Eräs tuttuni valmistui jonkin aikaa sitten yliopistosta ja hänellä on monen muun nuoren tavoin ollut vaikeuksia löytää töitä valmistuttuaan. Hän on hakenut paljon töitä, mutta ei ole päässyt paria haastattelua pidemmälle.
Minulla sattuu olemaan paljon ajatuksia siitä, miten töitä pitäisi hakea ja uraa kehittää, joten päätin tuttavani vaikean tilanteen innoittamana tehdä ainakin muutaman tekstin pituisen kirjoitussarjan näkemyksistäni. Aihe sopinee senkin puolesta, että aina välillä joku ihmettelee, miksi sijoitusbloggaajat keskittyvät niin paljon säästämiseen ja niin vähän tulojen kasvattamiseen. No tässä olisi sitä tulojen kasvattamista. Tämä ensimmäinen kirjoitukseni koskee työn hakemista, mutta soveltuu monilta osin myös ylennyksen, palkankorotuksen tai muun uralla etenemisen tavoitteluun.
TYÖNHAUN YHTÄLÖ
Mielestäni suurin virhe, minkä ihmiset tekevät työnhaun kanssa, on liika keskittyminen työhakemusten lähettämiseen. Etenkin tilanteessa, jossa on työnhakija on lähettänyt kymmeniä hakemuksia ilman menestystä, on aika myöntää, että pelkkä hakemusten lähettäminen ei ehkä riitä. Silloin kannattaa miettiä seuraavaa työnhaun yhtälöä:
Koulun matikantunneilta on sen verran pitkä aika, etten takaa, että kaikki merkinnät ovat täysin oikein (korjaillaan kommenttien perusteella jälkikäteen, jos on tarve). Yritän myös selittää yhtälön alla auki, niin että vähemmän matemaattisesti suuntautuneetkin ymmärtävät yhtälön viestin. Kirjoituksen pituus rajoittaa kuitenkin yksityiskohtien läpikäyntiä, joten jos jotain jää epäselväksi, niin kysykää rohkeasti tarkennuksia kommenttikentässä. Mutta asiaan:
Ensinnäkin laskutoimitus P(A)*P(B) kertoo sen, kuinka todennäköistä on saada yksittäinen haettu työpaikka. Tilanteessa, jossa sekä taitojen sopivuus työhön, eli P(A), että kyky ilmaista sopivuuttaan työhön eli taito myydä itseään P(B), ovat parhaat mahdolliset (myös suhteessa muihin) tulee molempien arvoksi 1. Tällöin laskutoimituksen tulos on 1*1=1 eli hakemalla työtä on 100 % todennäköisyys tulla valituksi. Jos taas hakija on molemmilta tai vain toiselta ominaisuudeltaan täysin sopimaton työhön, tulee laskutoimituksen lopputulokseksi 0, eli hakijalla on 0 % mahdollisuus tulla palkatuksi. Tällöin tämänkaltaista työtä ei tule saamaan vaikka lähettäisi äärettömän monta hakemusta.
Usein kuitenkin kumpikin ominaisuus on jotain muuta kuin 0 tai 1, jolloin tulokseksikin tulee jotain 0 % ja 100 % välillä. Tosin 0 on ehkä yleisempi kuin moni saattaa tiedostaa. Jos esimerkiksi työtä hakee 10 ihmistä, niin kaikilla ei ole 10 % todennäköisyys tulla valituksi, vaan esimerkiksi puolella hakijoista todennäköisyys saattaa hyvinkin olla 0 %, koska he eivät yksinkertaisesti sovi työhön. Työnantaja todennäköisesti jättää paikan mieluummin täyttämättä kuin palkkaa jonkun näistä viidestä.
Kun P(A)*P(B) kertoi työn saamisen todennäköisyyden, niin kaavassa oleva laskutoimitus
1-P(A)*P(B) puolestaan kertoo todennäköisyyden, että EI tule valituksi. Esimerkiksi henkilöllä, jonka työtaito on 0,8 ja kyky ilmaista taitojensa sopivuutta on 0,5, tulee työn saamisen todennäköisyydeksi (0,8*0,5=) 0,4 (40 %) ja työn saamatta jäämisen todennäköisyydeksi (1-0,4=) 0,6 (60 %).
