Tammikuun painonhallintavinkki

Monella on tapana tehdä painonpudotukseen liittyviä uudenvuodenlupauksia, niin ajattelin näin tammikuun kunniaksi kertoa omista kokemuksistani painonhallinnan osalta.

Aikaisemmin minulla kävi usein niin, että lihoin tasaisesti sellaista kilon per kuu vauhtia, kunnes saavutin "kriittisen pisteen", jonka jälkeen laihdutin itseni takaisin tavalliseen painooni. Vuosien mittaa "kriittinen piste" nousi (ei mitenkään valtavasti, mutta kuitenkin), joten kun aikaisemmin minun tarvitsi pudottaa vain 3 kiloa, niin lopulta pudotusurakat olivat 5-6 kg. Mitä pidempään lihomiskierre on jatkunut, sitä vaikeampi se on lopettaa ja sitä vaikeampi on matka takaisin normaalipainoon.

Varsinaista ongelmaa painonpudotuksessa ei minulla sinänsä ole ollut koskaan. Urakan aloittaminen on vaikeaa ja ensimmäiset pari viikkoa on nälkä, mutta sen jälkeen kroppa tottuu vähäisiin kaloreihin ja jatkuva näläntunne katoaa. Laihduttamisen yhtälöhän on todella helppo: Syö vähemmän kuin kulutat (tai Kuluta enemmän kuin syöt). Ongelmana oli lähinnä, että saavuttaessani normaaliksi luokittelemani painon, alkoi taas tasainen nousu ylöspäin. Mikään nopea jojoliike ei sentään ollut koskaan kyseessä, mutta tasainen nousu kuitenkin.

Ratkaiseva muutos painonhallinnassani tapahtui, kun aloin säännöllisesti seurata painoani. Olen nyt jo vuosia merkinnyt ylös painoni kaksi kertaa kuussa - kerran kuun puolivälin paikkeilla ja kerran kuun lopussa. Mittaan painoani muulloinkin, mutta noina päivinä kirjoitan tuloksen ylös. Tämä tekee sen, että kun huomaan painoni nousevan, ehdin vielä reagoida mahdolliseen painonnousuun ennen "virallista" punnitusta. Minulle on tärkeää saada pidettyä painoni normaalin rajoissa, joten tämä toimintatapa saa minut toimimaan heti, eikä vasta "ensi viikolla".

Normaalin painoni olen määrittänyt kahden kilon suuruisen vaihteluvälin avulla. Tuo on se vaihteluväli, jolla painoni on, kun syön normaalisti eli siten, ettei ole nälkä eikä ähky. Sen alittaminenkaan ei olisi liian alhainen minulle esimerkiksi painoindeksin mukaan, mutta sen alittaminen vaatii tietoista työtä, joten luotan enemmän tuntemuksiini oikeasta painostani.

Vanhalla laihdutustavallani (dieetti tasaisen lihomisen jälkeen) oli se huono puoli, että laihdutin vain kunnes saavutin normaalin painoni ylärajan, ja siitä lähtien en enää saanut painoa putoamaan. Olinhan jo saavuttanut normaalin painon, joten miksi enää kituuttaa? Nyt tavoitteenani on pysyä normaalin rajoissa, joten ylärajan ylittämisen pelko saa painoni pysymään normaaliksi määrittämän painohaarukan puolivälin paikkeilla. Jo ylärajan lähestyminen saa minut vähentämään turhaa herkuttelua ja painoni pysymään kurissa. Kun olen pitkään pysynyt normaalissa painossa, niin lyhytaikainenkin "ylipaino" saa minut toimimaan. Näin lihomiskierre ei pääse koskaan edes alkamaan ja pitkän tähtäimen painonhallinta toimii tehokkaasti.

Seurantaan perustuva painonhallinta on hyvä, koska siinä ei välttämättä tarvitse päättää muuta kuin seurata painoa. Lihomiseen liittyvä paha mieli tekee sen, että painoa alkaa tehdä mieli pudottaa. Useinhan lihovat ihmiset lakkaavat käymästä puntarilla, koska se on paljon laihduttamista helpompi tapa päästä eroon lihomiseen liittyvästä mielipahasta. Jos olet sitoutunut mittaamaan painoasi säännöllisin väliajoin, niin ainoa tapa päästä eroon läskeihin liittyvästä mielipahasta on pudottaa sitä painoa. Kun tuloksia alkaa näkyä, niin seuranta antaa välittömän positiivisen palautteen ja onnistumisen tunteen.

Seurannassa on kyse myös pitkän tähtäimen projektista eikä mistään pikadieetistä. Dieetit voivat epäonnistua ja jojolihominen on monelle arkipäivää, mutta vaikka jossakin punnituksessa olisitkin painavampi kuin normaalipainosi, niin voit aina heti laittaa tavoitteeksi, että seuraavassa punnituksessa tulet olemaan takaisin tavoitteessasi tai ainakin lähempänä tavoitettasi.

Tyylissäni on myös se hyvä puoli, että herkkuja voi nauttia aika lailla ilman tunnontuskia. Sitä aika nopeasti oppii paljonko pystyy syömään ilman suurempia painonnousuja, joten en juuri koskaan ajattele "en saisi syödä tätä". Joskus jopa tulee se tilanne, että paino on lähellä normaalin alarajaa, ja "on pakko" ostaa vähän herkkuja, ettei paino putoa liikaa.

Alla on listattuna vähän konkreettisia tuloksia tavastani. Vuodessa on siis 24 punnitusta, joista:

	Yli normaalin	Alle normaalin
2011	10	0
2012	4	3
2013	2	2
2014	1	0

On syytä mainita, että vuosina 2011 ja 2012 ylitykset olivat huomattavasti suurempia kuin 2013 ja 2014. Itse asiassa painoni on viimeksi helmikuussa 2012 ollut yli puoli kiloa yli normaalin. Minulta meni siis noin vuosi saada seurannastani täysi hyöty irti ja oikeat rutiinit elämääni. Painoni on vuosi vuodelta ollut tasaisempi ja taulukkokin osoittanee, että kyse on pitkän tähtäimen projektista eikä mistään "lupaanpa nyt uuden vuoden kunniaksi vähän laihduttaa".

Jos siis sinulla on halua tai tarvetta ottaa painosi tiukasti hallintaasi, niin tässä on yksinkertainen apuväline siihen. Ei maksa mitään, eikä vaadi suurta vaivaa.



PS. Jos joku päättää kokeilla tätä, niin kuulisin mielelläni muidenkin kokemuksista. Jos ei halua tähän kertoa julkisesti, niin sähköpostini käy ilmi tuolta Kuka? -välilehdeltä.