perjantai 10. huhtikuuta 2015

Köyhyys on mielentila

Iltalehden jutun mukaan Nordean pääekonomisti Kangasharjun mukaan köyhät eivät osaa käyttää rahaa. En katsonut varsinaista väittelyä, johon uutisessa viitataan, mutta Iltalehden jutussa mainittujen Kangasharjun kommenttien kanssa on kyllä vaikea olla eri mieltä. Ikävä kyllä kommenttien sisällön sijasta suomalaisessa keskustelussa todennäköisesti seuraava askel on närkästyä köyhien syyllistämisestä ja esimerkiksi pankkiirin ylimielisyydestä (tuomitsijan tuomitseminen). Tämä on kuitenkin eri asia kuin mistä ajattelin tässä puhua.

Mielestäni yksi pohjimmainen ongelma, mikä ihmisillä on tässä keskustelussa ja ylipäänsä rahan kanssa on se, että he tiedä mikä ero on varakkuudella, tulotasolla ja kulutustasolla. Oikeastihan rikas on sellainen, jolla on paljon varallisuutta, ja köyhä on sellainen, jolla varallisuutta ei ole tai jolla on jopa velkoja enemmän kuin varallisuutta (eli nettovarallisuus on negatiivinen). Tällä määritelmällä tosin köyhien määrä kasvaa valtavasti, koska iso osa työssäkäyvistäkin (jopa hyvätuloisista) on täysin kyvytön keräämään varallisuutta. Kaikki menee mikä tulee. Keskimääräiseltä ihmiseltä on turha kysyä, mikä hänen nettovarallisuutensa on, koska hän ei todennäköisesti tiedä edes, mitä sillä tarkoitetaan, saati sitten, että hän tietäisi, mikä hänen oma lukemansa olisi.

Niinpä köyhät ja rikkaat on päätetty erotella tulotason perusteella. Esimerkiksi köyhäksi saatetaan katsoa ihminen, joka ansaitsee alle 60 % mediaanista ja rikkaita puolestaan ovat kaikki, jotka tienaavat "selvästi enemmän kuin minä". Mitään huomiota ei tässä yhteydessä laiteta sille, että "köyhä", joka käyttää vähemmän kuin ansaitsee, on paljon paremmassa asemassa kuin hyvätuloinen, joka käyttää enemmän kuin ansaitsee eli elää velaksi. Kaikkia kiinnostaa vain niiden vähätuloisten ongelmat, kun taas sen hyvätuloisen ahdinko ei kiinnosta ketään. Onhan tämä hyvätuloinen toki syyllinen omiin ongelmiinsa, mutta niin ovat ne pienituloisetkin, jotka elävät yli tulojensa. Parempiasemaisen syyllistäminen sattuu vaan olemaan sosiaalisesti hyväksytympää kuin heikko-osaisen.

Joka tapauksessa seuraava askel rikkaat vs köyhät -ongelmassa on se, että ihmisten todellista varallisuutta tai edes tulotasoa ei usein näe ulospäin. Vain kulutustason avulla voimme viestiä vauraustasoamme ulkopuolisille. Tämä tekee sen, että vauraudesta ja korkeista tuloista haaveilevat voivat oikaista matkalla huipulle ja alkaa yksinkertaisesti kuluttamaan niin kuin ajattelevat rikkaiden elävän. Luottokortit, käyttölainat ja pahimmillaan pikavipit mahdollistavat tämän varojen yli elämisen tiettyyn rajaan asti, mutta pienikin shokki tulotasossa kaataa tämän korttitalon hyvinkin nopeasti. Tämä ei kuitenkaan estä ihmistä, jolle status ja ulkopuolisten näennäinen kunnioitus on tärkeää.

Halu näyttää todellista korkeampaa varallisuustasoa kulkee läpi kaikkien tuloluokkien ja siten tulotasosta riippumatta löytyy ihmisiä, jotka köyhtyvät joka kuukausi. Parempituloisemmat ovat itse asiassa pahemmassa tilanteessa kuin pienituloisemmat, koska he voivat köyhtyä nopeampaa, minkä lisäksi he putoavat korkeammalta, jos esimerkiksi työpaikka yhtäkkiä lähteekin alta.

Samaan aikaan, kun muut yrittävät valehdella ympäristölleen olevansa jotain, mitä he eivät ole, joku 1000 € kuussa tienaava saattaa pistää joka kuukausi 200 € säästöön. Hänen on vaikea ymmärtää ympärillä olevien valitusta siitä, kuinka rahat eivät koskaan riitä. Hän tietää, että vaikka hän joutuisi peruspäivärahalle, hänen ei tarvitsisi juurikaan leikata elämänlaadustaan, minkä lisäksi hänellä olisi säästöjä, johon nojautua. Hän ei ehkä ole rikas, mutta hän vaurastuu joka kuukausi (200 eurolla + tuotot). Hän tietää, ettei tulotasostaan huolimatta ole köyhä. Varallisuustasoltaan hän itse asiassa on edellä monia hyvätuloisia, koska kädestä suuhun elämisen sijasta hän on päättänyt säästää.

Ihmisten tulisikin nyt luopua siitä ajatuksesta, että rikkaat kuluttavat paljon ja köyhät kuluttavat sen vähän, mitä niillä on. Tilalle tulisi ottaa se todellisuutta paremmin kuvaava ajatus, jossa rikkaat säästävät (ja sijoittavat) mahdollisimman paljon ja köyhät elävät yli varojen. Jos nyt näet työkaverisi ostavan uuden auton, niin kertooko se hänen elävän kuin rikkaat vai kuin köyhät? Vaikka saatat kadehtia uutta autoa, niin sitä ei tarvitse kadehtia, että toinen ei osaa kerätä varallisuutta.

Kun itse vielä opiskelin ja tuloni olivat käytännössä nollassa, tapasin sanoa "Minä olen rikas. Minulla ei vaan satu juuri tällä hetkellä olemaan yhtään rahaa." Tiesin, että kun tuloja alkaa valmistuttuani tulla, niin tulisin elämään ylijäämäisessä taloudessa, mikä väistämättä johtaa rikkauteen. Minun täytyy vain odottaa, että aika tekee tehtävänsä. Se on se rikkaan mielentila.

Köyhän mielentila taas on katsoa, mitä kaikkea turhaa muilla köyhillä on ja kuvitella sitä rikkaudeksi. Kulutustasolla kilpailu ja kulissien ylläpito ei tee ketään rikkaaksi, mutta köyhäksi se tekee ihmisiä päivittäin.

Vain nettovarallisuuden kasvu on todellista rikkautta ja siitä voi oikeasti olla ylpeä - toisin kuin lainarahan avulla kulutustason kautta viestitystä varallisuudesta. Nettovarallisuuden kasvu puolestaan edellyttää sitä, että kuluttaa vähemmän kuin ansaitsee. Se on niin yksinkertaista. Onneen ei ole oikotietä. Ja onnellisuushan siitä seuraa, kun tietää taloutensa olevan turvassa. Kulutuksen kautta elävät puolestaan elävät jatkuvassa epävarmuudessa, koska pienikin shokki tulotasossa saattaa kaataa kulissit ja paljastaa todellisuuden, jossa kaikkiin niihin kivoihin juttuihin ei ehkä ollutkaan varaa.

Haluatko sinä siis elää kuin rikkaat vai kuin köyhät?



13 kommenttia:

  1. Mieluummi elän kuin rikas =) Pitää muistaa suhteuttaa menot tuloihinsa. Moni ei tätä valitettavasti muista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkentava kysymys: Mitä tarkoitat menojen suhteuttamisella tuloihin?

      Kun itse ajattelisin, että tulojen kasvu ei ole ainakaan omalla kohdallani syy nostaa kuluja. Jos olen jo aikaisemmin ollut tyytyväinen elintasooni, niin ei tulojen kasvu sitä muuta. Tulojen kasvu tarkoittaa minulle vain lisää säästettävää.

      Jos taas tarkoitat vain sitä, että menojen ei saa olla missään tapauksessa suuremmat kuin tulot sallivat, niin siitä olen kyllä samaa mieltä.

      Poista
    2. Tarkoitan tuota jälkimmäistä eli älä ota velkaa kulutukseen.

      Poista
  2. Erinomainen kirjoitus, en voisi olla enempää samaa mieltä!

    VastaaPoista
  3. Kiinnostava kirjoitus!
    Mäkään en nyt kommentoi tuota Kangasharju-keissiä mitenkään, vaan vain sun tekstiä.

    Köyhyyden voi todellakin määritellä niin, että se on mielentila. Tuskainen ja stressaava olo, kun rahat ei meinaa riittää elämiseen. Ei mikään eksaktisti numeroilla mitattava suure, vaan monimutkainen yhtälö siitä, onko tulojen, varallisuuden, menojen, velkojen ja henkilökohtaisten tarpeiden muodostama kokonaisuus hallinnassa vai kaaoksessa.

    Olen täysin samaa mieltä siitä, että köyhyyttä ja rikkautta on turha (ja itse asiassa usein kovin vääristelevää) määritellä tulotason mukaan. Mutta ei tuo pelkkä nettovarallisuuskaan mielestäni ole täydellinen mittari, toki paljon parempi kuin tulotaso. Omasta mielestäni se osuvin määritelmä kai jotenkin pohjautuisi nettovarallisuuteen, mutta huomioisi myös tulotason. Toisaalta toiset ihmiset oikeasti tarvitsevat paljon enemmän rahaa kuin toiset (esim. sairauksien hoitoon), joten välttämätön kulutustasokaan ei ole kaikilla sama, ja sekin pitäisi jotenkin huomioida, kovin vaikeaksi siis menee. :D

    Itse olen pelkän tulotason mukaan katsottuna kai köyhyysrajalla; verotettavat bruttotuloni oli viime vuonna n. 1250 €/kk. Nettovarallisuuteni on kuitenkin yli 50 000 €, ja jo ensi vuonna tulen olemaan täysin velaton. En siis missään nimessä koe itseäni köyhäksi. Kuukausituloistani menee tällä hetkellä n. 200 € asuntolainan maksuun ja 150 € rahastosäästämiseen, ja silti kulutusmenojeni jälkeen jää vielä rahaa muutenkin säästöön reilusti joka kuukausi.

    "Parempituloisemmat ovat itse asiassa pahemmassa tilanteessa kuin pienituloisemmat, koska he voivat köyhtyä nopeampaa, minkä lisäksi he putoavat korkeammalta, jos esimerkiksi työpaikka yhtäkkiä lähteekin alta."
    Tässä on oivaltava näkökulma, josta olen osittain samaa, mutta osittain eri mieltä... Toki hyvätuloiselle tulotason romahdus voi olla suuri shokki ja pienituloinen paljon tottuneempi siihen, että käytettävissä oleva rahamäärä on pieni, mutta mielestäni usein suurituloisella on silti huomattavasti parempi tilanne, vaikka huonosti kävisikin; Esim. hyvätuloisen jouduttua työttömäksi on työttömyyskorvaus paljon suurempi kuin pienituloisella ja suurituloisella on todennäköisesti hankittuna edes jotain arvokasta omaisuutta, jonka voi myydä tiukan paikan tullen, kun taas pienituloinen ei välttämättä ole pystynyt kartuttamaan varallisuuttaan, vaan kaikki on mennyt ns. kertakulutukseen. Entinen suurituloinen siis oikeasti on edelleen hyväosainen, vaikka hiukan tippuukin. Mutta toki siis henkisesti voi olla paljon raskaampaa suurituloiselle tippua tulotasossa alaspäin kuin jo valmiiksi pienituloisuuteen tottuneelle. Ja pienituloinen on tosiaan voinut jo valmiiksi oppia paljon järkevämmäksi rahankäyttäjäksi ja selviytyykin hienosti yhä pienemmillä tuloillaan, kun taas suurituloinen on saattanut hankkia kaikenlaisia ylisuuria asunto-, auto- ja kulutuslainoja, sekä totuttaa itsensä niin korkeaan elintasoon, että on hankalaa ja kirpaisevaa yhtäkkiä oppia, miten elää kun tulot on pienemmät. Ja siitä mielentilastahan se köyhyyden kokemus tulee, vaikka entisellä suurituloisella objektiivisesti katsoen paljon parempi tilanne työttömäksi jouduttuaan olisikin kuin entisellä pienituloisella työttömänä.

    Mutta kyllä köyhyyden voi määritellä myös niin, ettei se ole ensisijaisesti mielentila, vaan konkreettinen osattomuus elämisen arvoisesta elämästä. Absoluuttinen köyhyys, jossa on puutetta mm. ravinnosta, on yhä 2000-luvun maailmassa järkyttävän yleistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pointteja ja olen kanssasi samaa mieltä oikeastaan kaikesta.

