Paras päätös, jonka olen tehnyt

Twitterissä silmiini osui käyttäjän Eveliina Silver twiitti:

Paras päätös, jonka oot tehnyt? Työpaikan, itsesi, koulutuksen tai ylipäätään elämän suhteen?

— Eveliina Silver (@EveliinaSilver) 25. elokuuta 2017

Aloin miettiä, mihän se omalla kohdallani saattaisi olla, ja päädyin kahteen vaihtoehtoon. Vastaus ei mitenkään mahdu twiittiin, joten tässä se on alla:

Ensimmäisenä mieleeni tuli se, kun yliopiston graduvaiheessa päätin vaihtaa alaa. Olin hieman ennen gradun aloittamista alkanut osaamistani laajentaakseni opiskella kauppakorkeakoulussa laskentatoimea ja rahoitusta. Ajatuksenani oli myös se, että sijoitusasioiden osaamisesta ei varmasti ole haittaa, vaikka tekisin mitä työkseni.

Satuin kuitenkin huomaamaan, että alkuperäisen tutkintoni mukainen työ olisi ollut juuri sitä eli työtä, kun taas laskentatoimen ja rahoituksen tehtävät olivat intohimoni, jota tekisin, vaikka siitä ei maksettaisi. Päätin siis jättää vanhan tutkintoni taakseni ja pistää kaikkeni uuden alan töihin pääsemiseksi. Tein toki gradun loppuun, joten maisterin paperit ovat siltäkin osin taskussa, mutta alan työt saivat jäädä.

Näin jälkeenpäin voin sanoa, että päätös oli 100 % oikea. Olisin varmasti onneton vanhan alan töissä, vaikka olisin varmasti niissäkin ihan hyvä ja palkkakin olisi ollut hyvä. Tärkeintä on kuitenkin tehdä sitä, mistä tykkää ja muut asiat ovat toissijaisia.

Helppo tuo siirtymä ei kuitenkaan ollut. Alan vaihto tarkoitti opintojen venymistä ja viimeisenä vuonna en saanut enää edes opintotukea. En myöskään saanut kesätöitä parina viimeisenä vuonna, kun en ole oikein ollut hyvä kirjoittamaan hakemuksia (olisi ehkä pitänyt aloittaa blogin kirjoittaminen aikaisemmin), itseluottamukseni ei ollut yhtä vahva kuin nyt, enkä halunnut enää hakea töitä vanhalta alaltani (jolta minulta olisi ollut työkokemustakin). Työn haku vanhalta alalta olisi mielestäni ollut askel väärään suuntaan valitsemaltani polulta.

Rahat olivat siis tiukilla, kun menin lähes koko kalenterivuoden ilman tuloja vähäisiä säästöjäni syöden. Onneksi pääsin töihin heti valmistuttua KTM:ksi, koska siinä vaiheessa rahat olivat ihan oikeastikin loppu (tai itse asiassa miinuksella, koska luottokortti oli käytössä).

Jos olisin jättänyt KTM-opinnot tekemättä, olisin tuossa vaiheessa ollut jo vuosia työelämässä ja varallisuustasoni olisi ollut jotain ihan muuta kuin se oli, mutta ei se olisi ollut sen arvoista. Päätös tuntui oikealta sitä tehdessäni, enkä ole sitä kertaakaan katunut sen jälkeen.

Toinen "paras päätökseni" oli se, kun päätin lähteä edellisestä työpaikastani tyhjän päälle. Olin täysin onneton työssäni ja se tuhosi yksityiselämäänikin, joten minun oli pakko lähteä työstäni. Olisin voinut hakea töitä samalla kuin tein vanhaa työtäni, mutta koin, että jos yrittäisin tehdä niin, niin työn hakeminen tulisi tehtyä puolella teholla ja työnsaaminen venyisi. Ja kun koin työympäristöni myrkyttävän minua, en halunnut olla siellä yhtään pidempään kuin oli pakko. Säästöjeni ansiosta minun oli onneksi mahdollista jäädä pois töistä ilman tietoa uudesta työpaikasta.

