Jäi näemmä tammikuun kuluraportti tekemättä, joten tässä on sekin helmikuun lukujen yhteydessä.
Tammikuussa rahaa meni 1322 € ja helmikuussa vain 974 €. Edellisen kerran on mennyt alle 1000 € kuukaudessa vuoden 2017 helmikuussa, joten tämänkertainen luku on harvinaista herkkua.
Helmikuu meni kyllä vähän sairastamiseen (pari kierrosta flunssaa), joten se vähensi selvästi kuluttamisen paikkoja. Myös se näkyy selvästi kulutuslukemissani, että olen päättänyt lähteä työstäni. Syyskuusta alkaen kuluni ovat olleet joka kuukausi pienemmät kuin edellisen vuoden vastaava kuukausi. Se näkyy myös alla olevassa kuvaajassa tasaisen kulutuksen lisääntymisen taipumisena selvään laskuun. Pidän tätä ihan mielenkiintoisena projektina, että paljonko kulutuksestani leikkaantuu, kun säännölliset tulot loppuvat ja alan taas hieman tarkemmin miettimään kulutusvalintojani.
Ruokaan menee edelleen aika paljon rahaa. Tammi-helmikuussa siihen meni hieman yli 600 €/kk, mikä on toisaalta n. 80 € vähemmän kuin vuonna 2018 keskimäärin. Ruokakulujen en toisaalta odotakaan leikkautuvan ennen työsuhteeni päättymistä. Silloinkin leikkautuminen on epävarmaa, koska koen, että säännöllinen "työpaikkaruokailu" on monipuolisen ruokavalion ja terveyteni takia tärkeä tekijä. Pitää vähän miettiä, millaiseksi haluan ruokailurutiinieni muodostuvan ja onko minusta tekemään terveellistä ruokaa kotona. Historiani perusteella pahalta näyttää...
Muuten tammi-helmikuussa oli 110 € vakuutusmaksuja, 72 € työttömyyskassan maksua (joka nyt ilmeisestikin oli ihan turha, kun alan kerran yrittäjäksi - olisi pitänyt tehdä päätös aikaisemmin ja irtisanoa koko kassan jäsenyys), vajaa 100 € urheilujuttuja ja reilun 50 € maksua hammaslääkäristä. Lähinnä tuo 100 € urheiluun oli siis sellaista, joka oli harkinnanvaraista, eikä "pakollista".
Nykyisen työsuhteeni päätyttyä maaliskuun lopussa oletan urheiluun kuluvan rahan määrän lisääntyvän. Ennen kuin uudelle yritykselleni alkaa kertyä asiakkaita, minulla on paljon enemmän vapaa-aikaa, jonka aion käyttää urheiluun, kun kerran kerrankin on sellainen mahdollisuus. Onneksi urheileminen pääsääntöisesti on aika edullista puuhaa. Ainakin minulle.
perjantai 15. maaliskuuta 2019
lauantai 9. maaliskuuta 2019
Säästöjen tilannekatsaus helmikuu 2019
Helmikuussa säästöön sain 3429 €. Pääasiassa summaa nosti se, että hankin nykyisen työni lopettamisen takia uuden verokortin, jossa veroprosentti on huomattavasti alhaisempi kuin aikaisemmin. Lisäksi olen pitänyt lomia, joista olen saanut lomarahoja, ja oli helmikuussa mukana yksi päivärahapäiväkin.
Olen edelleen hieman jäljessä alkuvuodelle asettamaani tavoitetahtia, mutta saan kyllä maalis-huhtikuun aikana ylitettyä reippaasti ylitettyä vuodelle 2019 asettamani 10 000 € tavoitteen. Sen jälkeen on vain kyse siitä, saanko loppuvuoden ainaka oltua syömättä säästöjäni siinä määrin, ettei säästömäärät vuoden aikana tipu alle tuon tavoiterajan.
Starttiraha minulle onneksi myönnettiin uutta yritystoimintaani varten, mikä vähentää säästöihin kajoamisen tarvetta hieman. Asiakkaista ei oikein vielä tiedä, niin sen lisäksi on todella vaikea sanoa, paljonko tuloni tulevat olemaan loppuvuoden aikana. Sen tosin voin sanoa, että en tule itselleni hirveästi palkkaa maksamaan vaan alan sijoittaa yritykseni kautta, joten täytyy miettiä miten siinä vaiheessa alan raportoida säästömääristä.
