keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Kympistä sataseen alle neljässä vuodessa

Neljä vuotta sitten näihin aikoihin odottelin virallista valmistumistani yliopistosta ja ensimmäisen valmistumisen jälkeisen työpaikan saamista. Nettovarallisuuteni oli tuolloin alle 10 000 € ja se oli kokonaan kiinni vaimoni kanssa omistamassamme asunnossa. Likvidit käteisvarani olivat tuolloin jopa miinuksella, koska tilini oli käytännössä tyhjä ja olin joutunut käyttämään luottokorttia elämiseen.

Käytännössä olin myös jossakin määrin vaimoni elätettävänä, koska omat rahani eivät meinanneet riittää. Viimeiset opintotukikuukautenikin olin käyttänyt loppuun jo 2013 tammikuussa, enkä saanut valtiolta muitakaan tukia. Tuo viimeinen opintovuoteni menikin lähes täysin säästöjeni ja syksyllä nostetun opintolainan voimin.

Nyt neljä vuotta myöhemmin nettovarallisuuteni nousi ensimmäistä kertaa yli 100 000 euroon! Osake-/rahastosalkkuni on yli 50 000 € arvoinen, loppujen varojen ollessa pääasiassa kiinni vaimoni kanssa omistamassamme asunnossa sekä kahdessa sijoitusasunnossamme.

Odotin saavuttavani tuon maagisen "satasen" rajan vasta vuoden lopussa, mutta sijoitusten suotuisa kurssikehitys sekä edellisestä asunnostamme saamani pieni myyntivoitto veivät minut sen yli hieman etuajassa.

Olisin saattanut saavuttaa 100 000 euron rajan aikaisemminkin, mutta olin tänä neljän vuoden aikana pienen pätkän työttömänä irtisanouduttuani hetkeksi tyhjän päälle. Silloisen työpaikkani toimintatavat eivät miellyttäneet minua, joten päätin ennemmin uhrata euroja kuin arvoni.

Toisaalta tuo irtisanoutuminen saattoi olla ihan hyväkin urasiirto, joten pelkästään negatiivinen se ei välttämättä ollut rahallisestikaan. Eihän sitä voi tietää, missä olisin nyt ilman sitä.

Moni varmasti pitää neljää vuotta todella nopeana aikana saavuttaa tuo 100 000 euron rajapyykki, mutta todellisuushan on, että kyse ei ole neljästä vaan enemmänkin 14 vuodesta. Ennen työelämään siirtymistähän vietin sen lähes vuosikymmenen yliopistossa opiskellen niitä taitoja, jotka mahdollistivat minulle sen tulotason, jonka avulla sain näinä neljänä vuonna näin hyvin säästöön.

Vaurastuminen onkin pitkäjänteistä puuhaa. Näen itse asiassa ihmisten suurimpana vaurastumisen esteenä heidän lyhytjänteisyytensä. Mistään ei olla valmiita luopumaan ja mitään ei olla valmiita tekemään, ellei siitä saa palkintoa heti. Kun jotain haluaa, se pitäisi saada heti, eikä vasta sitten, kun siihen on oikeasti varaa.

Jos laskee yhteen ne tulot, mitkä olen yhteensä saanut viimeisen 14 vuoden aikana, ja vertaa sitä ns. perusduunarin tuloihin, niin tuo duunari on varmasti tienannut paljon enemmän kuin minä - ja vielä pienemmällä verorasitteella. Mutta silti minä olen saanut tuon 100 000 € säästöön ja isoin osa duunareista ei. Väitänkin, että syynä eivät ole ne tulot, vaan se, että ihmiset eivät tyypillisesti ole valmiita käyttämään sitä 14 vuotta varallisuuden hankintaan, kun se raha on niin paljon mukavampi kuluttaa heti. Ja sitten kun kaltaiseni ihminen kertoo omasta saavutuksestaan ja omista valinnoistaan, niin alkaa se tekosyiden latelu siitä, kuinka pienituloisen ei ole mahdollista säästää tai että säästeliäs elämäntyyli olisi kärsimystä, kun kaikesta pitäisi muka luopua. Tosiasiassahan tutkimustuloksetkin kertovat, että se on se kuluttaminen, joka ei tuo onnea, kun taas (sijoitus)varallisuuden kerryttäminen tuo. Näin ollen on kärsimystä (eli saavutettavissa olevan onnellisuuden menettämistä), jos EI säästä.

