Paras päätös, jonka olen tehnyt

Twitterissä silmiini osui käyttäjän Eveliina Silver twiitti:

Paras päätös, jonka oot tehnyt? Työpaikan, itsesi, koulutuksen tai ylipäätään elämän suhteen?

— Eveliina Silver (@EveliinaSilver) 25. elokuuta 2017

Aloin miettiä, mihän se omalla kohdallani saattaisi olla, ja päädyin kahteen vaihtoehtoon. Vastaus ei mitenkään mahdu twiittiin, joten tässä se on alla:

Ensimmäisenä mieleeni tuli se, kun yliopiston graduvaiheessa päätin vaihtaa alaa. Olin hieman ennen gradun aloittamista alkanut osaamistani laajentaakseni opiskella kauppakorkeakoulussa laskentatoimea ja rahoitusta. Ajatuksenani oli myös se, että sijoitusasioiden osaamisesta ei varmasti ole haittaa, vaikka tekisin mitä työkseni.

Satuin kuitenkin huomaamaan, että alkuperäisen tutkintoni mukainen työ olisi ollut juuri sitä eli työtä, kun taas laskentatoimen ja rahoituksen tehtävät olivat intohimoni, jota tekisin, vaikka siitä ei maksettaisi. Päätin siis jättää vanhan tutkintoni taakseni ja pistää kaikkeni uuden alan töihin pääsemiseksi. Tein toki gradun loppuun, joten maisterin paperit ovat siltäkin osin taskussa, mutta alan työt saivat jäädä.

Näin jälkeenpäin voin sanoa, että päätös oli 100 % oikea. Olisin varmasti onneton vanhan alan töissä, vaikka olisin varmasti niissäkin ihan hyvä ja palkkakin olisi ollut hyvä. Tärkeintä on kuitenkin tehdä sitä, mistä tykkää ja muut asiat ovat toissijaisia.

Helppo tuo siirtymä ei kuitenkaan ollut. Alan vaihto tarkoitti opintojen venymistä ja viimeisenä vuonna en saanut enää edes opintotukea. En myöskään saanut kesätöitä parina viimeisenä vuonna, kun en ole oikein ollut hyvä kirjoittamaan hakemuksia (olisi ehkä pitänyt aloittaa blogin kirjoittaminen aikaisemmin), itseluottamukseni ei ollut yhtä vahva kuin nyt, enkä halunnut enää hakea töitä vanhalta alaltani (jolta minulta olisi ollut työkokemustakin). Työn haku vanhalta alalta olisi mielestäni ollut askel väärään suuntaan valitsemaltani polulta.

Rahat olivat siis tiukilla, kun menin lähes koko kalenterivuoden ilman tuloja vähäisiä säästöjäni syöden. Onneksi pääsin töihin heti valmistuttua KTM:ksi, koska siinä vaiheessa rahat olivat ihan oikeastikin loppu (tai itse asiassa miinuksella, koska luottokortti oli käytössä).

Jos olisin jättänyt KTM-opinnot tekemättä, olisin tuossa vaiheessa ollut jo vuosia työelämässä ja varallisuustasoni olisi ollut jotain ihan muuta kuin se oli, mutta ei se olisi ollut sen arvoista. Päätös tuntui oikealta sitä tehdessäni, enkä ole sitä kertaakaan katunut sen jälkeen.

Toinen "paras päätökseni" oli se, kun päätin lähteä edellisestä työpaikastani tyhjän päälle. Olin täysin onneton työssäni ja se tuhosi yksityiselämäänikin, joten minun oli pakko lähteä työstäni. Olisin voinut hakea töitä samalla kuin tein vanhaa työtäni, mutta koin, että jos yrittäisin tehdä niin, niin työn hakeminen tulisi tehtyä puolella teholla ja työnsaaminen venyisi. Ja kun koin työympäristöni myrkyttävän minua, en halunnut olla siellä yhtään pidempään kuin oli pakko. Säästöjeni ansiosta minun oli onneksi mahdollista jäädä pois töistä ilman tietoa uudesta työpaikasta.

Tuohon aikaan vaimoni ei oikein ymmärtänyt päätöstäni, mutta nykyään hänkin pitää päätöstäni oikeana. Hänkin on hyväksynyt sen näkemykseni, että ilman päätöstäni lähteä työstäni, olisi avioliittomme helposti voinut päätyä eroon. Niin pahasti oli työelämä vaikuttanut yksityiselämäämme.

Ihan pelkästään minusta se ei tietenkään ollut kiinni. Lyhyesti sanottuna, parisuhteen on vaikea kestää kahta stressaantunutta ihmistä. Normaalissa tilanteessa stressitilanteet eivät yleensä satu yhtä aikaa, ja ne satunnaiset yhteiset stressitilanteet on helppo kestää, mutta kun toinen on jatkuvasti maksimaalisen stressaantunut, niin tilanne onkin paljon vaikeampi. Minä poistin oman stressini lähtemällä työstäni ja tilanne kääntyikin nopeasti paljon parempaan suuntaan.

Lähtöpäätökseni oli yksi parhaita päätöksiäni siitäkin syystä, että se johti nykyiseen työhöni, josta pidän erittäin paljon ja joka on täysin sitä, mitä haluan tehdä. Työhaastattelussa yrityksen toimitusjohtaja ymmärsi täysin, mikä vanhassa työpaikassani mätti ja kunnioitti päätöstäni lähteä sieltä. Hänen kanssaan yhteistyömme onkin sujunut erinomaisesti alusta alkaen.

Nämä kaksi päätöstä ovat nähdäkseni ne merkittävimmät päätökset, jotka olen elämäni aikana tehnyt. Molemmat liittyvät töihin, mutta nykypäivänä suurin osa ajastahan vietetään työpaikalla, joten sen puolen on tärkeää olla kunnossa. Toisaalta kyse on laajemmasta kuin pelkästä työstä, eli siitä, saako tehdä sitä mistä tykkää, vai onko pakotettu tekemään jotain muuta ihan vaan rahan takia. Vaurastuminen, kun se on ollut mahdollista, sekä erityisesti hyvät rahankäyttötaidot ovat molemmissa päätöksissä olleet olennaisessa roolissa, jotta olen pystynyt tekemään sen päätöksen, jonka tein.

Entä sinä? Mikä on sinun paras päätöksesi?


PS. Olen tässä kertonut itsestäni vähän enemmän kuin olen aikaisemmin halunnut, joten toivon, ettette kysele enempää esim vanhasta opintosuuntauksestani, koska se mielestäni vaarantaisi liikaa nimettömänä pysymistäni. Meitä tuplamaistereita ei kuitenkaan ole liikaa ja jos vielä kertoisin, mitkä alat ovat kyseessä, niin vielä vähemmän. Ja jos tunnistit minut tekstistä, niin arvostaisin, jos et kertoisi havaintoasi kenellekään. Minulle voit toki yksityisesti vinkata, että olen paljastunut.