain pääomiini, niin miten se onnistuisi. Sehän on ihan mahdollistakin, että yritystoiminta ei vaan elätä, ja joudun tukeutumaan pääomiini. On ollut mielenkiintoista huomata, että se vaihtoehto ei stressaa, vaan pidän sitä enemmänkin mielenkiintoisena haasteena.
Joka tapauksessa tällä hetkellä fiilikset ovat lähellä lomafiiliksiä. Tai osin jopa paremmat kuin lomalla, koska en ole moneen vuoteen lomallakaan voinut unohtaa työjuttuja tai jättää tiettyjä työvelvollisuuksia tekemättä. Nyt voin oikeasti tehdä tasan sen verran kuin huvittaa ja se tuntuu hyvältä. Aurinkokin on paistanut ihan mukavasti. Vielä, kun vähän lämpimämpi olisi, niin olisi lähellä täydellistä.
perjantai 12. huhtikuuta 2019
Kuluraportti maaliskuu 2019
Maaliskuussa rahaa meni 1261 € eli hieman enemmän kuin viime vuonna (1202 €). Maaliskuukin olisi tänä vuonna mennyt viime vuoden alle kulujen osalta, jos emme olisi vaimoni kanssa menneet juhlimaan työni päättymistä. Ateria pitkän kaavan mukaan, alkudrinkit ja viinipullo maksoivat yhteensä yli 200 €, jonka minä siis tarjosin. Kallista oli, mutta oli se sen arvoista vähän juhlistaa tätä muutosta.
Tuo juhla-ateria mukaan lukien ruokaan meni maaliskuussa 774 €. Hurja luku, mutta toivottavasti se tästä kääntyy laskuun, kun rutiinit muuttuvat arjen mukana.
Muuten kuukausi oli aika tavanomainen.
Huhtikuu puolestaan näyttää kulujen puolesta aika pahalta. Auto on pitänyt katsastaa ja huoltaa, joiden lisäksi kissallamme tuli kallis eläinlääkärireissu, joten huhtikuun kulut todennäköisesti ylittävät reippaasti viime vuoden tason. Toisaalta viime vuonna auton huolto oli vasta toukokuussa, joten siellä pitäisi sitten vastaavasti tulla hyvin takaisinpäinkin kuluvertailussa.
Olin ajatellut mennä tässä huhti-toukokuussa lomalle ulkomaille, kun kerran työt eivät tällä hetkellä ole esteenä, mutta tällä hetkellä ei oikein tunnu siltä. Turha kai sitä on reissuun lähteä, jos paloa matkustamiseen tai tarvetta lomalle ei ole. Vähän kai sitä piheyskin iskee, mutta se ei kyllä ole pääsyy lähtemättömyydelle. Ja voihan olla, että mielikin tässä vielä muuttuu.
Tuo juhla-ateria mukaan lukien ruokaan meni maaliskuussa 774 €. Hurja luku, mutta toivottavasti se tästä kääntyy laskuun, kun rutiinit muuttuvat arjen mukana.
Muuten kuukausi oli aika tavanomainen.
Huhtikuu puolestaan näyttää kulujen puolesta aika pahalta. Auto on pitänyt katsastaa ja huoltaa, joiden lisäksi kissallamme tuli kallis eläinlääkärireissu, joten huhtikuun kulut todennäköisesti ylittävät reippaasti viime vuoden tason. Toisaalta viime vuonna auton huolto oli vasta toukokuussa, joten siellä pitäisi sitten vastaavasti tulla hyvin takaisinpäinkin kuluvertailussa.
Olin ajatellut mennä tässä huhti-toukokuussa lomalle ulkomaille, kun kerran työt eivät tällä hetkellä ole esteenä, mutta tällä hetkellä ei oikein tunnu siltä. Turha kai sitä on reissuun lähteä, jos paloa matkustamiseen tai tarvetta lomalle ei ole. Vähän kai sitä piheyskin iskee, mutta se ei kyllä ole pääsyy lähtemättömyydelle. Ja voihan olla, että mielikin tässä vielä muuttuu.
torstai 4. huhtikuuta 2019
Säästöjen tilannekatsaus maaliskuu 2019
Maaliskuussa sain säästöön 3151 €. Samoin kuin helmikuussa, tälläkin kertaa säästösummaa nosti uusi verokorttini alemmalla verolla sekä pitämäni lomapäivät lomarahoineen.
