Unelmien välissä

Olen aina urheillut. Uskoisin, että halutessani olisin voinut olla ammattiurheilija, mutta lapsesta asti on ollut selvää, että lähden normaaliin työelämään lyhyen, huonostipalkatun ja epävarman urheilijanuran sijasta. Olen nimittäin aina pärjännyt hyvin myös koulussa, joten oli suhteellisen aikaisesta iästä asti selvää, että tulen käymään yliopiston ja päätymään suhteellisen hyvin palkattuun turvalliseen työhön.

Tästä valinnasta huolimatta pidän itseäni urheilijana ja nautin urheilusta todella paljon. Aika ajoin minua edelleen houkuttaa ajatus, että jättäisin vain työt ja pelkästään urheilisin vuoden tai pari. En ammatikseni tai muutenkaan rahasta, mutta voisin kokeilla kuinka hyväksi voisin vielä tulla ja miten sillä pärjäisi kilpailuissa. Unelmissani näen itseni jossain lämpimässä maassa treenaten pari kertaa päivässä ja ottaen loppuajan rennosti.

Toisaalta myös nykyinen työni on unelmatyötäni, koska olen nopeasti kasvavassa PK-yrityksessä johtavassa asemassa ja pienellä osuudella myös omistajana. Ja työyhteisö on meillä ihan huippua. Työ on siis merkittävää ja minulla on riittävästi valtaa ja vastuuta tehdä sitä parhaaksi näkemälläni tavalla, minkä lisäksi omistuksen kautta potentiaalinen palkkio hyvin tehdystä työstä on merkittävä.

Ongelmani onkin, miten sopeuttaa yhteen nämä kaksi unelmaa, koska molempia en voi saada samaan aikaan. Voin kyllä urheilla samalla, kun olen työelämässä, mutta en ollenkaan niin paljon kuin unelmani vaatisi. Toisaalta se nykyinen urheilumäärä vain lisää nälkää, kun näkee, mihin nykyisilläkin määrillä pystyy. Entä jos tekisin tuplat nykyisestä?

Urheilu-unelman kanssa minua myös häiritsee se, että sen kanssa on "Parasta ennen -päivä". Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän kroppani kestää kovaa rääkkiä. Kovin montaa vuotta en voi sitä lykätä. Töitä puolestaan pystyy tekemään vaikka hautaan asti.

Toisaalta työuran laittaminen hyllylle vuodeksi pariksi saattaisi myös merkittävästi haitata uramahdollisuuksiani. Uskon tosin jo hankkineeni sen verran hyvät näytöt, ettei uudelleenstarttaus olisi kohtuuttoman vaikeaa. Aikaisemmin "sapattivuosi näyttäisi huonolta CV:ssäni" olisi riittänyt perusteluksi työelämään jäämiselle, mutta ei oikein enää.

Myös rahatilanne on aikaisemmin pitänyt tiukasti kiinni työelämässä. Mutta nyt, kun varallisuutta on kertynyt jo kohtuullinen määrä, niin sekään ei ole riittävä syy pysyä töissä. Pystyisin olemaan vuosia ilman tuloja, eikä minun tarvisi turhaan murehtia selviytymistäni. Ja luultavasti luonteeni takia minun tulisi joka tapauksessa hankittua jotain tuloja myös vapaani aikana. Välivuosi toki viivästyttäisi taloudellista riippumattomuuttani, mutta mitä sitten? Ehtiihän sitä myöhemminkin ja toisaalta mielestäni parempi se on olla vapaa nuorena vähän pienemmällä sotakassalla kuin vanhana massiivisen varallisuuden kanssa.

Näistä seikoista huolimatta olen silti päättänyt pysyä työelämässä urheilu-unelman elämisen sijasta (ainakin toistaiseksi).

Suurin syy työelämässä pysymiselle löytyykin siitä, että pidän tällä hetkellä liikaa työstäni ja työyhteisöstäni. Uskon, että löytäisin melko varmasti vapaavuoden jälkeen vastaavan tasoisen ja jopa parempipalkkaisen työn, mutta paljon vaikeampi tehtävä olisi löytää työ, jossa viihdyn yhtä hyvin. En myöskään halua jättää työkavereitani pulaan lähtemällä. Vaikka en pidä itseäni korvaamattomana, niin onhan se aina shokki yritykselle, jos avainhenkilö lähtee.

