torstai 12. syyskuuta 2019

Kuluraportti elokuu 2019

Elokuussa rahaa meni 1181 €, joka on mukavasti vähemmän kuin aikaisempina vuosina elokuussa.

Ruokaan ja juomaan tosin meni elokuussa jopa 694 €, josta 64 € meni yhden juopotteluillan aikana. Huomaa, että rahan myötä alkanut tulla kalliimmaksi nuo ulkona vietetyt illat. Onneksi niitä on niin harvoin, ettei sillä suuremmin ole väliä suuressa kuvassa.

Elokuussa vakuutuksiin meni noin 220 € ja yhteen yhdistyksen jäsenmaksuun noin 50 €. Muuten mitään erikoista ei elokuussa oikein tapahtunut.

Elokuun lopun ja syyskuun alun aikana rutiinini ovat muotoutuneet sellaisiksi, että tällä hetkellä kuluni tuntuvat pysyvän aika alhaisella tasolla. Ehkäpä vihdoin ruokakulutkin päätyisivät laskuun.





tiistai 3. syyskuuta 2019

Säästöjen tilannekatsaus elokuu 2019

Elokuun säästömäärä oli -1278 €, joka toisaalta ei taaskaan täysin vastaa todellisuutta. Säästömäärien mittaustapani ei oikein tunnu soveltuvan nykytilanteeseeni. Niin kauan kun kuukausittain rahaa meni säästöön, tapani toimi ihan hyvin, mutta nyt kun tarvin sijoitusteni tuottoja elääkseni, mittaustapani yliarvioi säästöjeni syöntitahtia. Aikaisemmin ei ollut väliä nostinko tuottoja (osingot) vai sijoitettua pääomaa (osakkeiden myynnit), koska nostoja ei käytännössä ollut. Tällä hetkellä kuitenkin on huomattava ero sillä, kummasta on kyse. Pääomien syöminen vähentää tulevia osinkoja, mutta osinkojen syöminen ei (muuten kuin osinkojen kasvutahti pienenee, kun osinkoja ei uudelleensijoiteta). 

En nyt tässä vaiheessa kuitenkaan aio tehdä muutoksia seurantatapaani, mutta pidemmällä tähtäimellä pitää ehkä miettiä vaihtoehtoista mittaustapaa tai oikaisuja, joilla saan ainakin vähennettyä lukujen vääristymistä. Muuten voi jopa käydä niin, että seurantani mukaan kumulatiivinen säästömääräni menee nolliin, mutta salkkuni edelleen on nettoarvoltaan kuusilukuisen summan suuruinen. Se ei olisi järkevä eikä toivottava tilanne, kun tarkoituksena on seurata talouteni todellista kehittymistä.

Toisena asiana sain nyt korjattua veromätkyt vuoden 2018 säästösummiin. Parin tonnin mätkyt laskivat vuoden 2018 lopullisen säästösumman 22 869 euroon. Ihan hyvä määrä sekin.





torstai 8. elokuuta 2019

Kuluraportti heinäkuu 2019

Heinäkuussa kuluihin meni 1637 €. Tästä autoveroon meni 176 €. Ruokaan, juomaan ja marketteihin meni 660 €. Tästä tosin vajaa 60 € meni juopotteluun, mikä on minulle todella harvinaista, mutta tällä kertaa heinäkuussa oli pari tapahtumaa, joissa jopa minä päädyin käyttämään alkoholia. Toisen niistä luokittelin kuitenkin osaksi isompaa kokonaisuutta eli matkakuluja. Kyseisellä reissulla majoituksiin, syömisiin ja juomisiin meni n. 220 €.

Heinäkuussa otin taas Audiblen jäsenyyden käyttöön, koska olen alkanut taas lenkkeillä, joiden aikana on mukava kuunnella audiokirjoja.

Päätin myös ottaa kokeiluun Kiva.org mikrolainapalvelun. Tämän tein siitä syystä, että minulla on kuluseurannassani mukana osio hyväntekeväisyys, johon ei alkuvuonna ollut vielä kertynyt mitään ja haluaisin haastavasta tulotilanteestani huolimatta tehdä jotain sellaistakin tänäkin vuonna.

Kyseessä on siis mikrolainapalvelu, jossa voi tarjota lainaa köyhien maiden ihmisille muun muassa koulutusta varten, joka ainakin alkuun tulee olemaan minulle tärkeä painopiste (etenkin naisten koulutus, jolla on todettu olevan positiivisia vaikutuksia köyhien alueiden kehitykseen). Korkoa noista lainoista en saa, mutta pääoman pitäisi palautua, kunhan lainanottaja maksaa lainansa takaisin. Tällöin voin lainoittaa sen rahan uudelle tarvitsijalle.

Ikävä kyllä lainanottajalle raha ei silti pääsääntöisesti taida olla korotonta, vaan Kivan käyttämät rahoituspartnerit ottavat välistä aika koviakin korkoja. Uskon kuitenkin, että näissä kehitysmaissa esimerkiksi koulutukseensa investoimalla pystyy oikeasti merkittävästi vaikuttamaan omiin tuloihinsa, minkä lisäksi yleinen korkotaso, inflaatio yms. tekijät ovat niin korkeat muutenkin, ettei noita korkoja oikein voi verrata Suomen korkotasoon. Niinpä uskon ja toivon, että näille ihmisille on oikeasti parempi saada sitä lainaa, vaikka korkeallakin korolla, kuin jäädä ilman sitä rahaa.

Koska kyseessä on vasta kokeilu, laitoin Kivaan näin alkuun vain n. 27 €. Katsotaan vähän miten tuo etenee ja miten oma rahatilannekin antaa periksi, että lisäänkö myöhemmin lisää rahaa kiertoon. Tosiaan, vaikka lähtökohtaisesti saankin lainatun rahan takaisin, niin pidän tuota kohdetta hyväntekeväisyytenä, enkä pidä sitä rahana jonka saisin takaisin.

Ajatukseni tämän mikrolainatyylin hyväntekeväisyyden taustalla on se, että haluan auttaa sellaisia ihmisiä, jotka oikeasti ovat valmiita ottamaan omaakin riskiä parantaakseen omaa elämäänsä. Ja sillä, kun nämä yritteliäät ihmiset panoksellaan auttavat itseään, he auttavat myös oman alueensa kehitystä ja yhteisöään kokonaisuutena. Koulutustason ja yritystoiminnan määrän lisääntyessä nousee koko yhteisö. Toisin on sellaisten tukimuotojen kanssa, joissa opetetaan vain ihmisiä elämään tukien varassa. Ei kannettu vesi kaivossa pysy.

Kuluihini vielä palatakseni, vaikka heinäkuun kulut olivat aika korkeat, ne olivat silti paljon alhaisemmat kuin edellisvuonna, koska viime vuonna lomareissu oli huomattavasti kalliimpi kuin tänä vuonna, minkä lisäksi viime vuonna taisin maksaa tietyt vakuutukset heinäkuussa, kun tänä vuonna ne tulevat vasta elokuussa. Kun alta katsoo kumulatiivisten kulujeni kehitystä, niin olen ihan tyytyväinen siihen, miltä tämän vuoden viiva näyttää. Tämän hetken tahdilla koko ennuste koko vuoden kulutasolle on n. 17 000 €, mikä on mielestäni ihan hyvä taso, kunhan ei paljoa sen yli mene.





perjantai 2. elokuuta 2019

Säästöjen tilannekatsaus heinäkuu 2019

Heinäkuun säästösumma oli 597 €. Tämä ei tosin tälläkään kertaa kuvaa todellisuutta, koska kyse on vain aikaisemmin tienattujen ja tilillä seisoneiden rahojen siirtämistä sijoituksiin ja lainanlyhennyksiin. Se ei myöskään huomioi yritykseni kautta ansaitsemiani rahoja, joita en verotussyistä halua nostaa palkkana itselleni. En vieläkään ole päättänyt miten tulen huomioimaan tämän yritykseen kertyvän varallisuuden. Todennäköisesti teen päätöksen sen suhteen vasta vuoden lopussa, kun koko vuoden tulos alkaa olla tiedossa.

Kokonaissäästösumma vuodelta 2019 on heinäkuun säästöjen myötä lähellä vuodelle asettamaani säästötavoitetta (10 000 €). Tilillä tosin seisoo elinkustannuksia varten useampi tuhat euroa, niin voi sanoa, että tällä hetkellä säästösumma olisi tuota isompi, mutta se tulisi pienenemään lähikuukausina. Tilillä olevan rahan takia tosin en odota säästösumman pienenevän ihan heti.





tiistai 23. heinäkuuta 2019

Kuluraportti kesäkuu 2019

Kesäkuussa rahaa meni 1200 €. Toukokuun kuluja raportoidessa valehtelin toukokuun ruokakulujen olleen vain 587 €, mutta siitä luvusta puuttui muutama kuun lopun ostos, joten oikeasti toukokuun ruokailukulut olivatkin korkeammat ja lähes sitä (korkeaa) tasoa, jota ruokailukulut ovat tyypillisesti olleet. Nyt kuitenkin kesäkuussa ruokailuun meni vain 579 €. Tosin tällä kertaa ruokakuluja laski ulkomaanmatka, joiden osalta tapani mukaan merkkaan ruokailutkin matkakuluihin, koska olen kiinnostuneempi siitä paljonko rahaa kuhunkin reissuun menee kokonaisuudessaan kuin ruokailujen kokonaiskulujen määrästä. Joka tapauksessa ehkäpä ruokailukulut eivät kesäkuussakaan merkittävästi laskeneet.

Kesäkuussa ostin hieman vaatteita, joihin meni 48 €, ja kävin hieronnassa 35 €. Lisäksi kävimme tosiaan vaimoni kanssa pienellä lomareissulla ulkomailla, johon meni 292 €. Vaatteet olivat aika pakollinen ostos, mutta hieronta ja matka olivat harkinnanvaraista luksusta.

Auton käyttö on nykyisellään aika nollissa, enkä ole joutunut tankkaamaan sitä toukokuun alun jälkeen. Olen tähän asti tehnyt autostani 100 € kuukausittaisen poiston (joka on siis mukana kokonaiskuluissani). Tällä hetkellä epäilen kuitenkin tuota vanhaa tahtia liian nopeana, koska auto tosiaan seisoo pääasiassa pihassa kilometrejä kartuttamatta, minkä lisäksi en usko, että usean vuoden poistojen jälkeen arvonlaskua on enää perusteltua pitää yhtä korkeana kuin alussa. Niinpä päätin heinäkuusta alkaen pienentää kuukausittaisen poiston 80 euroon. Eli vielä kesäkuussa luvuissa on mukana vanhan mallin mukiainen 100 € poisto.

Nyt kun olen tosiaan vuosia noudattanut tätä poistomallia autoni kanssa, voin kokemukseni perusteella sanoa, että pidän sitä järkevänä tapana seurata auton todellista kulua. Vaikka olen aika karkealla tavalla päättänyt poistaa 100 €/kk autostani, niin sen mukaan mitä olen vastaavien autojen myynti-ilmoituksia seurannut, on tuo tapa aika hyvin noudattanut auton todellistakin arvonalentumista. Näin ollen kokonaiskulunikin kuvaavat täsmällisemmin todellista kulutustani, kun en ole jättänyt huomioimatta auton arvonalentumista.

Joku muu olisi voinut laskea auton kulun esimerkiksi autolainan lyhennyserien mukaan, mutta itse en pidä sitä järkevänä tapana - varsinkaan, kun itse maksoin autolainan pois hyvin nopeasti. Lainanlyhennys ei autolainankaan kohdalla ole todellista kulua vaan ainoastaan rahoituserä. Lyhennysten sijasta kulua on ainoastaan se auto ja auton arvon alentuminen. Jos kulun laskee lainaerien mukaan, niin silloin tulee yliarvioneeksi kulut lyhennysohjelman aikana (auton arvo ei laske yhtä paljon kuin on lyhennys) ja aliarvioneeksi kulut lyhennysohjelman jälkeen (auton arvo jatkaa lyhennysohjelman jälkeenkin laskemistaan tavalla, joka pienentää omistajansa varallisuutta, vaikka lyhennyksiä ei enää olekaan).

