perjantai 27. helmikuuta 2015

Vapautta etuajassa

Ensimmäisessä kirjoituksessani totesin seuraavaa:

Tämä tulee enimmäkseen olemaan blogi rahasta, sen hankkimisesta, sen säästämisestä ja sen sijoittamisesta. Raha itsessään ei kuitenkaan ole minulle kovinkaan tärkeää. ... Se, mitä rahalta haluan, on vapaus. Vapaus irtisanoutua inhottavasta työstä, vaikkei uutta työpaikkaa olisikaan tiedossa. Vapaus hyvän idean tullessa perustaa oma yritys (tai vaihtoehtoisesti lähteä mukaan jonkun toisen yritykseen) pelkäämättä kaiken menettämistä. Vapaus tehdä sen verran ja sellaista työtä kuin haluan, miettimättä mahdanko pärjätä pienemmällä palkalla tai vähemmillä tunneilla.

And now it's time to walk the walk.
Työpaikallani asiat ovat menneet niin paljon huonompaan suuntaan, että päädyin muutaman viikon harkinnan jälkeen irtisanoutumaan. Syitä on useita. Merkittävimpinä voisin nostaa esiin ensinnäkin sen, että menetin uskon siihen suuntaan, mihin yhtiön omistaja oli yhtiötä viemässä. Mielestäni yrityksen johdon pitäisi uskoa ja olla sitoutunut siihen suuntaan, mihin yhtiötä ollaan viemässä, ja jos tämä ei ole mahdollista, on aika vaihtaa johto. En voinut vain jäädä nostamaan palkkaa ja tekemään jotain, mikä on mielestäni väärin ja vastoin kaikkea oppimaani. Tiedostan, että voin hyvinkin olla asiassa väärässä ja omistajan strategia saattaa olla täysin oikea, mutta keskeistä onkin uskonko tuohon vai en. Jos en usko, niin en pysty viemään sitä eteenpäin, enkä siten kuulu siihen tehtävään. En myöskään kokenut voivani vaikuttaa yhtiön suuntaan, koska omistajamme on varsin omapäinen. Vahva usko itseensä on hyvin tyypillinen piirre hyvin menestyneissä ihmisissä.

Toinen suuri syy irtisanoutumiselleni löytyy työn kotielämälleni aiheuttamista paineista. Työpaikallani osa työntekijöistä voi varsin pahoin heihin ja heidän työkavereihinsa kohdistuvasta jatkuvasta arvostelusta. Koin olevani vastuussa heistä, mutta samalla koin olevani aseeton muuttamaan mitään, koska kyse on työnantajan persoonaan liittyvästä asiasta, jota on käytännössä mahdoton muuttaa. Todennäköisemmin yritykset tekisivät tilanteesta entistä pahemman. Tämä kaikki tosiaan vaikutti kotielämääni niin negatiivisella tavalla, etten voinut antaa tilanteen enää jatkua.

Säästössä on kuitenkin jo sen verran rahaa, että pidempikään työttömyysjakso ei paljoa huoleta. Jopa ansiosidonnaisesta minun olisi helppo saada rahaa säästöön. En toisaalta edes haluaisi työttömyyskorvausta. Jos tietäisin saavani töitä vaikka puolen vuoden sisällä, niin en välttämättä edes hakisi sitä, koska olenhan itse vastuussa tilanteestani. Nyt en kuitenkaan tiedä, kauanko työttömyyteni kestää, joten on pakko varmuuden vuoksi hakea päivärahaa. Karenssihan tässä on väistämättä edessä.

Vaikka näitä blogeja usein pidetään "eläkkeelle pääsemiseen" tähtäävinä, niin tavoitteenihan ei ole päästä kalastelemaan tai makoilemaan sohvalle. Aion tehdä töitä, vaikka rahan puolesta minun ei tarvitsisikaan. Sen takia en pitänyt mielekkäänä, että ihan vain säästöprojektini (rahan) takia jäisin työhän, joka vaikuttaa niin negatiivisesti elämääni. Vähän projektini ottaa takapakkia päätökseni takia, mutta eiköhän sitä jotain löydy ja enköhän ihan viimeistään viisikymppisenä ole kerännyt taloudelliseen riippumattomuuteen vaadittavan rahamäärän.

