Irtisanouduin töistä

Annoin sitten itselleni joululahjaksi vapautta.

Tarkkoja työni päättymisen yksityiskohtia emme ole vielä sopineet, mutta käytännössä tein selväksi, että kevään aikana tulen siirtymään sivuun ja joku muu saa tulla hoitamaan työtehtäviäni.

Koska olen osakkaana työnantajayrityksessäni ja osakassopimus on lähtötilanteessa osakkeiden lunastuksen osalta aika julma (ei voi ihan hirveästi valittaa, koska itse sen sopimuksen kirjoitin), niin tulen jättämään aika ison läjän rahaa pöydälle lähtiessäni. Olen kuitenkin jo aikoja sitten päättänyt, että en tule pelkän rahan takia tekemään työtä, jossa en viihdy, joten en anna tuon osakkuuden häiritä lähtöaikeitani. Olenhan minä onnistunut ihan tehokkaasti rikastumaan muutenkin.

Käytännössä suurin syy lähdölleni on kyllästyminen. Keskimääräisestä työviikosta vain yksi päivä on joten kuten kiinnostavaa työtä, kaksi päivää on neutraalia rutiinihommaa ja loput kaksi päivää on työtehtäviä, jotka suoraan sanottuna vituttaa. En myöskään näe, että tilanne tulisi nykyisestä olennaisesti parantumaan vaan enemmänkin suunta on huonompaan suuntaan. Firman kasvun myötä nimittäin kasvaa myös kaikki se hallinnollinen (tuottamaton) työ, joka ei voisi vähempää kiinnostaa. Liiketoiminnan kehittämisen puolelta puolestaan meillä alkaa olla asiat sen verran hyvällä mallilla, että jäljellä on pääsääntöisesti vähämerkityksellisiä tai vähätöisiä juttuja, joista on vaikea ammentaa motivaatiota lopun kuun rutiineihin.

Niinpä päätin nyt jatkaa matkaa muihin juttuihin. Todennäköisesti en nyt ala mitään toista työtä etsimään, vaan haluan ainakin hetken hengähtää. Käytännössä olen ollut viimeiset 3,5 vuotta koko ajan töissä, koska vastuuasemassani lomillakin on koko ajan pitänyt jotain tehdä. Yksi ajatus on aloitella yritystoimintaa, jossa varmasti heti ei tule asiakkaita, niin saisi alussa ottaa rauhallisemmin ja lisäillä sitten vähitellen työtaakkaa, kun siltä tuntuu. Toki riskinä on, että kysyntää on heti sen verran, että lomat jää pitämättä. ...Tai ettei asiakkaita tule ollenkaan.

Liiketoimintasuunnitelman tekeminen mahdolliselle omalle yritykselle on ollut kyllä ihan mielenkiintoista puuhaa ja varmaan käytän tässä joulun viikot sen hiomiseen. Vaikka en yrittäjäksi tällä kertaa päätyisikään, niin onpa se valmiina, jos tulevaisuudessa mieli muuttuu. Katselen tässä siis samalla muitakin mahdollisuuksia ja mietin, mikä voisi kiinnostaa. Olen toiminut talousjohtajana viime vuodet ja yksi mahdollisuus on jatkaa samaa työtä toisessa firmassa (jossa todennäköisesti on huomattavasti nykyistä enemmän kehitystarpeita). Muita vaihtoehtoja olisi esimerkiksi varainhoitopuoli, joka sijoitusharrastuksen sekä laskentatoimen ja rahoituksen maisterin tutkintoni kautta on aina kiinnostanut. Siinä saisi siirtyä täysin uusille vesille ja olisi varmasti paljon kiinnostavaa opittavaa.

Olen myös hieman harkinnut toimitusjohtajan pestiä. Se ei kyllä lähtökohtaisesti ole minun persoonalleni sopiva työ, mutta oikeanlaisessa liiketoiminnassa/yrityksessä homma voisi toimiakin. Yksi syy, miksi se toimitusjohtajan työ voisi kiinnostaa, on nimenomaan se, että se ei lähtökohtaisesti sovi minulle. Kehitys tapahtuu epämukavuusalueella. Kuitenkaan niin kauas epämukavuusalueelle en halua, että haluaisin sellaiseksi toimitusjohtajaksi, jonka työ on pääsääntöisesti myyntiä ja ihmisten johtamista. Tehtävän pitäisi olla enemmänkin asioiden ja prosessien johtamista, jotta se sopisi minulle.

Suurimmat negatiiviset puolet lähtöni kanssa (pöydälle jätettyjen osakkuuteen liittyvien rahojen lisäksi) ovat ensinnäksin se, että pörssit näyttävät vihdoin kääntyneen laskuun ja minulta jäänee tuloihin liittyvän epävarmuuden takia hyviä ostopaikkoja hyödyntämättä. Toiseksi saanen kuulla lähipiiriltäni (vaimolta, vanhemmiltani ja vaimon vanhemmilta) jatkuvaa jauhamista siitä, mitä tulen tekemään ja mistä tulen saamaan jatkossa rahaa. Heillä kun ei ole samanlaista riskinsietokykyä kuin minulla, eivätkä he tunnu tajuavan, mitä minun varallisuus minun kulurakenteella oikein tarkoittaa. Koska he ovat kokeneet, että heidän on täytynyt tehdä töitä elääkseen, niin he eivät ymmärrä sitä, että joillekin tilanne ei ole sama.

He myös varmaankin uskovat siihen usein esitettyyn väitteeseen, että jos työelämästä on poissa tietyn aikaa, niin työllistyminen vaikeutuu huomattavasti. Itse työhakemuksia lukeneena ja ihmisiä palkanneena en jaksa uskoa siihen. Uskon, että asia on enemmänkin niin, että vaikeasti työllistyvät ihmiset eivät vaan saa töitä nopeasti, ja siten ne ihmiset, jotka eivät saa töitä nopeasti ovat pääsääntöisesti sellaisia, jotka eivät meinaa saada töitä ollenkaan. Kyse on enemmänkin siihen hakijaan kuin työttömyyden pituuteen liittyvästä tekijästä. En usko, että se oikeasti nousee ongelmaksi, jos osaava tyyppi sanoo: "Halusin pitää välivuoden ja minulla oli varaa, niin tein sen, mutta nyt olen taas valmis painamaan töitä."

Mutta saa nyt nähdä, mitä tulen tekemään ja milloin. Jos oikeasti pääsen vähentämään työtaakkaani ainakin väliaikaisesti, niin ehkä alan kirjoittaa blogiakin ahkerammin. Ainakin nyt koen hyväksi kirjoittaa ylös kokemuksiani ja tuntemuksiani tästä muutosvaiheesta, jotta ne ovat jossain ylhäällä tulevaisuutta varten.