Kokonaiskulutukseeni vielä palatakseni vuoden ensimmäinen puoliska on mielestäni mennyt ihan hyvin. Olen pysynyt hyvin alle viime vuoden kulutason, karsimatta kuitenkaan mistään olennaisesta.

Se vähän harmittaa, että H1 2019 kuluihin on mennyt enemmän kuin H1 2017, mutta uskon, että H2 2019 kulut tulevat pysymään selvästi alle H2 2017 ja siten koko vuodelta 2019 kulutkin pysyisivät selvästi alle 2017 tason. Mitä lähemmäs pääsen alla olevassa kuviossa keltaista viivaa (2016), sen parempi.




lauantai 13. heinäkuuta 2019

Takana muutama kuukausi (muka)yrittäjyyttä

Olen nyt muutaman kuukauden ajan ollut virallisesti yrittäjänä ja voisi olla hyvä paikka avata vähän tuntemuksia.

Ihan alussa huolenani oli, että menetän tuntumani työntekoon, jos en heti alusta alkaen ala tekemään töitä yritykseni eteen, vaikka toisaalta koin tarvitsevani ja ansainneeni vähän lomaa hektisten työvuosien jälkeen.

Löysin kuitenkin nopeasti työnteon suhteen mielestäni ihan hyvän tasapainon sillä, että tein joka päivä vähän jotain myös yritykseni eteen, mutta stressaamatta ja tekemättä liikaa, jotta aikaa jää muullekin (mm. urheilulle).

Jälkikäteen huomasin kuitenkin silti ottaneeni turhaa painetta työnteon suhteen. Kävi nimittäin niin, että saatuani ensimmäisen asiakkaani, päädyin hyvin nopeasti lopettamaan yhteistyön kyseisen asiakkaan kanssa, koska en kokenut yhteistyömme toimivan. Tässä vaiheessa koin samalla henkisen vapautumisen yritystoiminnan paineista. Ensimmäisen asiakkaan saaminen ja siitä tietoisesti luopuminen herättivät nimittäin minut siihen, että pystyn saamaan asiakkaita, mutta asiakkaiden saaminen heti tähän alkuun ei ole minulle tärkeää.

Tulin nimittäin siihen tulokseen, että en tule tekemään töitä rahan takia, vaan jokaisen asiakkaan on enemmänkin annettava minulle jotain sisältöä elämään kuin rahaa. Sen rahapuolen uskon hoituvan itsestään tavalla tai toisella. Luotan nimittäin omaan ammattitaitooni (sekä säästöihini) ja uskon rahaakin tuovia projekteja tulevan vastaan ennemmin tai myöhemmin, vaikka en tähän alkuun aktiivisesti itseäni myisikään ja asiakkaita etsisi.

Siihen asti, kun töitä alkaa tulla orgaanisesti verkkosivujen kautta tai päädyn alkaa aktiivisempaan myyntityöhön, koen tällä hetkellä tärkeämmäksi ja mielekkäämmäksi keskittyä uusien asioiden opiskeluun (suoritin tässä mm. APV1 ja APV2 -tutkinnot) sekä sijoitusteni hallinnointiin. Keväällä käyttöön ottamani optiostrategia on ainakin ollut mielenkiintoista ja toistaiseksi kohtuullisen tuottavaakin touhua. On myös ihan mielenkiintoista miettiä, miten nykyinen hieman liian pienen varallisuuden saisi tuottamaan elinkustannuksiini tarvitsemani määrän rahaa ilman romahdusta kestämätöntä riskiä.

Käytännössä ongelma on siinä, että pitämällä muutaman kymppitonnin rahaa käteisenä tiedän voivani niiden turvin elää isommankin romahduksen yli ilman, että rahat loppuvat kesken. Toisaalta se käteisenä pidetty summa on pois tuottavista sijoituksista. Tuottojen näkökulmasta minun kannattaisi pistää kaikki rahani heti kiinni sijoituksiin ja vähän lainasijoituksia päälle, koska silloin saisin ainakin laskennallisesti elinkustannukseni katettua keskimääräisellä tuotolla. Mutta kun se riski...

Ihan hyvä olisi, jos nyt saataisiin joku kymmenien prosenttien romahdus pörsseihin, jolloin olisi mahdollista ostaa pienemmällä hankintahinnalla isommat osinkotuotot. Ja kun ilma olisi hävinnyt kursseista, niin kurssilaskujenkin riski olisi tuolloin pienempi.

Toinen hyvä vaihtoehto olisi myös se, jos kurssit jatkaisivat nousua samalla kulmakertoimella kuin ne ovat nousseet viimeiset kolme vuotta. Sillä tahdilla tuotot riittäisivät elinkustannusteni kattamiseen ilman lisävipuakin. Ikävä kyllä vaan se romahdus on joka tapauksessa vastassa ennemmin tai myöhemmin.

Vielä yksi mielenkiintoinen seurattava asia tässä muutostilanteessa on ollut itseni vertaaminen bloggaaja-kollegaani P.Ohattaan ja hänen kokemuksiinsa. Näen hänessä paljon samaa kuin itsessäni (mm. taipumus alkuinnostuksen jälkeen kyllästyä työjuttuihin niiden muuttuessa rutiiniksi). Muistelisin, että hän on aikaisemmin jo pari kertaa jäänyt pois töistä elämään omaisuutensa varaan, mutta sitten suhteellisen nopeasti on kuitenkin palannut työelämään, kun ei ehkä rohkeus vielä täysin riittänytkään pelkästään sijoitusten varassa elämiseen. (Jos P.Ohatta päädyt lukemaan tätä, niin kuulisin mielelläni näkemyksesi onko muisti-/mielikuvani oikein?). Itselläni en ole huomannut tällaista painetta palata työelämään. Pikemminkin päinvastoin. Vapaus 8-16 elämästä maistuu liian hyvälle nyt, kun sen makuun on päässyt.

Se maistuu jopa niin hyvälle, että ymmärrykseni pitkää uraa tai pitkää päivää tekeviä ihmisiä kohtaan vähenee vähenemistään. En ymmärrä, miten joku voi ajatella sen palkalla ostettavan tarpeettoman rojun voivan korvata sen rasituksen ja ajanmenetyksen, jonka perinteinen uraputki aiheuttaa. Ymmärrän toisaalta niitä, jotka tekevät pitkää päivää, koska nauttivat työstään, mutta en niitä, jotka vaan valittavat ja valittavat työstään, mutta silti eivät tee mitään muutosta korjatakseen tilanteen. Ymmärrätkö sinä?




keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Säästöjen tilannekatsaus kesäkuu 2019

Kesäkuun säästösumma oli -4620 €. Oikeasti en tietenkään näin paljon säästöjäni syönyt, vaan kyse on siitä, että siirtelin vähän rahojani paikasta A paikkaan B (ja C), jolloin laskutavastani seurasi, että tililleni siirtyneet, mutta uuteen kohteeseen toistaiseksi päätymättömät rahat näkyvät miinuksena säästöseurannassani. Tililläni on siis poikkeuksellisen paljon käteistä tällä hetkellä ja se näkyy säästön lisäyksenä sitten, kun jossain vaiheessa siirrän ne taas sijoituksiin.

Tilillä olevan rahan avulla olisin voinut saada kesäkuun säästösumman nollaan, mutta sitten pankkitilin saldo olisikin ollut aika alhainen ja heinäkuun laskujen kanssa olisi ollut vaikeuksia. Voidaan siis päätellä, että oikea kesäkuun säästösumma olisi ehkä ollut luokkaa -500-1000 €.

Nykyisellä laskutavalla kuitenkin vuoden säästösummani putosi 9 194 euroon eli alle vuodelle 2019 asettamani tavoitetason (10 000 €). Tilillä olevat rahat huomioiden tilanne ei kuitenkaan ole hirveän paha.

Toisaalta alkaa vaikuttaa siltä, että nykyisellä kulutustahdilla tulen vuoden aikana syömään säästöjäni sen verran, että tavoitesäästöni tulee alittumaan. Jotta näin ei kävisi, minun pitäisi saada lisää tuloja, mutta verotuksellisesti minun ei oikein kannata ansiotuloja yrityksestäni nostaa, koska marginaaliveroasteeni on alkuvuoden tulojeni takia jo turhan korkea. Joudunkin varmaan miettimään, laskenko jotenkin yritykseen kertyneen varallisuuden mukaan säästösummaa laskiessani. Se olisi varmaankin oikean kuvan kannalta paras vaihtoehto, mutta pitää miettiä, mikä olisi paras laskentatapa.

Kuulen mielelläni lukijoiltani, millä tavoin te olette huomioineet yritykseen tai sijoitusyhtiöön kertyneet (netto)varat omissa varallisuuslaskelmissanne?




lauantai 29. kesäkuuta 2019

Kuluraportti toukokuu 2019

Vähän pääsi venymään tämän raportin kanssa, kun kesäkuukin alkaa melkein olla ohi.

Toukokuussa kuluihin meni rahaa 1616 €. Positiivista oli, että ruokaan meni "vain" 587 €, joka on paljon, mutta silti pienin summa tänä vuonna. Suunta on oikea.

Vuosittaisista kuluista vakuutuksiin meni 272 € ja auton jälkikatsastukseen 25 €.

Satunnaisia kuluja meni 70 € hierontaan (2 kpl), jonka koin tarpeelliseksi kipua aiheuttavien lihasjumien takia. Viime kesän helteet muistaen ostin myös tuulettimen 129 €. Ihan niin pahoja helteitä ei toistaiseksi ole vielä ollut, mutta siitä huolimatta on muutamana päivänä saanut olla tyytyväinen ostokseen. Nämä molemmat olivat kuitenkin ns. luksushankintoja (ei-pakollisia), jotka olisi voinut jättää poiskin, mikäli olisin halunnut kuluja minimoida.

En kuitenkaan tässä vaiheessa halua alkaa liikaa kiristelemään, vaikka tuloihini liittyykin epävarmuutta. Nyt on hyvä katsoa, mihin kulut asettuvat ilman töiden vaikutusta (polttoainekulut ovat ainakin romahtaneet). Mikäli tuloni riittävät tähän tasoon, niin ei ole mitään syytäkään vähentää kulutusta. Vasta sitten, jos alkaa näyttää, että pääomaa tulee syötyä liian nopeasti, on syytä alkaa miettiä mistä karsia.





torstai 20. kesäkuuta 2019

Säästöjen tilannekatsaus toukokuu 2019

Toukokuun säästösumma oli -18,35 € eli parisen kymppiä jouduin syömään säästöjäni. Tai oikeastaan enemmän, mutta koska en laske tilillä seisovia rahoja säästösummaan, en huhtikuussa laskenut tulevaa varten tilille jättämiäni rahoja säästöksi enkä nyt myöskään laske tililtä toukokuussa ottamiani rahoja säästöjen syömiseksi. On siis tässä vaiheessa vielä vähän vaikea arvioida säästöjen syömistahtia ja kassan kestävyyttä.

Vuokratulojen ja starttirahan pitäisi kattaa ison osan menoistani ainakin lähikuukausina, joten en usko kovin suuria summia lähtevän säästöistä ainakaan ennen syksyä.

Sivuhuomiona on ollut mielenkiintoista huomata, että stressi raha-asioista on loistanut poissaolollaan. Olen vähän ollut epävarma, että mitenköhän sitä sitten suhtautuu, kun ei enää tulekaan säännöllisiä tuloja, mutta näemmä osaan olla murehtimatta sitä tulopuolta.

Vaikka pörssikurssit laskivat selvästi toukokuun aikana, en silti alkanut panikoimaan pienenevää varallisuuttani, vaan tartuin tilaisuuteen ostamalla "halvalla" lisää osakkeita. Nyt kesäkuun nousujen myötä tuo aktiivisuus ostopuolella vaikuttaa ainakin toistaiseksi vielä hyvältä idealta. Mielenkiinnolla odotan, mitä loppukesä ja muutenkin loppuvuosi tuo tullessaan.











perjantai 17. toukokuuta 2019

Kuluraportti huhtikuu 2019

Huhtikuussa oli todella paljon ylimääräisiä kuluja. Kuun kokonaiskulut olivat niiden johdosta jopa 1905 €.

