12 kuukauden kulut ja taloudelliseen riippumattomuuteen tarvittava rahamäärä (25:n sääntö)

Tajusin tuossa kuluseurantaani katsoessani, että minulla on vihdoin koossa tiedot kuluista 12 kuukauden ajalta. Näin ollen voin tehdä jonkunlaisia johtopäätöksiä kulutukseni kokonaistasosta, kun vuoden ajalla vuosittaisten ja satunnaisten kulujen osuus tulee myös huomioiduksi riittävässä määrin.

Viimeisen 12 kuukauden kokonaiskulutukseni näyttäisi olevan 10 931 euroa. Vuoden 2013 puoli kuluista ei ole kuitenkaan vertailukelpoinen 2014 alkuvuoteen, joten noihin kuluihin pitäisi lisätä tietty osuus nykyään maksamistani vastikkeista ja koroista, jotta päästäisiin realistiseen arvioon vuoden kokonaiskuluista. Näiden korjausten jälkeen lopputulos olisi hyvin lähelle 12 000 euroa (eli 1000 euroa kuukaudessa).

Yllä mainitut summat koskevat tosin pelkkiä kuluja, joiden lisäksi pitäisi pystyä rahoittamaan lainojen lyhennykset, vaikka ne ovatkin "taskusta toiseen" -siirtoja. Lyhennyksiin menee n. 200 euroa kuukaudessa eli 2400 euroa vuodessa. Tällöin vuoden aikana tarvitsemani kokonaissumma olisi näillä näkymin 14 400 euroa.


Mitä tämä tarkoittaa tarvitsemalleni varallisuudelle? Taloudellisen riippumattomuuden kirjallisuudessa ja blogeissa (ks. esimerkiksi tämä) usein sanotaan, että tarvitun varallisuuden saa helposti laskettua kertomalla kulunsa luvulla 25. Tämä johtuu siitä, että varallisuutta arvioidaan voivan nostaa turvallisesti 4 % vuodessa niin, että rahat kestävät "ikuisesti". En nyt lähde käsittelemään tuota peukalosääntöä sen tarkemmin. Asiasta kiinnostuneet voivat googletella itselleen lisätietoa. Vaihtoehtoisesti voitte vain hyväksyä, että tuo 25 kertaa kulut on hyvä peukalosääntö, jonka avulla voi arvioida taloudelliseen itsenäisyyteen vaadittua varallisuustasoa.

Vuosikuluistani laskettuna tuo tarkoittaisi, että minulla tulisi olla varallisuutta 25*12 000=300 000 euroa, jotta olisin taloudellisesti riippumaton. Tämä tosin olisi vain tilanteessa, jossa voisin saada pidettyä velkani tason vakiona (eli joko minun ei tarvitsisi lyhentää velkaani tai saisin aina uutta velkaa sitä mukaa kuin vanhaa pitää maksaa pois). Korkotaso ei myöskään saisi muuttua. Jos olisin velaton, summa olisi pienempi, koska minun ei tarvitsisi maksaa korkoja, jotka nykyään ovat mukana kuluseurannassani.

Jos otan laskelmassani huomioon lainojen lyhennysten osuuden, minulla tulisi taloudelliseen riippumattomuuteen olla varallisuutta 25*14 400=360 000 euroa. Tuossa laskelmassa korkotason muutoksella ei olisi oikeastaan merkitystä, koska tasaerää maksaessani korkotason muutokset vaikuttaisivat vain maksuni jakautumiseen korkoihin ja lyhennyksiin, mutta eivät kokonaissummaan.

25:n sääntö kertoo vain summan, jonka tarvitsisin tänään taloudelliseen riippumattomuuteen, mutta saadakseni todellisen säästötavoitteeni, minun tulisi huomioida inflaatio. Jos oletettaisiin, että tavoitteeni olisi olla taloudellisesti riippumaton 20 vuoden päästä, ja että inflaatio olisi vuosittain 2 %, niin kuluni 20 vuoden päästä olisivat 12 000*1,02^20=17 800 euroa, josta seuraisi 25:n säännön avulla n. 450 000 euron vaadittu säästösumma.

Yllä olevassa laskelmassa käytin puhtaita kulujani (ilman lyhennyksiä), koska oletan siinä lainojeni olevan kokonaan maksettuja 20 vuoden päästä. Olisin toki tämän johdosta voinut siivota kuluistani korkokulut pois, mutta oletan, että korkojen tilalle tulee kuitenkin tulevaisuudessa muita kuluja.


Seuraavan kerran ajattelin tehdä tämänkaltaista kuluarviointia vuoden 2014 lopussa, kun minulla on oikeasti koossa 12 kuukauden vertailukelpoiset kulutustiedot. Joka tapauksessa tavoitteenani on pitää 12 kuukauden kulutus tuon 12 000 euron alapuolella. Helpoin tapa tuhota haaveeni taloudellisesta riippumattomuudesta ja vapaudesta olisi kasvattaa kulutukseni niin korkeaksi, että vaadittu säästösumma muuttuisi epärealistisen suureksi. Nyt nuo laskemani summat ovat vielä ihan mahdollisuuksien rajoissa.