"Rohkea veto"
Tuota olen nyt taas saanut kuulla, kun päätin lähteä nykyisestä työpaikastani. Ja varsinkin sen jälkeen, kun olen alkanut suunnitelmissani päätyä yrittäjyyden suuntaan. Vaikka tuo kommentti on yleensä tarkoitettu kohteliaisuutena (paitsi kun se tulee vanhempieni suusta), niin silti se ärsyttää.
Mielessäni rohkeus usein viittaa siihen, että ottaa liian suuria riskejä, eikä sellaisessa mielestäni ole mitään kehuttavaa. Ja kun tosiaan viittasin siihen, että vanhempieni suusta tullessa tuo ei ole kohteliaisuus, niin kyse on juuri siitä, että heidän mielestään otan liian suuren riskin. He ovat sen verran riskinvälttäjiä, että he eivät voi oikein ymmärtää, miksi jättää taakseen turvallinen hyväpalkkainen työ.
Itse näen kuitenkin tilanteen täysin toisin. En mielestäni ota juurikaan riskiä. En sen enempää kuin elämässä ylipäänsä joutuu ottamaan.
Riskeeraan toki tulotasoni, mutta koska en hirveästi tarvi sitä rahaa, niin se tarkoittaa, että "riskeeraan" jotain, jota en oikeastaan edes kaipaa. Lisäksi omasta näkökulmastani on melkeinpä todennäköisempää, että tulotasoni päätökseni johdosta nousee kuin laskee, joten hirveän vaikea tätä on taloudellisena riskinäkään nähdä.
Kokonaisuutta arvioiden, kun laskee yhteen sen suojan, joka minulle syntyy vahvasta ammattitaidostani (ja siihen liittyvästä kyvystä saada uusi työpaikka halutessani), talouspuskuristani sekä alhaisista kuluistani, niin en oikein näe päätöksessäni mitään pelättävää tai riskiä.
En siis ole rohkea! Olen vaan hyvä arvioimaan riskejä ja ottamaan niitä, kun riskin ottaminen vaikuttaa kannattavalta eikä riski ole liian suuri. Asiaa voisi vaikka havainnollistaa näin:
Onko sellainen ihminen rohkea, joka menee taloon, jossa kummittelee?
Vastaus: Ei ole, jos hän tietää, että kummituksia ei ole olemassa. Sellainen voi olla, joka uskoo kummituksiin ja menee silti, mutta silloinkin hän pelkää jotain, joka ei ole todellinen. Minä en usko kummituksiin.
Ihan mahtava ja ajatuksia herättävä kirjoitus sinulla tässä !
VastaaPoistaEnsin aloin kirjoittaa, että hetkonen- olet rohkea.
Sitten hieman harmistuin, sillä minusta alkoi tuntua, että tällä vähättelet ihmisten kokemusta rohkeudesta vastaavassa tilanteessa, sillä monelta vaatisi rohkeutta todellakin irtisanoutua vakityöstä.
Mutta sitten taas uusi näkökulma avautui:
Uskon, että kokemuksesi siitä, että tämä ei ole rohkeutta sinun kohdallasi - liittyy siihen mitä kirjoitit -
Eli suojaan, jonka sinulle tajoaa ammattitaito ja kyvyt, puskuri ja alhaiset kulut. Ja se taas liittyy turvallisuuden ja varmuuden tarpeeseen.
Turvallisuus ja varmuus on ihmisen yksi perustarpeista, mutta meistä jokainen saa turvallisuudentunteen eri asioista.
Toisella turvan tuo rutiini - jatkuvasti samanlaisena toistuva elämä.
Toiselle turvallisuuden tunteen tuo vaikka hyvä fyysinen vointi, juoksemien ja treenaaminen, kolmannelle alkoholi, neljännelle tieto omista hyvistä ongelmanratkaisukyvyistä ja vahvasta ammatti-identiteetistä ja siitä tiedosta, että aina jotenkin pärjää tai jotain keksii sillä aina on keksinyt. Jollekin varmuus tulee tarpeeksi paksusta pankkitilistä.
Sen turvallisuudentunteen voi saavuttaa monella tavalla, mutta kaikki ei saavuta sitä samalla tavalla.