Isoimman osan kuluista aiheutti auto, jonka huolto, renkaiden vaihto ja katsastus veivät yhteensä n. 490 €. Nämä nyt tosin ovat säännöllisesti toistuvia kuluja, joille ei paljoa voi. Renkaat toki olisi voinut vaihtaa itsekin, mutta olen tullut siihen tulokseen, että maksan paljon mieluummin sen muutaman kympin vaihdosta kuin vaihdan itse. Varsinkin, kun vaihto tehtiin nyt huollon yhteydessä, jolloin ei tarvinnut erikseen lähteä vaihdattamaan. Tosin kalliimpi se vaihto oli huollon yhteydessä kuin olisi ollut erikseen. Mutta tosiaan arvostan aikaani sen verran, että maksan mielelläni tuosta palvelusta.

Toinen iso rahareikä oli lemmikin eläinlääkärikäynti. Kissan hampaat olivat menneet sen verran huonoon kuntoon, että niitä piti poistaa. Tämä lysti maksoi minulle n. 450 € (ja vaimolleni toisen samanlaisen eli puolet). Ennen kun meillä oli lemmikkiä, niin ajattelin, että on täysin hullua käyttää tällaisia summia lemmikkiin, mutta nyt kun itse on siinä tilanteessa, että kaivaako lompakkoa, vai antaako lemmikin kärsiä, niin vaikea siinä on olla avaamatta lompakkoa. Etenkin, kun sitä rahaa kerran on. Jossakin varmasti menee se raja, että lompakko ei enää aukea, mutta vaikea sanoa missä se raja menee. Ainakin ennen kuin se tilanne oikeasti tulee vastaan.

Ruokajuttuihin (kaupat + ravintolat) meni huhtikuussa n. 650 €. En siis ole saanut töiden loppumisen jälkeen laskettua ruokakulujani. Ravintolaruoan helppous houkuttaa liikaa, enkä ole saanut itseäni keittiöön puurtamaan riittävässä määrin. Ja ne ruoat, joita jaksan tehdä, ovat sitten sieltä kalliimmasta päästä. Pitäisi varmaan opetella muutama uusi hyvä ja edullinen resepti, niin voisi jonkin aikaa löytyä innostusta tehdä tehdä niitä. Jotenkin niihin opiskeluaikojen resepteihin palaaminen ei oikein innosta.

Vaikka huhtikuussa menikin näin paljon rahaa ja vielä selvästi enemmän kuin viime vuonna, niin koko vuoden osalta näyttää edelleen ihan hyvältä. Toukokuussa nimittäin viime vuonna oli todella kovat kulut, kun taas tänä vuonna toukokuun kulujen pitäisi pysyä ihan hyvin kurissa. Tilannetta selittää isolta osin se, että viime vuonna teetin auton huollon toukokuussa, kun tänä vuonna se oli jo huhtikuussa. Eiköhän homma ihan hallussa siis ole.




lauantai 11. toukokuuta 2019

Puttailua nakuna

Tulipa sitten perustettua tili Lynxiin. Osasyynä oli haluni laskea kaupankäyntikulujani jenkkiosakkeiden kanssa, mutta toisena syynä oli halu päästä käyttämään optiostrategioita sijoittamisessani.

Niistä ensimmäisenä käyttöön otin ns. Naked put -optiostrategian, joka mielestäni sopii hyvin tällaiseen markkinaan, jossa kaikki tuntuu vähän liian kalliilta ostettavaksi ja kassaakin sen johdosta on kerennyt vähän kertymään.

Naked put -strategiassa sijoittaja asettaa (myy) myyntioption (put option) osakkeesta, josta hänellä ei ole lyhyeksimyytyä positiota (mistä sana naked). Tuo jälkimmäinen osa lyhyeksimyydystä positiosta saattaa jollekin tuntua vaikeasti ymmärrettävältä, mutta siitä osasta ei tällöin tarvitse välittääkään. Jos et koskaan myy mitään lyhyeksi, niin tuohon osioon ei tarvitse kiinnittää huomiota, vaan voi keskittyä strategian muihin olennaisempiin tekijöihin.

Voit ajatella yksinkertaisesti, että Naked put -strategiaa voi käyttää silloin, kun voisit ostaa (ensimmäistä kertaa tai lisätä) jotain osaketta jonkin verran nykytasoa halvemmalla, jos kurssi laskee sinne. Tällöin riskitasosi on samaa luokkaa, kuin jos ostaisit sitä osaketta sillä halvemmalla hinnalla, minkä lisäksi pystyt ansaitsemaan rahaa, vaikka hinta ei sinne ostotasolle laskisikaan.

Käytännössä käytän strategiaa näin:

1. Katson yhtiön, jota en ihan nykyhinnalla haluaisi ostaa, mutta jota voisin ostaa, jos se laskisi vielä lisää. Esimerkkinä tätä kirjoittaessa Targetin hinta oli hieman alle 74 $.

2. Asetan (myyn) myyntioption tästä yhtiöstä toteutushinnalla, joka on minulle hyväksyttävä ostohinta, ja saan siitä itselleni myyntihinnan eli preemion. Esimerkkinä asetin yhden Targetin myyntioptiosopimuksen 65 $ toteutushinnalla ja 18.10.2019 erääntymispäivällä. Myynnistä sain 2,37 $ per osake, ja kun yksi optiosopimus koskee aina 100 osaketta, niin sain myynnistä 237 $ miinus kulut, jotka nyt yksinkertaisuuden vuoksi jätän jatkossa huomiotta.

Tämän jälkeen vaihtoehtoisia seurauksia on muutama:

Vaihtoehto 3A: Asetetun myyntioption kohdeyhtiön kurssi ei laske niin paljon, että se erääntymispäivänä olisi alle toteutushinnan. Tällöin optio erääntyy arvottomana ja minä saan pitää option myynnistä saamani rahat. Ennenaikaisen toteutuksenkin mahdollisuus on olemassa, mutta aika epätodennäköinen, koska se ei yleensä ole taloudellisesti järkevää. Eli esimerkissäni voittoni olisi 237 $ enkä päätyisi omistamaan kyseistä osaketta.

Jos vaihtoehtoa 3A vertaa tavalliseen osakesijoittajaan, niin ostamatta jättänyt ("koska liian kallis") sijoittajahan ei saa mitään, kun taas osakkeeseen sijoittanut on saanut osakkeen arvonmuutoksen mukaisen tuoton - tai tappion. Naked put -strategialla puolestaan olen pystynyt tekemään rahaa, vaikka osake hieman laskisikin, kunhan kohde-etuus pysyy silti yli sen tason, jossa kokonaisuus muuttuu tappiolliseksi.

Vaihtoehto 3B: Kurssi on erääntymispäivänä alle toteutushinnan, jolloin olen velvoitettu ostamaan kyseiset osakkeet option toteutushinnalla. Käytännössä tosin suljen myydyn optioposition ennen tuota toteutusta ostamalla markkinoilta samanlaisen myyntioption. Positiota suljettaessa erääntymisajan loppuessa (eli hetkenä, jolloin option aika-arvo on lähellä nollaa) option ostohinnan pitäisi olla samaa luokkaa kuin minkä verran kohdeyhtiön osakkeen arvo on alle toteutushinnan. Tässä sulkemisessa teen siis oikeasti tappiota vasta siinä vaiheessa, kun ostettavan myyntioption hinta on korkeampi kuin se hinta, millä sen option alun perin asetin (myin). Eli esimerkissäni tulisin tekemään optiokaupallani tappiota, kun Targetin hinta laskee 65 $ - 2,37 $ = 62,63 $ rajan alle. Positiota sulkiessani voin harkita ostanko nyt sitä yhtiön osaketta tavoitehintaani alemmalla hinnalla vai tyydynkö vaan nielemään optiokaupoista syntyneen tappion, joka siis suuruudeltaan vastaa samaa dollarimäärää kuin jos olisin ostanut osaketta tuolla 62,63 $ hinnalla ja tässä vaiheessa myisin sen sitä alemmalla hinnalla.

Jos taas vertaa vaihtoehtoa 3B tavalliseen osakesijoittajaan, niin huonoin vaihtoehto olisi selvästikin ollut ostaa sillä aikaisemmalla päivän kurssilla (esimerkissä 74 $), koska tuo ostos on tässä myöhemmässä vaiheessa selvästi tappiolla. Ostamatta alun perin jättänyt puolestaan voi tässä vaiheessa miettiä uudestaan ostaisiko osaketta vai ei. Jos hän oli päättänyt ostaa vaikka sillä esimerkin 65 $:lla, ja toteuttaa tämän aikeensa, niin Naked put -strategialla sijoittanut voittaa hänet tässä tilanteessa saamansa option myyntihinnan eli saamansa preemion verran. Jos taas näkymät ovat muuttuneet sen verran, että perinteinen osakesijoittaja kokee, ettei haluakaan ostaa osaketta enää tuolla 65 $ hinnalla, niin hän voi tuossa vaiheessa vielä perua aikeensa, kun taas myyntioption asettaneen sijoittajan tilanne on vaikeampi. Option asettanut voi kyllä missä tahansa vaiheessa sulkea positionsa ostamalla myyntioption takaisin, mutta option hinnanmuutos voi tehdä position ennenaikaisesta sulkemisesta kallista. Käytännössä vasta option erääntyessä hinnan määrittää lähinnä kohde-etuuden ja option toteutushinnan ero, mutta sitä ennen moni muukin seikka voi nostaa option hintaa. Niinpä option asettaneen voi olla järkevää odottaa option erääntymisajan loppuun ja katsoa miten käy. Käytännössä pahin, mikä hänelle voi tällöin käydä, on sama kuin hän olisi ostanut osaketta hintaan: toteutushinta miinus preemio eli esimerkissä 65 $ - 2,37 $ = 62,63 $.

On vielä lisäksi yksi vaihtoehto, joka on oikeastaan samaa asiaa kuin vaihtoehto 3A. Kun option kohde-etuuden hinta nousee tarpeeksi ja option toteutumishinta on tarpeeksi kaukana siitä, option arvo laskee merkittävästi. Tällöin voi olla järkevää sulkea optiopositio ennenaikaisesti sen riskin poistamiseksi, että myöhemmin tuleekin joku raju romahdus, jonka johdosta positio muuttuukin vielä tappiolliseksi. Esimerkiksi, jos tuon asettamani 2,37 $ option hinta muuttuukin Targetin kurssinousujen tai ihan vaan ajan kulumisen myötä (=option aika-arvon pienenemisen) myötä jonnekin 0,20 $ paikkeille, niin minun on ehkä järkevää sulkea tuo positio. Menetän sen mahdollisen 20 $ (=0,20 $*100) voiton ja kaupankäyntikulut, mutta toisaalta voin siirtää tuon riskin johonkin muuhun optiopositioon, josta saisin vaikka 200 $. Jos esimerkiksi kyse ei ole siitä, että Targetin hinta olisi noussut, vaan pelkästään siitä, että aikaa on kulunut sen verran, että erääntymispäivä on lähestynyt ja option arvo on sen takia laskenut, voin sulkea tuon vanhan optioposition ja avata sen tilalle uuden pidemmällä erääntymisajalla. Näin saan uuden isomman preemion itselleni ja riskini pysyy samana siinä mielessä, että olen edelleen sitoutunut ostamaan saman määrän samaa osaketta samalla hinnalla.

Naked put -strategiassa on sekin etu, että myyntioptioita voi asettaa isompaan määrään osakkeita kuin mitä oikeasti on varaa ostaa (ja saada näin ylimääräistä tuloa preemioista), koska todennäköisesti kaikki niistä eivät tule laskemaan toteutushinnan alle, vaan vain osa tai ei yhtään. Ja vaikka esimerkiksi yleisen laskun myötä kurssit laskisivat kautta linjan, ja toteutushinnan alla olisivat kaikki yhtiöt, joista myyntioptioita on asetettu, niin niitä osakkeita ei ole pakko ostaa, vaan optiopositiot voi yksinkertaisesti sulkea tappiolla. Tilanteena tämä ei ole sen kummallisempi kuin osakkeiden myyminen tappiolla rahapulan takia.

Yleensä en vaivaudu kirjoittamaan disclaimereita "tämä ei ole sijoitussuositus", koska kaikille pitäisi olla selvää, ettei sijoitusblogit ole mitään sijoitusneuvontapaikkoja, ja että kaikki vastaavat itse omista sijoituspäätöksistään eikä kukaan muu, mutta optioiden kanssa täytyy todeta että: Älä kokeile, jos et ole 100 % varma, mitä teet!