Nämä ovat mielenkiintoisia aikoja.
Olen edelleen hieman jäljessä alkuvuodelle asettamaani tavoitetahtia, mutta saan kyllä maalis-huhtikuun aikana ylitettyä reippaasti ylitettyä vuodelle 2019 asettamani 10 000 € tavoitteen. Sen jälkeen on vain kyse siitä, saanko loppuvuoden ainaka oltua syömättä säästöjäni siinä määrin, ettei säästömäärät vuoden aikana tipu alle tuon tavoiterajan.
Starttiraha minulle onneksi myönnettiin uutta yritystoimintaani varten, mikä vähentää säästöihin kajoamisen tarvetta hieman. Asiakkaista ei oikein vielä tiedä, niin sen lisäksi on todella vaikea sanoa, paljonko tuloni tulevat olemaan loppuvuoden aikana. Sen tosin voin sanoa, että en tule itselleni hirveästi palkkaa maksamaan vaan alan sijoittaa yritykseni kautta, joten täytyy miettiä miten siinä vaiheessa alan raportoida säästömääristä.
Nämä ovat mielenkiintoisia aikoja.
torstai 7. maaliskuuta 2019
Luopumani huonot sijoitukset
Olen vuosien aikana muutaman yhtiön kohdalla luopunut sijoituksistani sen takia, että olen yksinkertaisesti menettänyt uskoni niihin. Nyt tuli mieleen, että olisi hyvä tarkistaa, mitä noille sijoituksille nykyään kuuluu, eli oliko niistä luopuminen hyvä vai huono idea.
Alla olevat osakkeet ovat siis vain ne osakkeet, joista olen luopunut sen takia, että usko niihin loppui. Mukana puolestaan eivät ole ne osakkeet, jotka olen muusta syystä (esim. noussut "liikaa", spekulatiivinen pikavoitto osakeannin yhteydessä, rahantarve/salkun velan määrän muokkaus, lunastus pörssistä tms.).
Volkswagen
Volkswagenia ostin aikanaan muistaakseni noin viikkoa ennen kuin päästömanipulaatioskandaali tuli julki. Siinä mentiinkin heti syvälle miinuslukemille. Ostin kovien laskujen jälkeen vähän lisää. Myöhemmin tulin kuitenkin siihen tulokseen, että Volkswagenin yrityskulttuurissa täytyy olla jotain vialla, kun tuollaista pääsee tapahtumaan, minkä lisäksi tulevien korvausten ja oikeudenkäyntikulujen määrä luo merkittävää epävarmuutta tuleviin tuottoihin, joten luovuin kokonaan sijoituksestani. Kokonaistappio oli 38 € noin 2500 € sijoituksella, joten aika vähällä selvisin. Viimeiset myin hintaan 177,90 € ja nyt kurssi liikkuu vähän päälle 150 € lukemissa, joten myynti vaikuttaa ihan hyvältä päätökseltä.
Teleste
Tein Telestellä nousuaikoina ihan hyvät tilit. Tuohon aikaan kävin kauppaa turhankin aktiivisesti, mutta Telesten kanssa se toimi. Sain pariin kertaan myytyä hyvällä hinnalla ja ostettua jonkin ajan päästä selvästi halvemmalla takaisin. Viimeisten ostojen jälkeen kurssi ei kuitenkaan enää lähtenyt uuteen nousuun vaan päätyi lasku-uralle. Muutaman osaripettymyksen jälkeen menetin uskoni siihen, että yrityksellä on homma hanskassa ja päädyin myymään. Jäin lopulta voitolle 615 €, mutta nuo ilman noita viimeisiä ostoja olisi voitto ollut 346 € suurempi. Viimeinen myynti oli hintaan 7,10 € ja eilisen päätöshinta oli 5,9 €. Eilen tosin tuli ilmi uutinen, jossa Teleste kertoi, että siltä oli onnistuttu huijaamaan 7 miljoonaa euroa, mikä laski kurssia merkittävästi (ja ihan syystä). Sitä ennen kurssi oli vähän päälle kuudessa eurossa, joten tämäkin myynti vaikuttaa jälkiviisaana ihan järkevältä.
Raisio
Raisiota ostin lähinnä tasaiselta vaikuttavan kurssin ja hyvän osingon takia. Raisiolla oli myös tuolloin hyvä historia osingonnostoista. Pian ostoni jälkeen kurssi laski kuitenkin selvästi alemmalle tasolle. Osinkoakaan ei nostettu. Usein teen ostoja aika pinnallisella tutustumisella ja sitten oston jälkeen vasta alan tutustumaan tarkemmin, koska sijoittamani summat ovat loppujen lopuksi aika pieniä ja se sijoitus sitten motivoi tutustumaan paremmin. Tällä kertaa se tututstuminen ei lisännyt luottoani Raisioon pitkän tähtäimen sijoituksena, joten päädyin luopumaan siitä. Tappio oli osingot huomioiden lopulta vain noin 40 €, joten ihan paha tämäkään kokeilu ei ollut. Viimeinen myynti oli hintaan 2,585 € ja eilisen kurssi oli 2,66 €, joten tämä saattaa olla yksi osake, joka olisi ehkä kannattanut pitää. Vielä on tosin liian aikaista sanoa. Raision kohdalla en ehkä pidä sitä hirveän huonona yhtiönä, vaan että arvostustaso on vaan korkeampi kuin mitä pidän perusteltuna.
Deutche Bank
DB:tä ostin lähinnä sen takia, että sen hinta suhteessa tasearvoon oli niin alhainen. Ajatukseni oli, että kyllä ne pääomat jossain välissä alkaa siellä taas tuottaa "normaalisti". Odotin myös, että finanssikriisin aikaiset oikeusriidat saataisiin nopeammin ja halvemmalla ratkaistua kuin miten lopulta sitten kävi. Lopulta jatkuvat tulospettymykset ja uudet uutiset moraalittomasta käyttäytymisestä firmassa alkoivat riittää ja usko loppui. Päädyin myymään hinnalla 18,49 € Välissä oli yksi osakeanti, joten en nyt ala laskemaan tarkkaa tappiota. Vajaa 900 € taisi olla. Eilen DB:n hinta oli 8,17 €, joten tilanne voisi toisaalta olla paljon pahempikin.
AIG
AIG oli yksi ensimmäisistä sijoituksistani ulkomaille ja se on myös viimeisimpiä myyntejäni. Ostin AIG:ta lähinnä sen takia, kun kyseessä on iso brändi ja vakuutustoiminnan pitäisi olla vakaata bisnestä. Välillä AIG on tuntunut ihan hyvältä sijoituskohteelta, mutta viime aikoina on tullut lähinnä pettymystä pettymyksen perään, joten usko loppui. Aloin myös epäillä, että ilmastonmuutoksen myöstä nämä viime vuosien lukuisat hurrikaanit ja niistä seuranneet isot katastrofivakuutustappiot vakuutusyhtiöille alkavat tulevaisuudessa olla turhan arkipäiväinen ilmiö. En myöskään usko, että vakuutusyhtiöt pystyvät lähiaikoina riittävässä määrin siirtämään tuota muutosta hintoihin. AIG:llä tuntuu muutenkin olleen ongelmia vakuutusten hinnoittelun kanssa, jos olen oikein ymmärtänyt. Myin osakkeet hintaan 41,85 $ vähän aikaa sitten. Eilen päätöskurssi oli 42,50 $, mutta tosiaan myynnistä on sen verran vähän aikaa, ettei siitä voi hirveitä johtopäätöksiä vielä vetää. Pitää palata asiaan muutaman vuoden päästä. Tappio oli vähän alle 700 $ miinus saamani osingot.
Tässä olivat nyt bloggausajalta pahimmat pettymykset. Sitä edeltävältä ajalta voisin mainita Talvivaaran ja Nokian, joihin rahaa paloi ihan liikaa kesätyörahoja. Talvivaaran kohdalla ajattelin, että ei voi olla pelkkää huonoa tuuria, vaan täytyy sen tuurin joskus kääntyä parempaankin suuntaan. Nykyään ajattelen, että "huono tuuri" on todennäköisemmin huonoa yrityksen johtamista ja hyvä syy luopua sijoituksesta ajoissa. Nokian kanssa puolestaan tulin siihen tulokseen, että älypuhelinpuoli tulee syömään tulevaisuudessakin Nokian tuloksen, eikä Microsoftilla tai kellään muullakaan ole mitään järkeä ostaa sitä Nokialta. Sen takia päädyin myymään Nokian sijoitukset tappiolla. Olin väärässä sen osalta, että Microsoft tulikin ostamaan puhelimet Nokialta kovalla hinnalla, mutta siitä olin oikeassa, että tuossa ostoksessa ei ollut mitään järkeä ja Microsoft on itsekin joutunut sen jälkikäteen myöntämään. Tuo Nokian osakkeiden myynti ei sen takia hirveästi kaduta, koska tein mielestäni oikean päätöksen sillä tiedolla, mikä minulla oli. Osto- ja pitopäätökset sen sijaan hieman kaduttavat. Olisi pitänyt aikaisemmin tajuta, että jatkuvat pettymykset ovat sarja, jolla on taipumusta jatkua.
