2018 | 2017 | 2016 | 2015 | 2014 | |
Ruoka ja marketit | 688 | 588 | 511 | 466 | 434 |
Asuminen | 203 | 220 | 212 | 254 | 190 |
Kulkeminen | 192 | 191 | 176 | 114 | 65 |
Sähkö, vesi, netti, puhelin | 63 | 62 | 53 | 77 | 69 |
Vaatteet | 29 | 16 | 22 | 1 | 47 |
Viihde | 14 | 22 | 4 | 10 | 20 |
Hyväntekeväisyys | 18 | Satunnaisissa | Satunnaisissa | Satunnaisissa | Satunnaisissa |
Vuosittaiset | 152 | 238 | 190 | 136 | 100 |
Satunnaiset | 204 | 190 | 145 | 151 | 83 |
1563 | 1527 | 1313 | 1207 | 1008 | |
Työn kulut | 0 | 305 | 420 | 306 |
Kun katsoo kulujen jakaumaa koskevaa taulukkoa yltä, on selvää, mihin lisääntynyt rahankäyttö on pääasiassa mennyt: Ruokaan. Kaikki ei tosin ole minun ruokaani, vaan olen viime aikoina maksanut lähes kokonaan lemmikkimme ruoan, kun taas aikaisemmin nuo maksoi vaimoni. Muutos tapahtui 2017 aikana, kun muutimme minun työpaikkakunnalleni ja minun kahden paikkakunnan eläminen loppui ja vaimolleni alkoi. Eli ihan noin paljon kalliimmin en syö kuin luvuista voisi kuvitella.
Lisäsin taulukkoon nyt myös hyväntekeväisyyden, koska tarkoitukseni on lisätä sitä, kunhan rahatilanne sallii. Nyt työpaikan vaihdon yhteydessä tulopuoli on kuitenkin vielä erittäin epävarma, joten en nyt aseta hyväntekeväisyyspuolelle mitään varsinaista tavoitetta, mutta kunhan tilanne vakaantuu, niin pitää miettiä sitäkin puolta.
Satunnaisissa kuluissa näkyvä kasvu puolestaan on seurausta siitä, että olemme viime vuosina tehneet paljon enemmän ulkomaanmatkoja kuin ennen. Nyt tulopuolen epävarmuuksien kanssa en tiedä mitä niiden matkojen kanssa haluan tehdä. Periaatteessa en haluaisi turhaan karsia niistä (luotan kuitenkin tienaavani ihan hyvin tulevaisuudessakin), mutta pitää miettiä kuinka paljon minun pitäisi pelata varman päälle ja karsia ylimääräisiä kuluja vuoden 2019 aikana. Olisi ihan mielenkiintoinen projekti kokeilla vaan minimoida kulut 2019 ajan ja katsoa miten selviän pelkillä pääomakuluja. Mutta kun on naimisissa, niin se asettaa omat esteensä omille projekteille. Tiedän, ettei vaimoni tulisi hyväksymään tuollaisia projekteja, niin ei viitsi asettaa turhia paineita liitolle.
Joka tapauksessa tulen varmasti alkuvuoden elämään niukemmin ja tiukemmin kuin parina viime vuonna. Vasta, kun tulopuoli vakiintuu, voin alkaa kuluttamaan taas rennommin. Periaatteessa pääomatuottojeni pitäisi suurin piirtein kattaa kuluni, joten suuria tuloja en siihen päälle tarvitse. Lähinnä markkinoiden viimeaikainen epävakaus tässä mietityttää. Niin kauan kuin se ei vaikuta omistamieni yhtiöiden osinkoihin, niin osakkeiden hintojen laskulla ei toki ole merkitystä elinkulujeni kannalta.
Tosin pörssihintojen vaihtelu vaikuttaa rahoitusvaihtoehtoihini ja siten myös kulujen kattamiseen. Osa pääomatuotoistani menee nimittäin lainojen lyhennyksiin, joten saadakseni tuon tuoton käyttööni, minun täytyy korvata maksettu lyhennys uudella lainalla esimerkiksi Nordnetin superluoton kautta. Mikäli osakkeiden kurssit laskevat merkittävästi, ei lainarahan nostaminen kulutukseen tunnu kovin houkuttavalta, vaikka käytännössä se tarkoittaakin vain lainamäärän vakauttamista nykytasolle. En minä näistä sinänsä erityisen huolissani ole. Lähinnä pyrin vaan ennakoimaan pahimman mahdollisen skenaarion, jotta osaan valmistautua siihen etukäteen.
Alla on vielä piirakkakaavio kuvaamaan kulujen jakaumaa.
Kiva postaus ja todella kauniit kuvat! :)
VastaaPoistaMielenkiintoinen blogi. On aina mielenkiintoista lukea eri ihmisten menotasoja ja kiinnitin huomiota hyväntekeväisyyteen. Se taisi olla eka kerta talousblogissa nähtynä, onnittelen.
VastaaPoistaSeuraan omaa talouttani aika tarkasti. Minulla on lapsiperhe, vaimo kotiäitinä ja sijoitan pörssiin, indekseihin ja yhteismetsään. Koska Raamattu on minumle tärkeä, näen lahjoittamisen sijoittamisena sinne "missä koi ei tee tuhoja".
Perheeni menorakenne kaikista nettotuloistamme on:
Sijoittaminen 28%
Säästö (asuntolaina + puskurirahasto) vajaa 27%
Eläminen vajaa 25%
Lahjoitukset reilu 16%
Asunnon ja sijoitusmetsän korot n. 3%
Koen vaurastuvani varsin nopeasti näinkin. Olen perso ahneudelle ja lahjoittaminen taittaa ahneudelta pahimmman terän poikki sijoittamisessa, minun mielestäni. Juutalaiset ovat osanneet tehdä joitain asioita taloudessaan oikein ja heillä ilmeisesti hyvin yleinen ja pikkulapsesta saakka iskostettu rahankäyttötapa on sellainen, että 10% synagogalle, 10% muuhun hyväntekeväisyyteen, 10% säästöön, 20% sijoittamiseen ja 50% elämiseen. Taitaa toimia, kun katsoo tuloksia...
Tiedätkö mihin havahduin? Siihen, että n. 70000€/v ansiotuloillani kuulun suomen kovatuloisimpaan viiteen prosenttiin (tilastokeskus: "tulot ja kulutus"). Siis huom! En albanian, uruguayn tai muun puuhamaan kovatuloisimpaan viiteen prosenttiin, vaan kenties maailman vauraimman valtion kovatuloisimpaan viiteen prosenttiin - Suomen.
Herää kysymys: jos en koe pystyväni lahjoittamaan näistä tuloistani, mikä mahtaisi olla se sopiva tulotaso, jolla kokisin pystyväni?