Optioiden kanssa tulee todella helposti tehtyä mokia esimerkiksi sen kanssa, että pitääkö ostaa vai myydä (asettaa) optio tai pitääkö käyttää myynti- vai osto-optioita. Pahimmassa tapauksessa vahinko voi olla rajoittamattoman suuri. Voi myös unohtua, että optiosopimus koskee aina 100 kappaletta osakkeita, joten positio voi vahingossa muodostua 100 kertaa isommaksi kuin oli tarkoitus. Tee siis huolella taustatyösi ja harjoittele vaikka ensin virtuaalitileillä (kuten minä tein) ennen kuin lähdet oikeasti toteuttamaan minkäänlaista optiostrategiaa.

Sinänsä Naked put -strategia on oikein tehtynä varsin turvallinen tapa sijoittaa ainakin jos verrataan ihan tavalliseen osakesijoittamiseen. Sen riskit liittyvät lähinnä siihen kohtaan "oikein tehtynä". Jos optiot asettaa väärin tai asetettuja myyntioptioita on liikaa suhteessa omiin varoihin, niin kyllä sekin voi kalliiksi tulla. Ole siis tarkkana!

Edit. Pasia Havia vinkkasi twitterissä, että optioiden verokohtelun osalta on hyvä huomata, että USA optioiden tappioita ei voi vähentää verotuksessa, mutta mahdollinen voitto sen sijaan verotetaan. Tämän takia voi olla syytä käyttää mieluummin Euroopassa listattuja optioita. Lisätietoja esim. täältä.

lauantai 4. toukokuuta 2019

Säästöjen tilannekatsaus huhtikuu 2019

Huhtikuussa sain säästöön 5825 €. Syynä korkealle luvulle on lopputilini yhteydessä saamani lomakorvaus pitämättömistä lomista (noin kuukauden verran).

Huhtikuun säästöjen myötä vuoden 2019 säästösumma nousi 13 832 euroon. Vuoden tavoite (10 000 €) ylittyi siis selvästi, mutta kysymys onkin enemmänkin siitä, paljonko joudun loppuvuoden aikana syömään säästöjäni. Sain tosin jo ensimmäisen asiakkaan yritykselleni, joten vähäisten kulujeni ansiosta uskon, että tulen tämän vuoden aikana enemmänkin saamaan kasvatettua säästölukemaani nykyisestä kuin syömään säästöjäni. En kuitenkaan tässä vaiheessa lähde säätämään säästötavoitettani.

Tämän vuoden säästösummalla ei nimittäin tällä hetkellä ole minulle suurta merkitystä. Tärkeintä on saada säädettyä arkeni sellaiseksi, että pystyn entistä paremmin nauttimaan elämästä ja tekemään mielenkiintoisia juttuja. Stressittömyyden kannalta on tärkeää, että talouteni ei olisi alijäämäinen, mutta rikastuminen ei tällä hetkellä ole prioriteettilistalla kovinkaan korkealla. Rikastuminen toisaalta automaattisesti seuraa siitä, jos talouteni ei ole alijäämäinen. Tähän asti keräämäni omaisuus riittää pesämunana kasvamaan tarpeeksi isoksi omaisuusmassaksi, kunhan työlläni pystyn samalla kattamaan elämäni kulut. Todennäköisesti en kuitenkaan malta jättää työntekoa niin vähään.







perjantai 19. huhtikuuta 2019

Pelottaako?

Säännöllisten tulojen jättämiseen ja yrittäjyyteen siirtymiseen liitetään usein puheita rohkeudesta, jonka johdosta kirjoitin jo aikaisemmin blogitekstin En ole rohkea! Nyt puolestaan viimeisimmässä kirjoituksessani (Fiiliksiä töiden lopettamisen jälkeen) bloggaaja-kollega Varatonsijoittaja lähestyi asiaa suoremmin pelon näkökulmasta:

"Tuo on varmasti hieno tunne kun voi tehdä mitä todella haluaa ilman pelkoa. Itsekin haluaisin lopettaa työnteon ja siirtyä yrittäjyyteen, mutta minua konkreettisesti pelottaa sillä minun olisi todella nopeasti syötävä salkkuni ilman tuloja ja siinäkin tapauksessa selviäisin vain puolisen vuotta."

Tuo kommentti inspiroi minua kirjoittamaan vähän laajemman vastauksen blogikirjoituksen muodossa, sen sijaan että olisin vain piilottanut vastaukseni suoraan edellisen tekstini kommenttiosioon.

Olen kiinnostunut psykologiasta ja viime vuosien omaehtoisen opiskelun myötä olen tullut siihen tulokseen, että se, kuinka paljon jotakin pelottaa, on enemmänkin kiinni siitä, kuinka herkkä tämä on pelkäämään kuin siitä, kuinka vaarallinen tämä pelätty asia tosiasiassa on.

Esimerkiksi, kun joku esittää väitteen "On tasa-arvokysymys, että naisia pelottaa mennä pimeällä ulos" (viitaten ajatusmaailmaan, jossa naiset ovat uhreja ja miehet väkivaltainen uhka), niin minulle tulee vaan mieleen, että kyseinen asia nyt lähinnä johtuu siitä, että naiset (tutkitusti) ovat herkempiä negatiivisille tuntemuksille ja pelkäävät enemmän. Pelon olemassaolo ei kerro (todellisen) vaaran olemassaolosta, eikä pelko ole kovin hyvä olemaan asianmukaisessa suhteessa vaaran todennäköisyyteen tai vakavuutaan.

Toinen tämän päivän esimerkki on rokotevastaisuus. Siinä pelätään, että rokotteet antavat lapselle autismin (mikä on täysin perusteeton väite, joka johtaa juurensa lääkärinlupansa menettäneen huijarin väärentämään tutkimukseen, jonka tämä "lääkäri" teki, jotta saisi myytyä omaa rokotettaan). Ja sen pelon johdosta otetaan varsin todellinen riski, että oma tai jonkun muun lapsi sairastuu vakavasti ja voi jopa vammautua pahasti tai kuolla. Epäsuhtainen pelon tunne olemattomaan riskiin (autismi) saa ottamaan todellisen ja hengenvaarallisen riskin (estettävissä oleva tauti). BTW, valtaosa rokotevastaisista ihmisistä on muuten naisia.

Evoluution näkökulmasta on myös ihan luonnollista ja ymmärrettävää, että naiset pelkäävät enemmän kuin miehet. Heimoaikoina riskien otto johti nopeaan kuolemaan ja naisten ruumiinrakenne ei ole yhtä kykenevät puolustamaan itseään fyysisesti kuin miesten. Näin luonnonvalinta karsi riskejä ottavia naisia geeniperimästä. Vastaavasti miesten oli pakko ottaa riskejä esimerkiksi metsästäessä, koska ajat olivat rankkoja ja jos ei ota riskejä, niin ei myöskään syö - tai lisäänny, koska hyvä ruoan hankkija todennäköisemmin oli suosittu myös naisten parissa. Riskinotto auttoi myös muilla tavoin nousemaan heimon sisäisessä hierarkiassa, mikä myös lisäsi lisääntymismahdollisuuksia. Miesten parissa siis luonnonvalinta helposti toimi pelkoa karsivana (/rohkeutta suosivana).

Tämän tekstin ei ollut tarkoitus olla mikään naisten ja miesten eroja korostava. Se vaan nousi esiin noin, koska tuo on mielestäni hyvä tapa havainnollistaa eroja pelkotasoissa ja siinä, että pelko ei ole sama kuin vaara. Uskoisin, että on helpompi hahmottaa erot ryhmien välillä kuin vain lähestyä asiaa niin, että jotkut vaan pelkää enemmän ja toiset vähemmän.

Toisaalta ei tietenkään liikaa saa mennä stereotyyppiseen "naiset pelkää" ajatusmaailmaan, vaan jokainen on yksilö. On todella pelokkaita miehiä ja on todella rohkeita naisia. Jokaisen pelkopreferenssi on hänen omansa eikä ryhmänsä. Ryhmälle tyypillisten ominaisuuksien ymmärtäminen on tärkeää lähinnä ymmärtääkseen ryhmän käyttäytymistä, kuten esimerkiksi miksi naiset (ryhmänä) sijoittavat vähemmän kuin miehet, tai miksi naiset sijoittaessaan ottavat vähemmän riskiä kuin miehet (ml. velan käyttö). Ero riskipreferensseissä riittää selittämään aika paljon.

Tuodakseni asian takaisin alun kommenttiin ja itseeni, niin en tosiaan (nykyään) ole kovinkaan pelokas. Tietyissä uusissa sosiaalisissa tilanteissa olen edelleen vähän arka, mutta en tiedä, onko se pelkoa. Enemmänkin ne tilanteet ovat minulle epämiellyttäviä. En välttele niitä tilanteita, koska pelkään niitä, vaan koska en nauti niistä. Tai ehkä se on pelkoa, kuka tietää.

Nuorempana pelkäsin epäonnistumista ja itseni nolaamista, mutta niistä olen mielestäni aika hyvin päässyt iän, kokemuksen ja itsevarmuuden karttumisen myötä eroon. En tietenkään täysin, mutta riittävästi. Etenkin epäonnistumisen pelko on täysin turha ja edistyksen jarru.

Muuten olen mielestäni aika laskelmallinen riskinottaja. Minua ei haittaa ottaa riskejä, kunhan olen tarkkaan määritellyt, että riski on oikeassa suhteessa tavoiteltavaan hyötyyn ja että riski ei toteutuessaan ole niin suuri, etten sitä kestä. Esimerkiksi käytän velkaa sijoittamiseen, mutta pidän tarkkaan huolta, että velan määrä ei ole minulle liian suuri. Olen myös nyt kahdesti jäänyt työpaikastani "tyhjän päälle" tietämättä varmasti tulevaa tulonlähdettä.

Nämä työstä lähtemiset näen kuitenkin riskin ja pelon kannalta hieman eri tavalla. Niiden kohdalla kyse on ollut puhtaasti siitä, että mikä on elämänlaatuni kannalta paras vaihtoehto. On toki ollut riski, että työpaikan jättäminen vaikuttaa negatiivisesti tuloihini, mutta kun samaan aikaan yhtälön toisella puolella on se varma asia, että työhön jääminen vaikuttaa merkittävän negatiivisesti elämääni, niin se tulotason riskeeraaminen ei enää olekaan niin iso juttu, että sille kannattaisi antaa juurikaan merkitystä. Tämä on toki molemmilla kerroilla ollut tilanteessa, jossa olen saanut jo kerättyä merkittävän määrän taloudellista puskuria, joten vaikea sanoa, mitä olisin tehnyt ilman puskuria. Ehkä olisin vaan hakenut uuden työpaikan ennen irtisanoutumista?

Niinpä en oikeastaan ole edes käsittellyt näitä töistä lähtemisiä pelon tai rohkeuden kautta. Ne olivat vain elämänlaatua optimoivia loppujen lopuksi aika selkeitä päätöksiä. Samoin yrittäjyyden aloittaminen ei millään tavalla päässyt pelon puolelle. Laskin vain paljonko minä saatan menettää, jos homma ei toimi, ja tulin siihen tulokseen, että olen sen valmis menettämään. Pahimmillaanhan olen tässä noin vuoden lomalla. Ei se kovin kamalalta tai pelottavalta kuulosta.

Nimimerkki PenniRoponen (jonka blogi Raha(na)inen) ilmaisi myös asian hyvin kommentissaan:

"Suurelle osalle ihmisistä toimintasi näyttää ihan oikeasti rohkeudelta, sillä he eivät tiedä sinun tietävän, että pärjäät tilanteessa kuin tilanteessa ja saat varmuutesi siitä loogisesta ajattelusta jota tässäkin kirjoitit"

Kyse on tosiaan laskelmoivasta riskienhallinnasta, eikä siinä ole mitään pelättävää, jos riski on tiedostettu ja hyväksytty. Varmaan paras kuulemani keino hallita pelkoa on ohje:

Mieti pahin, mitä voi tapahtua, jos teet harkitsemasi päätöksen. Kun hyväksyt tuon pahimman mahdollisen lopputuloksen, voit huoletta jatkaa eteenpäin, koska todennäköisesti lopputulos ei tule olemaan se pahin mahdollinen, ja pahimmankin kanssa voit elää.

Jos siis joku asia pelottaa, niin kannattaa miettiä, että onko se pelko oikeasti aiheellista? Onko vaara todellinen vai onko kyse enemmänkin siitä, että sinä nyt vaan pelkäät vähän kaikenlaisia juttuja? Mikäli kyse on jälkimmäisestä, niin asian tunnistaminen on ensimmäinen askel noiden perusteettomien pelkojen voittamiseen.


keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Fiiliksiä töiden lopettamisen jälkeen

Tässä on nyt kerennyt kulumaan pari viikkoa sen jälkeen, kun lopetin työni edellisessä työpaikassani. Heti lopettamisesta lähtien fiilikset olivat aika rentoutuneet. Yöunet ovat parantuneet selvästi. Nukahdan käytännössä melkein heti, kun menen sänkyyn, enkä usein ole edes herännyt siihen, kun vaimoni tulee minua myöhemmin nukkumaan.

Olen tyypillisesti aika fyysinen stressaaja. Ensimmäisenä yleensä menee yöunet, joten nukkumisen taso kertoo aika nopeasti stressitasojen muutoksista. Myöhemmin stressin pahentuessa alkaa tulla elohiirtä silmään, ärtymystä, sykkeen nousua pienistäkin (henkisistä) ärsykkeistä sekä muita vaikeammin määriteltäviä tuntemuksia. Näiden viimeisten kanssa uskoisin liikuttavan aika lähellä burnoutia, joten niihin olen reagoinut aina nopeasti, ettei se vaan pääse menemään liian pitkälle.

Tällä hetkellä minulla tosiaan ei selvästi ole pienintäkään stressiä. Voisi luulla, että säännöllisten tulojen loppuminen ja epävarmaan yrittäjän arkeen siirtyminen stressaisi, mutta minun kohdalla näin ei ole. En uskonutkaan kokevani paineita tulojen johdosta, mutta eihän sitä voi tietää ennen kuin sen oikeasti kokee.

Taloudellisen riippumattomuuden suhteen olen puolestaan tehnyt yhden mielenkiintoisen havainnon. Olen nimittäin huomannut ajattelevani, että saattaisin hyvinkin pystyä elämään pelkän nykyisen nykyvarallisuuteni turvin, vaikka en tekisi enää töitä tai saisi asiakkaita yritykselleni. Matemaattisesti olen vielä aika kaukana todellisesta taloudellisesta riippumattomuudesta, mutta koska minua ei haittaa käyttää velkaa puuttuvan varallisuuden paikkaamiseen, niin uskoisin pystyväni manageroimaan varallisuuttani tavalla, joka johtaisi siihen, että sijoitukseni riittäisivät elättämään minut.

Toki velan käyttö tekee minusta riippuvaisen pankista ja kyvystäni rahoittaa ja uudelleenrahoittaa lainojani, mutta näen taloudellisen riippumattomuuden enemmänkin suhteessa ansiotyöhön kuin tämän rahoitusriippuvuuden kautta.

Suurin riski talouteni kannalta olisi nähdäkseni se, kuinka paljon ennemmin tai myöhemmin edessä oleva romahdus tulee syömään varallisuuttani. Sen takia minulla on nyt poikkeuksellisen paljon rahaa käteisen odottamassa halvempia ostohintoja. Tällöin toki riskinä on, että tässä odotellessa menetän kipeästi tarvitsemiani tuottoja. Pidän kuitenkin tätä pienempänä riskinä kuin mahdollista romahdusta.

Toisaalta romahdus olisi minulle myös hyvä mahdollisuus. Jos sen ansiosta saan sijoitettua kassaani hinnoilla, jotka mahdollistavat kymmenien prosenttien nopeat tuotot, niin se tekee mahdolliseksi myös oikean matemaattisen taloudellisen riippumattomuuden saavuttamisen. Tosin on hyvin todennäköistä, että kassa tulisi laitettua kiinni osakkeisiin liian nopeasti ja kuopan pohjalla ei vaan riittäisi rohkeus riittävään lainarahankin käyttöön. Mutta kunhan nyt vaan saisi nykyistä halvemmalla ostettua osakkeita, jotka 10 vuoden aikajänteellä tuottavat kohtuullisesti, niin sekin olisi jo plussaa.

Tuo viime aikojen vahva pörssikurssien nousu on varmasti myös yksi syy, miksi olen tällä hetkellä niin optimistinen talouteni suhteen. On mielenkiintoista nähdä, miten fiilikset muuttuvat siinä vaiheessa, kun pörssikurssit putoavat kymmeniä prosentteja ja salkusta katoaa viisinumeroinen summa euroja, eikä minulla ole tuloja, joilla voisin hyödyntää ostopaikat ja päinvastoin voin joutua jopa syömään pääomaani tuossa vaiheessa, jos olen liian aikaisessa vaiheessa sijoittanut nykyisen kassani kiinni osakkeisiin.

Sinänsä en aio jäädä pääomani varaan, vaan tarkoituksenani on elättää itseäni yrittäjyyden kautta, mutta minua kiehtoo spekuloida ajatuksella, että jos sittenkin joutuisin turvautumaan vain pääomiini, niin miten se onnistuisi. Sehän on ihan mahdollistakin, että yritystoiminta ei vaan elätä, ja joudun tukeutumaan pääomiini. On ollut mielenkiintoista huomata, että se vaihtoehto ei stressaa, vaan pidän sitä enemmänkin mielenkiintoisena haasteena.

Joka tapauksessa tällä hetkellä fiilikset ovat lähellä lomafiiliksiä. Tai osin jopa paremmat kuin lomalla, koska en ole moneen vuoteen lomallakaan voinut unohtaa työjuttuja tai jättää tiettyjä työvelvollisuuksia tekemättä. Nyt voin oikeasti tehdä tasan sen verran kuin huvittaa ja se tuntuu hyvältä. Aurinkokin on paistanut ihan mukavasti. Vielä, kun vähän lämpimämpi olisi, niin olisi lähellä täydellistä.



perjantai 12. huhtikuuta 2019

Kuluraportti maaliskuu 2019

Maaliskuussa rahaa meni 1261 € eli hieman enemmän kuin viime vuonna (1202 €). Maaliskuukin olisi tänä vuonna mennyt viime vuoden alle kulujen osalta, jos emme olisi vaimoni kanssa menneet juhlimaan työni päättymistä. Ateria pitkän kaavan mukaan, alkudrinkit ja viinipullo maksoivat yhteensä yli 200 €, jonka minä siis tarjosin. Kallista oli, mutta oli se sen arvoista vähän juhlistaa tätä muutosta.

Tuo juhla-ateria mukaan lukien ruokaan meni maaliskuussa 774 €. Hurja luku, mutta toivottavasti se tästä kääntyy laskuun, kun rutiinit muuttuvat arjen mukana.

Muuten kuukausi oli aika tavanomainen.

Huhtikuu puolestaan näyttää kulujen puolesta aika pahalta. Auto on pitänyt katsastaa ja huoltaa, joiden lisäksi kissallamme tuli kallis eläinlääkärireissu, joten huhtikuun kulut todennäköisesti ylittävät reippaasti viime vuoden tason. Toisaalta viime vuonna auton huolto oli vasta toukokuussa, joten siellä pitäisi sitten vastaavasti tulla hyvin takaisinpäinkin kuluvertailussa.

Olin ajatellut mennä tässä huhti-toukokuussa lomalle ulkomaille, kun kerran työt eivät tällä hetkellä ole esteenä, mutta tällä hetkellä ei oikein tunnu siltä. Turha kai sitä on reissuun lähteä, jos paloa matkustamiseen tai tarvetta lomalle ei ole. Vähän kai sitä piheyskin iskee, mutta se ei kyllä ole pääsyy lähtemättömyydelle. Ja voihan olla, että mielikin tässä vielä muuttuu.







torstai 4. huhtikuuta 2019

Säästöjen tilannekatsaus maaliskuu 2019

Maaliskuussa sain säästöön 3151 €. Samoin kuin helmikuussa, tälläkin kertaa säästösummaa nosti uusi verokorttini alemmalla verolla sekä pitämäni lomapäivät lomarahoineen.

Tänä vuonna olen yhteensä saanut säästöön 8007 €. Vuositavoitteeni 10 000 € menee huhtikuussa reippaasti yli saadessani lopputilini lomakorvauksineen. Sen jälkeen minun pitäisi elättää itseni yritystoimintani ja starttirahan turvin, niin että säästöillä elämiseen ei mene liikaa rahaa. Vanha työnantajani tulee tosin jossakin määrin yritykseni asiakkaaksi, joten en usko, että joudun hirveästi säästöihini kajoamaan.

En vielä tässä vaiheessa kuitenkaan säädä vuositavoitettani, koska en oikein pysty perustamaan uutta tavoitetta mihinkään konkreettiseen. Tämän vuoden säästömäärä ei myöskään ole minulle kovin tärkeä asia. Varallisuutta on kerennyt kertyä sen verran, että minulle ihan hyvin riittää, että rikastun edes hieman vuosittain. Säästömäärien ei tarvitse olla mitään kymmeniä tuhansia vuosittain. Tärkeämpää on vain saada elämän rutiinit ja liiketoiminta rullaamaan niin, että pystyn nauttimaan elämästä. Tosin siinä vaiheessa, kun liiketoiminta rullaa, niin rahaakin alkaa taas tulla enemmän kuin tarpeeksi.

Yritykseni tuottaa myös sen haasteen, että en oikein tiedä vielä, miten jatkossa käsittelen säästömäärät. En nimittäin aio nostaa itselleni palkkaa enemmän kuin tarvin elämiseen (mikä ei ole kovin paljoa), joten firmaan pitäisi jäädä sijoitettavaa. Minun pitäisi siis päättää, mitkä firmassa olevista varoista lasken säästöksi. Tätä todennäköisesti tulee monimutkaistamaan se, että aion lainata omia rahoja firmalleni ja sijoittaa ne yritykseni kautta. Ja sitten vielä verotuksen huomiointi...

Pitää miettiä säästöraportoinnin käytäntöjä tarkemmin, kun asia oikeasti tulee ajankohtaiseksi.








perjantai 15. maaliskuuta 2019

Kuluraportti tammi-helmikuu 2019

Jäi näemmä tammikuun kuluraportti tekemättä, joten tässä on sekin helmikuun lukujen yhteydessä.

Tammikuussa rahaa meni 1322 € ja helmikuussa vain 974 €. Edellisen kerran on mennyt alle 1000 € kuukaudessa vuoden 2017 helmikuussa, joten tämänkertainen luku on harvinaista herkkua.

Helmikuu meni kyllä vähän sairastamiseen (pari kierrosta flunssaa), joten se vähensi selvästi kuluttamisen paikkoja. Myös se näkyy selvästi kulutuslukemissani, että olen päättänyt lähteä työstäni. Syyskuusta alkaen kuluni ovat olleet joka kuukausi pienemmät kuin edellisen vuoden vastaava kuukausi. Se näkyy myös alla olevassa kuvaajassa tasaisen kulutuksen lisääntymisen taipumisena selvään laskuun. Pidän tätä ihan mielenkiintoisena projektina, että paljonko kulutuksestani leikkaantuu, kun säännölliset tulot loppuvat ja alan taas hieman tarkemmin miettimään kulutusvalintojani.


Ruokaan menee edelleen aika paljon rahaa. Tammi-helmikuussa siihen meni hieman yli 600 €/kk, mikä on toisaalta n. 80 € vähemmän kuin vuonna 2018 keskimäärin. Ruokakulujen en toisaalta odotakaan leikkautuvan ennen työsuhteeni päättymistä. Silloinkin leikkautuminen on epävarmaa, koska koen, että säännöllinen "työpaikkaruokailu" on monipuolisen ruokavalion ja terveyteni takia tärkeä tekijä. Pitää vähän miettiä, millaiseksi haluan ruokailurutiinieni muodostuvan ja onko minusta tekemään terveellistä ruokaa kotona. Historiani perusteella pahalta näyttää...