Samalla täytyy todeta, että mieli saattaa hyvinkin muuttua, jos tilanne töissä muuttuu. Onhan mahdollista, että työ ei tulevaisuudessa ole yhtä mielekästä kuin nyt, tai että henkilökemiat eivät tulevaisuudessa sovi yhteen yhtä hyvin kuin nyt. Siinä tilanteessa voin hyvissä mielin siirtyä toiseen unelmaani. Myös jatkuvasti kasvava varallisuuteni tekee siirrosta koko ajan helpompaa. Ainostaan ikääntymisestä johtuva mahdollinen voimien vähentyminen toimii vastavoimana ja vähentää halua siirtyä täysipäiväiseksi urheilijaksi. Iän en tosin usko tulevan esteeksi vielä ainakaan muutamaan vuoteen.

Tällaista on tosiaan minun tasapainoiluni unelmieni välillä. Onko sinulla vastaavankaltaisia kokemuksia tai pohdintoja? Kuulen niistä mielellään kommenttiosiossa.



PS. En kerro, mikä urheilulaji on kyseessä, koska harrastan ns. marginaalilajia, jossa osanottajamäärät eivät ole niin isot, että voisin luottaa anonymiteetin säilyvän (pää)lajini kertoessani.

Kuluraportti huhtikuu 2017

Meinasi ihan unohtua käydä läpi huhtikuun kulut.

Huhtikuussa rahaa meni suhteellisen vähän. Elinkulut olivat 1008,38 € ja siihen päälle työn kuluja oli 349 €. Elinkuluista tosin puuttuu hieman kuluja, koska työmatkalla käytimme muiden matkaajien kanssa yhteistä valuuttakassaa ja lopulliset kulunjaot ovat vielä jakamatta. Ne tulevat kirjatuksi sitten myöhemmin.

Matkasta ja sen kulujen puuttumisesta huolimatta ruokaan ja kauppaan meni hieman tavallista enemmän rahaa (n. 540 €, kun normaalina pidän alle 500 € lukemaa). Tuo on pieni yllätys, koska en ole syönyt yhtä paljon ravintoloissa kuin tavallisesti, niin olisin luullut ruokakulujen olevan pienemmät eikä suuremmat kuin tavallisesti. En myöskään muista ostaneeni mitään erikoista tai ylimääräistä kaupasta. No eipä tuo iso summa ole.

Huhtikuun kuluissa oli myös n. 150 € vakuutus maksu sekä n. 60 € maksu rokotteesta, jonka otin matkaa varten. Tuota rokotetta pitää ottaa vielä kaksi vahvistusannosta, jotta suoja on kestää pidempään, joten siitä tulee vielä toukokuulle ja syksylle uudet kulut.

Ihan mukava saada tällainen parempi kulukuukausi maaliskuun jättikulujen jälkeen.

Fundu kokemuksia - Osa 2

Kirjoitin lokakuussa 2016 ottaneeni Fundun kokeiluun. Kokeilua on siis takana yli puoli vuotta ja on aika käydä hieman läpi kokemuksiani.

Valitettavasti Fundu ei ole vastannut odotuksiani ja toiveitani.

Suurin ongelma Fundussa on se, että liian iso osa lainojen maksueristä on pahasti myöhässä. Tällä hetkellä seitsemästä yrityksestä kolme on maksujen kanssa aikataulussa, yksi on pari viikkoa myöhässä, yhdellä on jäänyt maksamatta 1.4. ja 1.5. erääntyneet erät ja kahdella on maksamatta helmikuun viimeisenä erääntynyt erä ja kaikki myöhemmät erät. Kahdesta lainasta olen saanut rahat takaisin kokonaisuudessaan.

Osasin odottaa parin viikon tai jopa kuukauden paikkeilla olevia viivästyksiä, mutta näin pitkiä viivästyksiä en odottanut enkä aio sietää.

Maksamattomuuksista voin toki syyttää lähinnä itseäni, kun en ole tehnyt riittävää taustatyötä sijoituskohteita kartoittaessani. Ongelma taustatyön kanssa on toisaalta se, etten ole valmis käyttämään noin 60-100 € suuruisiin sijoituskohteisiin tutustumiseen hirveästi aikaa tai rahaa (esim. tilinpäätösten tilaaminen). Sijoitussummien pitäisi olla huomattavasti isompia, jotta yrityksiin tutustumisiin kannattaisi panostaa muutamaa minuuttia enemmän.

Merkittävä ongelma Fundussa on myös se, että sijoituskohteita on niin vähän. Kun rahaa tulee tilille joko aikaisempien sijoitusten lyhennysten tai pääomanlisäysten kautta, niin helposti tulee valittua joku "vähän sinne päin" sijoituskohde rahoille, kun muutakaan ei ole tarjolla. Hajautuksesta on myös turha haaveilla näillä kohdemäärillä.