      Tuosta lainaamastasi kirjoitukseni kohdasta minulta selvästi puuttuu pari sanaa. Minun olisi pitänyt kirjoittaa, että "parempituloisemmat voivat olla pahemmassa tilanteessa kuin pienituloisemmat". Jokainen tilanne on erilainen, mutta näkisin edelleen, että hyvätuloisilla on mahdollisuus selvästi suurempaan pudotukseen, koska he ovat tottuneet enempään ja heidän on mahdollista velkaantua paljon suuremmassa määrin. Hyvätuloisen prosentuaalinen työttömyyskorvaus on myös pienempi kuin pienituloisen.

      Poista
  4. En usein (jos koskaan) kommentoi blogikirjoituksia, mutta erittäin hyvä kirjoitus! :)

    Valitettavan harva ihminen osaa arvostaa nettovarallisuuden kasvattamista tuhlauksen sijaan. Välillä ärsyttää kavereiden ja läheisten ihmienkin hankinnat mutta jokainen elää tavallaan. Tosin, onneksi kaikki eivät vain säästele sillä vaihdantaanhan koko talous perustuu. Kuitenkin, erittäin hyvät summat itsekin olet onnistunut keräämään. Jatka saman malliin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se olisi taloudellinen katastrofi, jos ihmiset yhtäkkiä lopettaisivat tuhlaamisen :D

      Poista
  5. Tykkäsin! Pienituloiseksi mulla on ihan kohtuulliset säästöt, enkä pidä itseäni lainkaan köyhänä. Tosin, jos käyttäisin ne(tarpeeseen, tässä on vähän tilannetta päällä so to say) mulla kestäisi pitkään säästää ne takaisin, eli hyvätuloinen olisi siinä mielessä rikkaampi. Palkankorotusta tavoitellessa:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni sinun kaltaisista ihmisistä puhutaan aivan liian vähän. Julkinen mantra on "Tulot ovat niin pienet, ettei säästämistä voi edes ajatella" ja unohdetaan täysin, että on kaltaisiasi ihmisiä, jotka saavat vähästäkin laitettua sivuun.

      Poista
    2. Mitenkö haluan elää? No haluan elää niin minä. En muuta oikein tiedä. En osaa sanoa mikä oikein olen. Tuloja tällä hetkellä nolla, mutta varallisuutta on eikä velkaa yhtään. En minä tiedä olenko rikas vai köyhä. En ole osannut myöskään luonnehtia itseäni köyhäksi siinä vaiheessa kun ei ollut rahaa yhtään. Ei yhtään. Kyllä se tietyllä tavalla on mielentila. Kyllä minäkin näitä "köyhiä" ammattivalittajia tiedän, kuten myös hyvätuloisia ihmisiä jotka ostavat ruoat ja päivittäistavaratkin velaksi.

      Uudehkon "kalliimman luokan" auton toki ostin. Mutta omaksi ilokseni. En halua että sitä kukaan kadehtisikaan. Ihan itselleni halusin ostaa loisteliasuutta, mukavuutta ja turvallisuutta josta voin nauttia joka päivä. Jos onkin "huonoa rahankäyttöä/sijoitus", mitä sitten? Tämä kertoo Suomesta hyvin paljon, koska hienon/kalliin auton hankkiminen arvellaan vain hankitun kateuden aiheuttamiseksi. Pidän autoista ja autoilusta. Minulle se tuottaa iloa. Kyllä sitä ajokkia vielä vilaisee taakseen kerran pari parkkiin jättäessäkin. Mitä huonoa tässä sijoituksessa siis on? Mihin tuo raha pitäisi laittaa? Sijoittaa johonkin mikä tuottaa lisää rahaa, jota ei "saa" käyttää mihinkään?

      Poista
    3. Kyllähän sitä kaikenlaista "turhaa" tai luksustakin voi ostaa, jos talous sen sallii ja siitä oikeasti saa nautintoa. Usein ongelma on vaan siinä, että ihmiset ovat aika huonoja arvioimaan siitä, mistä he oikeasti saavat pysyvää nautintoa. Useimmilla uusi auto tuo sen uuden auton huuman vain hetkellisesti ja sen jälkeen se onkin jo vanha auto.

      Sitten taas, jos autoilua voi oikeasti kutsua intohimoksi tai harrastukseksi, niin tilanne onkin jo ihan toinen. Silloin auton ostaminen voi olla itsensä toteuttamista, millä voi olla varsin merkittävä positiivinen vaikutus onnellisuuteen. Tästä huolimatta yli varojen ei tuolloinkaan mielestäni kannata elää.

      Poista