Muuten tammi-helmikuussa oli 110 € vakuutusmaksuja, 72 € työttömyyskassan maksua (joka nyt ilmeisestikin oli ihan turha, kun alan kerran yrittäjäksi - olisi pitänyt tehdä päätös aikaisemmin ja irtisanoa koko kassan jäsenyys), vajaa 100 € urheilujuttuja ja reilun 50 € maksua hammaslääkäristä. Lähinnä tuo 100 € urheiluun oli siis sellaista, joka oli harkinnanvaraista, eikä "pakollista".

Nykyisen työsuhteeni päätyttyä maaliskuun lopussa oletan urheiluun kuluvan rahan määrän lisääntyvän. Ennen kuin uudelle yritykselleni alkaa kertyä asiakkaita, minulla on paljon enemmän vapaa-aikaa, jonka aion käyttää urheiluun, kun kerran kerrankin on sellainen mahdollisuus. Onneksi urheileminen pääsääntöisesti on aika edullista puuhaa. Ainakin minulle.



lauantai 9. maaliskuuta 2019

Säästöjen tilannekatsaus helmikuu 2019

Helmikuussa säästöön sain 3429 €. Pääasiassa summaa nosti se, että hankin nykyisen työni lopettamisen takia uuden verokortin, jossa veroprosentti on huomattavasti alhaisempi kuin aikaisemmin. Lisäksi olen pitänyt lomia, joista olen saanut lomarahoja, ja oli helmikuussa mukana yksi päivärahapäiväkin.

Olen edelleen hieman jäljessä alkuvuodelle asettamaani tavoitetahtia, mutta saan kyllä maalis-huhtikuun aikana ylitettyä reippaasti ylitettyä vuodelle 2019 asettamani 10 000 € tavoitteen. Sen jälkeen on vain kyse siitä, saanko loppuvuoden ainaka oltua syömättä säästöjäni siinä määrin, ettei säästömäärät vuoden aikana tipu alle tuon tavoiterajan.

Starttiraha minulle onneksi myönnettiin uutta yritystoimintaani varten, mikä vähentää säästöihin kajoamisen tarvetta hieman. Asiakkaista ei oikein vielä tiedä, niin sen lisäksi on todella vaikea sanoa, paljonko tuloni tulevat olemaan loppuvuoden aikana. Sen tosin voin sanoa, että en tule itselleni hirveästi palkkaa maksamaan vaan alan sijoittaa yritykseni kautta, joten täytyy miettiä miten siinä vaiheessa alan raportoida säästömääristä.

Nämä ovat mielenkiintoisia aikoja.






torstai 7. maaliskuuta 2019

Luopumani huonot sijoitukset

Olen vuosien aikana muutaman yhtiön kohdalla luopunut sijoituksistani sen takia, että olen yksinkertaisesti menettänyt uskoni niihin. Nyt tuli mieleen, että olisi hyvä tarkistaa, mitä noille sijoituksille nykyään kuuluu, eli oliko niistä luopuminen hyvä vai huono idea.

Alla olevat osakkeet ovat siis vain ne osakkeet, joista olen luopunut sen takia, että usko niihin loppui. Mukana puolestaan eivät ole ne osakkeet, jotka olen muusta syystä (esim. noussut "liikaa", spekulatiivinen pikavoitto osakeannin yhteydessä, rahantarve/salkun velan määrän muokkaus, lunastus pörssistä tms.).

Volkswagen

Volkswagenia ostin aikanaan muistaakseni noin viikkoa ennen kuin päästömanipulaatioskandaali tuli julki. Siinä mentiinkin heti syvälle miinuslukemille. Ostin kovien laskujen jälkeen vähän lisää. Myöhemmin tulin kuitenkin siihen tulokseen, että Volkswagenin yrityskulttuurissa täytyy olla jotain vialla, kun tuollaista pääsee tapahtumaan, minkä lisäksi tulevien korvausten ja oikeudenkäyntikulujen määrä luo merkittävää epävarmuutta tuleviin tuottoihin, joten luovuin kokonaan sijoituksestani. Kokonaistappio oli 38 € noin 2500 € sijoituksella, joten aika vähällä selvisin. Viimeiset myin hintaan 177,90 € ja nyt kurssi liikkuu vähän päälle 150 € lukemissa, joten myynti vaikuttaa ihan hyvältä päätökseltä.

Teleste

Tein Telestellä nousuaikoina ihan hyvät tilit. Tuohon aikaan kävin kauppaa turhankin aktiivisesti, mutta Telesten kanssa se toimi. Sain pariin kertaan myytyä hyvällä hinnalla ja ostettua jonkin ajan päästä selvästi halvemmalla takaisin. Viimeisten ostojen jälkeen kurssi ei kuitenkaan enää lähtenyt uuteen nousuun vaan päätyi lasku-uralle. Muutaman osaripettymyksen jälkeen menetin uskoni siihen, että yrityksellä on homma hanskassa ja päädyin myymään. Jäin lopulta voitolle 615 €, mutta nuo ilman noita viimeisiä ostoja olisi voitto ollut 346 € suurempi. Viimeinen myynti oli hintaan 7,10 € ja eilisen päätöshinta oli 5,9 €. Eilen tosin tuli ilmi uutinen, jossa Teleste kertoi, että siltä oli onnistuttu huijaamaan 7 miljoonaa euroa, mikä laski kurssia merkittävästi (ja ihan syystä). Sitä ennen kurssi oli vähän päälle kuudessa eurossa, joten tämäkin myynti vaikuttaa jälkiviisaana ihan järkevältä.

Raisio

Raisiota ostin lähinnä tasaiselta vaikuttavan kurssin ja hyvän osingon takia. Raisiolla oli myös tuolloin hyvä historia osingonnostoista. Pian ostoni jälkeen kurssi laski kuitenkin selvästi alemmalle tasolle. Osinkoakaan ei nostettu. Usein teen ostoja aika pinnallisella tutustumisella ja sitten oston jälkeen vasta alan tutustumaan tarkemmin, koska sijoittamani summat ovat loppujen lopuksi aika pieniä ja se sijoitus sitten motivoi tutustumaan paremmin. Tällä kertaa se tututstuminen ei lisännyt luottoani Raisioon pitkän tähtäimen sijoituksena, joten päädyin luopumaan siitä. Tappio oli osingot huomioiden lopulta vain noin 40 €, joten ihan paha tämäkään kokeilu ei ollut. Viimeinen myynti oli hintaan 2,585 € ja eilisen kurssi oli 2,66 €, joten tämä saattaa olla yksi osake, joka olisi ehkä kannattanut pitää. Vielä on tosin liian aikaista sanoa. Raision kohdalla en ehkä pidä sitä hirveän huonona yhtiönä, vaan että arvostustaso on vaan korkeampi kuin mitä pidän perusteltuna.

Deutche Bank

DB:tä ostin lähinnä sen takia, että sen hinta suhteessa tasearvoon oli niin alhainen. Ajatukseni oli, että kyllä ne pääomat jossain välissä alkaa siellä taas tuottaa "normaalisti". Odotin myös, että finanssikriisin aikaiset oikeusriidat saataisiin nopeammin ja halvemmalla ratkaistua kuin miten lopulta sitten kävi. Lopulta jatkuvat tulospettymykset ja uudet uutiset moraalittomasta käyttäytymisestä firmassa alkoivat riittää ja usko loppui. Päädyin myymään hinnalla 18,49 € Välissä oli yksi osakeanti, joten en nyt ala laskemaan tarkkaa tappiota. Vajaa 900 € taisi olla. Eilen DB:n hinta oli 8,17 €, joten tilanne voisi toisaalta olla paljon pahempikin.

AIG

AIG oli yksi ensimmäisistä sijoituksistani ulkomaille ja se on myös viimeisimpiä myyntejäni. Ostin AIG:ta lähinnä sen takia, kun kyseessä on iso brändi ja vakuutustoiminnan pitäisi olla vakaata bisnestä. Välillä AIG on tuntunut ihan hyvältä sijoituskohteelta, mutta viime aikoina on tullut lähinnä pettymystä pettymyksen perään, joten usko loppui. Aloin myös epäillä, että ilmastonmuutoksen myöstä nämä viime vuosien lukuisat hurrikaanit ja niistä seuranneet isot katastrofivakuutustappiot vakuutusyhtiöille alkavat tulevaisuudessa olla turhan arkipäiväinen ilmiö. En myöskään usko, että vakuutusyhtiöt pystyvät lähiaikoina riittävässä määrin siirtämään tuota muutosta hintoihin. AIG:llä tuntuu muutenkin olleen ongelmia vakuutusten hinnoittelun kanssa, jos olen oikein ymmärtänyt. Myin osakkeet hintaan 41,85 $ vähän aikaa sitten. Eilen päätöskurssi oli 42,50 $, mutta tosiaan myynnistä on sen verran vähän aikaa, ettei siitä voi hirveitä johtopäätöksiä vielä vetää. Pitää palata asiaan muutaman vuoden päästä. Tappio oli vähän alle 700 $ miinus saamani osingot.


Tässä olivat nyt bloggausajalta pahimmat pettymykset. Sitä edeltävältä ajalta voisin mainita Talvivaaran ja Nokian, joihin rahaa paloi ihan liikaa kesätyörahoja. Talvivaaran kohdalla ajattelin, että ei voi olla pelkkää huonoa tuuria, vaan täytyy sen tuurin joskus kääntyä parempaankin suuntaan. Nykyään ajattelen, että "huono tuuri" on todennäköisemmin huonoa yrityksen johtamista ja hyvä syy luopua sijoituksesta ajoissa. Nokian kanssa puolestaan tulin siihen tulokseen, että älypuhelinpuoli tulee syömään tulevaisuudessakin Nokian tuloksen, eikä Microsoftilla tai kellään muullakaan ole mitään järkeä ostaa sitä Nokialta. Sen takia päädyin myymään Nokian sijoitukset tappiolla. Olin väärässä sen osalta, että Microsoft tulikin ostamaan puhelimet Nokialta kovalla hinnalla, mutta siitä olin oikeassa, että tuossa ostoksessa ei ollut mitään järkeä ja Microsoft on itsekin joutunut sen jälkikäteen myöntämään. Tuo Nokian osakkeiden myynti ei sen takia hirveästi kaduta, koska tein mielestäni oikean päätöksen sillä tiedolla, mikä minulla oli. Osto- ja pitopäätökset sen sijaan hieman kaduttavat. Olisi pitänyt aikaisemmin tajuta, että jatkuvat pettymykset ovat sarja, jolla on taipumusta jatkua.

Olen näistä pettymyksistäni oppinut, että jos usko johonkin yhtiöön menee, niin kannattaa luopua siitä ajoissa, eikä jäädä odottelemaan, jos yhtiö tai ainakin osakekurssi tulevaisuudessa kuitenkin pärjäisi paremmin. Esimerkiksi AIG:sta olisin saanut yli 10 $ enemmän per osake, jos olisin myynyt sen siinä vaiheessa, kun oikeasti aloin haluta siitä eroon pääsyä. Ahneena halusin, että saisin vielä pari dollaria enemmän per osake ja sitten myisin, mutta lopputuloksena olikin kunnon romahdus. Enkä nyt tarkoita, että pitäisi heti alkaa myymään kuin pieni epäilyksen pilke tulee mieleen (etenkään, jos olet sellainen, joka on taipuvainen stressaamaan kurssilaskuja), vaan lähinnä sitä, että jos oikeasti ajattelet, että "Tämä on ihan surkea yhtiö", niin ei sellaista surkeaa kannata salkussa pitää.

Kannattaa myös muistaa, että erityisesti syvällä tappiolla olevat surkeat yhtiöt kannattaa myydä, koska silloin saa välittömästi ison veroedun realisoituvista tappioista.


Entä te lukijat? Pidättekö surkeita yhtiöitä salkussanne?




lauantai 2. maaliskuuta 2019

Elintaso = kulutuksen määrä?

Minua aina häiritsee, kun joku puhuu niinkuin elintaso ja kulutuksen määrä olisi sama asia. Se ei vaan tunnu oikealta, vaikka virallisten määritelmien mukaan ja kansantalouksien tasolla tämä saattaakin olla oikea määritelmä. Korkeamman asukaskohtaisen BKT:n maissa elintaso voi tosiaan olla korkeampi kuin matalamman BKT:n maissa. Yksilötasolla yhteys ei kuitenkaan mielestäni ole ollenkaan näin selvä.

