Kesäkuuta on vielä yksi pörssipäivä jäljellä, mutta on jo nyt selvä, etten tule enää lisää sijoittamaan tämän kuun aikana, joten ajattelin kertoa säästömääristäni jo tänään.
Kesäkuun aikana laitoin sijoituksiin 1290 euroa, minkä johdosta kokonaissäästömääräni nousi 11 229 euroon. 10 000 euron raja meni siis vihdoin rikki ihan virallisestikin! Alla olevasta kuvasta näkee, että vuoden puolivälissä vuoden 2014 tavoitteeni alkaa olla jo aika lähellä. Tällä hetkellä odotan rikkovani 15 000 euron rajan elokuussa.
100 000 euron kokonaistavoitteeni on vielä kaukana (ks. kuva alla), mutta tavoitteen saavuttaminen tuntuu jo realistiselta, koska tulen pääsemään lähelle 20 000 euron sijoitusmäärää jo urakkani ensimmäisenä vuonna. Tämä vuosi ei toki ole täysin vertailukelpoinen tuleviin vuosiin, koska siinä on mukana noin 14 kuukauden tulot. Ensimmäinen lisäkuukausi tulee 2013 joulukuusta ja toinen pian saamastani lopputilistä. Joka tapauksessa seuraavan vuoden säästösummaksi suunnitelmani näyttää noin 19 000 euroa ihan 12 kk tuloilla, joten ainakaan suurta romahdusta säästettyjen eurojen määrässä ei ole odotettavissa. Kulujen lisäystä on toki odotettavissa, mutta elän toivossa, että pystyn saavuttamaan tavoitteeni niistä huolimatta.
Sijoitusteni jakaumasta voisin tällä kertaa paljastaa sen verran, että 2 900 euroa on Seligsonin rahastoissa ja loput suorissa osakesijoituksissa. Tämä ei ole mikään tavoiteallokaationi, vaan olen ainoastaan ostanut aina sitä kohdetta, joka on kulloinkin tuntunut parhaalta vaihtoehdolta. Toki viime aikoina olen herännyt siihen, että salkkuni ei kokonaisuutena ole sellainen kuin haluaisin sen olevan, ja tämä on vaikuttanut ostoihini.
Olen miettinyt, että kolmasosa Seligsonissa ja loput suorissa osakesijoituksissa voisi olla hyvä jakauma minulle. Seligson toisi hajautuksen kautta turvaa ja vakautta salkkuuni, mutta suurin osa varoistani olisi siinä mielenkiintoisemmassa sijoituskohteessa eli suorissa sijoituksissa.
Kuten tästä näkee, allokaationi ja suunnitelmani eivät ole mitenkään erityisen tiukkoja tai tarkkaan mietittyjä. Pörssikurssit vaihtelevat niin voimakkaasti, että haluan ostaa aina sitä halvimmalta tuntuvaa vaihtoehtoa sen sijaan, että ostaisin tietyn suunnitelman tai allokaation mukaisia sijoituskohteita. Tässä tavassa olen toki altis monelle sijoittajan perusvirheille, mutta pitää vain toivoa, että osaan riittävässä määrin välttää niitä. Pitkällä tähtäimellä salkkuni on tietysti oltava kokonaisuutena järkevän näköinen, mutta lyhyellä tähtäimellä allokaatiosuunnitelmat eivät ole tärkein ostokriteerini.
PS. Ensi viikon aikana tulen ensimmäistä kertaa raportoimaan myös tuotoistani. Stay tuned!
lauantai 28. kesäkuuta 2014
sunnuntai 22. kesäkuuta 2014
Kasvaneiden tulojen varjopuoli
Nyt kun tiedossa on loppuvuodelle aikaisempaa korkeammat tulot, olen joutunut miettimään myös niiden varjopuolta, eli tulotason lisäyksen mukanaan tuomia korkeampia veroja. (Tekisi mieli valittaa tässä progressiivisesta verotuksesta, mutta en niin tee, koska pohjimmiltaan kyse on hyvästä asiasta.) Tämänhetkisillä tuloillani nykyisen verokorttini lisäprosentti olisi johtanut suurin piirtein samaan lopputulokseen kuin uusi verokortti, joten en ollut aikonut hankkia uutta verokorttia. Uusilla tuloillani uuden verokortin prosentti olisi kuitenkin selvästi korkeampi kuin tällä hetkellä maksamani lisäprosentti. Nyt pitäisi sitten päättää, miten toimin tämän verorasitteen kanssa.
Yksi vaihtoehto olisi nostaa veroprosenttiani ja maksaa veroeurot heti valtiolle, jolloin minun ei tarvitsisi huolehtia niiden maksamisesta myöhemmin. Tällöin saisin unohtaa haaveet säästötavoitteen nostosta. Toisaalta verojen maksamattomuuden tuoma säästömäärän kasvu olisi lähinnä näennäistä, koska vastaava summa pienentäisi kuitenkin seuraavan vuoden säästösummaa, kun minun pitäisi tuolloin pystyä maksamaan mätkyt.
Toinen vaihtoehto on jättää maksamani vero ennalleen ja sijoittaa lykätyn veron määrä. Tällöin pitäisi päättää, mihin rahat sijoittaa. Nykyisellään osakemarkkinat eivät ole arvostustasoltaan kovin houkuttelevat etenkään näin lyhytaikaiseen sijoitukseen. Tosin voisihan sitä nyt sijoittaa rahat pitkällä tähtäimellä ja kattaa mätkyt viimeisistä palkoista ennen niiden erääntymistä, jolloin lyhyt sijoitushorisontti ei olisi kovinkaan suuri ongelma. Vaihtoehtoisesti rahat voisi laittaa korkosijoituksiin, jotka eivät nekään ole kovin houkuttelevia nykyisellä korkotasolla. EKP sentään lupailee pitää korot alhaalla pitkään, mikä jossain määrin vähentää pelkoja siitä, että korkosijoitusten tuotot kääntyisivät negatiiviseksi lähiaikoina.
Kolmas vaihtoehto olisi maksaa rahalla pois nykyisiä velkoja, jolloin "sijoituksen" tuotto vastaisi säästettyä korkoa. Ongelmana tuossa on se, että opintolainani korko on niin pieni, etten halua sitä maksaa pois, ja muut lainani ovat vaimoni kanssa yhteisiä, joten minun tekemät ylimääräiset lyhennykset pakottaisivat meidät joka kerta laskemaan uusiksi lainaosuutemme. Veroilmoituksen täyttämiseen menevä lisävaiva kumoaisi täysin sen rahallisen hyödyn, jonka lisälyhennyksistä saisin.
Tällä hetkellä luulen, että käytän hyväksi mahdollisuuden saada halpaa (sijoitus)lainaa valtiolta ja en koske veroprosenttiini. Suunnitelmissani on sijoittaa liian vähän maksamani veron määrän kuukausittain korkorahastoon. Nämä korkosijoitukset realisoimalla voisin sitten aikanaan maksaa mätkyt ilman suurempia ongelmia. Voi tosin olla, että muut sijoituskohteet houkuttavat liikaa ja korkosijoitukset jäävät tekemättä. Aika näyttää.
Tuottohan tuossa korkosijoituksessa jäisi muutamaan kymppiin eikä se siten siltä osin ole mikään suuri asia. Itse tuottoja arvokkaampana pitäisin sitä ylimääräistä likviditeettiä eli käytettävissä olevaa rahamäärää, jonka verojen lykkääminen tarjoaa. Osakemarkkinoiden arvostustasojen korjaantuessa voisin siirtää rahoja korkosijoituksista tuottavampiin kohteisiin. Verottajalta euroja olisi huomattavasti vaikeampi pyytää takaisin.
Asia on vielä mietinnässä ja harkinnan lopputulos voi vielä muuttua. Ideoita ja ajatuksia otetaan myös vastaan.
Yksi vaihtoehto olisi nostaa veroprosenttiani ja maksaa veroeurot heti valtiolle, jolloin minun ei tarvitsisi huolehtia niiden maksamisesta myöhemmin. Tällöin saisin unohtaa haaveet säästötavoitteen nostosta. Toisaalta verojen maksamattomuuden tuoma säästömäärän kasvu olisi lähinnä näennäistä, koska vastaava summa pienentäisi kuitenkin seuraavan vuoden säästösummaa, kun minun pitäisi tuolloin pystyä maksamaan mätkyt.
Toinen vaihtoehto on jättää maksamani vero ennalleen ja sijoittaa lykätyn veron määrä. Tällöin pitäisi päättää, mihin rahat sijoittaa. Nykyisellään osakemarkkinat eivät ole arvostustasoltaan kovin houkuttelevat etenkään näin lyhytaikaiseen sijoitukseen. Tosin voisihan sitä nyt sijoittaa rahat pitkällä tähtäimellä ja kattaa mätkyt viimeisistä palkoista ennen niiden erääntymistä, jolloin lyhyt sijoitushorisontti ei olisi kovinkaan suuri ongelma. Vaihtoehtoisesti rahat voisi laittaa korkosijoituksiin, jotka eivät nekään ole kovin houkuttelevia nykyisellä korkotasolla. EKP sentään lupailee pitää korot alhaalla pitkään, mikä jossain määrin vähentää pelkoja siitä, että korkosijoitusten tuotot kääntyisivät negatiiviseksi lähiaikoina.
Kolmas vaihtoehto olisi maksaa rahalla pois nykyisiä velkoja, jolloin "sijoituksen" tuotto vastaisi säästettyä korkoa. Ongelmana tuossa on se, että opintolainani korko on niin pieni, etten halua sitä maksaa pois, ja muut lainani ovat vaimoni kanssa yhteisiä, joten minun tekemät ylimääräiset lyhennykset pakottaisivat meidät joka kerta laskemaan uusiksi lainaosuutemme. Veroilmoituksen täyttämiseen menevä lisävaiva kumoaisi täysin sen rahallisen hyödyn, jonka lisälyhennyksistä saisin.
Tällä hetkellä luulen, että käytän hyväksi mahdollisuuden saada halpaa (sijoitus)lainaa valtiolta ja en koske veroprosenttiini. Suunnitelmissani on sijoittaa liian vähän maksamani veron määrän kuukausittain korkorahastoon. Nämä korkosijoitukset realisoimalla voisin sitten aikanaan maksaa mätkyt ilman suurempia ongelmia. Voi tosin olla, että muut sijoituskohteet houkuttavat liikaa ja korkosijoitukset jäävät tekemättä. Aika näyttää.
Tuottohan tuossa korkosijoituksessa jäisi muutamaan kymppiin eikä se siten siltä osin ole mikään suuri asia. Itse tuottoja arvokkaampana pitäisin sitä ylimääräistä likviditeettiä eli käytettävissä olevaa rahamäärää, jonka verojen lykkääminen tarjoaa. Osakemarkkinoiden arvostustasojen korjaantuessa voisin siirtää rahoja korkosijoituksista tuottavampiin kohteisiin. Verottajalta euroja olisi huomattavasti vaikeampi pyytää takaisin.
Asia on vielä mietinnässä ja harkinnan lopputulos voi vielä muuttua. Ideoita ja ajatuksia otetaan myös vastaan.
torstai 19. kesäkuuta 2014
Harkinnassa säästötavoitteen nosto
Nykyinen säästötavoitteenihan on 15 000 euroa vuoden 2014 loppuun mennessä. Nyt harkitsen, nostaisinko tavoitteeni 20 000 euroon. Syynä tähän ovat työtilanteessani tapahtuneet muutokset.
Kuten aikaisemmin olen kertonut, on nykyinen työsopimukseni määräaikainen kesäkuun loppuun. Olisin saanut jatkaa nykyisessäkin työssäni, mutta sain tarjouksen työstä, joka työtehtävien puolesta on kiinnostavampi ja josta saan parempaa palkkaa. Päätös työpaikan vaihdoksesta ei siis loppujen lopuksi ollut kovinkaan vaikea. Suurempia riskejä uuteen työpaikkaan toki liittyy, mutta riittävien säästöjen takia en murehdi asiaa yhtään.
Uusi työni alkaa heti heinäkuun alusta, mikä tarkoittaa sitä, että saan heinäkuulta lähes tuplapalkan saadessani vanhasta työpaikastani vielä työsuhteen päättyessä korvauksen kertyneistä lomista ja kevään aikana tekemistäni ylitöistä. Tämä ja selvästi aiempaa korkeampi palkka tekevät nykyisestä säästötavoitteestani ehkä turhankin helpon.