Tänä vuonna olen yhteensä saanut säästöön 8007 €. Vuositavoitteeni 10 000 € menee huhtikuussa reippaasti yli saadessani lopputilini lomakorvauksineen. Sen jälkeen minun pitäisi elättää itseni yritystoimintani ja starttirahan turvin, niin että säästöillä elämiseen ei mene liikaa rahaa. Vanha työnantajani tulee tosin jossakin määrin yritykseni asiakkaaksi, joten en usko, että joudun hirveästi säästöihini kajoamaan.
En vielä tässä vaiheessa kuitenkaan säädä vuositavoitettani, koska en oikein pysty perustamaan uutta tavoitetta mihinkään konkreettiseen. Tämän vuoden säästömäärä ei myöskään ole minulle kovin tärkeä asia. Varallisuutta on kerennyt kertyä sen verran, että minulle ihan hyvin riittää, että rikastun edes hieman vuosittain. Säästömäärien ei tarvitse olla mitään kymmeniä tuhansia vuosittain. Tärkeämpää on vain saada elämän rutiinit ja liiketoiminta rullaamaan niin, että pystyn nauttimaan elämästä. Tosin siinä vaiheessa, kun liiketoiminta rullaa, niin rahaakin alkaa taas tulla enemmän kuin tarpeeksi.
Yritykseni tuottaa myös sen haasteen, että en oikein tiedä vielä, miten jatkossa käsittelen säästömäärät. En nimittäin aio nostaa itselleni palkkaa enemmän kuin tarvin elämiseen (mikä ei ole kovin paljoa), joten firmaan pitäisi jäädä sijoitettavaa. Minun pitäisi siis päättää, mitkä firmassa olevista varoista lasken säästöksi. Tätä todennäköisesti tulee monimutkaistamaan se, että aion lainata omia rahoja firmalleni ja sijoittaa ne yritykseni kautta. Ja sitten vielä verotuksen huomiointi...
Pitää miettiä säästöraportoinnin käytäntöjä tarkemmin, kun asia oikeasti tulee ajankohtaiseksi.
Tänä vuonna olen yhteensä saanut säästöön 8007 €. Vuositavoitteeni 10 000 € menee huhtikuussa reippaasti yli saadessani lopputilini lomakorvauksineen. Sen jälkeen minun pitäisi elättää itseni yritystoimintani ja starttirahan turvin, niin että säästöillä elämiseen ei mene liikaa rahaa. Vanha työnantajani tulee tosin jossakin määrin yritykseni asiakkaaksi, joten en usko, että joudun hirveästi säästöihini kajoamaan.
En vielä tässä vaiheessa kuitenkaan säädä vuositavoitettani, koska en oikein pysty perustamaan uutta tavoitetta mihinkään konkreettiseen. Tämän vuoden säästömäärä ei myöskään ole minulle kovin tärkeä asia. Varallisuutta on kerennyt kertyä sen verran, että minulle ihan hyvin riittää, että rikastun edes hieman vuosittain. Säästömäärien ei tarvitse olla mitään kymmeniä tuhansia vuosittain. Tärkeämpää on vain saada elämän rutiinit ja liiketoiminta rullaamaan niin, että pystyn nauttimaan elämästä. Tosin siinä vaiheessa, kun liiketoiminta rullaa, niin rahaakin alkaa taas tulla enemmän kuin tarpeeksi.
Yritykseni tuottaa myös sen haasteen, että en oikein tiedä vielä, miten jatkossa käsittelen säästömäärät. En nimittäin aio nostaa itselleni palkkaa enemmän kuin tarvin elämiseen (mikä ei ole kovin paljoa), joten firmaan pitäisi jäädä sijoitettavaa. Minun pitäisi siis päättää, mitkä firmassa olevista varoista lasken säästöksi. Tätä todennäköisesti tulee monimutkaistamaan se, että aion lainata omia rahoja firmalleni ja sijoittaa ne yritykseni kautta. Ja sitten vielä verotuksen huomiointi...
Pitää miettiä säästöraportoinnin käytäntöjä tarkemmin, kun asia oikeasti tulee ajankohtaiseksi.
perjantai 15. maaliskuuta 2019
Kuluraportti tammi-helmikuu 2019
Jäi näemmä tammikuun kuluraportti tekemättä, joten tässä on sekin helmikuun lukujen yhteydessä.