Tässä vaiheessa nousee esiin työhakemusten merkitys. Jos työtaitojen ja sopivuuden ilmaisutaitojen arvo on muu kuin nolla, voi työhakemusten määrää nostamalla saada nostettua työllistymisen todennäköisyyttä P(T) merkittävästi. Esimerkiksi jos yllä olevan esimerkin henkilö hakee viittä työpaikkaa on hänen työllistymättämyyden todennäköisyys 0,6^5=0,08 eli hänen työllistymisen todennäköisyys näistä viidestä hakemuksesta on 1-0,08=0,92 eli jopa 92 %!
Tästä syystä väitän, että pitkään työttömänä olleet keskittyvät liikaa hakemusten kirjoittamiseen. Hakemusten määrän kasvattaminen laskee nopeasti työttömänä pysymisen todennäköisyyttä JOS työtaito tai itsensä myymisen taito ei ole 0. Suuri hakemusmäärä ilman menestystä kertoo, että jompi kumpi saattaa hyvinkin olla riittämättömän huonolla tasolla. Tällöin hakemusten kirjoittaminen ei auta, vaan pitäisi ensin keskittyä siihen, missä todellinen puute on. Ehkä hakijan ammattitaidossa on puutteita tai sitten hän ei vaan osaa myydä itseään ja osaamistaan.
Näkisin, että työttömien pitäisi alusta lähtien keskittyä kehittämään sekä omaa ammattitaitoaan, että taitoaan myydä itseään. Näitä kahta voi jaksottaa viikkoon siten, ettei homma mene liian puuduttavaksi. Etenkin myyntitaitojen koulutukset esimerkiksi Youtubessa ovat erittäin viihdyttäviä, joten niiden opettelun ei pitäisi olla liian pakkopullaakaan. Jos taas oman alan ammattitaidon kehittäminen on pakkopullaa, niin kannattaa ehkä miettiä, onko ylipäänsä oikealla alalla. Saatan tosin olla tämän suhteen liian idealistinen. Ehkä kaikille ei vaan ole sitä unelmatyötä. Mutta entä jos on?
Ammattitaidon kehittämisen ei myöskään mielestäni tarvitse olla samalta alalta kuin mille on kouluttautunut tai mille hakee töitä. Ehkä parhaiten itsestä kertoo se, mitä alkaa opetella, kun ei ole pakko. Ja vaikka sitä sitten työllistyisi jonnekin muulle alalle kuin mitä on työnhaun aikana opetellut, ei se opiskelu koskaan hukkaan mene. Varsinkin myyntitaidot ovat sellainen ominaisuus, etten kovin helposti keksi työtä, jossa niistä ei olisi hyötyä uran ja palkkakehityksen kannalta. Ihmisillä sattuu vaan yleisesti olemaan väärä käsitys siitä, mitä myynti on. (Tästä EHKÄ myöhemmin lisää.)
Kun työttömyysajan käyttää omien taitojen kehittämiseen työnhaun ohessa, ei työttömyyden tarvitse antaa lannistaa itseään, kuten usein pelkkään hakemiseen keskittyville käy. Kun pelkkiä hakemuksia kirjoittava saa pelkkiä hylkääviä viestejä, jotka kertovat hänelle, että hän ei kelpaa, saa osaamiseensa keskittyvä lohtua siitä, että hän tulee aina seuraavalla viikolla olemaan parempi kuin hän on nyt. Henkilö, joka on joka päivä kehittänyt osaamistaan, voi olla varma, että hänen työttömyytensä tulee päättymään ennemmin tai myöhemmin. Se ei ehkä ole tällä viikolla, tässä kuussa tai edes tänä vuonna, mutta ennemmin tai myöhemmin joku tulee palkkaamaan henkilön, joka on valmis tekemään jatkuvasti kehittämään osaamistaan.