Täytin säästösuunnitelmaani työtilanteen muutoksen mahdollistamat uudet säästösummat, ja lopputulos vuodelle 2014 olisi noin 19 000 euron paikkeilla. Vähän kiristämällä pois kulutuksestani voisi 20 000 olla myös mahdollinen. En vain ole varma, olenko valmis karsimaan enää enempää pois elämänlaadustani. Enemmänkin olen miettinyt, että minun pitäisi tehdä muutamia ostoksia, joita olen tähän asti lykännyt. Kesän aikana on muutenkin tulossa muutama vuotuinen iso (vakuutus)lasku.
Voi myös olla, ettei minun ole edes tarpeen muokata nykyistä vuoden 2014 säästötavoitetta, koska viiden vuoden tavoitteeni 100 000 euron säästöistä pitäisi taata sen, että minulla on motivaatiota maksimoida vuoden 2014 säästösumma. Jo 18-19 000 euron säästö vuonna 2014 olisi todella lupaava alku tälle keskipitkän tähtäimen projektilleni, ja 20 000 euron säästö puolestaan voisi jopa tarkoittaa sitä, että olisi aika nostaa myös viiden vuoden tavoitettani.
Tällä hetkellä luulen, että katson tilanteen kehittymistä kesän yli ja teen vasta syksyllä päätökset mahdollisista muutoksista suunnitelmiini.
Kuten aikaisemmin olen kertonut, on nykyinen työsopimukseni määräaikainen kesäkuun loppuun. Olisin saanut jatkaa nykyisessäkin työssäni, mutta sain tarjouksen työstä, joka työtehtävien puolesta on kiinnostavampi ja josta saan parempaa palkkaa. Päätös työpaikan vaihdoksesta ei siis loppujen lopuksi ollut kovinkaan vaikea. Suurempia riskejä uuteen työpaikkaan toki liittyy, mutta riittävien säästöjen takia en murehdi asiaa yhtään.
Uusi työni alkaa heti heinäkuun alusta, mikä tarkoittaa sitä, että saan heinäkuulta lähes tuplapalkan saadessani vanhasta työpaikastani vielä työsuhteen päättyessä korvauksen kertyneistä lomista ja kevään aikana tekemistäni ylitöistä. Tämä ja selvästi aiempaa korkeampi palkka tekevät nykyisestä säästötavoitteestani ehkä turhankin helpon.
Täytin säästösuunnitelmaani työtilanteen muutoksen mahdollistamat uudet säästösummat, ja lopputulos vuodelle 2014 olisi noin 19 000 euron paikkeilla. Vähän kiristämällä pois kulutuksestani voisi 20 000 olla myös mahdollinen. En vain ole varma, olenko valmis karsimaan enää enempää pois elämänlaadustani. Enemmänkin olen miettinyt, että minun pitäisi tehdä muutamia ostoksia, joita olen tähän asti lykännyt. Kesän aikana on muutenkin tulossa muutama vuotuinen iso (vakuutus)lasku.
Voi myös olla, ettei minun ole edes tarpeen muokata nykyistä vuoden 2014 säästötavoitetta, koska viiden vuoden tavoitteeni 100 000 euron säästöistä pitäisi taata sen, että minulla on motivaatiota maksimoida vuoden 2014 säästösumma. Jo 18-19 000 euron säästö vuonna 2014 olisi todella lupaava alku tälle keskipitkän tähtäimen projektilleni, ja 20 000 euron säästö puolestaan voisi jopa tarkoittaa sitä, että olisi aika nostaa myös viiden vuoden tavoitettani.
Tällä hetkellä luulen, että katson tilanteen kehittymistä kesän yli ja teen vasta syksyllä päätökset mahdollisista muutoksista suunnitelmiini.
lauantai 14. kesäkuuta 2014
Kasino haluaa, että voitat
Joku voisi kuvitella, että kasinot haluavat pelaajien aina vain häviävän. Todellisuudessa kuitenkin voitot ovat kasinoille ja muille uhkapelien järjestäjille elintärkeitä, koska niiden avulla he saavat uusia pelaajia (=uhreja) ja saavat koukutettua vanhoja pelaajia entistä enemmän. Ensimmäiset muutamat pelikerrat ovat kriittisiä, koska silloin luodaan se ensivaikutelma ("Hei, tällähän voi rikastua!"), joka vahvistusharhan takia on vaikea tapettava.
Lisäksi, kun näemme jonkun muun voittavan, meille tulee olo, että menetämme voittoja, jos emme pelaa. Siksi kasinoissa on ne suuret valot ja äänekkäät kellot, kun joku voittaa ison potin. Eivät ne ole siinä voittajan juhlistamiseksi, vaan kertoakseen muille "Hei täällä voitti joku paljon! Pelaa sinäkin, tai et ikinä koe samaa!". Joudumme siis tappio-/menetyskammon uhriksi. (Huom. linkatussa wikipedia-artikkelissa ei käsitellä menetyskammoa tästä näkökulmasta, mutta näkisin tämänkaltaisen "naapurikateuden" olevan myös sen ilmentymä. Mahdollisten voittojen menettämisen tuska koetaan suuremmaksi kuin rahapanoksen menettämisen tuska, joten päädytään uhkapelaamaan.)
No miksi käsittelen uhkapelaamista sijoitusblogissa?
Olen nyt yhteensä kolme kertaa ostanut myyntiwarratteja, kun olen kokenut markkinoiden ja/tai salkkuni arvon nousseen liikaa lyhyessä ajassa. Ensimmäisestä kerrasta kerroin täällä. Olen perustellut asiaa itselleni salkkuni voittojen suojaamisella, mutta tästä huolimatta en ole voinut olla pitämättä sitä uhkapelaamisena, koska markkinoiden suunnan ennustaminen on tunnetusti vaikeaa ja siten todennäköisyyksien pitäisi olla minua vastaan.