Lisäksi sen voi saavuttaa positiivisella tai negatiivisella (tai neutraalilla tavalla).
Epävarmuutta poistaa esimerkiksi myös viha ja vihaisuus, eli jos oikein tulee epävarma olo tai pelko, niin tulemalla vihaiseksi katoaa epävarmuus ja pelko siinä silmänräpäyksessä.
- noh, siis tämä meni nyt ihan sivuraiteelle.
Mutta siis, suurelle osalle ihmisistä toimintasi näyttää ihan oikeasti rohkeudelta, sillä he eivät tiedä sinun tietävän, että pärjäät tilanteessa kuin tilanteessa ja saat varmuutesi siitä loogisesta ajattelusta jota tässäkin kirjoitit.
Sinulta saattaisi vaatia sitten taas rohkeutta käydä loputtoman puuduttavassa työssä ilman etenemis- tai ylenemismahdollisuuksia vain rahan takia ja elää samanlaista rutiinia päivästä toiseen ja luopua itsellesi tyypillisestä varmuuden tunteesta, joka ehkä tulee siitä kun saat pitää osaamista yllä, saat kokemuksia jotka vahvistaa omaa ammatti-identiteettiä ja siis saat jatkuvasti kokemuksia kehittymisestä ja onnistumisesta. Tehdä näköalatonta työtä päivästä toiseen ilman positiivista vahvistusta, jota tulee oppimisesta ja kehittymisestä, vaatii aikamoista mielenlujuutta sekin.
- Noh, en voi olla varma, mutta tällänen ajatus tästä sitten mieleeni nousi.
Eli rohkeus on subjektiivinen kokemus ja kertomillasi spekseillä uskon, että et koe itseäsi rohkeaksi tässä tilanteessa, mutta moni sen varmasti vilpittömästi kokee.
Ja vaikkei usko kummituksiin, niin eihän se silti todista, että niitä ei ole. Niihin ei vaan usko.
p.s kiitos tästä kirjoituksesta. Se herätti mukavasti minut tänään pohtimaan :)
Kiitos sinullekin todella hyvästä pohdinnasta.
PoistaTuo, että sanot tekstin herättäneen ajatuksia, on myös parhaita kohteliaisuuksia, joita voit minulle antaa. Itse tykkään blogeista, kirjoista, videoista yms, jotka herättävät ajatuksia ja pyrin mielelläni tarjoamaan samaa muille.
En ensilukemalta arvannut minkälaisen pohdinnan se laittoikaan alkuun. On hauska huomata omia reaktioitaan ja ajatuksenkulkujaan. Ja parasta siis on huomata, että huomaa :D
PoistaKivaa päivää sinulle :)
Heh, juuri johonkin toiseen blogiin kirjoitun samasta asiasta (sivulauseessa). Melkein käytin samaa sanaakin, kummitus!
VastaaPoistaMinulla on erilainen riskikäsitys kuin muilla (terveydentilasta johtuen, siis minun mieleni on erilainen). Olin kuvitellut että se on vääränlainen, siis että oman pääkopan erilaisuudesta johtuen en tajua tiettyjen riskien todellisuutta kuten muut. Oivalsin kuitenkin, että minun kohdalla asia ei ole niin! Mihinkään pulaan en nimittäin ole koskaan asian takia joutunut. Tajusin, että kyse on todennäköisyyslaskennasta: näen samat kummitukset, mutta ne pysyvät mittakaavassa. Eri vaihtoehdoilla on alitajunnassani paremmin kohdilleen osuva kerroin kuin muilla ihmisillä, siis sen mukaan kuinka todennäköinen asia on kyseessä. Riskiarvioni on kyllä erilainen kuin muilla, mutta samalla se on täsmällisempi. Syynä luultavasti muita perusteellisempi ja nopeampi tapa hahmottaa syy-seuraussuhteita ja erilaisten tilanteiden sävyeroja.
Joo se on varmasti ihan totta, että iso osa ihmisistä arvioi riskit suuremmaksi kuin ne ovat. Niin todennäköisyyksiltään kuin vaikutuksiltaankin.
Poista