Olen näistä pettymyksistäni oppinut, että jos usko johonkin yhtiöön menee, niin kannattaa luopua siitä ajoissa, eikä jäädä odottelemaan, jos yhtiö tai ainakin osakekurssi tulevaisuudessa kuitenkin pärjäisi paremmin. Esimerkiksi AIG:sta olisin saanut yli 10 $ enemmän per osake, jos olisin myynyt sen siinä vaiheessa, kun oikeasti aloin haluta siitä eroon pääsyä. Ahneena halusin, että saisin vielä pari dollaria enemmän per osake ja sitten myisin, mutta lopputuloksena olikin kunnon romahdus. Enkä nyt tarkoita, että pitäisi heti alkaa myymään kuin pieni epäilyksen pilke tulee mieleen (etenkään, jos olet sellainen, joka on taipuvainen stressaamaan kurssilaskuja), vaan lähinnä sitä, että jos oikeasti ajattelet, että "Tämä on ihan surkea yhtiö", niin ei sellaista surkeaa kannata salkussa pitää.
Kannattaa myös muistaa, että erityisesti syvällä tappiolla olevat surkeat yhtiöt kannattaa myydä, koska silloin saa välittömästi ison veroedun realisoituvista tappioista.
Entä te lukijat? Pidättekö surkeita yhtiöitä salkussanne?
Alla olevat osakkeet ovat siis vain ne osakkeet, joista olen luopunut sen takia, että usko niihin loppui. Mukana puolestaan eivät ole ne osakkeet, jotka olen muusta syystä (esim. noussut "liikaa", spekulatiivinen pikavoitto osakeannin yhteydessä, rahantarve/salkun velan määrän muokkaus, lunastus pörssistä tms.).
Volkswagen
Volkswagenia ostin aikanaan muistaakseni noin viikkoa ennen kuin päästömanipulaatioskandaali tuli julki. Siinä mentiinkin heti syvälle miinuslukemille. Ostin kovien laskujen jälkeen vähän lisää. Myöhemmin tulin kuitenkin siihen tulokseen, että Volkswagenin yrityskulttuurissa täytyy olla jotain vialla, kun tuollaista pääsee tapahtumaan, minkä lisäksi tulevien korvausten ja oikeudenkäyntikulujen määrä luo merkittävää epävarmuutta tuleviin tuottoihin, joten luovuin kokonaan sijoituksestani. Kokonaistappio oli 38 € noin 2500 € sijoituksella, joten aika vähällä selvisin. Viimeiset myin hintaan 177,90 € ja nyt kurssi liikkuu vähän päälle 150 € lukemissa, joten myynti vaikuttaa ihan hyvältä päätökseltä.
Teleste
Tein Telestellä nousuaikoina ihan hyvät tilit. Tuohon aikaan kävin kauppaa turhankin aktiivisesti, mutta Telesten kanssa se toimi. Sain pariin kertaan myytyä hyvällä hinnalla ja ostettua jonkin ajan päästä selvästi halvemmalla takaisin. Viimeisten ostojen jälkeen kurssi ei kuitenkaan enää lähtenyt uuteen nousuun vaan päätyi lasku-uralle. Muutaman osaripettymyksen jälkeen menetin uskoni siihen, että yrityksellä on homma hanskassa ja päädyin myymään. Jäin lopulta voitolle 615 €, mutta nuo ilman noita viimeisiä ostoja olisi voitto ollut 346 € suurempi. Viimeinen myynti oli hintaan 7,10 € ja eilisen päätöshinta oli 5,9 €. Eilen tosin tuli ilmi uutinen, jossa Teleste kertoi, että siltä oli onnistuttu huijaamaan 7 miljoonaa euroa, mikä laski kurssia merkittävästi (ja ihan syystä). Sitä ennen kurssi oli vähän päälle kuudessa eurossa, joten tämäkin myynti vaikuttaa jälkiviisaana ihan järkevältä.