Tammikuussa rahaa meni 1322 € ja helmikuussa vain 974 €. Edellisen kerran on mennyt alle 1000 € kuukaudessa vuoden 2017 helmikuussa, joten tämänkertainen luku on harvinaista herkkua.
Helmikuu meni kyllä vähän sairastamiseen (pari kierrosta flunssaa), joten se vähensi selvästi kuluttamisen paikkoja. Myös se näkyy selvästi kulutuslukemissani, että olen päättänyt lähteä työstäni. Syyskuusta alkaen kuluni ovat olleet joka kuukausi pienemmät kuin edellisen vuoden vastaava kuukausi. Se näkyy myös alla olevassa kuvaajassa tasaisen kulutuksen lisääntymisen taipumisena selvään laskuun. Pidän tätä ihan mielenkiintoisena projektina, että paljonko kulutuksestani leikkaantuu, kun säännölliset tulot loppuvat ja alan taas hieman tarkemmin miettimään kulutusvalintojani.
Ruokaan menee edelleen aika paljon rahaa. Tammi-helmikuussa siihen meni hieman yli 600 €/kk, mikä on toisaalta n. 80 € vähemmän kuin vuonna 2018 keskimäärin. Ruokakulujen en toisaalta odotakaan leikkautuvan ennen työsuhteeni päättymistä. Silloinkin leikkautuminen on epävarmaa, koska koen, että säännöllinen "työpaikkaruokailu" on monipuolisen ruokavalion ja terveyteni takia tärkeä tekijä. Pitää vähän miettiä, millaiseksi haluan ruokailurutiinieni muodostuvan ja onko minusta tekemään terveellistä ruokaa kotona. Historiani perusteella pahalta näyttää...
Muuten tammi-helmikuussa oli 110 € vakuutusmaksuja, 72 € työttömyyskassan maksua (joka nyt ilmeisestikin oli ihan turha, kun alan kerran yrittäjäksi - olisi pitänyt tehdä päätös aikaisemmin ja irtisanoa koko kassan jäsenyys), vajaa 100 € urheilujuttuja ja reilun 50 € maksua hammaslääkäristä. Lähinnä tuo 100 € urheiluun oli siis sellaista, joka oli harkinnanvaraista, eikä "pakollista".
Nykyisen työsuhteeni päätyttyä maaliskuun lopussa oletan urheiluun kuluvan rahan määrän lisääntyvän. Ennen kuin uudelle yritykselleni alkaa kertyä asiakkaita, minulla on paljon enemmän vapaa-aikaa, jonka aion käyttää urheiluun, kun kerran kerrankin on sellainen mahdollisuus. Onneksi urheileminen pääsääntöisesti on aika edullista puuhaa. Ainakin minulle.
Tammikuussa rahaa meni 1322 € ja helmikuussa vain 974 €. Edellisen kerran on mennyt alle 1000 € kuukaudessa vuoden 2017 helmikuussa, joten tämänkertainen luku on harvinaista herkkua.
Helmikuu meni kyllä vähän sairastamiseen (pari kierrosta flunssaa), joten se vähensi selvästi kuluttamisen paikkoja. Myös se näkyy selvästi kulutuslukemissani, että olen päättänyt lähteä työstäni. Syyskuusta alkaen kuluni ovat olleet joka kuukausi pienemmät kuin edellisen vuoden vastaava kuukausi. Se näkyy myös alla olevassa kuvaajassa tasaisen kulutuksen lisääntymisen taipumisena selvään laskuun. Pidän tätä ihan mielenkiintoisena projektina, että paljonko kulutuksestani leikkaantuu, kun säännölliset tulot loppuvat ja alan taas hieman tarkemmin miettimään kulutusvalintojani.
Ruokaan menee edelleen aika paljon rahaa. Tammi-helmikuussa siihen meni hieman yli 600 €/kk, mikä on toisaalta n. 80 € vähemmän kuin vuonna 2018 keskimäärin. Ruokakulujen en toisaalta odotakaan leikkautuvan ennen työsuhteeni päättymistä. Silloinkin leikkautuminen on epävarmaa, koska koen, että säännöllinen "työpaikkaruokailu" on monipuolisen ruokavalion ja terveyteni takia tärkeä tekijä. Pitää vähän miettiä, millaiseksi haluan ruokailurutiinieni muodostuvan ja onko minusta tekemään terveellistä ruokaa kotona. Historiani perusteella pahalta näyttää...