Viime viikolla kirjoitin halustani pysyä nimettömänä. Tämä irtisanoutumiseni on aika tunnistava piirre, joten jos joku nyt sattuu sen takia tunnistamaan minut, niin pyydän uudestaan, että pidätte salaisuuteni (ja jätätte myös julkiset spekuloinnit väliin), koska paljastumiseni saattaisi vaikuttaa myös muihin kuin minuun. Tarkoituksenani ei ole antaa entiselle työnantajalleni negatiivista julkisuutta tai muille yrityksen työntekijöille vaikeuksia.

Joka tapauksessa nyt olisi sitten varmaan työhakemusten kirjoittelua tai yrityskuvioiden valmistelua edessä. Reilun vuoden säästöpuskuri tuo jonkin verran vapautta, mutta kovin pitkälle sen varaan ei voi tukeutua.



 

5 kommenttia:

  1. Ehkä joidenkin mielestä surullista, mutta omaan korvaan kuulostaa loistouutiselta ja loistopäätökseltä. Se on aivan turha ihmetellä elämään puun ja kuoren välissä kun kaikki ympärillä olevat puut ovat uusia tuttavuuksia ja koko viidakko on valloittamatta. Ei näitä säästö hommia rahan takia tehdä vaan onnellisuuden.

    Tekstisi on hyvä muistutus myös minulle ja varmasti muillekin lukijoille, että kovia päätöksiä on välillä tehtävä, jotta pääsee eteenpäin. Ennen kaikkea pois epämukavasta tilanteesta, minkä jälkeen voi alkaa jälleen rakentamaan tulevaisuutta uudella uralla ja paremmalla motivaatiolla. Lisäksi vastaan tulee varmasti paljon uusia haasteita, joiden biittaamisen voisin kuvitella paremalta kuin yksikään viikkon ikävässä työpaikassa. Tässä en nyt enää viittaa sinun entiseen työpaikkaan vaan ihan yleisesti puhun.

    Menestystä jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Typo:
      *biittaamisen voisin kuvitella tuntuvan paremmalta kuin yksikään viikko ikävässä työpaikassa.

      Poista
    2. "Ei näitä säästö hommia rahan takia tehdä vaan onnellisuuden."

      Juuri näin. Tämä menee monelta ohi. Ihmetellään, miksi en halua käyttää rahaani vaan säästää sen. Sitten he itse tuntevat olonsa vangiksi työpaikassaan/elämässään ja murehtivat pärjäämistään. Ja sitten, kun minä päätän vapauttaa itseni, he ihmettelevät, miten ihmeessä voin pärjätä ilman palkkaa, kun he eivät pärjäisi.

      On vaikea kuvailla omaa maailmaansa ihmiselle, joka tuntuu elävän ihan eri maailmassa. Platonin luolavertaus tulee väistämättä mieleen.

      http://fi.wikipedia.org/wiki/Luolavertaus

      Poista
  2. Onnea matkaan. Olen itse harkinnut samaa paljoltikin samojen syiden johdosta. Vielä en ole rohjennut. Kompensaatio lievittää kärsimystä ja ensisijaisesti koetan tehdä hypyn vaudista toiseen junaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia.

      Normaalisti itsekin vaihtaisin lennosta, mutta nyt arvioin tilanteen sellaiseksi, että työn hakeminen omistajan selän takana ei ole hyvä idea, enkä koe, että voin jatkaa työskentelemistä tässä yrityksessä, kun olen ilmoittanut lähteväni. Muunlaisessa tilanteessa/yrityksessä voisin hyvinkin toimia toisin.

      Poista