sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Suhtautumiseni velkaani on muuttumassa

Takana on nyt pari vuotta työn jälkeistä elämää, minkä aikana olen lähinnä elänyt sijoitusteni tuotoilla. Tähän asti asenteeni velkaan on ollut se, että minun pitäisi saada ehkä noin 100 000 € lisää velkarahaa sijoitettavaksi, jotta saisin sijoitusvarallisuuteni riittävän suureksi kattaakseni elinkustannusteni lisäksi myös lainojen lyhennykset.

Viime aikoina olen kuitenkin alkanut heräämään siihen, että olen saattanut tehnyt laskelmani liian pessimistisillä oletuksilla. Laskelmani ovat enemmänkin perustuneet "ihan vähintään tämän verran pitäisi tulla"-ajatteluun kuin realistisiin oletuksiin sijoitusten tuotoista. Nyt kun takana on pari vuotta, joiden aikana olen rikastunut kymmeniä tuhansia lisää, heräsin tarkistamaan oletuksia.

Uusien laskelmieni mukaan realistisempi tuotto-odotus onkin jopa 25-40 t€ vuodessa (bruttona), mikä alalaidankin kohdalla riittää kattamaan sekä nykyiset elinkustannukseni että lainanlyhennykseni. Niinpä en enää koe tarvitsevani lisää tuottoja, joten en myöskään lisää lainaa.

Tämän heräämisen lisäksi pörssit tuntuvat olevan vähän liian korkealla tasolla. Markkinoilla tuntuu olevan todella paljon porukkaa, joilla ei ole mitään käsitystä sijoittamisesta, mutta jotka ovat innolla rynnänneet ostamaan esim. "meemiosakkeita". Viime aikoina kurssit tuntuvat nousevan vahvasti päivästä toiseen ja olen tämän vuoden aikana (4 kk) saanut pörssistä arvonnousua sen verran kuin olin (pessimistisissä) laskelmissani olettanut saavani kolmelta vuodelta yhteensä. Sen takia jännittää se hetki, kun meemeilijät alkavat joukolla panikoida ja myydä omistuksiaan. Siksi sijoituseurojen lisääminen velkarahalla ei ole houkuttanut vaan enemmänkin olen miettinyt sitä, kuinka nopeasti voisin saada vanhoja lainoja maksettua pois.

Ikävä kyllä velan ylimääräisissä lyhennyksissä on vaan se huono puoli, että sitä rahaa ei saa helposti ja halvalla takaisin. Siksi houkuttavampi vaihtoehto on kasvattaa sotakassaa houkuttavampia arvostustasoja varten. Siinä puolestaan on se huono puoli, että ylimääräinen käteinen tulee turhankin helposti sijoitettua uudestaan sopivalta vaikuttavan tilaisuuden tullessa vastaan.

Lopputulos on joka tapauksessa se, että en aio tehdä ylimääräisiä lyhennyksiä, vaan kasvatan vain kassaa, mikäli pörssit jatkavat nykyisellä jyrkällä kasvukäyrällä. Kuukausittaisiin lainanlyhennyksiin puolestaan alan suhtautua positiivisemmin, koska ne auttavat tuomaan velkatasoani ja siten myös riskitasoani alaspäin. Harkitsen toki ylimääräisten lyhennysten mahdollisuutta uudestaan, mikäli korkotaso nousee merkittävästi nykyisestä.

Kun varallisuuteni tuottaa jo nykyisellään enemmän kuin tarvisin, ei varallisuuden kasvattaminen ole enää samanlainen prioriteetti kuin aikaisemmin. Näen tärkempänä saada tuotettua se nykyinen euromäärä pienemmällä riskillä eli vähäisemmällä velalla. Toisaalta velan pienentäminen ei pelkästään vähennä riskiä, vaan se vapauttaa myös vähitellen rahaa koroista ja aikanaan myös lyhennyksistä elinkustannuksiin käytettäväksi.

Laskeskelin, että voisi olla mahdollista saada lainat maksettua pois noin 15 vuodessa, mutta tämä ei todennäköisesti tule toteutumaan, koska lainoissamme on noin 23 vuotta takaisinmaksuaikaa jäljellä, enkä näe järkeä alkaa sitä takaisinmaksuaikaa lyhentämään. Mieluummin vaikka sitten ylimääräisiä lyhennyksiä isompina erinä, jos siltä tuntuu.

Tällaisia ajatuksia sitten tällä kertaa. Saa nähdä, miten ajatukset muuttuvat ajan myötä. Varsinkin pörssien arvostustasojen lasku voi helposti kääntää ajatukset takaisin ahneuden ja lisävelan suuntaan. Samoin velan määrän lasku "liian pieneksi" voi houkuttaa hankkimaan uutta velkaa uusia investointeja varten. Aika näyttää.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti