Q3 aikana elämän peruskulut olivat aika matalalla, mutta vuotuisten ja satunnaisten kulujen takia lopulliset kulut eivät enää olleetkaan niin alhaiset. Ensinnäkin Q3:lle osui valtaosa vakuutusmaksuistani. Koko vuoden koti- ja tapaturmavakuutukset tulivat maksuun heinäkuussa, joiden lisäksi autovakuutuksen puolivuotiserä piti maksaa syyskuussa. Näiden päälle tuli vielä vuosittainen autovero sekä toinen erä kiinteistöverosta, jolloin yhteensä rahaa näihin kaikkiin paloi yli 1000 € eli noin yhden kuukauden kulujen verran.
Syyskuu alkoi kulujen puolesta näyttää aika hyvältä, kun alkukuukausi meni sairastellessa, jolloin rahaa ei päässyt käyttämään, ja vaimoni muutenkin kävi enemmän kaupassa, kun yleensä meidän perheen ostokset ovat olleet isolta osin minun harteillani. Kuun lopussa kuitenkin auto alkoi vihoittelemaan (käynnistymisvaikeuksia yms) ja jouduin viemään sen korjaamolle. Siellä piti joku anturi vaihtaa, minkä lisäksi vaihdatin jo iäkkään akun. Loppusummaksi tuli vähän päälle 400 €, mikä pilasi syyskuun kulutason.
Kokonaisuutena rahaa meni heinäkuussa 1624,42 €, elokuussa 833,58 € ja syyskuussa 1160,18 €.
Kassavirtatuloja puolestaan oli heinäkuussa 787,49 €, elokuussa 629,73 € ja syyskuussa 733,97 €. Jokainen kuukausi päätyi siis "tappiolle", mikä onkin ymmärrettävää, kun osinkotuloista niin iso osa kohdistuu ensimmäiselle vuosipuoliskolle. Q3:n "tappiot" veivät kuitenkin kumulatiivisen vuosituloksenkin tappiolle (-346,39 €).
Loppuvuodenkaan aikana ei kevään kaltaisia suuria osinkotuloja pitäisi olla, joten vuosi melko varmasti päätyy tappiolle myös. Tämänhetkinen ennuste näyttäisi hieman alle tuhannen euron tappiota kassavirtatulojen ja elinkulujen erotukseksi. Tämä erotus pitäisi siis pystyä kattamaan sijoitusten arvonnousulla, mikä toteutuukin näillä näkymin monikymmenkertaisesti. Ellei sitten Kiina, jenkkien velkakattosekoilu tai joku muu tekijä sitten oikeasti laukaise kunnon romahdusta vielä tälle vuodelle. Tosin vaikka tällainen romahdus toteutuisikin, ei sillä ole suuremmin väliä, koska arvonnousun tarvitsee kattaa kassavirtavaje vain pitkällä tähtäimellä, ei joka vuosi. Toisaalta samalla ensi vuoden kassavirtatulojen lisäyksenkin pitäisi näillä näkymin olla suurempi kuin mikä on tämän vuoden vajaus. Eli kokonaisuutena ihan hyvältä näyttää. Ei työelämään paluu houkuta tai tunnu tarpeelliselta.