Raisio
Raisiota ostin lähinnä tasaiselta vaikuttavan kurssin ja hyvän osingon takia. Raisiolla oli myös tuolloin hyvä historia osingonnostoista. Pian ostoni jälkeen kurssi laski kuitenkin selvästi alemmalle tasolle. Osinkoakaan ei nostettu. Usein teen ostoja aika pinnallisella tutustumisella ja sitten oston jälkeen vasta alan tutustumaan tarkemmin, koska sijoittamani summat ovat loppujen lopuksi aika pieniä ja se sijoitus sitten motivoi tutustumaan paremmin. Tällä kertaa se tututstuminen ei lisännyt luottoani Raisioon pitkän tähtäimen sijoituksena, joten päädyin luopumaan siitä. Tappio oli osingot huomioiden lopulta vain noin 40 €, joten ihan paha tämäkään kokeilu ei ollut. Viimeinen myynti oli hintaan 2,585 € ja eilisen kurssi oli 2,66 €, joten tämä saattaa olla yksi osake, joka olisi ehkä kannattanut pitää. Vielä on tosin liian aikaista sanoa. Raision kohdalla en ehkä pidä sitä hirveän huonona yhtiönä, vaan että arvostustaso on vaan korkeampi kuin mitä pidän perusteltuna.
Deutche Bank
DB:tä ostin lähinnä sen takia, että sen hinta suhteessa tasearvoon oli niin alhainen. Ajatukseni oli, että kyllä ne pääomat jossain välissä alkaa siellä taas tuottaa "normaalisti". Odotin myös, että finanssikriisin aikaiset oikeusriidat saataisiin nopeammin ja halvemmalla ratkaistua kuin miten lopulta sitten kävi. Lopulta jatkuvat tulospettymykset ja uudet uutiset moraalittomasta käyttäytymisestä firmassa alkoivat riittää ja usko loppui. Päädyin myymään hinnalla 18,49 € Välissä oli yksi osakeanti, joten en nyt ala laskemaan tarkkaa tappiota. Vajaa 900 € taisi olla. Eilen DB:n hinta oli 8,17 €, joten tilanne voisi toisaalta olla paljon pahempikin.
AIG
AIG oli yksi ensimmäisistä sijoituksistani ulkomaille ja se on myös viimeisimpiä myyntejäni. Ostin AIG:ta lähinnä sen takia, kun kyseessä on iso brändi ja vakuutustoiminnan pitäisi olla vakaata bisnestä. Välillä AIG on tuntunut ihan hyvältä sijoituskohteelta, mutta viime aikoina on tullut lähinnä pettymystä pettymyksen perään, joten usko loppui. Aloin myös epäillä, että ilmastonmuutoksen myöstä nämä viime vuosien lukuisat hurrikaanit ja niistä seuranneet isot katastrofivakuutustappiot vakuutusyhtiöille alkavat tulevaisuudessa olla turhan arkipäiväinen ilmiö. En myöskään usko, että vakuutusyhtiöt pystyvät lähiaikoina riittävässä määrin siirtämään tuota muutosta hintoihin. AIG:llä tuntuu muutenkin olleen ongelmia vakuutusten hinnoittelun kanssa, jos olen oikein ymmärtänyt. Myin osakkeet hintaan 41,85 $ vähän aikaa sitten. Eilen päätöskurssi oli 42,50 $, mutta tosiaan myynnistä on sen verran vähän aikaa, ettei siitä voi hirveitä johtopäätöksiä vielä vetää. Pitää palata asiaan muutaman vuoden päästä. Tappio oli vähän alle 700 $ miinus saamani osingot.