Jos mietitään ihmistä, jolla on erittäin korkeat tulot ja hän käyttää ne kaikki elämiseensä, mutta hän ei voi sietää puolisoaan, vihaa työtään ja vähäisen vapaa-aikansakin hän joutuu (sen inhottavan puolison takia) käyttämään asioihin, joita hän ei oikeasti haluaisi tehdä, minkä lisäksi hänen terveytensä reistailee huonojen elintapojen takia, niin onko hänen elintasonsa (tai elämänsä taso) kovinkaan korkea?

Vastaavasti taas ihminen, joka tienaa vähän, mutta tarpeeksi omiin tarpeisiinsa, elää onnellisessa perheessä, nauttii työstään, on terve ja käyttää vapaa-aikaansa itsellensä mieluisissa jutuissa, niin onko mitään järkeä sanoa, että hänen elintasonsa ei olisi korkea ihan vaan sen takia, että hän sattuu tienaamaan ja kuluttamaan alle mielivaltaisesti määritellyn köyhyysrajan (60 % mediaanitulosta)?

Jos kyse olisi vain sanojen määritelmistä, niin voitaisiin mennä sen taakse, että elintasolla ei pääsääntöisesti tarkoitetakaan muuta kuin tuota kulutusta ja aineellisen elämisen tasoa. Todellisessa elämässä kuitenkin käyttämämme sanat vaikuttavat myös meidän käytökseemme, jolloin puhumalla elintasosta (elämän tasosta) synonyyminä kuluttamiselle, niin me myös elämme niin. Ajattelemme, että elämämme olisi parempaa jos vaan voisimme kuluttaa enemmän, ja että elämästämme puuttuu jotain, kun emme voi ostaa lisää asioita. Se puolestaan harhauttaa meitä keskittymään ihan vääriin asioihin elämissämme.

Meidän ei tulisi keskittyä siihen, että miten saamme kulutettua lisää, vaan huomion pitäisi enemmänkin keskittyä niihin olennaisempiin asioihin: Miten elää onnellisessa parisuhteessa? Miten viihdyn työssäni paremmin? Voinko korjata mahdolliset ongelmat nykyisessä työssäni tai parisuhteessani, vai onko parempi vaan vaihtaa jompi kumpi tai molemmat? Tai ovatko nuo ongelmat, niin pieniä, ettei niiden kannata antaa häriitä? Miten käytän vapaa-aikani? Miten ylläpidän terveyttäni? Mistä elämääni heikentävistä tavoista minun pitäisi luopua? Mikä on oikeasti tärkeää sen kannalta, että saan nautittua elämästäni enemmän?

Nuo kysymykset voivat tietenkin olla vaikeita käsitellä ja vastata. Helpompaahan se on vain miettiä: "Olisipa enemmän rahaa. Haluaisin uuden auton."




keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Säästöjen tilannekatsaus tammikuu 2019

Tammikuussa säästöön jäi 1427 €. Olisin kyllä saanut enemmänkin säästettyä, mutta jätin tällä kertaa käteiseksi poikkeuksellisen paljon rahaa. Säästösummaanihan lasken vain sijoituksiin siirretyt rahat, enkä tilillä makaavaa rahaa.

Tein viime viikolla päätöksen ottaa tämän vuoden säästötavoitteeksi 10 000 € (perustelut sitä koskevassa blogitekstissä). Koska tuloni painottuvat alkuvuoteen, päätin ottaa omissa laskelmissani alkuvuoden säästötavoitteiksi 2500 €/kk ja toukokuusta alkaen nollaa loppuvuoden ajalta. Niinpä olen heti alkuun yli 1000 € tavoitetahtia perässä. En kuitenkaan ole huolissani, koska tosiaan tammikuussa olisin saanut enemmänkin säästöön, minkä lisäksi jatkossa nettotulojani nostaa ennakonpidätysprosentin tarkastus alaspäin.

Uskon saavani huhtikuun loppuun mennessä reippaasti yli 10 000 € säästöön ja sitten loppuvuoden osalta on kyse lähinnä siitä, kuinka vauhdilla joudun "syömään" säästöjäni.

Vaikka 10 000 € on virallinen tavoitteeni, niin 20 000 € on ehkä lukema, jonka toivoisin saavuttavani tämän vuoden aikana. Mutta kun tosiaan tuloja ei huhtikuusta eteenpäin ole tiedossa, niin en halua tässä vaiheessa vielä tavoitella liikoja. Suuren rahamäärän sijasta haluaisin vuoden 2019 aikana mieluummin vähän rentoutua. Sitä tavoitetta liian tiukka säästötavoite ei tue.








lauantai 2. helmikuuta 2019

Vuoden 2019 säästötavoite

Kun olen nyt päättänyt lähteä nykyisestä työstäni, on hieman haasteellista asettaa säästötavoitetta vuodelle 2019. Minulla ei ole mitään tietoa, paljonko tulen tienaamaan työsuhteeni päätyttyä.

Tiedän kuitenkin ehtiväni tänä vuonna saamaan nykyisestä työstäni sen verran tuloja (sisältäen lomakorvauksen), että vuoden 2019 kulut pitäisi tulla niillä katetuksi ja ylikin pitäisi jäädä ehkä n. 5000 €. Verokortin tarkistus vastaamaan tulevia alempia tuloja auttoi tässä huomattavasti.

Oletettavasti saan loppuvuonnakin jotain tuloja, mutta koska en tiedä minkä verran, enkä suuremmin halua asettaa itselleni tarpeettomia paineita (loma tekisi hyvää), niin en halua asettaa itselleni liian kovaa tavoitetta loppuvuoden tulojen suhteen.

Niinpä ajattelin asettaa vuoden 2019 tavoitteeksi saada säästöön yhteensä 10 000 €. Se vaatisi alustavasti noin 5000 € nettotuloja sen jälkeen, kun olen lopettanut nykyisessä työssäni.

Mikäli tulen tässä vuoden mittaa saamaan vakiutettua jonkun selkeän uuden tulonlähteen, niin tulen muokkaamaan tavoitettani sen mukaan, mutta nykytiedolla tuo 10 000 € vaikuttaa ihan hyvältä maalilta. Mietin jopa, että asettaisin tavoitteeni nollaan, mutta kun jo nyt minulla on tiedossa enemmän tuloja kuin kuluni tulevat olemaan, niin se tuntuisi vähän liian löysältä. 5000 € lisätulojen hankkiminen on tähän väliin ihan sopiva tavoite.

Käytännössä säästöjen kertyminen vuoden mittaa tulee tällä kertaa näyttämään siltä, että alkuvuodesta paukutan kovalla vauhdilla ohi koko vuoden tavoitteestani, mutta sitten alan kuukausittain "syömään" säästöjäni. Käytännössä keväästä alkaen loppuvuoden tavoitteeni on minimoida säästöjen nakertamisen tahti. Siihen puolestaan liittyy myös kulujen minimointi.

On ihan mukavaa palata ajatuksissaan taas vähän enemmän kulujen vähentämiseen. Aloin jo olemaan aika välinpitämätön rahankäyttöni kanssa, niin nyt on ihan mielenkiintoista katsoa, miten elämä muuttuu, kun pitää enemmän pistää ajatusta myös kulutustottumuksiini. Olenko jo liian tottunut tiettyihin juttuihin, etten pysty niistä enää luopumaan? Vai tuleeko piheys menmään liian pitkälle, nyt kun tuloihin liittyy taas epävarmuutta?

Mielenkiintoista nähdä, millainen vuosi tämä tulee olemaan.


PS. Nokkelimmat ovat ehkä yllä olevan tekstin lukiessaan tajunneet, että pelkästä työttömyyskorvauksesta pitäisi tulla tuo vaadittu 5000 € nettotuloja. En kuitenkaan aio sitä hakea. Aion näillä näkymin perustaa oman yrityksen ja katsoa, miten se lähtisi rullaamaan. Mikäli asiakkaita ei tule, niin ei tule palkkaakaan. Onneksi säästöjeni takia asiakkuuksilla ei ole suurempi kiire. Tosiaan se loma tekisi ihan hyvää tähän alkuun.




torstai 24. tammikuuta 2019

En ole rohkea!

"Rohkea veto"

Tuota olen nyt taas saanut kuulla, kun päätin lähteä nykyisestä työpaikastani. Ja varsinkin sen jälkeen, kun olen alkanut suunnitelmissani päätyä yrittäjyyden suuntaan. Vaikka tuo kommentti on yleensä tarkoitettu kohteliaisuutena (paitsi kun se tulee vanhempieni suusta), niin silti se ärsyttää.

Mielessäni rohkeus usein viittaa siihen, että ottaa liian suuria riskejä, eikä sellaisessa mielestäni ole mitään kehuttavaa. Ja kun tosiaan viittasin siihen, että vanhempieni suusta tullessa tuo ei ole kohteliaisuus, niin kyse on juuri siitä, että heidän mielestään otan liian suuren riskin. He ovat sen verran riskinvälttäjiä, että he eivät voi oikein ymmärtää, miksi jättää taakseen turvallinen hyväpalkkainen työ.

Itse näen kuitenkin tilanteen täysin toisin. En mielestäni ota juurikaan riskiä. En sen enempää kuin elämässä ylipäänsä joutuu ottamaan.

Riskeeraan toki tulotasoni, mutta koska en hirveästi tarvi sitä rahaa, niin se tarkoittaa, että "riskeeraan" jotain, jota en oikeastaan edes kaipaa. Lisäksi omasta näkökulmastani on melkeinpä todennäköisempää, että tulotasoni päätökseni johdosta nousee kuin laskee, joten hirveän vaikea tätä on taloudellisena riskinäkään nähdä.

Kokonaisuutta arvioiden, kun laskee yhteen sen suojan, joka minulle syntyy vahvasta ammattitaidostani (ja siihen liittyvästä kyvystä saada uusi työpaikka halutessani), talouspuskuristani sekä alhaisista kuluistani, niin en oikein näe päätöksessäni mitään pelättävää tai riskiä.

En siis ole rohkea! Olen vaan hyvä arvioimaan riskejä ja ottamaan niitä, kun riskin ottaminen vaikuttaa kannattavalta eikä riski ole liian suuri. Asiaa voisi vaikka havainnollistaa näin:

Onko sellainen ihminen rohkea, joka menee taloon, jossa kummittelee?

Vastaus: Ei ole, jos hän tietää, että kummituksia ei ole olemassa. Sellainen voi olla, joka uskoo kummituksiin ja menee silti, mutta silloinkin hän pelkää jotain, joka ei ole todellinen. Minä en usko kummituksiin.

perjantai 18. tammikuuta 2019

Taloudellisen riippumattomuuteni aste tällä hetkellä

Nyt kun olen päättänyt lähteä nykyisestä työpaikastani ilman, että uutta korvaavaa tulonlähdettä on vielä tiedossa, on hyvä aika tarkistaa, kuinka taloudellisesti riippuvainen vielä olen.

Aluksi on syytä katsoa, mikä oikein on se kulutaso, joka minun pitäisi pystyä kattamaan.

Kahtena viimeisenä vuonna olen kuluttanut vähän päälle 18 000 € vuodessa eli keskimäärin reilun 1500 € kuukaudessa. Tuosta summasta kuitenkin 100 €/kk on autoni arvonalentumispoistoa, jonka voin vähentää kuluista, koska kyseessä ei ole kassavirtoihin vaikuttava erä. Autoni on jo täysin maksettu, joten kyseessä on puhtaan laskennallinen erä. Niinpä katettava summa laskee n. 1400 €/kk tasolle.

Työn ja etenkin työmatkojen loppuessa jää pois myös valtaosa ajamisestani, joten voin vähentää myös polttoainekuluista n. 50 €/kk. Lainojen kilpailutuksen myötä tulen myös jatkossa säästämään korkokuluissa n. 20 €/kk. Sen voin tosin jättää huomioimatta, koska alkuperäinen summa ei ollut tasan 1500 €/kk, vaan vähän päälle. Niinpä summa, jonka verran minun pitäisi kulutukseni kattaakseni pystyä rahoittamaan, on 1350 €/kk. Tämä on siis tilanteessa, jossa en halua karsia mitään pois kulutuksestani. Mutta entäpä jos haluan?