Tuohon aikaan vaimoni ei oikein ymmärtänyt päätöstäni, mutta nykyään hänkin pitää päätöstäni oikeana. Hänkin on hyväksynyt sen näkemykseni, että ilman päätöstäni lähteä työstäni, olisi avioliittomme helposti voinut päätyä eroon. Niin pahasti oli työelämä vaikuttanut yksityiselämäämme.

Ihan pelkästään minusta se ei tietenkään ollut kiinni. Lyhyesti sanottuna, parisuhteen on vaikea kestää kahta stressaantunutta ihmistä. Normaalissa tilanteessa stressitilanteet eivät yleensä satu yhtä aikaa, ja ne satunnaiset yhteiset stressitilanteet on helppo kestää, mutta kun toinen on jatkuvasti maksimaalisen stressaantunut, niin tilanne onkin paljon vaikeampi. Minä poistin oman stressini lähtemällä työstäni ja tilanne kääntyikin nopeasti paljon parempaan suuntaan.

Lähtöpäätökseni oli yksi parhaita päätöksiäni siitäkin syystä, että se johti nykyiseen työhöni, josta pidän erittäin paljon ja joka on täysin sitä, mitä haluan tehdä. Työhaastattelussa yrityksen toimitusjohtaja ymmärsi täysin, mikä vanhassa työpaikassani mätti ja kunnioitti päätöstäni lähteä sieltä. Hänen kanssaan yhteistyömme onkin sujunut erinomaisesti alusta alkaen.

Nämä kaksi päätöstä ovat nähdäkseni ne merkittävimmät päätökset, jotka olen elämäni aikana tehnyt. Molemmat liittyvät töihin, mutta nykypäivänä suurin osa ajastahan vietetään työpaikalla, joten sen puolen on tärkeää olla kunnossa. Toisaalta kyse on laajemmasta kuin pelkästä työstä, eli siitä, saako tehdä sitä mistä tykkää, vai onko pakotettu tekemään jotain muuta ihan vaan rahan takia. Vaurastuminen, kun se on ollut mahdollista, sekä erityisesti hyvät rahankäyttötaidot ovat molemmissa päätöksissä olleet olennaisessa roolissa, jotta olen pystynyt tekemään sen päätöksen, jonka tein.

Entä sinä? Mikä on sinun paras päätöksesi?


PS. Olen tässä kertonut itsestäni vähän enemmän kuin olen aikaisemmin halunnut, joten toivon, ettette kysele enempää esim vanhasta opintosuuntauksestani, koska se mielestäni vaarantaisi liikaa nimettömänä pysymistäni. Meitä tuplamaistereita ei kuitenkaan ole liikaa ja jos vielä kertoisin, mitkä alat ovat kyseessä, niin vielä vähemmän. Ja jos tunnistit minut tekstistä, niin arvostaisin, jos et kertoisi havaintoasi kenellekään. Minulle voit toki yksityisesti vinkata, että olen paljastunut.

Kuluraportti heinäkuu 2017

Heinäkuussa rahaa kului 1895,28 €. Siitä lomamatkaan meni 535 €, joten ihan niin pahasti kulutus ei karannut käsistä kuin ensivaikutelma saattoi olla. Kun huomioi, että olin budjetoinut lomareissuun noin 1000 €, niin tuo 535 € oli itse asiassa positiivinen yllätys.

Joka tapauksessa heinäkuussa rahaa meni n. 640 € enemmän kuin viime vuonna. Eli viime vuoden kulutustaso olisi tullut ylitetyksi ilman matkaakin. Ylitys ei kuitenkaan ollut iso eikä heinäkuun aikana ollut mitään isoa selittävää tekijää sille. Itse asiassa ruokakulut, jotka yleensä ovat olleet se suurin ongelma, oli alle normaalin. Tämä toisaalta johtunee siitä, että laitoin kaikki ulkomaanmatkan ruokailut matkan kuluihin enkä ruokailuun. Laskuja oli ehkä tavallista enemmän, mutta siinä on enemmänkin kyse laskujen ajoituksesta kuin kulutuksesta.

Elinkustannusten päälle työn kuluja oli 361 €. Työasunnon vuokra pitää nimittäin maksaa siitä huolimatta, että on ison osan kuusta lomalla.

Muistelisin, että vuoden alussa tavoittelin kulutason laskua tälle vuodelle. Se ei selvästikään tule toteutumaan. Pahasti kulut eivät ole karanneet käsistä, mutta motivaatio alkaa vähentää kulutusta on aika olematonta. Syytä pihistelylle ei yksinkertaisesti ole. Nykyinen elintyylini riittää vaurastumistavoitteisiini varsin hyvin.

Urheilijan vinkit työuraan: Läsnäolo ei riitä

Moniko teistä tuntee ihmisen, joka on jo pitkään käynyt salilla säännöllisesti, mutta mitään tuloksia ei näy missään. Tai ehkä olet itse harrastanut pitkään jotain lajia tulematta silti erityisen hyväksi siinä. Tämä on helppo pistää lahjakkuuden (tai enemmänkin sen puutteen) piikkiin. Onhan sitä tullut treenattua paljonkin, mutta silti vähemmänkin tehneet menevät kehityksessä ohi.

Tosiasiassa kuitenkin läsnäolo treeneissä tai salilla ei vaan riitä. Edes se ei riitä, että tekee juuri sen, mitä mahdollinen valmentaja on ohjeistanut.

Se, mikä tosiasiassa vie eteenpäin, on keskittynyt ja tavoitteellinen tekeminen sekä rajojen kokeilu. Ja nuo kolme asiaa ovat ne, jotka monelta jäävät puuttumaan. Treeneihin mennään ja niissä tehdään ne tietyt asiat, mutta siihen tekemiseen ei keskitytä. Toistetaan vaan rutiinit samalla tavalla kuin ennenkin, ja mietitään ehkä samalla muita asioita.

Lisäksi niistä tehtäviksi valituista asioista puuttuu tavoitteellisuus ja ajatus siitä, miksi kyseistä juttua tehdään. On esimerkiksi eri asia mennä salille tekemään penkkipunnerrusta kuin mennä sinne tekemään penkkiä tarkoituksena nostaa ennätys 100 kiloon (tai mikä kullekin on se sopiva tavoite). Jälkimmäisellä saa aikaiseksi edistystä, ensiksi mainitulla ei niinkään. Tuo 100 kilon tavoittelu on samalla myös sitä rajojen kokeilua, joka nostaa ihmisen suorituskyvyn uusiin ulottuvuuksiin. "Only those who risk going too far can possibly find out how far one can go"

Kannattaa myös huomata, että kun tekeminen on tavoitteellista, se on usein myös keskittyneempää. Asioita ei tehdä vain yleisesti "koska jotain pitää tehdä", vaan siinä on joku syvempi tarkoitus ja eri vaihtoehtoja tulee mietittyä enemmän näkökulmista "Hyödyttääkö tämä tavoitteeni saavuttamista vai ei" ja "Miten saan tästä liikkeestä suurimman hyödyn tavoitteeni saavuttamiseksi".

Täsmälleen samat asiat pätevät työelämässäkin. Ei riitä, että mennään joka päivä töihin 40 vuoden ajan. Ihmiset, jotka tekevät työnsä keskittyneesti, tavoitteellisesti ja rajojaan kokeillen, tulevat viilettämään ohi kaikista niistä, jotka vaan tulevat paikalle ja hoitavat tehtävänsä (vaikkakin huolellisesti). Turha siinä on valittaa suosimisesta tai syrjinnästä, jos ei missään välissä ole panostanut omaan kehitykseensä. Ylennystä ei ansaita paikalle tulemalla, vaan hankkimalla uusia taitoja ja kehittymällä. Ja se ei tapahdu itsestään.

Suosittelen siis miettimään, oletko todella keskittynyt työtehtäviisi niitä tehdessäsi? Oletko miettinyt, miten voisit tehdä ne paremmin? Oletko miettinyt pieniä välitavoitteita tai uusia taitoja, jotka pyrit aktiivisesti hankkimaan, jotka auttaisivat sinua urallasi? Oletko kokeillut rajojasi ja tehnyt myös epämukavalta tuntuvia uusia haastavia tehtäviä?

Jos et, niin miksi et? Olisiko aika tehdä muutos? Ja jos olet, niin hyvää työtä ja jatka samaan malliin!

Säästöjen tilannekatsaus heinäkuu 2017

Heinäkuussa sain säästöön 2362 €. Lukema on jonkin verran suurempi kuin tavallisesti, mikä johtuu pääosin saamistani lomarahoista. Kävimme kyllä vaimoni kanssa ulkomailla ja suunnittelin, että matkaan saa kulua lomarahojen verran. Rahaa ei kuitenkaan kulunut niin paljon, vaikka en matkan aikana murehtinut yhtään rahan kulumista. Kaikkea rahaahan ei ole pakko kuluttaa, vaikka se on budjetoitu (vielä kun julkinen sektorikin ymmärtäisi tämän).

Vuoden 2017 aikana olen saanut säästöön 13 840 €, joten vuodelle asettamaani tavoitteeseen on jäljellä 8 160 €. Tämä tarkoittaisi 1632 € per kuukausi loppuvuodelle. Tänä vuonna vain kahtena kuukautena säästösumma on jäänyt alle tuon luvun, joten loppuvuodenkaan aikana sen ei pitäisi aiheuttaa ongelmia.

Kesäkuulumisia

Blogin kirjoittelu on ollut vähän turhan vähäistä viime aikoina. Tarkoituksenani ei ollut pitää kesälomaa blogin kirjoittamisesta, mutta niin siinä pääsi käymään. Itse asiassa tarkoitukseni oli päinvastoin olla huomattavasti aktiivisempi kirjoittaja kesäloman aikana, kun kerran aikaa kirjoittelulle olisi nimenomaan pitänyt olla. Toisin kävi.

Olin heinäkuussa lomalla, jonka aikana kävin pienen ulkomaanreissun ja muuten aika meni pääasiassa urheiluun. Tuo urheilu vei sen verran mehut, että kirjoittamista ei vaan meinannut jaksaa. Lisäksi rutiini kirjoittelusta on kevään myötä vähän päässyt katoamaan. Keväänkin aikana urheilu on varmaan ollut iso syypää kirjoittelun passiivisuuteen. Olen selvästi lisännyt treenimääriä, joten aikaa ja energiaa ei ole enää ollut iltaisin samalla tavalla kuin ennen.

Toinen syy, miksi en kevään aikana ole kirjoittanut yhtä paljon kuin ennen, löytyy töistä. Keväät ovat alallani ja työssäni aika stressaavaa aikaa. Vaikka työpäivät eivät välttämättä ole venyneet kohtuuttomasti, ovat työn kuormittavuus ja stressaavuus olleet sellaiset, että ne ovat imeneet ylimääräisen energian, jonka olisin voinut käyttää blogini parissa.

Syksy puolestaan oli ainakin viime vuonna töiden puolesta helpompaa aikaa kuin kevät. Saa nähdä, miten tänä vuonna. Toisaalta vaikka töissä olisi helpompaa, niin se ei takaa, että aikaa tulisi käytettyä blogiin yhtään sen enempää. Urheilukärpänen on purrut sen verran kovaa, että motivaatiot ovat tällä hetkellä eniten siellä puolella. Rahankin kertyminen on jo sen verran automaattista ja rutiininomaista, ettei siitä löydy suurempaa innostusta. Urheilusta voi tosin ottaa paljon oppia muuhunkin elämään (erityisesti työelämään), joten ehkä innostun kirjoittamaan jostain sellaisesta. Aika näyttää.

Nyt olen tosiaan palannut töihin. Vähän vaatii sopeutumista lomien jälkeen, mutta eiköhän ne rutiinit sieltä vähitellen taas löydy. Toivottavasti kirjoittamiseenkin.