Muuten tammi-helmikuussa oli 110 € vakuutusmaksuja, 72 € työttömyyskassan maksua (joka nyt ilmeisestikin oli ihan turha, kun alan kerran yrittäjäksi - olisi pitänyt tehdä päätös aikaisemmin ja irtisanoa koko kassan jäsenyys), vajaa 100 € urheilujuttuja ja reilun 50 € maksua hammaslääkäristä. Lähinnä tuo 100 € urheiluun oli siis sellaista, joka oli harkinnanvaraista, eikä "pakollista".
Nykyisen työsuhteeni päätyttyä maaliskuun lopussa oletan urheiluun kuluvan rahan määrän lisääntyvän. Ennen kuin uudelle yritykselleni alkaa kertyä asiakkaita, minulla on paljon enemmän vapaa-aikaa, jonka aion käyttää urheiluun, kun kerran kerrankin on sellainen mahdollisuus. Onneksi urheileminen pääsääntöisesti on aika edullista puuhaa. Ainakin minulle.
lauantai 9. maaliskuuta 2019
Säästöjen tilannekatsaus helmikuu 2019
Helmikuussa säästöön sain 3429 €. Pääasiassa summaa nosti se, että hankin nykyisen työni lopettamisen takia uuden verokortin, jossa veroprosentti on huomattavasti alhaisempi kuin aikaisemmin. Lisäksi olen pitänyt lomia, joista olen saanut lomarahoja, ja oli helmikuussa mukana yksi päivärahapäiväkin.
Olen edelleen hieman jäljessä alkuvuodelle asettamaani tavoitetahtia, mutta saan kyllä maalis-huhtikuun aikana ylitettyä reippaasti ylitettyä vuodelle 2019 asettamani 10 000 € tavoitteen. Sen jälkeen on vain kyse siitä, saanko loppuvuoden ainaka oltua syömättä säästöjäni siinä määrin, ettei säästömäärät vuoden aikana tipu alle tuon tavoiterajan.
Starttiraha minulle onneksi myönnettiin uutta yritystoimintaani varten, mikä vähentää säästöihin kajoamisen tarvetta hieman. Asiakkaista ei oikein vielä tiedä, niin sen lisäksi on todella vaikea sanoa, paljonko tuloni tulevat olemaan loppuvuoden aikana. Sen tosin voin sanoa, että en tule itselleni hirveästi palkkaa maksamaan vaan alan sijoittaa yritykseni kautta, joten täytyy miettiä miten siinä vaiheessa alan raportoida säästömääristä.
Nämä ovat mielenkiintoisia aikoja.
Olen edelleen hieman jäljessä alkuvuodelle asettamaani tavoitetahtia, mutta saan kyllä maalis-huhtikuun aikana ylitettyä reippaasti ylitettyä vuodelle 2019 asettamani 10 000 € tavoitteen. Sen jälkeen on vain kyse siitä, saanko loppuvuoden ainaka oltua syömättä säästöjäni siinä määrin, ettei säästömäärät vuoden aikana tipu alle tuon tavoiterajan.
Starttiraha minulle onneksi myönnettiin uutta yritystoimintaani varten, mikä vähentää säästöihin kajoamisen tarvetta hieman. Asiakkaista ei oikein vielä tiedä, niin sen lisäksi on todella vaikea sanoa, paljonko tuloni tulevat olemaan loppuvuoden aikana. Sen tosin voin sanoa, että en tule itselleni hirveästi palkkaa maksamaan vaan alan sijoittaa yritykseni kautta, joten täytyy miettiä miten siinä vaiheessa alan raportoida säästömääristä.
Nämä ovat mielenkiintoisia aikoja.
torstai 7. maaliskuuta 2019
Luopumani huonot sijoitukset
Olen vuosien aikana muutaman yhtiön kohdalla luopunut sijoituksistani sen takia, että olen yksinkertaisesti menettänyt uskoni niihin. Nyt tuli mieleen, että olisi hyvä tarkistaa, mitä noille sijoituksille nykyään kuuluu, eli oliko niistä luopuminen hyvä vai huono idea.
Alla olevat osakkeet ovat siis vain ne osakkeet, joista olen luopunut sen takia, että usko niihin loppui. Mukana puolestaan eivät ole ne osakkeet, jotka olen muusta syystä (esim. noussut "liikaa", spekulatiivinen pikavoitto osakeannin yhteydessä, rahantarve/salkun velan määrän muokkaus, lunastus pörssistä tms.).