Tässä olivat nyt bloggausajalta pahimmat pettymykset. Sitä edeltävältä ajalta voisin mainita Talvivaaran ja Nokian, joihin rahaa paloi ihan liikaa kesätyörahoja. Talvivaaran kohdalla ajattelin, että ei voi olla pelkkää huonoa tuuria, vaan täytyy sen tuurin joskus kääntyä parempaankin suuntaan. Nykyään ajattelen, että "huono tuuri" on todennäköisemmin huonoa yrityksen johtamista ja hyvä syy luopua sijoituksesta ajoissa. Nokian kanssa puolestaan tulin siihen tulokseen, että älypuhelinpuoli tulee syömään tulevaisuudessakin Nokian tuloksen, eikä Microsoftilla tai kellään muullakaan ole mitään järkeä ostaa sitä Nokialta. Sen takia päädyin myymään Nokian sijoitukset tappiolla. Olin väärässä sen osalta, että Microsoft tulikin ostamaan puhelimet Nokialta kovalla hinnalla, mutta siitä olin oikeassa, että tuossa ostoksessa ei ollut mitään järkeä ja Microsoft on itsekin joutunut sen jälkikäteen myöntämään. Tuo Nokian osakkeiden myynti ei sen takia hirveästi kaduta, koska tein mielestäni oikean päätöksen sillä tiedolla, mikä minulla oli. Osto- ja pitopäätökset sen sijaan hieman kaduttavat. Olisi pitänyt aikaisemmin tajuta, että jatkuvat pettymykset ovat sarja, jolla on taipumusta jatkua.
Olen näistä pettymyksistäni oppinut, että jos usko johonkin yhtiöön menee, niin kannattaa luopua siitä ajoissa, eikä jäädä odottelemaan, jos yhtiö tai ainakin osakekurssi tulevaisuudessa kuitenkin pärjäisi paremmin. Esimerkiksi AIG:sta olisin saanut yli 10 $ enemmän per osake, jos olisin myynyt sen siinä vaiheessa, kun oikeasti aloin haluta siitä eroon pääsyä. Ahneena halusin, että saisin vielä pari dollaria enemmän per osake ja sitten myisin, mutta lopputuloksena olikin kunnon romahdus. Enkä nyt tarkoita, että pitäisi heti alkaa myymään kuin pieni epäilyksen pilke tulee mieleen (etenkään, jos olet sellainen, joka on taipuvainen stressaamaan kurssilaskuja), vaan lähinnä sitä, että jos oikeasti ajattelet, että "Tämä on ihan surkea yhtiö", niin ei sellaista surkeaa kannata salkussa pitää.
Kannattaa myös muistaa, että erityisesti syvällä tappiolla olevat surkeat yhtiöt kannattaa myydä, koska silloin saa välittömästi ison veroedun realisoituvista tappioista.
Entä te lukijat? Pidättekö surkeita yhtiöitä salkussanne?
lauantai 2. maaliskuuta 2019
Elintaso = kulutuksen määrä?
Minua aina häiritsee, kun joku puhuu niinkuin elintaso ja kulutuksen määrä olisi sama asia. Se ei vaan tunnu oikealta, vaikka virallisten määritelmien mukaan ja kansantalouksien tasolla tämä saattaakin olla oikea määritelmä. Korkeamman asukaskohtaisen BKT:n maissa elintaso voi tosiaan olla korkeampi kuin matalamman BKT:n maissa. Yksilötasolla yhteys ei kuitenkaan mielestäni ole ollenkaan näin selvä.
Jos mietitään ihmistä, jolla on erittäin korkeat tulot ja hän käyttää ne kaikki elämiseensä, mutta hän ei voi sietää puolisoaan, vihaa työtään ja vähäisen vapaa-aikansakin hän joutuu (sen inhottavan puolison takia) käyttämään asioihin, joita hän ei oikeasti haluaisi tehdä, minkä lisäksi hänen terveytensä reistailee huonojen elintapojen takia, niin onko hänen elintasonsa (tai elämänsä taso) kovinkaan korkea?
Vastaavasti taas ihminen, joka tienaa vähän, mutta tarpeeksi omiin tarpeisiinsa, elää onnellisessa perheessä, nauttii työstään, on terve ja käyttää vapaa-aikaansa itsellensä mieluisissa jutuissa, niin onko mitään järkeä sanoa, että hänen elintasonsa ei olisi korkea ihan vaan sen takia, että hän sattuu tienaamaan ja kuluttamaan alle mielivaltaisesti määritellyn köyhyysrajan (60 % mediaanitulosta)?