Jos siis et ole vielä aloittanut säästämistä, niin lopeta selittely ja aloita heti!



9 kommenttia:

  1. Onnittelut hienosta saavutuksesta, 4 vuodessa 100k ei kovin monelta luonnistu!

    Tosin täytyy muistaa, että viimeiset n. 8 vuotta ovat olleet aika voittopuoleisesti iloluonteista härkämarkkinaa. Jännityksellä odotamme seuraavaa taantumaa...

    Kannatan myös lämpimästi huonosta työpaikasta lähtemistä, vaikka se tarkoittaisi hetkellistä työttömyyttä. Kurjissa hommissa kärvisteleminen syö miestä / naista enemmän kuin karenssit yms. Kunhan selusta on jollain lailla turvattu ja omalla alalla töitä tarjolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran täytyy sanoa noista tuotoista, että vaikka viimeiset 8 vuotta on ollut melkoista iloittelua, niin viimeistä n. 3 kk lukuunottamatta oma salkkuni on ollut melkoinen alisuoriutuja. Eli ihan liikaa salkun kehityksestä on ikävä kyllä ollut kiinni säästömääristä, eikä tuotoista.

      Tosin parhaat nousut omalta osaltani on ollut salkussani juuri viime kuukausina, jolloin salkkuni on ollut kaikista suurin ja siten euromääräinenkin nousu on ollut merkittävämpää kuin tuplasti nopeampi nousu olisi ollut alkuaikoina.

      Ja omasta työpaikasta lähtemisessä tosiaan se oman selustan turvaaminen on tärkeää, ja en varmasti olisi pystynyt siihen ilman säästöjä.

      Poista
  2. Tuo on kyllä niin totta, että kuluttaminen ei tuo onnea. Minulle sen tuo säästäminen ja sijoittaminen.

    VastaaPoista
  3. Hyvä tulos! Mulla meni 6v kympistä 125 asti :)

    VastaaPoista
  4. Hieno saavutus! Nopeasti se nousee kun tulotaso on kunnossa ja menot hallussa. Voisin veikata ettei neljässä vuodessa monikaan saa tommosta settiä kasaan :)
    Raha ei tuo onnea, mutta rahattomuus ahdistaa.

    VastaaPoista
  5. Näinhän se on notta ensimmäinen sijoitus on se tieto.. Mahdollistaa myöhemmät sijoitukset

    VastaaPoista
  6. Neljässä vuodessa satku on kova suoritus. Hienoa! Uskoakseni moni voisi päästä samaan tilanteeseen viidessä vuodessa ja vielä useampi kymmenessä vuodessa. Tämä toki vaatii tietynlaista elämänasennetta ja elämäntyyliä. Kun olin kokopäivä työssä, niin olisi päässyt viiteen vuoteen satkuun keskiverto palkalla. Itse tosin käytin 10 000 ratsastusharrastukseen ja säästöön jäi vain se 10 000 euroa. Tämä elämäntyyli ja säästäminen ovat mahdollistaneet sen, että nyt voin tehdä AMK kolutukseen päälle yliopisto opintoja ilman, että talous kaatuu tai puoliso maksaa (+ asuntolaina lyhenee ja hevonen kulkee). Duunia teen kesällä ja talvi tauolla. Näen koulutuksen sijoituksena laadukkaampaan työelämään enkä varsinaisesti suurempiin tuloihin. Opintoja on vielä pari vuotta ja olen alle nelikymppinen valmistuttua.

    Raha tuo vapautta valita itselleen mieleisiä ja arvokkaita asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, että 5-10 vuodessa tämä olisi useimmille työssäkäyville mahdollista, jos vaan tahtoa riittäisi. 10 vuodessa jo pelkät asuntolainan lyhennykset hoitavat kuitenkin siitä ison osan.

      Poista
  7. Todella upea suoritus! Perästä tullaan vaikkakin hieman hitaampaa! :)

    VastaaPoista