Taloudellisen riippumattomuuteni aste tällä hetkellä

Nyt kun olen päättänyt lähteä nykyisestä työpaikastani ilman, että uutta korvaavaa tulonlähdettä on vielä tiedossa, on hyvä aika tarkistaa, kuinka taloudellisesti riippuvainen vielä olen.

Aluksi on syytä katsoa, mikä oikein on se kulutaso, joka minun pitäisi pystyä kattamaan.

Kahtena viimeisenä vuonna olen kuluttanut vähän päälle 18 000 € vuodessa eli keskimäärin reilun 1500 € kuukaudessa. Tuosta summasta kuitenkin 100 €/kk on autoni arvonalentumispoistoa, jonka voin vähentää kuluista, koska kyseessä ei ole kassavirtoihin vaikuttava erä. Autoni on jo täysin maksettu, joten kyseessä on puhtaan laskennallinen erä. Niinpä katettava summa laskee n. 1400 €/kk tasolle.

Työn ja etenkin työmatkojen loppuessa jää pois myös valtaosa ajamisestani, joten voin vähentää myös polttoainekuluista n. 50 €/kk. Lainojen kilpailutuksen myötä tulen myös jatkossa säästämään korkokuluissa n. 20 €/kk. Sen voin tosin jättää huomioimatta, koska alkuperäinen summa ei ollut tasan 1500 €/kk, vaan vähän päälle. Niinpä summa, jonka verran minun pitäisi kulutukseni kattaakseni pystyä rahoittamaan, on 1350 €/kk. Tämä on siis tilanteessa, jossa en halua karsia mitään pois kulutuksestani. Mutta entäpä jos haluan?

Autosta luopumalla voisin säästää nelilukuisen summan rahaa, mutta sitä en silti ole valmis tässä vaiheessa tekemään. Todennäköisesti tulen kuitenkin lähiaikoina tarvitsemaan autoa tulonhankinnan merkeissä.

Toinen iso menoreikä/säästökohde on matkat. Niistä olisi kuukausitasolle muutettuna mahdollista karsia reilun 100 €/kk. Avio-onnen säilymisen takia ei tosin ehkä kuitenkaan kannata kieltäytyä kaikista lomamatkaehdotuksista, joten tämän kohdan kanssa on vaikea sanoa, mikä se todellinen säästöpotentiaali on. Joka tapauksessa matkojen kanssa täytyy olla tarkkana, jotta kulut pysyvät kurissa.

Suurimman säästöpotentiaalin tuovat kuitenkin ruokailuni. Vuonna 2018 ruokaan ja marketteihin meni keskimäärin 688 €/kk. Alla on vähän vertailukohtaa ruokailukulujeni kehityksestä (/paisumisesta).

	2018	2017	2016	2015	2014
Ruoka ja marketit	688	588	511	466	434

Jos saisin pudotettua ruokailukulut lähelle vuoden 2016 tasoa, sillä voisin saada n. 150 €/kk säästöä eli vuositasolle muutettuna 1800 €. Se olisi jo merkittävä parannus kulurakenteeseen. On kuitenkin vaikea sanoa, kuinka helppoa tuollaisen säästön hankkiminen olisi. Ovatko nykyiset ruokailutottumukset jo liian syvästi juurtuneet arkeeni? Toki jos pakko olisi, niin kyllähän silloin saisi muutoksen tehtyä, mutta kun nyt ei ole. Kertynyt varallisuuteni antaisi minun hyvinkin jatkaa vanhaan tahtiin. Joka tapauksessa tuo voisi olla hyvä tavoite säästölle ruokakuluista.

Muista kulueristä voisin karkeasti yrittää vähentää yhteensä 50 €/kk.

Jos siis oletetaan, että säästäisin matkoista 100 €/kk, ruoasta 150 €/kk ja muusta 50 €/kk, niin kuukausitason katettava kulujen summa olisi enää 1050 €/kk.

Entäpä sitten se tulopuoli?

En halua ihan kaikki yksityiskohtia paljastaa taloudestani, joten vedän vähän mutkia suoraksi asiaa selostaessani, mutta pyrin karkean tason oikeaan suuruusluokkaan ja riittävään yksityiskohtien tasoon.

Ensinnäkin (netto)vuokratuloja voin odottaa saavani n. 4000 €/vuosi.
Toiseksi osinkotuottoja voisin saada (myytyäni omistusosuuteni nykyisestä työnantajastani ja sijoitettuani ne rahat uudelleen) n. 12 000 €.