Kaikki warranttipositioni olen sulkenut 30-40 % voitolla noin viikon sisällä sen avaamisesta. Euroissa voitot ovat olleet vain 80-100 euroa per kerta, mutta prosentuaalisesti vaikutus on ollut merkittävä. Olen pystynyt välttämään pahoja laskupäiviä sen ansiosta. (On muuten aika hieno tunne katsoa, kun oma salkku on reippaasti plussalla indeksien ollessa tiukasti miinuksella.) Menestys on siis ollut vähän turhankin hyvää, mikä saattaa pitkällä tähtäimellä tulla kalliiksi, jos alan liikaa uskoa taitoihini ja alan ottaa entistä suurempia riskejä warrattien kanssa entistä epävarmempina ajankohtana.
Olisi voinut olla parempi, jos olisin vain epäonnistunut rumasti näillä ensimmäisillä "pelikerroilla", jolloin olisin voinut julistaa kuinka "warrantit ovat typerää uhkapeliä, eikä niillä ole mitään tekemistä sijoittamisen kanssa!". Näin olisin voinut jatkossa unohtaa ne täysin. Näin ei käynyt, joten tämä blogiteksti on tavallaan osa sitä terapiaa, jolla pyrin pitämään itseni kurissa ja nöyränä. Paras tapa välttää tässä tekstissä mainittuja psykologisia mekanismeja on tiedostaa ne. Ihmistä on vaikea manipuloida, kun hän tietää, että häntä manipuloidaan ...vaikka näissä tapauksessa se manipuloija onkin henkilön omat aivot.
Kannattaa myös muistaa, että tällaiset onnistumistarinat vastaavat kasinon Jackpot-valoja ja -ääniä, jotka saattavat saada aikaan halun itsekin pelata. Se ei missään nimessä ole tarkoitukseni, vaan haluan enemmänkin vain varoittaa. Loppujen lopuksihan ette voi edes olla varmoja, että ovatko tässä kertomani asiat laisinkaan totta. Ehkä olen vain jättänyt kertomatta epäonnistumiseni tai olen liioitellut onnistumisiani. Ehkä olen pankkien kätyri, jonka tarkoituksena on lisätä warranttien kysyntää. ;)
Lisäksi, kun näemme jonkun muun voittavan, meille tulee olo, että menetämme voittoja, jos emme pelaa. Siksi kasinoissa on ne suuret valot ja äänekkäät kellot, kun joku voittaa ison potin. Eivät ne ole siinä voittajan juhlistamiseksi, vaan kertoakseen muille "Hei täällä voitti joku paljon! Pelaa sinäkin, tai et ikinä koe samaa!". Joudumme siis tappio-/menetyskammon uhriksi. (Huom. linkatussa wikipedia-artikkelissa ei käsitellä menetyskammoa tästä näkökulmasta, mutta näkisin tämänkaltaisen "naapurikateuden" olevan myös sen ilmentymä. Mahdollisten voittojen menettämisen tuska koetaan suuremmaksi kuin rahapanoksen menettämisen tuska, joten päädytään uhkapelaamaan.)
No miksi käsittelen uhkapelaamista sijoitusblogissa?
Olen nyt yhteensä kolme kertaa ostanut myyntiwarratteja, kun olen kokenut markkinoiden ja/tai salkkuni arvon nousseen liikaa lyhyessä ajassa. Ensimmäisestä kerrasta kerroin täällä. Olen perustellut asiaa itselleni salkkuni voittojen suojaamisella, mutta tästä huolimatta en ole voinut olla pitämättä sitä uhkapelaamisena, koska markkinoiden suunnan ennustaminen on tunnetusti vaikeaa ja siten todennäköisyyksien pitäisi olla minua vastaan.
Kaikki warranttipositioni olen sulkenut 30-40 % voitolla noin viikon sisällä sen avaamisesta. Euroissa voitot ovat olleet vain 80-100 euroa per kerta, mutta prosentuaalisesti vaikutus on ollut merkittävä. Olen pystynyt välttämään pahoja laskupäiviä sen ansiosta. (On muuten aika hieno tunne katsoa, kun oma salkku on reippaasti plussalla indeksien ollessa tiukasti miinuksella.) Menestys on siis ollut vähän turhankin hyvää, mikä saattaa pitkällä tähtäimellä tulla kalliiksi, jos alan liikaa uskoa taitoihini ja alan ottaa entistä suurempia riskejä warrattien kanssa entistä epävarmempina ajankohtana.
Olisi voinut olla parempi, jos olisin vain epäonnistunut rumasti näillä ensimmäisillä "pelikerroilla", jolloin olisin voinut julistaa kuinka "warrantit ovat typerää uhkapeliä, eikä niillä ole mitään tekemistä sijoittamisen kanssa!". Näin olisin voinut jatkossa unohtaa ne täysin. Näin ei käynyt, joten tämä blogiteksti on tavallaan osa sitä terapiaa, jolla pyrin pitämään itseni kurissa ja nöyränä. Paras tapa välttää tässä tekstissä mainittuja psykologisia mekanismeja on tiedostaa ne. Ihmistä on vaikea manipuloida, kun hän tietää, että häntä manipuloidaan ...vaikka näissä tapauksessa se manipuloija onkin henkilön omat aivot.
Kannattaa myös muistaa, että tällaiset onnistumistarinat vastaavat kasinon Jackpot-valoja ja -ääniä, jotka saattavat saada aikaan halun itsekin pelata. Se ei missään nimessä ole tarkoitukseni, vaan haluan enemmänkin vain varoittaa. Loppujen lopuksihan ette voi edes olla varmoja, että ovatko tässä kertomani asiat laisinkaan totta. Ehkä olen vain jättänyt kertomatta epäonnistumiseni tai olen liioitellut onnistumisiani. Ehkä olen pankkien kätyri, jonka tarkoituksena on lisätä warranttien kysyntää. ;)
tiistai 10. kesäkuuta 2014
Intuitio ja sen käyttö sijoittamisessa
Usein sijoitus- tai muuta päätöstä perustellaan intuitiolla tarkoittaen jonkinlaista selittämätöntä tunnetta esimerkiksi sijoituksen arvon kehittymisestä. Intuitiota käytetään tällöin kaiken pyhittävänä tekosyynä ja lähes yliluonnollisena tiedon lähteenä, jonka ohjaamana kuvitellaan päästävän hyviin lopputuloksiin.
