Kun vastaan tulee ongelma...

Meille jokaiselle tulee säännöllisesti elämässä vastaan ongelmia tai vaikeuksia, joista pitäisi yrittää selvitä. Näissä tilanteissa meillä on eri vaihtoehtoja, miten suhtautua asiaan.

Ensimmäinen vaihtoehto on uhriutua, kieltää oma vastuu ongelmasta ja syyttää siitä muita. Tällöin vaikea tilanne otetaan annettuna olosuhteena, johon ei itse pysty vaikuttaa. Se on muiden vika ja siten on myös muiden vastuulla korjata se.

Ei ole ihme, että tämän vaihtoehdon valitsevat eivät juurikaan pääse elämässä eteenpäin ja he tyypillisesti ovat myös aika tyytymättömiä elämäänsä. Ei ole mukavaa elää elämäänsä uhrina, mutta jos kaikki vastoinkäymiset nähdään muiden vikana, niin uhri sitä kokee olevansa.

Toinen vaihtoehto on vain hyväksyä ongelma ja elää sen kanssa. Tässäkin vaihtoehdossa vaikea tilanne otetaan annettuna omien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevana seikkana, mutta ero uhriutumiseen on siinä, että tässä ei tuhlata aikaa muiden syyttelyyn.

Nämä hyväksyjätkään eivät välttämättä pääse elämässään erityisen pitkälle, mutta se ei haittaa. Elämänasenne, jossa negatiivisetkin asiat osataan hyväksyä, voi johtaa varsin onnelliseen elämään. Uhriutuminen ja turha ongelmien vatvominen ovat sellaista tarpeetonta negatiivisuutta, jota onnellinen elämä ei kaipaa. Omalla asennoitumisella voi jopa kääntää negatiiviset asiat positiiviseksi. "If you change the way you look at things, the things you look at change."

Kolmas vaihtoehto on puolestaan ratkaista se ongelma. Nyt asiat eivät enää ole annettuja, vaan niihin voi vaikuttaa. Jos sinulla on huono pomo, niin voit lähteä. Jos sinulla ei ole tarpeeksi tuloja, niin voit hankkia lisää tuloja tai vähentää menojasi. Jos avioliittosi ei suju, niin voit pyrkiä parantamaan sitä tai viime kädessä lähteä huonosta suhteesta.

Tai jos käsissäsi on oikeasti tilanne, johon et voi vaikuttaa, kuten esimerkiksi parantumaton tauti, niin voit valita aikaisemmin mainitun kakkosvaihtoehdon ja hyväksyä sen, jolloin et tarpeettomasti kärsi siitä enempää kuin on pakko.

Tällä ongelmanratkaisijan asenteella pääsee elämässä pitkälle. Sillä pystyy kehittämään itseään tasolle, jolle muut eivät pääse, ja sillä voi luoda elämäänsä olosuhteet, jotka tukevat onnellista elämää.

Toisaalta ongelmanratkaisu aiheuttaa myös stressiä. Jos kaikki asiat näkee ratkaistavina ongelmina, niin siitä tulee aika paljon tekemistä elämään (verrattuna esimerkiksi "hyväksyjiin"). Samoin joskus ongelmanratkaisu menee pieleen. Paraskaan ongelmanratkaisija ei onnistu joka kerta, vaan joskus ratkaisuyritys johtaa tilanteen huononemiseen.

Ja sitten on vielä niitä huonoja ongelmanratkaisijoita, joilla ratkaisuyritykset pääsääntöisesti epäonnistuvat. Oikeiden toimintatapojen löytäminen vaatii nimittäin ensinnäkin oikean ongelman tunnistamista, mikä sekään ei aina ole helppoa. Jos analyyttiset kyvyt eivät ole kunnossa, päädytään hyvin helposti ratkaisemaan oiretta, kun pitäisi parantaa tauti. Esimerkiksi jos rahat eivät riitä (oire), niin huono ongelmanratkaisija saattaa päätellä, että hänellä on liian vähän tuloja, kun oikeasti hänen ongelmansa (tautinsa) on holtiton kuluttaminen.

Huonoa ongelmanratkaisukykyäkään ei toisaalta myöskään tarvitse ottaa annettuna. Kyseessä on taidosta, joka paranee harjoittelemalla. Omien taitojen rajoitteet kannattaa kuitenkin tiedostaa, ettei tule pahennettua omaa tilannettaan. Kannattaa myös muistaa, että osa ongelmanratkaisukykyä on osata kysyä neuvoa oikeilta ihmisiltä. Omien rajoitteiden ei siis tarvitse nousta esteeksi, jos ympärillä on ihmisiä, joilla näitä rajoitteita ei ole.


Miten itse suhtaudut ongelmiisi? Olenko unohtanut jonkun neljännen (tai viidennen) vaihtoehdon?


Vielä loppuun tässä on teille hyväksi ohjenuoraksi ongelmatilanteita varten ns. Serenity prayer:

Grant me the serenity to accept the things I cannot change,

Courage to change the things I can,

And wisdom to know the difference.