Volkswagen
Volkswagenia ostin aikanaan muistaakseni noin viikkoa ennen kuin päästömanipulaatioskandaali tuli julki. Siinä mentiinkin heti syvälle miinuslukemille. Ostin kovien laskujen jälkeen vähän lisää. Myöhemmin tulin kuitenkin siihen tulokseen, että Volkswagenin yrityskulttuurissa täytyy olla jotain vialla, kun tuollaista pääsee tapahtumaan, minkä lisäksi tulevien korvausten ja oikeudenkäyntikulujen määrä luo merkittävää epävarmuutta tuleviin tuottoihin, joten luovuin kokonaan sijoituksestani. Kokonaistappio oli 38 € noin 2500 € sijoituksella, joten aika vähällä selvisin. Viimeiset myin hintaan 177,90 € ja nyt kurssi liikkuu vähän päälle 150 € lukemissa, joten myynti vaikuttaa ihan hyvältä päätökseltä.
Teleste
Tein Telestellä nousuaikoina ihan hyvät tilit. Tuohon aikaan kävin kauppaa turhankin aktiivisesti, mutta Telesten kanssa se toimi. Sain pariin kertaan myytyä hyvällä hinnalla ja ostettua jonkin ajan päästä selvästi halvemmalla takaisin. Viimeisten ostojen jälkeen kurssi ei kuitenkaan enää lähtenyt uuteen nousuun vaan päätyi lasku-uralle. Muutaman osaripettymyksen jälkeen menetin uskoni siihen, että yrityksellä on homma hanskassa ja päädyin myymään. Jäin lopulta voitolle 615 €, mutta nuo ilman noita viimeisiä ostoja olisi voitto ollut 346 € suurempi. Viimeinen myynti oli hintaan 7,10 € ja eilisen päätöshinta oli 5,9 €. Eilen tosin tuli ilmi uutinen, jossa Teleste kertoi, että siltä oli onnistuttu huijaamaan 7 miljoonaa euroa, mikä laski kurssia merkittävästi (ja ihan syystä). Sitä ennen kurssi oli vähän päälle kuudessa eurossa, joten tämäkin myynti vaikuttaa jälkiviisaana ihan järkevältä.
Raisio
Raisiota ostin lähinnä tasaiselta vaikuttavan kurssin ja hyvän osingon takia. Raisiolla oli myös tuolloin hyvä historia osingonnostoista. Pian ostoni jälkeen kurssi laski kuitenkin selvästi alemmalle tasolle. Osinkoakaan ei nostettu. Usein teen ostoja aika pinnallisella tutustumisella ja sitten oston jälkeen vasta alan tutustumaan tarkemmin, koska sijoittamani summat ovat loppujen lopuksi aika pieniä ja se sijoitus sitten motivoi tutustumaan paremmin. Tällä kertaa se tututstuminen ei lisännyt luottoani Raisioon pitkän tähtäimen sijoituksena, joten päädyin luopumaan siitä. Tappio oli osingot huomioiden lopulta vain noin 40 €, joten ihan paha tämäkään kokeilu ei ollut. Viimeinen myynti oli hintaan 2,585 € ja eilisen kurssi oli 2,66 €, joten tämä saattaa olla yksi osake, joka olisi ehkä kannattanut pitää. Vielä on tosin liian aikaista sanoa. Raision kohdalla en ehkä pidä sitä hirveän huonona yhtiönä, vaan että arvostustaso on vaan korkeampi kuin mitä pidän perusteltuna.
Deutche Bank
DB:tä ostin lähinnä sen takia, että sen hinta suhteessa tasearvoon oli niin alhainen. Ajatukseni oli, että kyllä ne pääomat jossain välissä alkaa siellä taas tuottaa "normaalisti". Odotin myös, että finanssikriisin aikaiset oikeusriidat saataisiin nopeammin ja halvemmalla ratkaistua kuin miten lopulta sitten kävi. Lopulta jatkuvat tulospettymykset ja uudet uutiset moraalittomasta käyttäytymisestä firmassa alkoivat riittää ja usko loppui. Päädyin myymään hinnalla 18,49 € Välissä oli yksi osakeanti, joten en nyt ala laskemaan tarkkaa tappiota. Vajaa 900 € taisi olla. Eilen DB:n hinta oli 8,17 €, joten tilanne voisi toisaalta olla paljon pahempikin.
