perjantai 12. helmikuuta 2021

Talouskatsaus 2020

Venähtipä 2020 tilinpäätös pahasti. Syynä on oikeastaan se, että kirjoitan yleensä blogiini pöytäkoneelta ja pöytäkoneella ovat myös kaikki talousexcelini, enkä viime aikoina ole viettänyt juuri yhtään aikaa pöytäkoneen ääressä. Tietokoneen käyttö ei kyllä ole vähentynyt, mutta nykyään harrastan sitä pääasiassa sohvalta kannettavan kanssa.

Joulukuun kuluista riittänee maininta, että kokonaisuutena meni 847,44 €, josta joululahjojen osuus oli 100 € ja eläinlääkäriin meni n. 50 €. Muuten ei mitään merkittävää mainittavaa ollut.

Tulopuolella osingoista tuli mukavat 1037 €. Vuokratuottojen ja verojen jälkeen tulojen ja menojen erotus oli 167,79 € voiton puolella.

Kokonaisuutena vuoden 2020 kulut olivat 14 264,12 € ja kassavirtatulot laskennallisten verojen jälkeen olivat 11 432,12 €. Kassavirtatulot koostuivat 9284,47 € osinkotuloista, 4286,19 € nettovuokratuotoista ja 1165,28 € optioiden myyntituotoista. Näistä siis laskin pois vielä laskennalliset verot, jotka eivät tosin pidä paikkansa varsinkaan vuonna 2020, jonka aikana olleen koronadipin aikana realisoin tappioita verotukseen aika paljon (en ole laskenut tarkkaa summaa), mikä vähentää myös kassavirtatuottojen verorasitetta.

Koko vuosi jäi siis kassavirtatuottojen ja elinkulujen osalta 2832 € miinukselle. Vähintään tuon vajaa 3000 € pitäisi siis tulla arvonnousua noin 450 t€ (brutto)sijoitusvarallisuudelleni, jotta talouteni pysyy plussan puolella. Ei tuo 0,7 % ihan kohtuuttomalta odotukselta tunnu. 

Toki oikeasti tarvin tuota enemmän, jotta saan katettua myös lainanlyhennyksiäni (edes osan), jotta saan vähitellen velkaantuneisuusastettani alas, mikä puolestaan laskisi riskitasoani ja lisäisi todellista taloudellisen riippumattomuuden tasoani. 

Tällä hetkellähän olen mielestäni taloudellisesti riippumaton, koska voin elää sijoitusteni tuotoilla enkä koe tarvitsevani palkkatuloa elääkseni, mutta se riippumattomuus on kiinni kyvystäni ylläpitää nykyistä vivun tasoa suurin piirtein nykyisellä kustannuksella. Mikäli lainarahan saatavuus heikkenisi tai korkotaso nousisi merkittävästi, vaikuttaisi se huomattavasti talouteeni. En kuitenkaan näe tätä akuuttina riskinä, joten riittävää on, jos omaisuuteni lähivuosien tuotto auttaa vahvistamaan tasettani ja pienentämään pitkän tähtäimen riskitasoani ja rahoitusriippuvuuttani.


Yllä olevasta kuvasta näkee, kuinka elokuusta alkaen tuloni ja menoni ovat olleet mukavan tasapainossa. Tämä kehitys toivottavasti jatkuu jatkossakin. Alla olevista kuvista puolestaan näkee, että tasapaino on isolta osin vähentyneiden kulujen ansiota. Siitä puolestaan pitää kiittää koronaa, koska olen melko varma, että ilman pandemiaa en olisi opetellut tekemään ruokaa ja syömään kotona siinä määrin, että nykyinen kulutaso olisi mahdollinen. Ravintolaruokailu oli aikaisemmin vahva rutiini, josta olisi ollut vaikea luopua ilman riittävää motivaattoria, mutta nykyään sitä ei edes kaipaa.



Vuodelta 2021 odotan kasvavia osinkotuottoja, kasvavia vuokratuottoja ja pienempiä optioiden myyntituottoja sekä pienempiä elinkuluja. Pörssin suuntaa en ala ennustamaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti