Burn out / Bore out lähellä?

Alkuvuosi on ollut aika erikoinen työrintamalla. Vuoden alussa olin vähän kyllästynyt työhöni. Liikaa rutiinia ja liian vähän itseäni kiinnostavia ja motivoivia työtehtäviä. Olen nyt ollut noin kolme vuotta samassa työssä ja ne jopa tehtävät, jotka tähän asti ovat olleet minua kiinnostavia, ovat nyt oppimisen ja toiston myötä muuttuneet osaksi sitä puuduttavaa rutiinia, josta on vaikea innostua. Kiinnostaviakin projekteja on, mutta vaihtelevasti.

Onneksi keväämmällä alkoi tulla taas työtehtäviä, jotka olivat kiinnostavia, innostavia ja kehittäviä. Varjopuolena vaan oli, että jouduin tekemään niitä myös iltaisin ja vapaa-aikana, jotta ne saadaan valmiiksi aikataulussa. Aika kului kuitenkin nopeasti, enkä kokenut rasittuneeni työtä tehdessä.

Mutta sitten nuo tehtävät alkoivat väistyä ja tuli taas löysä kausi. Silloin nuo puuduttavat rutiinit iskivät kovaa. Aloin mielestäni kokea loppuun palamisen oireita (sydämen tykytystä, ärtymystä, alakuloa), vaikka tilanne oli nimenomaan se, että töitä oli liian vähän ja ne työt, mitä piti tehdä, olivat liian helppoja. Erityisen ärsyttävänä ja kuormittavana koin sen, että jouduin ratkomaan muille ihmisille mitättömän pieniä ongelmia, jotka heidän pitäisi osata ratkaista itse. (Sivuhuomiona: Aika paljon puhutaan työntekijöistä ja heidän jaksamisestaan huolehtimisesta, mutta entäs ne esimiehet? Alaisten olisi hyvä vähän miettiä, paljonko kannattaa kuormittaa tyyppiä, joka muutenkin joutuu panostamaan työhönsä huomattavasti perus 8-16 työntekijää enemmän.)

Olin ihmeissäni siitä, että kuinka nämä oireet iskivät juuri kun haastavat hommat väistyivät ja työtilanne löystyi. Olen kyllä ollut tietoinen, että ihmiset eivät käytännössä pala loppuun sen takia, että tekevät paljon työtunteja, vaan enemmänkin sen takia, että työkuorma tuntuu liian isolta hallittavaksi. Itse olen sitä mieltä, että burn outin estämiseksi onkin usein parempi ennemminkin tehdä lisää tunteja, jotta sen työkuorman saa hallintaan, kuin pitää tunnit minimissä ja sitten stressata kotona, että miten tämän työmäärän kanssa oikein selviää. Mutta joka tapauksessa tästä ei minun kohdalla ollut kyse. Minulla ei ollut liikaa töitä, enkä millään tavalla kokenut, etten selviäisi tehtävistäni.

Päädyinkin googlettamaan, voiko tylsistymiseen palaa loppuun. Ilmeisesti voi (siitä otsikossakin mainittu nimi Bore out). Kun työtehtävät eivät tarjoa riittävästi virikettä ja tuntee olevansa vangittuna tehtäväänsä (kuten minä osittain olen osakkuuteni takia), niin se alkaa kuormittamaan burn outia muistuttavalla tavoin. Ihan näin yksinkertainen asia ei kuitenkaan ole. Olinhan juuri tehnyt pari kuukautta kovaa hommia, minkä lisäksi olen urheillut ja kokeillut muutoksia ruokavaliooni, niin saattoihan kyse olla jostakin muustakin taikka monen seikan yhteisvaikutuksesta. Mutta toisaalta ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun hiljaiset ajat töissä koettelevat jaksamistani. Olen siten taipuvainen pitämään bore outia todellisena vaihtoehtona.

Joka tapauksessa, kuuntelen kroppaani ja tuntemuksiani aika tarkkaan, ja - ongelmanratkaisija kun olen - aloin miettiä, mitä asialle pitäisi tehdä. Tiedän, että jos päästän itseni kunnolla palamaan loppuun, niin siitä kestää pitkään palata "normaaliksi". En aio tehdä sitä itselleni. Toisaalta tiedän myös, että en varmasti tule menemään saikulle minkään tuollaisen takia ennen kuin on liian myöhäistä. Ei vaan sovi luonteeseeni.

Näin ollen, näin ratkaisuna käytännössä kaksi vaihtoehtoa: Joko irtisanoudun töistä tai sitten työtäni pitää muokata niin, että kuormitus ei jatku samana. Käytännössä tämä tarkoittaisi todennäköisesti jonkun alaisen palkkaamista tekemään nykyrutiinit, jolloin minä voisin keskittyä tekemään kiinnostavampia juttuja. Tähän voisi liittyä vaikka oman roolini osa-aikaistaminen, kun firman kulurakenne ei oikein kestä kahta ihmistä tekemässä noita hommia.

En kuitenkaan kokenut tarpeelliseksi lähteä kummallekaan noista poluista vielä tässä vaiheessa. Olihan lomani lähellä (kirjoitan tätä lomalta), joten sen aikana minulla on hyvin aikaa palautua ja miettiä tulevaa. Ei siis ollut mitään tarvetta tehdä mitään radikaalia ennen kuin loma on ohi. Niinpä keskityin tuolloin väsähdyksen/kyllästymisen päällä ollessa muutaman päivän vähän tarkemmin palautumiseen ja rentoutumiseen, minkä lisäksi sain taas vähän lisää kiinnostavia työtehtäviä, mikä myös helpotti oloa. Hyvää motivaatiota töihin antoi myös työlistan putsaaminen ennen lomia, vaikka itse asiat eivät niin kiinnostavia olleetkaan.

Pahin olo väistyikin ja pian olo oli täysin normaali. Aion silti olla hereillä ja olen käytännössä päättänyt, että jos syksyllä tulee samanlaisia tuntemuksia, niin marssin toimitusjohtajan luo esittämään ongelmani sekä näkemäni ratkaisuvaihtoehdot ja katsotaan sitten miten käy. Vaikka työpaikan vaihtaminen tässä vaiheessa tulisikin minulle erittäin kalliiksi osakassopimuksessa olevan lunastuslausekkeen takia (joutuisin myymään osakkeeni selvään alihintaan), niin en vaan ole valmis rikkomaan itseäni rahan takia. Nykysäästöilläni pystyn kuitenkin elelemään mukavasti usemman vuoden ilman minkäänlaisia tukia, minkä lisäksi luotan ammattitaitooni sen verran, että tiedän työllistyväni nopeasti heti, kun työllistyä haluan.

Toivottavasti tilanne ei kuitenkaan siihen mene. Viihdyn erittäin hyvin nykyisessä työpaikassani, enkä usko helpolla löytäväni yhtä hyvää paikkaa, jossa on yhtä hyviä tyyppejä töissä. Ongelmana on käytännössä vain työtehtävien liika rutiininomaisuus. Eikä siis pidä kuvitella, että en haluaisi tehdä rutiinihommia, vaan kyse on siitä, etten halua tehdä samoja rutiinihommia vuodesta toiseen. Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka vaihtavat työpaikkaa muutaman vuoden välein. Vaikka tekisi siellä samoja tehtäviä, niin se sama työ ei ole samanlaista, jos firma on eri. Vaihtelu pitää mielen virkeänä.


Mites teillä lukijoilla? Onko kukaan teistä kokenut väsähtävänsä puuduttavien rutiinien alle? Taikka sitten perinteisemmin työkuorman alle?