Lopuksi haluan vielä todeta, että tässä esittämiäni laskelmia ei ole tarkoitus ottaa liian kirjaimellisesti, vaan kyse on vaan asiaan vaikuttavien seikkojen havainnollistamisesta. Etenkään työtaitojen ja myyntitaitojen yhteisvaikutus ei välttämättä yksinkertaistu yhtälöön P(A)*P(B).
Lisäksi haluan muistuttaa, että samat asiat vaikuttavat myös muussa urakehityksessä kuin pelkässä työnhaussa. Mieti vaikka itse kummalle antaisit palkankorotuksen tai ylennyksen; henkilölle joka on jatkuvasti pyytämässä palkankorotusta/ylennystä, vai henkilölle, joka jatkuvasti kehittää osaamistaan ja tulee sen kautta arvokkaammaksi työnantajalleen?
Lopuksi haluan vielä todeta, että tässä esittämiäni laskelmia ei ole tarkoitus ottaa liian kirjaimellisesti, vaan kyse on vaan asiaan vaikuttavien seikkojen havainnollistamisesta. Etenkään työtaitojen ja myyntitaitojen yhteisvaikutus ei välttämättä yksinkertaistu yhtälöön P(A)*P(B).
Lisäksi haluan muistuttaa, että samat asiat vaikuttavat myös muussa urakehityksessä kuin pelkässä työnhaussa. Mieti vaikka itse kummalle antaisit palkankorotuksen tai ylennyksen; henkilölle joka on jatkuvasti pyytämässä palkankorotusta/ylennystä, vai henkilölle, joka jatkuvasti kehittää osaamistaan ja tulee sen kautta arvokkaammaksi työnantajalleen?
Mä sain juuri paljon rekrytoineelta ystävältäni apua yhteen työhakemukseen. Viilattiin koko hakemus ja myös CV kuntoon ko. paikkaa ajatellen ja ystäväni kehui kokemustani todella mielenkiintoiseksi, joten luulisi, että rekrytointijengi jaksaisi ne lukea. Lisäksi soitin myös rekrytoivalle johtajalle ja hyvä puhelinkeskustelu kesti n. 15 minuuttia.
VastaaPoistaSilti - lopputuloksena vain automaattiviesti assarilta että kiitti mutta ei kiitti. Näitä vastaavia on tullut varmasti 50-100 kpl. Työhaastatteluissakin olen käynyt elämäni aikana yli 20 kertaa. En ole kaikkein supliikein tyyppi, mutta hyväkäytöksinen ja itsevarma normaali nuori nainen.
Tuntuu, että nää jutut menee ihan sattuman kautta. Vain muutaman kerran olen itse kieltäytynyt vastaanottamasta työtä.
CV:n ja hakemuksen hiominen ovat yksi esimerkki siitä, miten sitä itsen myymisen taitoa voi hioa. Moni vaan senkin kanssa menee siitä, missä aita on matalin, eli kopioivat vaan hakemuksen ja vaihtavat firman nimen.
PoistaHaastavaksi hakemisen vaan tekee se, että eri ihmiset arvostavat eri asioita, eli "täydelliselläkään" hakemuksella ei osu, jos lukija arvostaa jotain muuta kuin siinä on korostettu. Siinä vaiheessa tulee se hakemusten määrä avuksi. Eli uutta matoa koukkuun vaan (siinä itsensä kehittämisen ohessa).
Tästä puuttuu vaan se fakta että hakijoita ei yleensä ole kymmentä, vaan 100+ . Toimii kyllä järkevässä työllisyystilanteessa, ja tuon kokeneena itsekin vaihdoin alaa.
VastaaPoistaEi mielestäni ole syytä käyttää suurta hakijamäärää tekosyynä yrittämättömyydelle. Riittävällä duunilla pystyy kyllä päästä isonkin hakijamäärän huipulle.
