keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Myydäkö kaikki?

Olen tässä viime viikot miettinyt, että pitäisikö luopua osakeomistuksista, kun kerran palkkatulo on loppumassa. Salkku on alkuvuonna tarjonnut kovat tuotot ja osakemarkkinoilla on ylikuumenemisen (ja siten myös mahdollisen romahduksen) merkkejä. Kymmenien prosenttien lasku vaikuttaa todennäköisemmältä kuin kymmenien prosenttien nousu.

Jos minulla olisi varmat vakaat tulot, niin en harkitsisi myyntejä. Silloin tyytyisin vain keräämään käteistä tai maksamaan lainoja. Nyt kuitenkin tilanne on se, että elääkin pitää ja talous ei kestä noita suuria laskuja. Opiskeluaikoina jouduin tekemään todella huonoja osakemyyntejä saadakseni käteistä elämiseen. Tällä kertaa mieluummin menetän voittoja myymällä liian aikaisin kuin häviän taas rahani myymällä pohjalla. Opiskeluaikojen tappiot auttavat myös pienentämään tai jopa poistamaan myyntien verovaikutuksen.

Olen käytännössä jo päättänyt keventää omistuksia vähitellen eli pienennän osakesalkkuni kokoa. Ongelmana on päättää, mitä myyn ja millä hinnalla. Tätä miettiessäni olen havainnut mielenkiintoisen jutun. Huomasin, että jos Nordnetissä olisi "Myy kaikki" -nappi, niin olisin hyvinkin saattanut käyttää sitä, mutta nyt kun kaikki pitäisi myydä yksitellen, niin mieli vastustaa valtavasti myyntejä.

Salkku kokonaisuutena on toiminut suurin piirtein niin kuin pitäisi, mutta yksittäiset osakkeet ovat alisuoriutuneet ja siten haluaisin antaa niille vielä mahdollisuuden osoittaa, että ne eivät olleet virhe. Pari osaketta puolestaan on noussut aliarvostetusta mielestäni oikealle arvostustasolle ja siten niistä luopuminen ei ole lainkaan vaikeaa. Tässä on se ongelma, että jos nyt noudatan tätä sisäistä halua myydä onnistuneet ostokset ja pitää vähemmän onnistuneet, niin voi helposti käydä niin, että salkkuuni jää pelkkiä (kroonisia) alisuoriutujia ja sieltä lähtee pois ne menestystarinat. Turvallisempaa olisi siis myydä kaikki, koska kokonaisuutena salkkuni tuotto on ollut ihan ok. Kaikki myymällä suojaisin itseni hyvin tyypilliseltä sijoittajan virheeltä.

Toisaalta minulla ei ole tarvetta myydä kaikkea. Salkun euromäärä riittää kuluihini 1-2 vuodeksi, vaikka en saisi mitään tuloja muualta. Vähintäänkin työttömyystukea tulen saamaan, joten salkkuun ei välttämättä tarvitsisi juurikaan koskea lyhyellä tai ehkä edes keskipitkällä tähtäimellä. En kuitenkaan halua luottaa tähän, joten koen salkun pienentämisen tarpeelliseksi. Kaikkea ei silti ehkä ole tarpeellista tai edes järkevää myydä. Niinpä tuo salkun keventäminen tuntuu oikeimmalta ratkaisulta. Sillä tavoin saan haluamaani turvaa, minkä lisäksi olen edes jollain tavalla mukana mahdollisissa nousuissa.

Toivottavasti nyt nousu jatkuu vielä sen aikaa, että saan toteutettua myyntisuunnitelmani.


8 kommenttia:

  1. Hyvää pohdintaa!

    Jos itse olisin samassa tilanteessa, niin lähtisin keventämään niitä yhtiöitä, joiden laadun käsitän heikoimmaksi ja joiden liiketoiminnasta ymmärrän vähiten. Toki myös arvostustasolla suhteessa omaan käsitykseen liiketoiminnan arvosta olisi merkitystä ja pyrkisin keventämään niitä, jotka ovat yliarvostettuja tai lähimpänä oikeaa arvoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun sijoitustyylini on vähän sellainen, etten tiedä voinko noudattaa tyyliäsi.

      En pyri ymmärtämään yrityksiä erityisen syvällisesti (aika ei riitä siihen), vaan lähestyn sijoituskohteita lähinnä tuottojen ennustettavuuden ja keskiarvoon hakeutumisten (eli tilanteen palautumiseen pitkän aikavälin tai alan "normaaliin" jossain välissä) kautta. Edelleenkin luotan, että tilanne tulee suurimmalla osalla yhtiöistä normalisoitumaan ennemmin tai myöhemmin, mutta ongelmana on, etten voi tietää millä aikajänteellä. Voi olla, etten voi odottaa riittävän kauaa.