Verojen jälkeen näistä saisin hieman alle 12 000 € vuodessa eli vähän alle 1000 €/kk. En siis tämän perusteella ihan saa kulujani katettua omistusteni kassavirroilla. Pitää tosin ottaa huomioon, että pääomahan ei tuota pelkkää kassavirtaa vaan todennäköisesti myös arvonnousua (ainakin pitkällä tähtäimellä). Koska vajaus olisi vain 50-100 €/kk eli 600-1200 €/vuosi, niin aika pieneksi (jopa mitättömäksi) jää myös tarvittava omaisuuden arvonnousu.

Tosin jos en halua luopua mistään ja kuukausittain tarvittava summa onkin 1350 €/kk, niin sitten pitäisi jo sijoitusten arvonkin nousta jonkin verran. 350 €/kk vajaus tarkoittaisi 4200 €/vuosi. Kun sijoitusvarallisuuteni olisi tuossa vaiheessa n. 340 000 €, niin se tarkoittaisi verot huomioiden vain 1,8 % vuosittaista arvonnousua. Ihan realistinen mielestäni.

Voin siis mielestäni ihan perustellusti olettaa, että sijoitusteni tuotto riittää kattamaan kuluni jo nyt.

Ihan näin valoisa tilanne ei kuitenkaan ole, koska on pari tekijää, jotka voivat pahasti sotkea yhtälöä. Ensinnäkin jos vuokra-asuntojen vuokratuottoon tulee isompi lommo (esim asuntoa pitää korjata), tai jos omistamani yhtiöt laskevat jakamansa osingon määrää, niin saatan joutua huonoon aikaan syömään pääomaani (eli myymään pohjilla) elääkseni. Tällöin myynnit pienentävät tulevia kassavirtoja vielä enemmän kuin pelkkä vuokratuottojen tai osinkojen leikkaus olisi yksinään.

Toinen merkittävä tekijä on lainojeni rahoitus. Minulla on aika merkittävä määrä velkaa, eikä pankki varmasti tarjoa samaan tapaan (uudelleen)rahoitusmahdollisuuksia sellaiselle, joka elää niukasti pääomatulojensa varassa kuin työelämässä olevalle. Periaatteessa pankki voisi vaan tyytyä perimään minulta korkoja, koska tuottoni riittävät kattamaan ne ikuisesti, mutta jos (=kun) pankki haluaa lyhennyksiä, minulla pitäisi olla lisätuloja tai sitten mahdollisuus uudelleenrahoittaa laina toisella lainalla. Tiettyyn pisteeseen uudelleenrahoitus on mahdollista esim maksamalla asuntolainaa Nordnetin superluotolla, mutta jossain vaiheessa senkin kanssa tulee raja vastaan. Sijoitusten arvonnousu toki helpottaa tätä tilannetta, mutta kun pitää samanaikaisesti pystyä varautumaan kurssien romahdukseen, niin liikaa lainaa ei voi Nordnetistäkään ottaa.

Turvallisempi vaihtoehto onkin pyrkiä hankkimaan ainakin sen verran tuloja pääomatulojen lisäksi, että pystyn ainakin nuo lyhennykset maksamaan. Vuoden 2019 aikana lyhennyksiä erääntyy noin 6000 € verran eli n. 500 €/kk. Sen verran pitäisi siis lyhyellä tähtäimellä hankkia lisätuloja, jotta saan pelattua varman päälle. Pitkällä tähtäimellä summa on tosin vielä isompi, koska osa lainoistamme on tällä hetkellä lyhennysvapaalla.

On kuitenkin hyvä huomata, että koska lyhennys on samalla säästöä, niin ei välttämättä ole tarvetta pystyä rahoittamaan lyhennyksiä kokonaan, vaan pitkällä tähtäimellä voi hyvinkin pyrkiä korvaamaan yhtä lainaa toisella. Käytännössä kuitenkin näkisin, että suurin esteeni taloudelliselle riippumattomuudelleni on tuo rahoitusongelma, joka nykyisten lainojeni pyörittämiseen liittyy. Se on vaan vaikeampi sanoa, että kuinka iso ongelma tuo oikeasti on.

Sinänsä tarkoitukseni ei ole tässä vaiheessa jäädä pääomatulojeni varaan, mutta mielestäni tämä on hyvä hetki tehdä taloudellisen riippumattomuuteni tilannekatsaus ja selvittää, paljonko oikeasti vielä tarvitsisin tuloja. Näyttää siltä, että ei tässä kovin montaa vuotta pakollista työelämää ole enää jäljellä.