Näiden asioiden johdosta olen päättänyt alkaa nostaa rahojani pois Fundusta. Aika pitkään joudun kyllä rahoja odottamaan, kun viimeiset lainanlyhennykset erääntyvät vasta loppuvuodesta 2018. Toisaalta valtaosa erääntyy aikaisemmin, joten hirveitä summia siellä ei ole jumissa. Kolmasosan sijoitetusta pääomasta sain nostettua pois jo nyt.

Lähtökohtaisesti en tee enää uusia sijoituksia saamillani lainanlyhennyksillä, mutta voi olla, että laitan pieniä summia uudelleen kiertoon, jos tarjolle tulee hyvä kohde ja summa on niin pieni, ettei minun kannata sitä erikseen alkaa nostamaan Fundusta ulos.

Mielenkiinnolla jään odottamaan minkä suuruiseksi luottotappiot Fundun kokeilusta loppujen lopuksi jäävät. Periaatteessa lainoilla pitäisi olla takaukset, mutta mikään ei ole vielä saanut minua luottamaan niiden pitävyyteen. Jos omistaja oikeasti kokisi olevansa pulassa takauksen johdosta, hän ei ehkä olisi näin herkkä jättämään lyhennyksiä maksamatta.

Tässä oli siis lyhyesti tämänhetkinen tilannenäkemykseni Fundusta. Palaan todennäköisesti jakamaan Fundu-kokemuksiani ainakin kerran vielä, kun luottotappiotilanne selkenee. Siihen asti en kyllä voi sanoa ainakaan suosittelevani Fundun palvelun käyttöä.

Tämänhetkinen sijoitusstrategiani

Sijoitustyylini on muuttunut aika paljon tämän säästöprojektini edetessä. Eri vaiheita yhdistävä tekijä on ehkä ollut se, että sijoituspäätökset on tullut tehtyä enemmänkin fiilispohjalla kuin syvällisen analyysin perusteella. Yksi syy analyysin vähyyten on ollut töiden aiheuttama kiire, mutta toisaalta myös tehokkaiden markkinoiden teoria taitaa vaikuttaa tuolla takaraivossa kertoen, että analyysillä on hyvin vaikea saada lisäarvoa. Indeksisijoittaminen ei kuitenkaan kiinnosta, koska se olisi liian tylsää ja kaipaan aktiivisen sijoittamisen tuomaa jännitystä elämään.

Toisaalta indeksisijoittaminen ei tällä hetkellä kiinnosta senkään takia, että markkinat vaikuttavat yleisesti ottaen yliarvostetulta. Yksittäistä osaketta ostamalla on edes teoreettinen mahdollisuus, että saa hyvää halvalla, mutta yleistä osakeindeksiä ostamalla ylihinta on lähes varma. Toki indekseissä on eroja, eivätkä kaikki indeksit tai rahastot tämän johdosta ole poissuljettuja. Rahastojen analysointi on kuitenkin vielä työläämpää kuin yksittäisen osakkeen, joten sekään ei hirveästi houkuta.

Korkorahastot eivät myöskään houkuta. Koroista ei ole saatavissa juurikaan tuottoa, mutta rahan menettämisen mahdollisuus on olemassa. Tuntuu paremmalta idealta pitää rahat pankkitilillä kuin korkorahastoissa. Silloin rahaa ei käytännössä voi menettää talletussuojan takia ja rahat ovat välittömästi käytettävissä, jos esimerkiksi osakkeiden arvostustaso muuttuu järkevämmäksi.

Käteinen voisi ehkä olla järkevä vaihtoehto tässä vaiheessa, mutta siitä puuttuu kaikki jännitys. Historiallisesti on perusteltua odottaa, että edessä on ennemmin tai myöhemmin pudotus, joka vie osakkeiden arvot selvästi alle nykytason, mutta en vaan jaksa istua rahakasan päällä sitä päivää odotellessa.

Kiinteistöihin tai asuntoihin voisi myös sijoittaa, mutta niistä on minulle liikaa vaivaa. Minulla on jo pari sijoitusasuntoa vaimoni kanssa ja niissä on ihan tarpeeksi tähän elämäntilanteeseen. Ehkä "eläkkeellä" voin hankkia lisää sijoitusasuntoja.

Toisaalta sijoitusasuntojen kassavirtapohjainen logiikka kiehtoo minua. Sen takia olenkin päätynyt muuttamaan sijoitusstrategiani käytännössä osinkostrategiaksi. Jos kerran voisin ostaa sijoitusasunnon, joka tuottaa 4-5 % vuokratuottoa, niin miksen voisi ostaa osakkeita yhtiöistä, jotka jakavat 4-5 % osinkotuottoa? Sama hyöty vähemmällä vaivalla.