Tämä käsitys intuitiosta on mielestäni ihan väärä. Intuitio on vain ja ainoastaan aivojen tapa yhdistellä sillä jo olevaa tietoa tiedostamattomien prosessien kautta. Intuitio toimii hyvin ainoastaan, jos aivoilla oikeasti on paljon materiaalia eli tietoa ja ymmärrystä aiheesta. Tällöin se tiedostamattomienkin prosessien kautta päätyy oikeaan lopputulokseen.
Jos tietoa ja ymmärrystä ei ole, niin intuitio on täysin arpapeliä ja se voi joskus erilaisten psykologisten mekanismien kautta johtaa johdonmukaisestikin harhaan. Tästä on kyse, kun aloittelevalle sijoittajalle intuitio sanoo "Minusta tuntuu, että tämä osake lähtee nyt nousuun". Olemattomalla kokemuspohjalla tämä tuntemus on ihan tyhjän varaan rakennettu ja tällaisen tuntemuksen varassa tehtyjen sijoituspäätösten mahdollinen onnistuminen tai epäonnistuminen on täysin arpapeliä. (Tunnetusti sijoittajat pääsääntöisesti ajattelevat, että onnistuminen oli taidoista kiinni ja epäonnistuminen oli huonoa tuuria.)
Kun ymmärtää, että intuitio on vain tietojen ja riippuvuussuhteiden yhdistelyä tiedostamatta (samalla tavalla kuin analyysi on tietojen ja riippuvuussuhteiden yhdistelyä tiedostetusti), on mahdollista välttää ne väärät johtopäätökset, johon intuitio saattaa johtaa. Tiedostamaton ajattelu on nimittäin mahdollista tuoda tiedostetun ajattelun tasolle. Jos intuitiosi sanoo sinulle jotain oikeastaan ihan mistä tahansa asiasta, niin yritä miettiä, miksi olet alitajuntaisesti päätynyt kyseiseen johtopäätökseen. Jos et pysty perustelemaan asiaa tämän tietoisen mietintätyön jälkeen, ei varmastikaan kannata ainakaan kovin merkittäviä päätöksiä alkaa tekemään kyseisen aavistuksen varassa.
Luonnollisesti erilaisiin aavistuksiin kannattaa suhtautua eri tavalla. Jos intuitiosi kehottaa olemaan varovainen, niin silloin sitä kannattaa kuunnella, koska varovaisuus on jo muutenkin hyvä lähtökohta. Jos taas intuitio kehottaa panostamaan suuresti epävarmaan kohteeseen, niin kannattaa miettiä asiaa aika tarkkaan ennen päätöksen tekemistä.
Jos tämänkaltaiset asiat kiinnostavat, niin suosittelen uudestaan Daniel Kahnemanin kirjaa Thinking, Fast and Slow. Aiheeseen voi tutustua myös wikipedian kautta.
Tämä käsitys intuitiosta on mielestäni ihan väärä. Intuitio on vain ja ainoastaan aivojen tapa yhdistellä sillä jo olevaa tietoa tiedostamattomien prosessien kautta. Intuitio toimii hyvin ainoastaan, jos aivoilla oikeasti on paljon materiaalia eli tietoa ja ymmärrystä aiheesta. Tällöin se tiedostamattomienkin prosessien kautta päätyy oikeaan lopputulokseen.
Jos tietoa ja ymmärrystä ei ole, niin intuitio on täysin arpapeliä ja se voi joskus erilaisten psykologisten mekanismien kautta johtaa johdonmukaisestikin harhaan. Tästä on kyse, kun aloittelevalle sijoittajalle intuitio sanoo "Minusta tuntuu, että tämä osake lähtee nyt nousuun". Olemattomalla kokemuspohjalla tämä tuntemus on ihan tyhjän varaan rakennettu ja tällaisen tuntemuksen varassa tehtyjen sijoituspäätösten mahdollinen onnistuminen tai epäonnistuminen on täysin arpapeliä. (Tunnetusti sijoittajat pääsääntöisesti ajattelevat, että onnistuminen oli taidoista kiinni ja epäonnistuminen oli huonoa tuuria.)
Kun ymmärtää, että intuitio on vain tietojen ja riippuvuussuhteiden yhdistelyä tiedostamatta (samalla tavalla kuin analyysi on tietojen ja riippuvuussuhteiden yhdistelyä tiedostetusti), on mahdollista välttää ne väärät johtopäätökset, johon intuitio saattaa johtaa. Tiedostamaton ajattelu on nimittäin mahdollista tuoda tiedostetun ajattelun tasolle. Jos intuitiosi sanoo sinulle jotain oikeastaan ihan mistä tahansa asiasta, niin yritä miettiä, miksi olet alitajuntaisesti päätynyt kyseiseen johtopäätökseen. Jos et pysty perustelemaan asiaa tämän tietoisen mietintätyön jälkeen, ei varmastikaan kannata ainakaan kovin merkittäviä päätöksiä alkaa tekemään kyseisen aavistuksen varassa.
Luonnollisesti erilaisiin aavistuksiin kannattaa suhtautua eri tavalla. Jos intuitiosi kehottaa olemaan varovainen, niin silloin sitä kannattaa kuunnella, koska varovaisuus on jo muutenkin hyvä lähtökohta. Jos taas intuitio kehottaa panostamaan suuresti epävarmaan kohteeseen, niin kannattaa miettiä asiaa aika tarkkaan ennen päätöksen tekemistä.
Jos tämänkaltaiset asiat kiinnostavat, niin suosittelen uudestaan Daniel Kahnemanin kirjaa Thinking, Fast and Slow. Aiheeseen voi tutustua myös wikipedian kautta.
sunnuntai 8. kesäkuuta 2014
12 kuukauden kulut ja taloudelliseen riippumattomuuteen tarvittava rahamäärä (25:n sääntö)
Tajusin tuossa kuluseurantaani katsoessani, että minulla on vihdoin koossa tiedot kuluista 12 kuukauden ajalta. Näin ollen voin tehdä jonkunlaisia johtopäätöksiä kulutukseni kokonaistasosta, kun vuoden ajalla vuosittaisten ja satunnaisten kulujen osuus tulee myös huomioiduksi riittävässä määrin.
Viimeisen 12 kuukauden kokonaiskulutukseni näyttäisi olevan 10 931 euroa. Vuoden 2013 puoli kuluista ei ole kuitenkaan vertailukelpoinen 2014 alkuvuoteen, joten noihin kuluihin pitäisi lisätä tietty osuus nykyään maksamistani vastikkeista ja koroista, jotta päästäisiin realistiseen arvioon vuoden kokonaiskuluista. Näiden korjausten jälkeen lopputulos olisi hyvin lähelle 12 000 euroa (eli 1000 euroa kuukaudessa).