AIG
AIG oli yksi ensimmäisistä sijoituksistani ulkomaille ja se on myös viimeisimpiä myyntejäni. Ostin AIG:ta lähinnä sen takia, kun kyseessä on iso brändi ja vakuutustoiminnan pitäisi olla vakaata bisnestä. Välillä AIG on tuntunut ihan hyvältä sijoituskohteelta, mutta viime aikoina on tullut lähinnä pettymystä pettymyksen perään, joten usko loppui. Aloin myös epäillä, että ilmastonmuutoksen myöstä nämä viime vuosien lukuisat hurrikaanit ja niistä seuranneet isot katastrofivakuutustappiot vakuutusyhtiöille alkavat tulevaisuudessa olla turhan arkipäiväinen ilmiö. En myöskään usko, että vakuutusyhtiöt pystyvät lähiaikoina riittävässä määrin siirtämään tuota muutosta hintoihin. AIG:llä tuntuu muutenkin olleen ongelmia vakuutusten hinnoittelun kanssa, jos olen oikein ymmärtänyt. Myin osakkeet hintaan 41,85 $ vähän aikaa sitten. Eilen päätöskurssi oli 42,50 $, mutta tosiaan myynnistä on sen verran vähän aikaa, ettei siitä voi hirveitä johtopäätöksiä vielä vetää. Pitää palata asiaan muutaman vuoden päästä. Tappio oli vähän alle 700 $ miinus saamani osingot.
Tässä olivat nyt bloggausajalta pahimmat pettymykset. Sitä edeltävältä ajalta voisin mainita Talvivaaran ja Nokian, joihin rahaa paloi ihan liikaa kesätyörahoja. Talvivaaran kohdalla ajattelin, että ei voi olla pelkkää huonoa tuuria, vaan täytyy sen tuurin joskus kääntyä parempaankin suuntaan. Nykyään ajattelen, että "huono tuuri" on todennäköisemmin huonoa yrityksen johtamista ja hyvä syy luopua sijoituksesta ajoissa. Nokian kanssa puolestaan tulin siihen tulokseen, että älypuhelinpuoli tulee syömään tulevaisuudessakin Nokian tuloksen, eikä Microsoftilla tai kellään muullakaan ole mitään järkeä ostaa sitä Nokialta. Sen takia päädyin myymään Nokian sijoitukset tappiolla. Olin väärässä sen osalta, että Microsoft tulikin ostamaan puhelimet Nokialta kovalla hinnalla, mutta siitä olin oikeassa, että tuossa ostoksessa ei ollut mitään järkeä ja Microsoft on itsekin joutunut sen jälkikäteen myöntämään. Tuo Nokian osakkeiden myynti ei sen takia hirveästi kaduta, koska tein mielestäni oikean päätöksen sillä tiedolla, mikä minulla oli. Osto- ja pitopäätökset sen sijaan hieman kaduttavat. Olisi pitänyt aikaisemmin tajuta, että jatkuvat pettymykset ovat sarja, jolla on taipumusta jatkua.
Olen näistä pettymyksistäni oppinut, että jos usko johonkin yhtiöön menee, niin kannattaa luopua siitä ajoissa, eikä jäädä odottelemaan, jos yhtiö tai ainakin osakekurssi tulevaisuudessa kuitenkin pärjäisi paremmin. Esimerkiksi AIG:sta olisin saanut yli 10 $ enemmän per osake, jos olisin myynyt sen siinä vaiheessa, kun oikeasti aloin haluta siitä eroon pääsyä. Ahneena halusin, että saisin vielä pari dollaria enemmän per osake ja sitten myisin, mutta lopputuloksena olikin kunnon romahdus. Enkä nyt tarkoita, että pitäisi heti alkaa myymään kuin pieni epäilyksen pilke tulee mieleen (etenkään, jos olet sellainen, joka on taipuvainen stressaamaan kurssilaskuja), vaan lähinnä sitä, että jos oikeasti ajattelet, että "Tämä on ihan surkea yhtiö", niin ei sellaista surkeaa kannata salkussa pitää.
Kannattaa myös muistaa, että erityisesti syvällä tappiolla olevat surkeat yhtiöt kannattaa myydä, koska silloin saa välittömästi ison veroedun realisoituvista tappioista.
Entä te lukijat? Pidättekö surkeita yhtiöitä salkussanne?
Alla olevat osakkeet ovat siis vain ne osakkeet, joista olen luopunut sen takia, että usko niihin loppui. Mukana puolestaan eivät ole ne osakkeet, jotka olen muusta syystä (esim. noussut "liikaa", spekulatiivinen pikavoitto osakeannin yhteydessä, rahantarve/salkun velan määrän muokkaus, lunastus pörssistä tms.).