Autosta luopumalla voisin säästää nelilukuisen summan rahaa, mutta sitä en silti ole valmis tässä vaiheessa tekemään. Todennäköisesti tulen kuitenkin lähiaikoina tarvitsemaan autoa tulonhankinnan merkeissä.

Toinen iso menoreikä/säästökohde on matkat. Niistä olisi kuukausitasolle muutettuna mahdollista karsia reilun 100 €/kk. Avio-onnen säilymisen takia ei tosin ehkä kuitenkaan kannata kieltäytyä kaikista lomamatkaehdotuksista, joten tämän kohdan kanssa on vaikea sanoa, mikä se todellinen säästöpotentiaali on. Joka tapauksessa matkojen kanssa täytyy olla tarkkana, jotta kulut pysyvät kurissa.

Suurimman säästöpotentiaalin tuovat kuitenkin ruokailuni. Vuonna 2018 ruokaan ja marketteihin meni keskimäärin 688 €/kk. Alla on vähän vertailukohtaa ruokailukulujeni kehityksestä (/paisumisesta).


2018 2017 2016 2015 2014
Ruoka ja marketit 688 588 511 466 434


Jos saisin pudotettua ruokailukulut lähelle vuoden 2016 tasoa, sillä voisin saada n. 150 €/kk säästöä eli vuositasolle muutettuna 1800 €. Se olisi jo merkittävä parannus kulurakenteeseen. On kuitenkin vaikea sanoa, kuinka helppoa tuollaisen säästön hankkiminen olisi. Ovatko nykyiset ruokailutottumukset jo liian syvästi juurtuneet arkeeni? Toki jos pakko olisi, niin kyllähän silloin saisi muutoksen tehtyä, mutta kun nyt ei ole. Kertynyt varallisuuteni antaisi minun hyvinkin jatkaa vanhaan tahtiin. Joka tapauksessa tuo voisi olla hyvä tavoite säästölle ruokakuluista.

Muista kulueristä voisin karkeasti yrittää vähentää yhteensä 50 €/kk.

Jos siis oletetaan, että säästäisin matkoista 100 €/kk, ruoasta 150 €/kk ja muusta 50 €/kk, niin kuukausitason katettava kulujen summa olisi enää 1050 €/kk.

Entäpä sitten se tulopuoli?

En halua ihan kaikki yksityiskohtia paljastaa taloudestani, joten vedän vähän mutkia suoraksi asiaa selostaessani, mutta pyrin karkean tason oikeaan suuruusluokkaan ja riittävään yksityiskohtien tasoon.

Ensinnäkin (netto)vuokratuloja voin odottaa saavani n. 4000 €/vuosi.
Toiseksi osinkotuottoja voisin saada (myytyäni omistusosuuteni nykyisestä työnantajastani ja sijoitettuani ne rahat uudelleen) n. 12 000 €.

Verojen jälkeen näistä saisin hieman alle 12 000 € vuodessa eli vähän alle 1000 €/kk. En siis tämän perusteella ihan saa kulujani katettua omistusteni kassavirroilla. Pitää tosin ottaa huomioon, että pääomahan ei tuota pelkkää kassavirtaa vaan todennäköisesti myös arvonnousua (ainakin pitkällä tähtäimellä). Koska vajaus olisi vain 50-100 €/kk eli 600-1200 €/vuosi, niin aika pieneksi (jopa mitättömäksi) jää myös tarvittava omaisuuden arvonnousu.

Tosin jos en halua luopua mistään ja kuukausittain tarvittava summa onkin 1350 €/kk, niin sitten pitäisi jo sijoitusten arvonkin nousta jonkin verran. 350 €/kk vajaus tarkoittaisi 4200 €/vuosi. Kun sijoitusvarallisuuteni olisi tuossa vaiheessa n. 340 000 €, niin se tarkoittaisi verot huomioiden vain 1,8 % vuosittaista arvonnousua. Ihan realistinen mielestäni.

Voin siis mielestäni ihan perustellusti olettaa, että sijoitusteni tuotto riittää kattamaan kuluni jo nyt.

Ihan näin valoisa tilanne ei kuitenkaan ole, koska on pari tekijää, jotka voivat pahasti sotkea yhtälöä. Ensinnäkin jos vuokra-asuntojen vuokratuottoon tulee isompi lommo (esim asuntoa pitää korjata), tai jos omistamani yhtiöt laskevat jakamansa osingon määrää, niin saatan joutua huonoon aikaan syömään pääomaani (eli myymään pohjilla) elääkseni. Tällöin myynnit pienentävät tulevia kassavirtoja vielä enemmän kuin pelkkä vuokratuottojen tai osinkojen leikkaus olisi yksinään.

Toinen merkittävä tekijä on lainojeni rahoitus. Minulla on aika merkittävä määrä velkaa, eikä pankki varmasti tarjoa samaan tapaan (uudelleen)rahoitusmahdollisuuksia sellaiselle, joka elää niukasti pääomatulojensa varassa kuin työelämässä olevalle. Periaatteessa pankki voisi vaan tyytyä perimään minulta korkoja, koska tuottoni riittävät kattamaan ne ikuisesti, mutta jos (=kun) pankki haluaa lyhennyksiä, minulla pitäisi olla lisätuloja tai sitten mahdollisuus uudelleenrahoittaa laina toisella lainalla. Tiettyyn pisteeseen uudelleenrahoitus on mahdollista esim maksamalla asuntolainaa Nordnetin superluotolla, mutta jossain vaiheessa senkin kanssa tulee raja vastaan. Sijoitusten arvonnousu toki helpottaa tätä tilannetta, mutta kun pitää samanaikaisesti pystyä varautumaan kurssien romahdukseen, niin liikaa lainaa ei voi Nordnetistäkään ottaa.

Turvallisempi vaihtoehto onkin pyrkiä hankkimaan ainakin sen verran tuloja pääomatulojen lisäksi, että pystyn ainakin nuo lyhennykset maksamaan. Vuoden 2019 aikana lyhennyksiä erääntyy noin 6000 € verran eli n. 500 €/kk. Sen verran pitäisi siis lyhyellä tähtäimellä hankkia lisätuloja, jotta saan pelattua varman päälle. Pitkällä tähtäimellä summa on tosin vielä isompi, koska osa lainoistamme on tällä hetkellä lyhennysvapaalla.

On kuitenkin hyvä huomata, että koska lyhennys on samalla säästöä, niin ei välttämättä ole tarvetta pystyä rahoittamaan lyhennyksiä kokonaan, vaan pitkällä tähtäimellä voi hyvinkin pyrkiä korvaamaan yhtä lainaa toisella. Käytännössä kuitenkin näkisin, että suurin esteeni taloudelliselle riippumattomuudelleni on tuo rahoitusongelma, joka nykyisten lainojeni pyörittämiseen liittyy. Se on vaan vaikeampi sanoa, että kuinka iso ongelma tuo oikeasti on.

Sinänsä tarkoitukseni ei ole tässä vaiheessa jäädä pääomatulojeni varaan, mutta mielestäni tämä on hyvä hetki tehdä taloudellisen riippumattomuuteni tilannekatsaus ja selvittää, paljonko oikeasti vielä tarvitsisin tuloja. Näyttää siltä, että ei tässä kovin montaa vuotta pakollista työelämää ole enää jäljellä.




lauantai 12. tammikuuta 2019

Vuoden 2018 kulut

Vuoden 2018 kokonaiskuluiksi muodostui 18 625 € eli keskimäärin n. 1 552 €/kk. Vuosittainen kokonaiskulutaso olit hieman suurempi kuin edellisenä vuonna, jolloin kokonaiskulut olivat 18 329 €. Prosenteissa tämä tarkoittaa 1,6 %:n nousua. Kun sitä vertaa aikaisempien vuosien kasvuprosentteihin, niin kulujen kasvu oli varsin maltillista. Tosin yksi tekijä loppuvuoden kuluja katsoessa on se, että loppuvuodesta alkoi käydä selväksi, että tulen lähtemään nykyisestä työpaikastani, mikä hillitsi kulutusta etenkin joulukuussa.





2018 2017 2016 2015 2014
Ruoka ja marketit 688 588 511 466 434
Asuminen 203 220 212 254 190
Kulkeminen 192 191 176 114 65
Sähkö, vesi, netti, puhelin 63 62 53 77 69
Vaatteet 29 16 22 1 47
Viihde 14 22 4 10 20
Hyväntekeväisyys 18 Satunnaisissa Satunnaisissa Satunnaisissa Satunnaisissa
Vuosittaiset 152 238 190 136 100
Satunnaiset 204 190 145 151 83

1563 1527 1313 1207 1008






Työn kulut 0 305 420 306


Kun katsoo kulujen jakaumaa koskevaa taulukkoa yltä, on selvää, mihin lisääntynyt rahankäyttö on pääasiassa mennyt: Ruokaan. Kaikki ei tosin ole minun ruokaani, vaan olen viime aikoina maksanut lähes kokonaan lemmikkimme ruoan, kun taas aikaisemmin nuo maksoi vaimoni. Muutos tapahtui 2017 aikana, kun muutimme minun työpaikkakunnalleni ja minun kahden paikkakunnan eläminen loppui ja vaimolleni alkoi. Eli ihan noin paljon kalliimmin en syö kuin luvuista voisi kuvitella.

Lisäsin taulukkoon nyt myös hyväntekeväisyyden, koska tarkoitukseni on lisätä sitä, kunhan rahatilanne sallii. Nyt työpaikan vaihdon yhteydessä tulopuoli on kuitenkin vielä erittäin epävarma, joten en nyt aseta hyväntekeväisyyspuolelle mitään varsinaista tavoitetta, mutta kunhan tilanne vakaantuu, niin pitää miettiä sitäkin puolta.

Satunnaisissa kuluissa näkyvä kasvu puolestaan on seurausta siitä, että olemme viime vuosina tehneet paljon enemmän ulkomaanmatkoja kuin ennen. Nyt tulopuolen epävarmuuksien kanssa en tiedä mitä niiden matkojen kanssa haluan tehdä. Periaatteessa en haluaisi turhaan karsia niistä (luotan kuitenkin tienaavani ihan hyvin tulevaisuudessakin), mutta pitää miettiä kuinka paljon minun pitäisi pelata varman päälle ja karsia ylimääräisiä kuluja vuoden 2019 aikana. Olisi ihan mielenkiintoinen projekti kokeilla vaan minimoida kulut 2019 ajan ja katsoa miten selviän pelkillä pääomakuluja. Mutta kun on naimisissa, niin se asettaa omat esteensä omille projekteille. Tiedän, ettei vaimoni tulisi hyväksymään tuollaisia projekteja, niin ei viitsi asettaa turhia paineita liitolle.

Joka tapauksessa tulen varmasti alkuvuoden elämään niukemmin ja tiukemmin kuin parina viime vuonna. Vasta, kun tulopuoli vakiintuu, voin alkaa kuluttamaan taas rennommin. Periaatteessa pääomatuottojeni pitäisi suurin piirtein kattaa kuluni, joten suuria tuloja en siihen päälle tarvitse. Lähinnä markkinoiden viimeaikainen epävakaus tässä mietityttää. Niin kauan kuin se ei vaikuta omistamieni yhtiöiden osinkoihin, niin osakkeiden hintojen laskulla ei toki ole merkitystä elinkulujeni kannalta.

Tosin pörssihintojen vaihtelu vaikuttaa rahoitusvaihtoehtoihini ja siten myös kulujen kattamiseen. Osa pääomatuotoistani menee nimittäin lainojen lyhennyksiin, joten saadakseni tuon tuoton käyttööni, minun täytyy korvata maksettu lyhennys uudella lainalla esimerkiksi Nordnetin superluoton kautta. Mikäli osakkeiden kurssit laskevat merkittävästi, ei lainarahan nostaminen kulutukseen tunnu kovin houkuttavalta, vaikka käytännössä se tarkoittaakin vain lainamäärän vakauttamista nykytasolle. En minä näistä sinänsä erityisen huolissani ole. Lähinnä pyrin vaan ennakoimaan pahimman mahdollisen skenaarion, jotta osaan valmistautua siihen etukäteen.

Alla on vielä piirakkakaavio kuvaamaan kulujen jakaumaa.