Yllä mainitut summat koskevat tosin pelkkiä kuluja, joiden lisäksi pitäisi pystyä rahoittamaan lainojen lyhennykset, vaikka ne ovatkin "taskusta toiseen" -siirtoja. Lyhennyksiin menee n. 200 euroa kuukaudessa eli 2400 euroa vuodessa. Tällöin vuoden aikana tarvitsemani kokonaissumma olisi näillä näkymin 14 400 euroa.
Mitä tämä tarkoittaa tarvitsemalleni varallisuudelle? Taloudellisen riippumattomuuden kirjallisuudessa ja blogeissa (ks. esimerkiksi tämä) usein sanotaan, että tarvitun varallisuuden saa helposti laskettua kertomalla kulunsa luvulla 25. Tämä johtuu siitä, että varallisuutta arvioidaan voivan nostaa turvallisesti 4 % vuodessa niin, että rahat kestävät "ikuisesti". En nyt lähde käsittelemään tuota peukalosääntöä sen tarkemmin. Asiasta kiinnostuneet voivat googletella itselleen lisätietoa. Vaihtoehtoisesti voitte vain hyväksyä, että tuo 25 kertaa kulut on hyvä peukalosääntö, jonka avulla voi arvioida taloudelliseen itsenäisyyteen vaadittua varallisuustasoa.
Vuosikuluistani laskettuna tuo tarkoittaisi, että minulla tulisi olla varallisuutta 25*12 000=300 000 euroa, jotta olisin taloudellisesti riippumaton. Tämä tosin olisi vain tilanteessa, jossa voisin saada pidettyä velkani tason vakiona (eli joko minun ei tarvitsisi lyhentää velkaani tai saisin aina uutta velkaa sitä mukaa kuin vanhaa pitää maksaa pois). Korkotaso ei myöskään saisi muuttua. Jos olisin velaton, summa olisi pienempi, koska minun ei tarvitsisi maksaa korkoja, jotka nykyään ovat mukana kuluseurannassani.
Jos otan laskelmassani huomioon lainojen lyhennysten osuuden, minulla tulisi taloudelliseen riippumattomuuteen olla varallisuutta 25*14 400=360 000 euroa. Tuossa laskelmassa korkotason muutoksella ei olisi oikeastaan merkitystä, koska tasaerää maksaessani korkotason muutokset vaikuttaisivat vain maksuni jakautumiseen korkoihin ja lyhennyksiin, mutta eivät kokonaissummaan.
25:n sääntö kertoo vain summan, jonka tarvitsisin tänään taloudelliseen riippumattomuuteen, mutta saadakseni todellisen säästötavoitteeni, minun tulisi huomioida inflaatio. Jos oletettaisiin, että tavoitteeni olisi olla taloudellisesti riippumaton 20 vuoden päästä, ja että inflaatio olisi vuosittain 2 %, niin kuluni 20 vuoden päästä olisivat 12 000*1,02^20=17 800 euroa, josta seuraisi 25:n säännön avulla n. 450 000 euron vaadittu säästösumma.
Yllä olevassa laskelmassa käytin puhtaita kulujani (ilman lyhennyksiä), koska oletan siinä lainojeni olevan kokonaan maksettuja 20 vuoden päästä. Olisin toki tämän johdosta voinut siivota kuluistani korkokulut pois, mutta oletan, että korkojen tilalle tulee kuitenkin tulevaisuudessa muita kuluja.
Seuraavan kerran ajattelin tehdä tämänkaltaista kuluarviointia vuoden 2014 lopussa, kun minulla on oikeasti koossa 12 kuukauden vertailukelpoiset kulutustiedot. Joka tapauksessa tavoitteenani on pitää 12 kuukauden kulutus tuon 12 000 euron alapuolella. Helpoin tapa tuhota haaveeni taloudellisesta riippumattomuudesta ja vapaudesta olisi kasvattaa kulutukseni niin korkeaksi, että vaadittu säästösumma muuttuisi epärealistisen suureksi. Nyt nuo laskemani summat ovat vielä ihan mahdollisuuksien rajoissa.
Viimeisen 12 kuukauden kokonaiskulutukseni näyttäisi olevan 10 931 euroa. Vuoden 2013 puoli kuluista ei ole kuitenkaan vertailukelpoinen 2014 alkuvuoteen, joten noihin kuluihin pitäisi lisätä tietty osuus nykyään maksamistani vastikkeista ja koroista, jotta päästäisiin realistiseen arvioon vuoden kokonaiskuluista. Näiden korjausten jälkeen lopputulos olisi hyvin lähelle 12 000 euroa (eli 1000 euroa kuukaudessa).
Yllä mainitut summat koskevat tosin pelkkiä kuluja, joiden lisäksi pitäisi pystyä rahoittamaan lainojen lyhennykset, vaikka ne ovatkin "taskusta toiseen" -siirtoja. Lyhennyksiin menee n. 200 euroa kuukaudessa eli 2400 euroa vuodessa. Tällöin vuoden aikana tarvitsemani kokonaissumma olisi näillä näkymin 14 400 euroa.
Mitä tämä tarkoittaa tarvitsemalleni varallisuudelle? Taloudellisen riippumattomuuden kirjallisuudessa ja blogeissa (ks. esimerkiksi tämä) usein sanotaan, että tarvitun varallisuuden saa helposti laskettua kertomalla kulunsa luvulla 25. Tämä johtuu siitä, että varallisuutta arvioidaan voivan nostaa turvallisesti 4 % vuodessa niin, että rahat kestävät "ikuisesti". En nyt lähde käsittelemään tuota peukalosääntöä sen tarkemmin. Asiasta kiinnostuneet voivat googletella itselleen lisätietoa. Vaihtoehtoisesti voitte vain hyväksyä, että tuo 25 kertaa kulut on hyvä peukalosääntö, jonka avulla voi arvioida taloudelliseen itsenäisyyteen vaadittua varallisuustasoa.