Volkswagen
Volkswagenia ostin aikanaan muistaakseni noin viikkoa ennen kuin päästömanipulaatioskandaali tuli julki. Siinä mentiinkin heti syvälle miinuslukemille. Ostin kovien laskujen jälkeen vähän lisää. Myöhemmin tulin kuitenkin siihen tulokseen, että Volkswagenin yrityskulttuurissa täytyy olla jotain vialla, kun tuollaista pääsee tapahtumaan, minkä lisäksi tulevien korvausten ja oikeudenkäyntikulujen määrä luo merkittävää epävarmuutta tuleviin tuottoihin, joten luovuin kokonaan sijoituksestani. Kokonaistappio oli 38 € noin 2500 € sijoituksella, joten aika vähällä selvisin. Viimeiset myin hintaan 177,90 € ja nyt kurssi liikkuu vähän päälle 150 € lukemissa, joten myynti vaikuttaa ihan hyvältä päätökseltä.
Teleste
Tein Telestellä nousuaikoina ihan hyvät tilit. Tuohon aikaan kävin kauppaa turhankin aktiivisesti, mutta Telesten kanssa se toimi. Sain pariin kertaan myytyä hyvällä hinnalla ja ostettua jonkin ajan päästä selvästi halvemmalla takaisin. Viimeisten ostojen jälkeen kurssi ei kuitenkaan enää lähtenyt uuteen nousuun vaan päätyi lasku-uralle. Muutaman osaripettymyksen jälkeen menetin uskoni siihen, että yrityksellä on homma hanskassa ja päädyin myymään. Jäin lopulta voitolle 615 €, mutta nuo ilman noita viimeisiä ostoja olisi voitto ollut 346 € suurempi. Viimeinen myynti oli hintaan 7,10 € ja eilisen päätöshinta oli 5,9 €. Eilen tosin tuli ilmi uutinen, jossa Teleste kertoi, että siltä oli onnistuttu huijaamaan 7 miljoonaa euroa, mikä laski kurssia merkittävästi (ja ihan syystä). Sitä ennen kurssi oli vähän päälle kuudessa eurossa, joten tämäkin myynti vaikuttaa jälkiviisaana ihan järkevältä.
Raisio
Raisiota ostin lähinnä tasaiselta vaikuttavan kurssin ja hyvän osingon takia. Raisiolla oli myös tuolloin hyvä historia osingonnostoista. Pian ostoni jälkeen kurssi laski kuitenkin selvästi alemmalle tasolle. Osinkoakaan ei nostettu. Usein teen ostoja aika pinnallisella tutustumisella ja sitten oston jälkeen vasta alan tutustumaan tarkemmin, koska sijoittamani summat ovat loppujen lopuksi aika pieniä ja se sijoitus sitten motivoi tutustumaan paremmin. Tällä kertaa se tututstuminen ei lisännyt luottoani Raisioon pitkän tähtäimen sijoituksena, joten päädyin luopumaan siitä. Tappio oli osingot huomioiden lopulta vain noin 40 €, joten ihan paha tämäkään kokeilu ei ollut. Viimeinen myynti oli hintaan 2,585 € ja eilisen kurssi oli 2,66 €, joten tämä saattaa olla yksi osake, joka olisi ehkä kannattanut pitää. Vielä on tosin liian aikaista sanoa. Raision kohdalla en ehkä pidä sitä hirveän huonona yhtiönä, vaan että arvostustaso on vaan korkeampi kuin mitä pidän perusteltuna.
Deutche Bank
DB:tä ostin lähinnä sen takia, että sen hinta suhteessa tasearvoon oli niin alhainen. Ajatukseni oli, että kyllä ne pääomat jossain välissä alkaa siellä taas tuottaa "normaalisti". Odotin myös, että finanssikriisin aikaiset oikeusriidat saataisiin nopeammin ja halvemmalla ratkaistua kuin miten lopulta sitten kävi. Lopulta jatkuvat tulospettymykset ja uudet uutiset moraalittomasta käyttäytymisestä firmassa alkoivat riittää ja usko loppui. Päädyin myymään hinnalla 18,49 € Välissä oli yksi osakeanti, joten en nyt ala laskemaan tarkkaa tappiota. Vajaa 900 € taisi olla. Eilen DB:n hinta oli 8,17 €, joten tilanne voisi toisaalta olla paljon pahempikin.