PoistaTyötaitojen sopivuuden ja itsensä myymisen taidon lisäksi työllistymiseen vaikuttaa (suhteiden ja sattuman lisäksi) suuresti myös muut työnhakijat. Ei auta, että omat taidot on hyvät ja hakemuksetkin myyviä, jos muita itseä parempia on liikaa. Ei auta, vaikka pääsee 10 kertaa toiseksi parhaimmaksi, kun pitäisi päästä kerran parhaaksi.
VastaaPoista(Omalle työllistymättömyydelleni en tiedä syytä, onko se liian kova kilpailu vai onko syy minussa. Ainakin haastatteluihin pääsy viittaa siihen, ettei hakemuksissa ja CV:ssä ole kauheasti vikaa, ja kun haastattelujen sujuvuuteenkin olen ollut tyytyväinen, kuvittelisin, että selitys on se, että meitä työnhakijoita on vain niin suuret määrät, että aina löytyy jokaiseen paikkaan joku minua parempi, vaikka olisinkin tullut valituksi, jos niitä parempia hakijoita ei olisi sattunut olemaan. Voi olla että olen ihan väärässäkin ja syy on minussa.)
Jos molemmat taidot ovat hyvät, mutta valituksi ei tule, niin eikö se ole merkki siitä, että ne eivät ole tarpeeksi hyvät ja pitäisi tehdä lisää hommia niiden eteen?
PoistaSaatoin hyvinkin ymmärtää väärin, mutta viestistäsi hieman paistaa ajattelu, että sitä on pidät suhteellisen kiinteänä ominaisuutena sitä kuin "hyvä" on ja sitä, että monet muut ovat "parempia". Itse suosittelisin ajattelemaan, että muut ovat parempia kunnes eivät ole. Ja se muutos on saatava aikaiseksi itse. Muutoksen vaatima työmääräkään ei todennäköisesti ole niin suuri kuin moni kuvittelee.
Niin siis voihan noita taitoja ajatella myös "objektiivisten, absoluuttisten" taitojen sijasta nimenomaan taitoina suhteessa siihen, millaiset taidot muilla on. Eli se, että on hyvät taidot, ei olekaan "hyvä", kun tarkastellaan siltä kannalta, että kun muilla on paremmat, oma suhteellinen hyvyys pienenee. Että sitten onkin "huonot" taidot, vaikka ne on hyvät. Eli ajattelen niin, että taidot työhön palkkaamiseen voi työnantajan näkökulmasta olla oikeinkin hyvät, mutta kun työtä on tarjolla vain parhaalle, ainoastaan paras valitaan, ei vaikkapa niitä kahta muuta, jotka myös on hyviä.
PoistaAjattelen omalla kohdallani, että on paskamaista, että koko ajan pitää niin kovasti kilpailla muita parempia vastaan. Että pitäisi olla se paras, täydellinen. Harmittaa, ettei riitä, että olen mitä olen. Tää saattaa rivien välistä heijastua mun epäselvään tekstiini, mutta en kuitenkaan ajattele niin, että omia taitojaan ei voisi halutessaan pikku hiljaa parantaa. Siinä mielessä olen siis joo samaa mieltä kanssasi, mutta ehkä mä ajattelen niin, että kun muutkin koko ajan parantaa taitojaan, kilpailu vain koko ajan kovenee; vaikka taidot paranee absoluuttisesti, ne ei ehkä parane suhteellisesti?
"Paremmuudessakin" on niin monia ulottuvuuksia työnantajan näkökulmasta. Ei kyse ole pelkästä ammattitaidosta, vaan esimerkiksi joustavuus ja omistuneisuus työlle ovat erittäin tärkeitä tekijöitä myös. Raudanluja kokenut ammattilainen, joka on myös erittäin kova omaneduntavoittelija, ei välttämättä ole hyvä valinta työnantajalle, vaan parempi valinta voi olla vähän "heikompi" tekijä, joka ajattelee myös firman etua.
PoistaTuohon "muutkin koko ajan parantaa taitojaan" toistan tuon toteamani: "Muutoksen vaatima työmääräkään ei todennäköisesti ole niin suuri kuin moni kuvittelee." Minun kokemukseni nimittäin on, että hyvin harva oikeasti panostaa osaamiseensa työelämässä (tai työtä hakiessa), joten pienelläkin panostuksella saa yliotteen muista. Uuden työn alussa opetellaan se uusi tehtävä, mutta sen jälkeen lähinnä käydään työnantajan kustantamissa koulutuspäivissä kuuntelemalla puolella korvalla oppeja. Omalla ajalla opiskelu on täysin mahdoton ajatus isolle osalle ihmisistä. Työttömänäkään ei suostuta opettelemaan uusia taitoja vaan lähinnä kirjoitellaan hakemuksia.
Ymmärrän tavallaan vastenmielisyytesi muita vastaan kilpailua vastaan, mutta tarviiko sitä ajatella niin? Eikö omaa osaamista kannata kehittää ihan vaan itsensäkin takia, vaikka siitä ei mitään saisikaan? Kyllä minä ainakin aion jatkaa uuden oppimista myös "eläkkeelle" jäätyäni. Ehkä jopa enemmän sitten, kun kerran aikaa on enemmän.
Joo totta, todellakin paremmuuteen vaikuttaa monet ei-taidolliset asiat, kuten just joustavuus ja ihan vaikka persoonallisuus.
PoistaEhkä me ajatellaan myös vähän eri aloja/ammatteja ja erilaisia ihmisiä, tilanteita. Ja ehkä itse sekoitan liikaakin sitä, mitä ajattelen yleensä, ja mitä omalla kohdallani. Mutta hyvä näitä on pohtia siltä kannalta, että onkohan nyt kuitenkaan oikeassa siinä, mitä kuvittelee.
Mä muuten nyt työttömänä opettelen valtavasti asioita. On ihana oppia aiheesta, joka kiinnostaa mua paljon! Valitettavasti vaan tämä kiinnostuksen kohteeni on sellainen, mistä ei mitään hyötyä työnantajille ole. Eli on tosi kiva oppia uutta, muuta siitä ei kukaan mitään maksa. Mutta en siis oletakaan, että mun pitäisi saada palkkaa siitä, mikä on mun intohimo. Ymmärrän kyllä, että työnantajat tarvitsee rahaa asiakkailta, ja rahaa antavia asiakkaita ei saa asioilla, joista olen kiinnostunut. (Opiskellessani käytössä olevat ja kehittyvät "tiedonhankinta- ja -käsittelytaidot" toki olisivat monissa rahaa tuovissa töissäkin hyödyksi.)
Työttömänä opiskelua osalla varmaan haittaa se, että pitäisi opiskella sopivan vähän, ettei menetä työttömyyskorvauksia. Tai sitten kehittää niitä taitoja ilman muodollisia koulutusväyliä. Ehkä ei osata oppia itsenäisesti.
Jos vielä mietin omaa tilannettani, niin mä en keksi millainen lyhyehkö opiskelu edes parantaisi mun työllistymiseen vaikuttavia taitojani. Sen sijaan olen ajatellut, että jos en tunnu saavan millään palkkatöitä, harkitsen meneväni ilmaiseksi. "Työkokeilun/-jen" jälkeen olisi sitten tuoretta työkokemusta, joilla kilpailla muiden kanssa. Voi olla, että olen jälleen väärässä, mutta kuvittelen, että mulla ei ole vikaa varsinaisissa taidoissa, vaan siinä, että muilla hakijoilla on kokemusta juuri sellaisesta työstä, mikä on avoinna, enemmän kuin minulla. Tai tuoreempaa.
Oletko ihan varma, ettei kiinnostuksen kohteestasi olisi uraksi/työksi? Olen ehkä vähän idealisti, mutta ajattelen, että melkein mistä vaan voi tehdä uran, jos sen vaan hallitsee tarpeeksi hyvin. Myyntitaitoja on tosin melkein pakko opetella myös, jos yrittäjälinjaa harkitsee.
PoistaKun puhun "taitojen" kehittämisestä, en tarkoita vaan muodollista opiskelua. Itse olen kyllä kouluja käynyt enemmän kuin tarpeeksi, mutta opintojen jälkeen olen huomannut, kuinka hyvin osaamistaan voi kehittää ilmankin. Minulle sopii esimerkiksi se, että luen/kuuntelen erittäin paljon kirjoja (non-fiction). Sinä esimerkiksi voisit miettiä joko siihen kiinnostuksen kohteeseesi liittyen tai sitten hakemaasi työhön liittyen, että minkälaiset kirjat sekä kiinnostavat että hyödyttävät (vaikka edes etäisesti) sinua urasi kannalta. Siinä vaiheessa, kun olet lukenut sata tuollaista kirjaa, niin osaamisesi ja markkina-arvosi työnantajalle ovat ihan eri tasolla kuin nyt. Yhden kirjan voi hyvin ajatella vastaavan yhtä yliopiston opintopistettä, joten siinä olisi kolmasosa maisterintutkinnosta. Minä esimerkiksi olen lukenut valmistuttuani kirjojen kautta vähintään laajan sivuaineen verran psykologiaa ja niistä on ollut mielestäni valtava hyöty, vaikka työskentelenkin taloushommissa eli numeroiden kanssa.
Kirjojen lukemista edes työkkäri ei voi kieltää ;)
(PS. Työkkärin suhtautuminen kaikkiin yrityksiin parantaa osaamistaan on kyllä ihan järkyttävää.)
Yrittäjyys ei kyllä ole mua varten. Mutta vaikka olisikin, niin tuosta kiinnostuksestani olisi tosi hankala leipäänsä repiä. Ei se ehkä mahdotonta olisi, mutta aika vaikea hahmottaa, miten siitä rahaa irtoaisi.
PoistaJa käsitämme varmaan taidot melko samalla tavalla, mulle taidot on kaikkia niitä juttuja, mitä pitää osata, että työssä on hyvä. Suurelta osin ne tärkeät työkohtaiset tiedot, joita voi oppia muodollisesti tai epämuodollisesti. Mutta toki myös epätiedolliset taidot, kuten numerotarkkuus, tilannetaju, asiakaspalveluhenkisyys, kädentaidot jne., mikä nyt sitten missäkin työssä on oleellista.
Miksi ei yrittäjäksi? Itse ajattelisin, että juuri sinulle pienyrittäjyys voisi sopia, kun kulusi ovat niin pienet. Monelle holtittomalle rahankäyttäjälle on turvallisempaa, että saa sen tasaisen pari tonnia kuussa palkkatyöstä, mutta jos pärjää muutamalla satasella, niin sen kyllä saa yrittäjänä revittyä sellaisillakin aloilla, jotka eivät normaalisti ole "bisnes". Pienillä kuluilla kestää myös sen, että joskus rahaa tulee enemmän ja joskus vähemmän.
PoistaAiniin sekin vielä, että yrittäjyys on erittäin positiivinen asia CV:ssä ainakin PK-yritykseen hakiessa. Vaikka yritys tekisi konkurssin, niin se yrittäjäkokemus nähdään hyvänä asiana, koska yrittäjyyttä kokeilleet ymmärtävät perustyöntekijöitä paremmin myös työnantajan näkökulman.
PoistaHaha, just viimeisimmästä haastattelustani en päässyt jatkoon, vaan paikan sai joku pienyrittäjä. (Työ oli siis osa-aikaista, niin varmaankin jatkoi yrittäjänä samalla.) :D
PoistaMulle yrittäjyys olisi aivan liian stressaavaa. Vaikka siis esim. ei olisikaan aluksi suuria taloudellisia investointeja. Psyyke ei kestäis. Tai no, voisin mä toki harkita, jos jonkun oikein hyvän idean keksisin.
(Isäni on yrittäjä, kuten myös moni muu kauempi sukulaiseni ja pari tuttavaanikin, joten jonkinlainen käsitys ja ymmärrys jne. on siitäkin touhusta. Valitettavasti ei ole sellaista yrittäjää lähipiirissä, jolle pääsisin töihin, kun alat on täysin vääriä ja/tai työ sijaitsee kauhean kaukana täältä ja/tai yksinyrittäjällä ei ole tarvetta työntekijöille.)
Kylläpä sattui :D
PoistaJoo kyllähän se yrittäjyys voi olla stressaavaa, mutta ei sen ole pakko olla. Jos ei ole palkollisia eikä suuria kiinteitä kuluja ja voi olla varma, että selviää omista arjen kuluistaan vaikka säästöjen avulla, eikä tavoittele älyttömiä tuottoja vaan tyytyy elantoon, niin ei sitä ole pakko hirveästi stressata. Jos tosiaan keksii sen sopivan idean.
Mielestäni on hyvä ottaa huomioon, että on parempi jos jokainen joka työllistyy ei ole hyvä myymään itseään. Jos ainut tapa työllistyä on hyvä itsensä myynti, niin ne jotka ovat keskittyneet alaan (olettaen että ei hae myyntihommia) eivätkä itsensä myymiseen, jäävät pois. Tietty tämä on ehkä rekrytoinnin ongelma ja yrityksen ongelma myös. Tietty ideaali työntekijä on 50 vuotta työskennellyt saapuessaan ensimmäiseen työpaikkaansa 30 vuotiaana jne.
VastaaPoistaNoissa "alaan keskittyneissä", jotka eivät osaa myydä, on se ongelma, että he eivät saa myöskään työyhteisössä näkemyksiään läpi. Mitä arvoa on osaamisella, jos sitä ei saa kuulluksi? Tai, että tehdään markkinoiden paras tuote, mutta ei osata kertoa kenellekään, että miksi se on paras, ja näin tuote jää hyllyyn. Perinteinen tarina siitä, kuinka suomalainen häviää ruotsalaiselle.
PoistaItse en näe näin nuorekkaassa dynaamisessa yrityksessä työskentelevänä tuota kokemusta niin merkittävänä asiana. Pitkä kokemus voi olla merkki kaavoihin kangistumisesta, joten se voi hyvinkin kääntyä negatiiviseksi. Hieman kokemusta, oikeanlainen oppitausta ja oikeanlainen asenne (esim juuri osaamisensa kehittämistä kohtaan) ovat tärkeämpiä. Niillä ainakin minä olen pärjännyt.
Isossa linjassa samaa mieltä - yksi tärkeä tekijä tosin jäi puuttumaan: verkostot! Nykyään monella alalla se on tekijä, joka ratkaisee koko yhtälön.
VastaaPoistaTuon verkoston olen oikestaan ajatellut osaksi tuota "itsensä myymisen taitoa". Verkostoistakaan ei ole paljoa hyötyä, jos ei kerro kenellekään kuka on ja mitä osaa.
PoistaOman kokemukseni työnhausta kaupallisen alan asiantuntijatehtäviin on, että pääsen haastatteluun n. 30%:n todennäköisyydellä, mitä itse pidän aika hyvänä prosenttina. Toki olen valikoinut aika tarkasti mihin paikkoihin olen hakemuksia laittanut, jolloin oma kokemus pitäisi olla vähintään kohtuu hyvä match työn vaatimuksiin nähden. Jos hakemusmäärää nostaisi alentamalla omia kriteereitä, niin tuo läpimenoprosenttikin varmasti laskisi ihan selvästi.
VastaaPoistaJep. Oikea "prosentti" on varmasti työpaikkakohtainen, mutta yhtälöstä tulisi liian monimutkainen, jos jokaisen laskisi erikseen.
PoistaTosiaan hakemalla myös vähemmän sopivia paikkoja läpimenoprosentti laskisi, mutta työllistymisen todennäköisyys nousisi, kun hakemuksia on enemmän.