Vuosikuluistani laskettuna tuo tarkoittaisi, että minulla tulisi olla varallisuutta 25*12 000=300 000 euroa, jotta olisin taloudellisesti riippumaton. Tämä tosin olisi vain tilanteessa, jossa voisin saada pidettyä velkani tason vakiona (eli joko minun ei tarvitsisi lyhentää velkaani tai saisin aina uutta velkaa sitä mukaa kuin vanhaa pitää maksaa pois). Korkotaso ei myöskään saisi muuttua. Jos olisin velaton, summa olisi pienempi, koska minun ei tarvitsisi maksaa korkoja, jotka nykyään ovat mukana kuluseurannassani.
Jos otan laskelmassani huomioon lainojen lyhennysten osuuden, minulla tulisi taloudelliseen riippumattomuuteen olla varallisuutta 25*14 400=360 000 euroa. Tuossa laskelmassa korkotason muutoksella ei olisi oikeastaan merkitystä, koska tasaerää maksaessani korkotason muutokset vaikuttaisivat vain maksuni jakautumiseen korkoihin ja lyhennyksiin, mutta eivät kokonaissummaan.
25:n sääntö kertoo vain summan, jonka tarvitsisin tänään taloudelliseen riippumattomuuteen, mutta saadakseni todellisen säästötavoitteeni, minun tulisi huomioida inflaatio. Jos oletettaisiin, että tavoitteeni olisi olla taloudellisesti riippumaton 20 vuoden päästä, ja että inflaatio olisi vuosittain 2 %, niin kuluni 20 vuoden päästä olisivat 12 000*1,02^20=17 800 euroa, josta seuraisi 25:n säännön avulla n. 450 000 euron vaadittu säästösumma.
Yllä olevassa laskelmassa käytin puhtaita kulujani (ilman lyhennyksiä), koska oletan siinä lainojeni olevan kokonaan maksettuja 20 vuoden päästä. Olisin toki tämän johdosta voinut siivota kuluistani korkokulut pois, mutta oletan, että korkojen tilalle tulee kuitenkin tulevaisuudessa muita kuluja.
Seuraavan kerran ajattelin tehdä tämänkaltaista kuluarviointia vuoden 2014 lopussa, kun minulla on oikeasti koossa 12 kuukauden vertailukelpoiset kulutustiedot. Joka tapauksessa tavoitteenani on pitää 12 kuukauden kulutus tuon 12 000 euron alapuolella. Helpoin tapa tuhota haaveeni taloudellisesta riippumattomuudesta ja vapaudesta olisi kasvattaa kulutukseni niin korkeaksi, että vaadittu säästösumma muuttuisi epärealistisen suureksi. Nyt nuo laskemani summat ovat vielä ihan mahdollisuuksien rajoissa.
torstai 5. kesäkuuta 2014
Asuntosijoittaminen sunnitelmissa
Tarkoituksenani on ollut käsitellä tässä blogissa jossain määrin myös asuntosijoittamista. Tähän asti siltä osin ei ole juurikaan ollut sanottavaa, mutta nyt on aika tehdä pelinavaus sillekin sijoittamisen osa-alueelle.
Omistamme vaimoni kanssa jo yhden sijoitusasunnon, joka tällä hetkellä pyörii aika lailla omalla painollaan. Minun täytyy kuukausittain laittaa muutama kymppi rahaa lainojen lyhennyksiin, mutta en laske sitä rahaa kuluksi kuluseurannassani. Syynä tähän on se, että asunto tuottaa paljon enemmän kuin maksaa, joten olisi hullua käsitellä asuntoa kuluna, vaikka kassavirrat tällä hetkellä ovatkin negatiiviset (lyhennysten takia). En laske asuntosijoituksen tuottoja tai lyhennyksiä tässä blogissa raportoimiini säästöihin tai tuottoihin, joten en halua laskea sen kulujakaan, vaikka ne tietysti vähentävät sijoitettavissa olevaa rahamäärää. Kyse on kuitenkin vain muutamasta kympistä, joten suurta merkitystä asialla ei ole.
Kyseinen sijoitusasunto on vanha kotimme, joten sitä ei ole ostettu sijoitustarkoituksessa. Asuntosijoituksena sillä on kuitenkin tiettyjä etuja muihin asuntoihin verrattuna. Ensinnäkin etuna on se, että asunto ja taloyhtiö ovat meille tuttuja, koska olemme asuneet siinä vuosia. Näin ollen asunnon riskit ovat huomattavasti pienemmät kuin ne olisivat tuntemattomassa asunnossa/taloyhtiössä. Toiseksi olemme asuneet siinä yli kaksi vuotta, joten asunnosta tulevaisuudessa mahdollisesti saamamme myyntivoitto tulee olemaan verovapaata (ellei verovapautta poisteta ennen sitä). Lisäksi asunto on sijainniltaan erinomaisella paikalla.
Nyt suunnitelmissa on mahdollisesti ostaa uusi sijoitusasunto kesän lomien aikana. Tarkoituksena olisi hankkia asunto mahdollisimman suurelta osin lainarahalla. Voisihan sitä toki realisoida sijoituksia omarahoitusosuuden kasvattamiseksi, mutta nykyisillä korkotasoilla en pidä sitä järkevänä. Sijoitussalkkuni ja muu varallisuutemme (eli käytännössä nykyisten asuntojemme velaton osuus) luovat joka tapauksessa riittävän puskurin, joten isonkaan lainarahoitusosuuden ei pitäisi olla ongelma.
Laina-ajan aion ottaa mahdollisimman pitkänä ja alkuun maksaisin mahdollisimman pitkään pelkkiä korkoja. Näin saisin pienennettyä asuntosijoituksen kassavirroilleni aiheuttamaa rasitusta. Lyhennysvapaina vuosina kassavirtojen pitäisi olla positiivisia, joten minun pitää harkita, miten näitä ylimääräisiä rahoja käsittelen tämän blogin puitteissa. Sijoitukseenhan ne rahat joka tapauksessa menevät, mutta en tiedä lisäänkö nämä sijoitukset mukaan nykyiseen seurantaan vai teenkö niille ihan oman seurannan. Pitää miettiä asiaa tarkemmin, kun asia on oikeasti ajankohtainen.