AIG
AIG oli yksi ensimmäisistä sijoituksistani ulkomaille ja se on myös viimeisimpiä myyntejäni. Ostin AIG:ta lähinnä sen takia, kun kyseessä on iso brändi ja vakuutustoiminnan pitäisi olla vakaata bisnestä. Välillä AIG on tuntunut ihan hyvältä sijoituskohteelta, mutta viime aikoina on tullut lähinnä pettymystä pettymyksen perään, joten usko loppui. Aloin myös epäillä, että ilmastonmuutoksen myöstä nämä viime vuosien lukuisat hurrikaanit ja niistä seuranneet isot katastrofivakuutustappiot vakuutusyhtiöille alkavat tulevaisuudessa olla turhan arkipäiväinen ilmiö. En myöskään usko, että vakuutusyhtiöt pystyvät lähiaikoina riittävässä määrin siirtämään tuota muutosta hintoihin. AIG:llä tuntuu muutenkin olleen ongelmia vakuutusten hinnoittelun kanssa, jos olen oikein ymmärtänyt. Myin osakkeet hintaan 41,85 $ vähän aikaa sitten. Eilen päätöskurssi oli 42,50 $, mutta tosiaan myynnistä on sen verran vähän aikaa, ettei siitä voi hirveitä johtopäätöksiä vielä vetää. Pitää palata asiaan muutaman vuoden päästä. Tappio oli vähän alle 700 $ miinus saamani osingot.
Tässä olivat nyt bloggausajalta pahimmat pettymykset. Sitä edeltävältä ajalta voisin mainita Talvivaaran ja Nokian, joihin rahaa paloi ihan liikaa kesätyörahoja. Talvivaaran kohdalla ajattelin, että ei voi olla pelkkää huonoa tuuria, vaan täytyy sen tuurin joskus kääntyä parempaankin suuntaan. Nykyään ajattelen, että "huono tuuri" on todennäköisemmin huonoa yrityksen johtamista ja hyvä syy luopua sijoituksesta ajoissa. Nokian kanssa puolestaan tulin siihen tulokseen, että älypuhelinpuoli tulee syömään tulevaisuudessakin Nokian tuloksen, eikä Microsoftilla tai kellään muullakaan ole mitään järkeä ostaa sitä Nokialta. Sen takia päädyin myymään Nokian sijoitukset tappiolla. Olin väärässä sen osalta, että Microsoft tulikin ostamaan puhelimet Nokialta kovalla hinnalla, mutta siitä olin oikeassa, että tuossa ostoksessa ei ollut mitään järkeä ja Microsoft on itsekin joutunut sen jälkikäteen myöntämään. Tuo Nokian osakkeiden myynti ei sen takia hirveästi kaduta, koska tein mielestäni oikean päätöksen sillä tiedolla, mikä minulla oli. Osto- ja pitopäätökset sen sijaan hieman kaduttavat. Olisi pitänyt aikaisemmin tajuta, että jatkuvat pettymykset ovat sarja, jolla on taipumusta jatkua.
Olen näistä pettymyksistäni oppinut, että jos usko johonkin yhtiöön menee, niin kannattaa luopua siitä ajoissa, eikä jäädä odottelemaan, jos yhtiö tai ainakin osakekurssi tulevaisuudessa kuitenkin pärjäisi paremmin. Esimerkiksi AIG:sta olisin saanut yli 10 $ enemmän per osake, jos olisin myynyt sen siinä vaiheessa, kun oikeasti aloin haluta siitä eroon pääsyä. Ahneena halusin, että saisin vielä pari dollaria enemmän per osake ja sitten myisin, mutta lopputuloksena olikin kunnon romahdus. Enkä nyt tarkoita, että pitäisi heti alkaa myymään kuin pieni epäilyksen pilke tulee mieleen (etenkään, jos olet sellainen, joka on taipuvainen stressaamaan kurssilaskuja), vaan lähinnä sitä, että jos oikeasti ajattelet, että "Tämä on ihan surkea yhtiö", niin ei sellaista surkeaa kannata salkussa pitää.
Kannattaa myös muistaa, että erityisesti syvällä tappiolla olevat surkeat yhtiöt kannattaa myydä, koska silloin saa välittömästi ison veroedun realisoituvista tappioista.
Entä te lukijat? Pidättekö surkeita yhtiöitä salkussanne?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)