Muuttajan ajatuksia tavaroista

Kuten aikaisemmista kirjoituksistani on käynyt ilmi, olen vastikään muuttanut uuteen asuntoon. Siinä tavaroita kantaessa ja järjestellessä onkin mieleeni tullut monenlaisia ajatuksia tavaroiden ostamiseen ja omistamiseen liittyen sekä suhtautumisestani tavaroihin.

Ensinnäkin mieleen on tullut se ei-niin-yllättävä asia, että turhaa tavaraa on ihan valtavasti ja niissä on siten myös kiinni iso summa rahaa. Valtaosa niistä ei toki ole minun vaan vaimoni, eikä hänkään ole ostanut niistä läheskään kaikkia, vaan ollaan saatu niitä lahjaksi. Mutta joka tapauksessa joku on ne ostanut ja nyt me muutetaan niitä asunnosta toiseen, mutta varsinainen käyttö on monen tavaran kohdalla todella vähäistä tai jopa olematonta. Väitän, että vaimoni ei edes huomaisi, jos osa niistä "katoaisi" matkan varrella, mutta en uskalla kokeilla. ;)

Jos ihmiset tai heidän läheisensä eivät olisi koskaan ostaneet niitä turhia tavaroita, joilla he (me) asuntonsa täyttävät, heillä olisi:
1. paljon enemmän rahaa säästössä tai kulutettavaksi muihin mielekkäämpiin asioihin,
2. mahdollisuus asua pienemmässä asunnossa halvemmalla, kun tavarat eivät vie niin paljon tilaa,
3. mahdollisuus asua mukavammin ja viihtyisämmin, kun joka paikka ei ole täynnä tavaraa (tämä on toki makuasia, että nauttiiko yksinkertaisesta avoimemmasta sisustuksesta vai täynnä tavaraa olevasta krääsäsisustuksesta).

Huomasin muuttaessa itsekin säilyttäväni tiettyjä turhia tavaroita. Siitä tuleekin toinen muuttoajatukseni; on turha säilyttää paljon asioita "varmuuden vuoksi". Minulla oli nimittäin monia juttuja, joita olen säilyttänyt siltä varalta, että "jos vaikka joskus tarvin niitä, niin onpa säilössä, eikä tarvi ostaa uutta". Tosiasia on kuitenkin ollut, että en useimmista niistä muistanut omistavani niitä, ja vaikka olisin muistanut, niin en varmasti olisi löytänyt / jaksanut etsiä niitä. Olisin siis joka tapauksessa ostanut uuden ja tuo "varmuuden vuoksi" -tavara on ihan turhaan vienyt tilaa laatikoissa.

Olen nyt muuton myötä muuttanut suhtautumistani noihin tavaroihin ja jatkossa pyrin heittämään ne pois ajoissa. Etenkään halpoja tavaroita ei kannata säilyttää. Vaikka sillä säästäisi sen pari euroa silloin tällöin, niin todennäköisesti tuon säästön saadakseen tulee säilyttää iso määrä rojua, joista valtaosa ei tule koskaan käyttöön. Kysehän ei ole siitä, että varastoi juuri sitä yhtä tuotetta, joka tuleekin joskus käyttöön, vaan siitä, että varastoiduksi tulee iso määrä tavaroita, joista yksi silloin tällöin voi ehkä tulla tarpeeseen. Olen nykyään sitä mieltä, että on parempi heittää se koko läjä menemään (tai vaikka myydä) ja ostaa sitten sen harvinaisen tarpeen tullessa uusi.

Myöskään kalliita tavaroita ei kannata säilyttää, jos on sitä mieltä, ettei tule koskaan käyttämään tai tarvitsemaan sitä. Minulla oli esimerkiksi muutama tällainen vaate. Ne olivat ihan hyväkuntoisia tai jopa lähes käyttämättömiä, mutta todennäköisyys, että tulen koskaan laittamaan ne päälle, oli varsin pieni, joten ne saivat mennä. En vaan nähnyt tilaisuutta, jolloin laittaisin päälleni ne, enkä jotain muuta kaapistani.

Pois joutavat myös ne tavarat, joita ei todennäköisesti löydä, kun tarve tulee. Jos tavaralle ei ole selkeää paikkaa, josta sitä osaisi tarpeen tullen etsiä, niin ainakin itse päädyn helposti ostamaan uuden ennemmin kuin alan etsiä vanhoja (tai voihan olla, etten edes tiedä, että meillä on sellainen). Tämä pätee erityisesti halpoihin (ja pieniin) tavaroihin.

Kolmas muuton yhteydessä mieleen tullut tavara-ajatus liittyy huonekaluihin liittyviin erimielisyyksiin, joita minulla on ollut vaimoni kanssa. Hän selvästi ajattelee asioita ulkonäkö edellä, kun taas minä painotan toiminnallisuutta. Peukalosääntönä esitänkin, että "toiminnallisuus ennen ulkonäköä". Jos minä tulen istumaan toimistotuolissa kymmeniä tunteja viikossa, niin on tärkeämpää, että se tuoli on mukava ja ergonominen, kuin että se on hyvän näköinen.

Olen varmaankin tulossa vanhaksi, koska olen myös sitä mieltä, että tällaisten tehokäytössä olevien tavaroiden, kuten tuoli ja sänky, tulee olla hyväksi erityisesti selälle ja niskalle, ja että siitä kannattaa maksaa vaikka vähän isompiakin summia. Näin ollen voisi sanoa myös, että "toiminnallisuus ennen hintaa". Ei ehkä kannata pyrkiä säästämään, jos tuon säästön takia joutuu kärsimään joka ikinen päivä seuraavat 3-5 vuotta.

Mutta jos kyse on vain siitä, että "tämä olisi vähän kivemman näköinen kuin tuo", niin sitten säästö voi hyvinkin olla se parempi valinta, vaikka tuotteen käyttöikä olisikin pitkä ja käyttö jokapäiväistä. Ulkonäköön turtuu kuitenkin aika nopeasti, eikä sitä pian edes huomaa.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa tavaroita kantaessa. Toivottavasti seuraavaa vastaavaa pohdintahetkeä ei tule vastaan ihan heti.