On toki riski, että yhtiö leikkaa osinkoaan, eikä se enää olekaan sama kuin alussa oletin, mutta vastaavalla tavalla sijoitusasunnossa on riski, että vuokralainen rikkoo paikat, tulee iso taloyhtiön remontti tai yhtiövastike muusta syystä nousee merkittävästi.

Osakkeiden arvo toki vaihtelee enemmän kuin sijoitusarunnon, mutta samalla tavalla kuin asuntoja vuokraava sijoittaja ei välitä siitä, mikä asunnon arvo kulloinkin sattuu olemaan, ei osinkostrategiassakaan tarvitse suuremmin välittää arvonvaihteluista. Tärkeintä on vaan pyrkiä tekemään sijoituspäätökset niin, että voi kohtuullisella varmuudella luottaa siihen 4-5 % osinkotuottoon sijoitetulle pääomalle.

Osinkostrategia sopii minulle senkin takia, että tykkään käyttää velkaa sijoittamiseen. Aivan kuin voisin ostaa velalla sijoitusasunnon, voin samalla tavalla ostaa osinko-osakkeita velalla. Tältä osin mielestäni monet ihmiset eivät suhtaudu ihan johdonmukaisesti velkaan. He ovat valmiita käyttämään 100 000 € velkarahaa sijoitusasunnon ostoon, mutta 10 000 € velkaa osakkeiden ostoon on ihan liian suuri riski. Jos molemmat tuottavat kohtuullisella varmuudella sen 4-5 %:n kassavirran, niin en näe syytä, miksi näitä kahta sijoituskohdetta pitäisi kohdella eri tavalla. Toki lainojen ehdot voivat olla erilaiset (esim 25 vuoden tasaeräinen asuntolaina vs Nordnetin vakuusarvoista riippuvainen luottolimiitti), mutta osakkeisiinkin pystyy käyttää monenlaisia rahoitusmalleja esimerkiksi käyttäen asuntoa lainan vakuutena. Kannattaa kuitenkin pitää huolta, ettei koskaan voi joutua tilanteeseen, jossa pankki voi alkaa pakkomyymään sijoituksia.

Tällä hetkellä en toisaalta käytä juurikaan lainaa sijoittamiseen. Säästän mieluummin luottolimiittiäni parempia arvostustasoja varten. Jos minulla olisi ylimääräisiä asuntojen vakuusarvoja käytettävissä bullet- tai tasalyhenteisiä sijoituslainoja varten, voisin käyttää limiittiä enemmän jo nyt. Tuolloin pankkiin astumalla saisin aikanaan hyödynnettyä alhaiset arvostustasot. Tällä hetkellä tuollaista vaihtoehtoa ei oikein ole, joten minun on maltettava mieleni osakkeiden ostojen kanssa.

Loputtomiin en kuitenkaan ajattele osinkoyrityksiin sijoittavani. Väistämättömän edessä olevan romahduksen jälkeen maailma voi näyttää ihan eriltä. Siinä vaiheessa harkitsen uudelleen, millä tyylillä haluan jatkaa. Siihen asti menen kuitenkin tällä strategialla.

Säästöjen tilannekatsaus huhtikuu 2017

Kirjoittelussani on ollut hieman taukoa, koska olen ollut reissussa, minkä lisäksi töissä on ollut aika pahoja kiireitä (osin matkan takia), mikä on vienyt energian iltakirjoittelulta. Yritän kuitenkin nyt palata normaaliin kirjoitusrytmiin.

Huhtikuun säästösumma oli vain 1053 €, osin tuon matkan takia. Ei tosin niinkään matkan kulujen takia, koska kyseessä oli työmatka, mutta nostin säästöistä muutaman satasen tilille siltä varalta, että matkan aikana tulisi hätätilanteita, jotka vaativat rahaa. Ei olisi kiva jäädä jumiin ulkomaille sen takia, että tilillä ei ole tarpeeksi rahaa lentolippuun. Noita rahoja ei tullut kuitenkaan  juurikaan käytettyä, joten niiden pitäisi olla käytettävissä toukokuun säästöihin. Jonkin verran ylimääräistä tuli toki ulkomailla käytettyä, mutta niitä vastaan tulen saamaan päivärahoja.

Huhtikuun alhainen säästösumma teki sen, että alkuvuoden aikana saavutettu säästömäärien etumatka on nyt menetetty. Toisaalta olen edelleen täysin aikataulussa, joten mitään huolestuttavaa tässä ei ole.

Vuoden 2017 aikana olen saanut säästöön yhteensä 7352 €. Tavoitteeni (22 000 €) saavuttaakseni minun pitää säästää kuukausittain keskimäärin 1831 €. Näkisin, että tuo on sopivan kova tahti ollakseen saavutettavissa, mutta ei liian helppo, jotta motivaatio kärsisi.