Omistamme vaimoni kanssa jo yhden sijoitusasunnon, joka tällä hetkellä pyörii aika lailla omalla painollaan. Minun täytyy kuukausittain laittaa muutama kymppi rahaa lainojen lyhennyksiin, mutta en laske sitä rahaa kuluksi kuluseurannassani. Syynä tähän on se, että asunto tuottaa paljon enemmän kuin maksaa, joten olisi hullua käsitellä asuntoa kuluna, vaikka kassavirrat tällä hetkellä ovatkin negatiiviset (lyhennysten takia). En laske asuntosijoituksen tuottoja tai lyhennyksiä tässä blogissa raportoimiini säästöihin tai tuottoihin, joten en halua laskea sen kulujakaan, vaikka ne tietysti vähentävät sijoitettavissa olevaa rahamäärää. Kyse on kuitenkin vain muutamasta kympistä, joten suurta merkitystä asialla ei ole.
Kyseinen sijoitusasunto on vanha kotimme, joten sitä ei ole ostettu sijoitustarkoituksessa. Asuntosijoituksena sillä on kuitenkin tiettyjä etuja muihin asuntoihin verrattuna. Ensinnäkin etuna on se, että asunto ja taloyhtiö ovat meille tuttuja, koska olemme asuneet siinä vuosia. Näin ollen asunnon riskit ovat huomattavasti pienemmät kuin ne olisivat tuntemattomassa asunnossa/taloyhtiössä. Toiseksi olemme asuneet siinä yli kaksi vuotta, joten asunnosta tulevaisuudessa mahdollisesti saamamme myyntivoitto tulee olemaan verovapaata (ellei verovapautta poisteta ennen sitä). Lisäksi asunto on sijainniltaan erinomaisella paikalla.
Nyt suunnitelmissa on mahdollisesti ostaa uusi sijoitusasunto kesän lomien aikana. Tarkoituksena olisi hankkia asunto mahdollisimman suurelta osin lainarahalla. Voisihan sitä toki realisoida sijoituksia omarahoitusosuuden kasvattamiseksi, mutta nykyisillä korkotasoilla en pidä sitä järkevänä. Sijoitussalkkuni ja muu varallisuutemme (eli käytännössä nykyisten asuntojemme velaton osuus) luovat joka tapauksessa riittävän puskurin, joten isonkaan lainarahoitusosuuden ei pitäisi olla ongelma.
Laina-ajan aion ottaa mahdollisimman pitkänä ja alkuun maksaisin mahdollisimman pitkään pelkkiä korkoja. Näin saisin pienennettyä asuntosijoituksen kassavirroilleni aiheuttamaa rasitusta. Lyhennysvapaina vuosina kassavirtojen pitäisi olla positiivisia, joten minun pitää harkita, miten näitä ylimääräisiä rahoja käsittelen tämän blogin puitteissa. Sijoitukseenhan ne rahat joka tapauksessa menevät, mutta en tiedä lisäänkö nämä sijoitukset mukaan nykyiseen seurantaan vai teenkö niille ihan oman seurannan. Pitää miettiä asiaa tarkemmin, kun asia on oikeasti ajankohtainen.
tiistai 3. kesäkuuta 2014
Kuluraportti toukokuu 2014
Toukokuussa kulut karkasivat ihan käsistä. Kokonaisuudessaan tuli kulutettua 1297 euroa. En ole kuitenkaan hirveän pettynyt tulokseen, koska varsinaiset "vapaaehtoiset" kulut pysyivät ihan hyvin hallinnassa. Normaaliin kulutukseen/elämään kuuluvat kulut pysyivät alle 1000 eurossa, mikä on peruskulutukseni yläraja tämänkaltaisina kuukausina, jolloin on minun vuoroni maksaa vastike.
Syy suurille kasvaneille kuluille löytyy uusista kesärenkaista, jotka oli pakko ostaa (koska en halua maksaa sakkoja, enkä ajaa ojaan liukkaalla tiellä). Osuuteni niiden hinnasta oli 250 euroa. Lisäksi toukokuun aikana maksettavaksi tuli pieni vakuutuslasku ja jäsenmaksu erääseen yhdistykseen, johon kuulumista pidän siihen käytetyn rahan arvoisena myös rahallisesti. Kyse on siis tavallaan investoinnista. Näihin rahaa meni yhteensä hieman yli 100 euroa.
Pahasti näyttää nousevalta kulujen trendi, mutta kuviota katsoessa pitää muistaa, etteivät 2013 kulut ole vertailukelpoisia 2014 kuluihin. Lisäksi kesäkuu vaikuttaa ihan lupaavalta kulujen osalta, koska näillä näkymin tiedossa ei ole mitään satunnaisia tai vuosittaisia kuluja, eikä ole minun vuoroni maksaa vastiketta.
Toukokuun aikana sain kasvaneita kuluja paikkaamaan taas hieman päivärahoja, minkä lisäksi edellisiltä kuukausilta oli jäänyt rahaa sijoitettavaksi, joten toukokuun säästösumma oli kohtuullisen hyvä korkeista kuluista huolimatta.
Syy suurille kasvaneille kuluille löytyy uusista kesärenkaista, jotka oli pakko ostaa (koska en halua maksaa sakkoja, enkä ajaa ojaan liukkaalla tiellä). Osuuteni niiden hinnasta oli 250 euroa. Lisäksi toukokuun aikana maksettavaksi tuli pieni vakuutuslasku ja jäsenmaksu erääseen yhdistykseen, johon kuulumista pidän siihen käytetyn rahan arvoisena myös rahallisesti. Kyse on siis tavallaan investoinnista. Näihin rahaa meni yhteensä hieman yli 100 euroa.
Pahasti näyttää nousevalta kulujen trendi, mutta kuviota katsoessa pitää muistaa, etteivät 2013 kulut ole vertailukelpoisia 2014 kuluihin. Lisäksi kesäkuu vaikuttaa ihan lupaavalta kulujen osalta, koska näillä näkymin tiedossa ei ole mitään satunnaisia tai vuosittaisia kuluja, eikä ole minun vuoroni maksaa vastiketta.
Toukokuun aikana sain kasvaneita kuluja paikkaamaan taas hieman päivärahoja, minkä lisäksi edellisiltä kuukausilta oli jäänyt rahaa sijoitettavaksi, joten toukokuun säästösumma oli kohtuullisen hyvä korkeista kuluista huolimatta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)