      Poista
    2. Oletko harkinnut ETF-sijoituksia? Jotenkin ajattelisin, että strategiasi voisi toimia esim. tiettyihin toimialoihin, maihin/tms keskittyvillä ETF:lla, koska se ainakin eliminoisi/merkittävästi vähentäisi yksittäisistä yhtiöistä koituvia riskejä (kerroit ettet pyri ymmärtämään yksittäisi yrityksiä syvällisesti). Itsekin jonkin verran olen tuota keskiarvoon hakeutumista harrastanut esim. sijoittamalla sellaisiin passiivisiin indeksirahastoihin, joiden tuotto on viimeisen parin vuoden aikana ollut keskimääräistä markkinatuottoa heikompi ilman, että kyseisen markkinan tilanne on uskoakseni pitkällä aikavälillä pysyvästi heikentynyt.

      Poista
    3. Harkinnut olen ja olisihan se varmasti järkevää. Jotenkin vain noista ETF:istä puuttuu sitä viehätystä, mitä suorista sijoituksista saa. Rahallinen hyöty ei nimittäin ole ainoa asia, mitä sijoittamiselta haen - homman pitää olla myös hauskaa. Viime aikojen kriiseissä olen tosin harkinnut mm. Venäjän, Norjan tai Kreikan rahastojen (ETF tai muu) ostoa, koska noissa tuo normaaliin palautumisen odottaminen voisi helpostikin toteutua. Jäi kuitenkin ostamatta, kun tarvitsin rahaa muuhun.

      Lisäksi ajattelen, että voisin joskus toimia esim. varain- tai rahastonhoitajana, ja suorien osakkeiden kokemuksesta voi tuolloin olla hyötyä.

      Poista
  2. Tässä on hyvä esimerkki siitä miksi kannattaa ennen sijoittamista kerätä kunnon puskuri. Itselläni on 6kk kulut säästössä ja ansisidonnaisella selviän tuolla määrällä n. 18kk ilman, että tarvitsee ruveta miettimään sijoitusten myymistä.
    Riippuen kuinka paljon sinulla on säästöjä varmaan kannattaa aloittaa huonoiten menestyvien sijoitusten myynnillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen laskeskellut, että ansiosidonnaisellakin minulle jäisi rahaa säästöön, joten en ole pitänyt puskuria kovinkaan tärkeänä. Pitää vain selvitä siihen asti, että ensimmäiset tuet kilahtavat tilille, ja se on mahdollista vaikka Nordnetin lainaominaisuutta käyttäen. Näin ollen osakkeiden realisointi ei tule ajankohtaiseksi kuin vasta sen 500 päivän jälkeen.

      Nyt pelaan vain vähän varman päälle, kun eletään taas aikoja, jolloin yhtäkkiä indeksit saattavat pudota 6-10 % päivässä tai parissa. Markkinoilla on nyt ahneus vähän liian isossa roolissa ja pelko liian pienessä. Voi toki olla, että markkinat nousevat vielä seuraavat pari vuotta ja saan kateellisena katsoa vierestä nousua.

      Poista
    2. Se on kyllä hyvä jos on kulutus sillä tasolla, että ansisidonnaisesta jää yli rahaa. Silti kannattaa pitää ainakin se muutaman kuukauden kulut hätävarana. Sit kun hommat kaatuu niskaan niin niitä tuppaa yleensä tulemaan useampi kerralla. Esim auto hajoaa ja pari päivää myöhemmin pyykinpesukone sanoo sopimuksen irti. Tommosessa tilanteessa helposti sitten päätyy myymään niitä sijoituksia tai sitten ottaa kalliin kulutusluoton niiden maksamiseen. Kumpikaan vaihtoehto ei ole hyvä jos tavoitteena pitkällä aikavälillä on taloudellinen riippumattomuus.

      Poista
    3. Ihan totta.

      Pahimpana uhkana pidän sitä, että sijoitusasunnon vuokralainen lähtee rikkoen ensin asunnon remonttikuntoon. Tuolloin tulisi kalliit remonttikustannukset, tyhjän asunnon kulut ja vielä uudet välityskustannuksetkin päälle. Siinä ei todennäköisesti edes muutama tonni riitä.

      Poista