Nykyinen säästötavoitteenihan on 15 000 euroa vuoden 2014 loppuun mennessä. Nyt harkitsen, nostaisinko tavoitteeni 20 000 euroon. Syynä tähän ovat työtilanteessani tapahtuneet muutokset.
Kuten aikaisemmin olen kertonut, on nykyinen työsopimukseni määräaikainen kesäkuun loppuun. Olisin saanut jatkaa nykyisessäkin työssäni, mutta sain tarjouksen työstä, joka työtehtävien puolesta on kiinnostavampi ja josta saan parempaa palkkaa. Päätös työpaikan vaihdoksesta ei siis loppujen lopuksi ollut kovinkaan vaikea. Suurempia riskejä uuteen työpaikkaan toki liittyy, mutta riittävien säästöjen takia en murehdi asiaa yhtään.
Uusi työni alkaa heti heinäkuun alusta, mikä tarkoittaa sitä, että saan heinäkuulta lähes tuplapalkan saadessani vanhasta työpaikastani vielä työsuhteen päättyessä korvauksen kertyneistä lomista ja kevään aikana tekemistäni ylitöistä. Tämä ja selvästi aiempaa korkeampi palkka tekevät nykyisestä säästötavoitteestani ehkä turhankin helpon.
Täytin säästösuunnitelmaani työtilanteen muutoksen mahdollistamat uudet säästösummat, ja lopputulos vuodelle 2014 olisi noin 19 000 euron paikkeilla. Vähän kiristämällä pois kulutuksestani voisi 20 000 olla myös mahdollinen. En vain ole varma, olenko valmis karsimaan enää enempää pois elämänlaadustani. Enemmänkin olen miettinyt, että minun pitäisi tehdä muutamia ostoksia, joita olen tähän asti lykännyt. Kesän aikana on muutenkin tulossa muutama vuotuinen iso (vakuutus)lasku.
Voi myös olla, ettei minun ole edes tarpeen muokata nykyistä vuoden 2014 säästötavoitetta, koska viiden vuoden tavoitteeni 100 000 euron säästöistä pitäisi taata sen, että minulla on motivaatiota maksimoida vuoden 2014 säästösumma. Jo 18-19 000 euron säästö vuonna 2014 olisi todella lupaava alku tälle keskipitkän tähtäimen projektilleni, ja 20 000 euron säästö puolestaan voisi jopa tarkoittaa sitä, että olisi aika nostaa myös viiden vuoden tavoitettani.
Tällä hetkellä luulen, että katson tilanteen kehittymistä kesän yli ja teen vasta syksyllä päätökset mahdollisista muutoksista suunnitelmiini.
Kyllä tavoitteissa pitää aina haastetta olla. Onnistumisiakin pitää tietenkin tulla. Eikä ne tavotteet pakko tasasummia olla ;)
VastaaPoistaJokatapauksessa onnea uuteen työhön!
Kiitos onnitteluista.
PoistaTuo ei-tasasumma tavoitteeksi tuntuu jotenkin väärältä. Hieman OCD:tä havaittavissa :D
En halua provosoida, mutta pisti vaan silmään kun olen tämän päivän aikana koko blogisi läpi lukenut kommentteineen: sanoit jonkin blogauksen kommenteissa että et koe menettäväsi rajulla säästömeiningillä mitään, mutta nyt kuitenkaan et ole varma oletko valmis _enää enempää_ elämänlaadustasi kärsimään. Oma neuvoni olisi kyllä, että nautit tuplapalkastasi ja toteat tulevaisuudessa, että ei se muutaman tonnin lisäsijoitus olisi merkittävästi taloutta muuttanut vaikka se siltä nyt tuntuukin, että kaikki täytyy säästää :)
VastaaPoistaOngelmana elämänlaadun (kulujen) karsimisessa on lähinnä se, että nykyisistä kuluistani varsin pieni osa on sellaisia, joihin oikeasti voin (lyhyellä tähtäimellä) vaikuttaa tai joista voin karsia. En oikein haluaisi karsia 20-25 % ruokabudjetistani saavuttaakseni tarvitsemani lisäsäästön, vaikka se ihan mahdollista olisikin. Ruoka on yksi niistä harvoista nautinnoista, joista olen valmis maksamaan. Toisaalta ruokakulujen lisäyksellä en koe saavani merkittävää lisänautintoa.
PoistaToinen syy, miksi en halua karsia kuluistani, on se, että minulla on tiedossa tiettyjä ostoksia (lähinnä vaatteita), joita minun olisi lähes pakko tehdä. Tavoitteen nostamiseksi ei riittäisi, että karsisin nykyisistä kuluistani, vaan minun pitäisi lisäksi lykätä vielä lisää noita oikeasti tarpeen tulevia ostoksia. Ei kovinkaan mielekästä mielestäni.
Pitämällä kulutukseni nykyisellä tasolla ja tekemällä tarvitsemani ostokset pääsen edelleen lähelle haaveilemaani uutta tavoitetasoa, mutta olen silti sen verran kaukana, etten näillä näkymin pidä tavoitteen nostoa järkevänä/vaivan arvoisena.
Toisaalta en myöskään koe, että voisin kauheasti nauttia siitä, että pistäisin pari tonnia tuosta vaan palamaan. Tavoiteorientoituneena ihmisenä nautin siitä, että olen lähempänä tavoitettani ja muutenkin on minulle paljon nautinnollisempaa nähdä ne rahat sijoituksissa kuin tietäen, että minulla on esim suurempi TV tai uusi tietokone. Nautin siis tuplapalkastani, mutten samassa mielessä kuin luulen sinun tarkoittavan. ;)
Yritän täällä blogissani ja muutenkin kyseenalaistaa tuota oletusta, että "kulutus=onnellisuus". En usko, että edes kulutuskeskeiset ihmiset oikeasti saavat kulutuksesta niin paljon nautintoa kuin he luulevat. Kulutus on vain hetkellinen euforia, varallisuus kestää. Sen minä tiedän, että itse en kulutuksesta juurikaan nauti.