Jos kyse olisi vain sanojen määritelmistä, niin voitaisiin mennä sen taakse, että elintasolla ei pääsääntöisesti tarkoitetakaan muuta kuin tuota kulutusta ja aineellisen elämisen tasoa. Todellisessa elämässä kuitenkin käyttämämme sanat vaikuttavat myös meidän käytökseemme, jolloin puhumalla elintasosta (elämän tasosta) synonyyminä kuluttamiselle, niin me myös elämme niin. Ajattelemme, että elämämme olisi parempaa jos vaan voisimme kuluttaa enemmän, ja että elämästämme puuttuu jotain, kun emme voi ostaa lisää asioita. Se puolestaan harhauttaa meitä keskittymään ihan vääriin asioihin elämissämme.
Meidän ei tulisi keskittyä siihen, että miten saamme kulutettua lisää, vaan huomion pitäisi enemmänkin keskittyä niihin olennaisempiin asioihin: Miten elää onnellisessa parisuhteessa? Miten viihdyn työssäni paremmin? Voinko korjata mahdolliset ongelmat nykyisessä työssäni tai parisuhteessani, vai onko parempi vaan vaihtaa jompi kumpi tai molemmat? Tai ovatko nuo ongelmat, niin pieniä, ettei niiden kannata antaa häriitä? Miten käytän vapaa-aikani? Miten ylläpidän terveyttäni? Mistä elämääni heikentävistä tavoista minun pitäisi luopua? Mikä on oikeasti tärkeää sen kannalta, että saan nautittua elämästäni enemmän?
Nuo kysymykset voivat tietenkin olla vaikeita käsitellä ja vastata. Helpompaahan se on vain miettiä: "Olisipa enemmän rahaa. Haluaisin uuden auton."
Jos mietitään ihmistä, jolla on erittäin korkeat tulot ja hän käyttää ne kaikki elämiseensä, mutta hän ei voi sietää puolisoaan, vihaa työtään ja vähäisen vapaa-aikansakin hän joutuu (sen inhottavan puolison takia) käyttämään asioihin, joita hän ei oikeasti haluaisi tehdä, minkä lisäksi hänen terveytensä reistailee huonojen elintapojen takia, niin onko hänen elintasonsa (tai elämänsä taso) kovinkaan korkea?
Vastaavasti taas ihminen, joka tienaa vähän, mutta tarpeeksi omiin tarpeisiinsa, elää onnellisessa perheessä, nauttii työstään, on terve ja käyttää vapaa-aikaansa itsellensä mieluisissa jutuissa, niin onko mitään järkeä sanoa, että hänen elintasonsa ei olisi korkea ihan vaan sen takia, että hän sattuu tienaamaan ja kuluttamaan alle mielivaltaisesti määritellyn köyhyysrajan (60 % mediaanitulosta)?
Jos kyse olisi vain sanojen määritelmistä, niin voitaisiin mennä sen taakse, että elintasolla ei pääsääntöisesti tarkoitetakaan muuta kuin tuota kulutusta ja aineellisen elämisen tasoa. Todellisessa elämässä kuitenkin käyttämämme sanat vaikuttavat myös meidän käytökseemme, jolloin puhumalla elintasosta (elämän tasosta) synonyyminä kuluttamiselle, niin me myös elämme niin. Ajattelemme, että elämämme olisi parempaa jos vaan voisimme kuluttaa enemmän, ja että elämästämme puuttuu jotain, kun emme voi ostaa lisää asioita. Se puolestaan harhauttaa meitä keskittymään ihan vääriin asioihin elämissämme.
Meidän ei tulisi keskittyä siihen, että miten saamme kulutettua lisää, vaan huomion pitäisi enemmänkin keskittyä niihin olennaisempiin asioihin: Miten elää onnellisessa parisuhteessa? Miten viihdyn työssäni paremmin? Voinko korjata mahdolliset ongelmat nykyisessä työssäni tai parisuhteessani, vai onko parempi vaan vaihtaa jompi kumpi tai molemmat? Tai ovatko nuo ongelmat, niin pieniä, ettei niiden kannata antaa häriitä? Miten käytän vapaa-aikani? Miten ylläpidän terveyttäni? Mistä elämääni heikentävistä tavoista minun pitäisi luopua? Mikä on oikeasti tärkeää sen kannalta, että saan nautittua elämästäni enemmän?
Nuo kysymykset voivat tietenkin olla vaikeita käsitellä ja vastata. Helpompaahan se on vain miettiä: "Olisipa enemmän rahaa. Haluaisin uuden auton."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)