Nämä neljä asiaa tekevät sinut onnelliseksi

Nyt kun olen klikkiotsikolla saanut sinut lukemaan tätä, niin pyrin oikeasti tarjoamaan jotain, joka auttaa sinua ymmärtämään elämää, onnellisuutta ja ehkä itseäsikin paremmin.

Onnellisuushan on aika vaikea aihe ja sen lähteitä on vaikea tunnistaa. Tilannetta ei helpota se, että ympäröivä maailma pyrkii jatkuvasti hämäämään meitä luulemaan, että onnellisuus on jotain jatkuvaa huumaa, jonka saa esimerkiksi ostamalla jotain uusia hienoja tavaroita (dopamiinipiikin perässä juoksemista) tai metsästämällä tuoreen rakastumisen tunnetta (oksitosiinin yliannostus).

Todellisuudessa onnellisuus on niinkin yksinkertainen asia kuin onnettomuuden puute. Se huuman perässä juokseminen nimittäin ei johda onnellisuuteen pitkällä tähtäimellä. Huuman saaminen vaatii joka kerta enemmän ja enemmän virikettä, ja jossakin vaiheessa yksinkertaisesti tulee seinä vastaan, eikä sitä ole enää mahdollista saavuttaa. Tästä puolestaan seuraa tyytymättömyyttä ja onnettomuutta. Sen sijaan sitä, että elämässä ei ole mitään vialla, voi ihan perustellusti kutsua onnellisuudeksi.

Näin ollen tärkeintä olisi pyrkiä karsimaan elämästä ne onnettomuutta aiheuttavat jutut.

Otsikossa lupaamani neljä onnelliseksi tekevää asiaa voidaankin ajatella myös asioina, joita koskevat puutteet tekevät sinut helposti onnettomaksi. Näitä asioita ovat:
(Luetellut asiat eivät ole tärkeysjärjestyksessä.)

1. Turvallisuus

On vaikea olla onnellinen, jos ei tunne oloaan turvalliseksi. Kyse voi olla esimerkiksi taloudellisesta turvattomuudesta, väkivallan uhasta tai vaikka pelkoa oman parisuhteensa pysyvyydestä. Mikä tahansa turvattomuuden tunnetta aiheuttaakaan, siitä tulisi pyrkiä pääsemään eroon, jotta onnellisuus on edes mahdollista.

Onnellisuuden esteenä oleva pelkoa tuottava asia saattaa myös olla täysin kuviteltu uhka, jolloin ratkaisu ei löydy olosuhteita muuttamalla, vaan oman sisäisen maailman muutoksella kuten luopumalla perusteettomista peloista.

Tai ehkä esimerkiksi koettu työpaikan menettämisen uhka on enemmän kiinni siitä, ettet usko omiin kykyihisi työmarkkinoilla kuin työpaikan todellisista vähennystarpeista. Tällöin oikea toimenpide on pyrkiä omia taitojaan ja tehdä itsestään halutumpi henkilö työmarkkinoilla.

Kannattaa siis olla tarkkana sen kanssa, syntyykö turvattomuuden tunne todellisesta ulkoisesta uhasta vai onko kyse vain sisäisestä pelokkuudesta tai omista kyvyistä, ja valita tilanteen korjaamiseksi valittavat toimenpiteet sen mukaan.

2. Merkityksellisyys

Kaikki meistä haluavat olla merkityksellisiä. Toisin sanottuna, emme halua, että elämämme tällä maapallolla on ollut täysin yhdentekevä ja merkityksetön. Merkityksellisyyttä voi hakea esimerkiksi uran, lasten (kenellekään et tule olemaan yhtä tärkeä kuin lapsellesi) tai pahimmillaan väkivallan kautta (sillä hetkellä, kun väkivaltaa tehdään, väkivallantekijä on urhin elämän merkityksellisin ihminen). Uskon, että merkityksen hakeminen on yksi suurimmista syistä, miksi on esimerkiksi kouluammuskeluita. Siinä syrjäytynyt nuori sanoo: "Nyt te huomaatte, että minä olen olemassa ja minulla on väliä."

Paras tietysti olisi, että ihmiset hakisivat merkityksellisyyttä positiivisten asioiden kautta, eikä negatiivisten. Niinpä näkisin, että paras tapa tehdä itsestään merkittävä, on auttaa muita. Sitä voi tehdä ihan kuka tahansa ja tapojakin on niin monta, että kaikille löytyy varmasti omansa. Auttamisen vahvuutena on myös se, että sillä ei ole eräpäivää. Lapsen itsenäistyessä hänen vanhemmistaan tulee hänelle koko ajan vähemmän ja vähemmän merkittäviä henkilöitä, joten jos lapsen vanhempi on rakentanut koko omakuvansa ja onnellisuutensa lastensa varaan, niin hän tulee helposti pettymään. Myös ura tulee jossain vaiheessa päätökseensä ja todennäköisesti se on saavuttanut lakipisteensä kauan ennen sitä.

Niinpä suosittelen kaikkia teitä miettimään, mikä voisi olla se juuri sinun tapasi auttaa muita ja tehdä itsestäsi tärkeä ja positiivinen vaikutus tälle maailmalle.

3. Vapaus / Vapaaehtoisuus

Mieti tilanne, jossa olet täysin turvallisessa vankilassa, jossa kaikki fyysiset ja terveydelliset tarpeesi täytetään, ja teet siellä tärkeää muita auttavaa työtä, mutta sinulle ei anneta muutakaan vaihtoehtoa. Et voi päättää lähteä muualle, etkä voi päättää tehdä jotain muuta. Todennäköisesti et olisi kovin onnellinen.

Vapaaehtoinen osallistuminen on hyvin tärkeä osa onnellisuutta. Siksi esimerkiksi taloudellisen riippumattomuuden lisääminen helposti lisää myös tyytyväisyyttä työhönsä. On paljon mukavampaa tehdä työtä sen takia, että haluaa sitä tehdä, kuin siksi, että on pakko. Näin on, vaikka kyse olisi täsmälleen samasta työstä. Eläkkeelle lähtenyt saattaa esimerkiksi palata vanhaan työhönsä täynnä uutta motivaatiota ja innostusta, vaikka ennen eläkettään tämä sama ihminen oli ollut täysin kyllästynyt ja laski vain päiviä eläkkeeseensä.

Vapaaehtoisuuden puutteeseen mielestäni liittyy myös rikkaiden tyytymättömyys verotukseensa. Rikkaat maksavat lähes kaikki valtion saamat tuloverot ja niillä rahoilla autetaan montaa ihmistä, mutta rikkaat eivät saa tästä iloa, koska heillä ei ole vaihtoehtoa. Jos verotuksessa voitaisiin lisätä vapaaehtoisuutta esimerkiksi antamalla valinnanvapautta sen suhteen, mihin veroeuroja käytetään, uskoisin meillä olevan paljon tyytyväisempiä veronmaksajia näinkin korkealla verotuksen tasolla.

4. Eteenpäin meneminen / Edistyminen

Edistyminen ja eteenpäin meneminen jäävät mielestäni liian vähälle huomiolle onnellisuutta ajatellessa. Kun miettii, mistä ihmiset haaveilevat, niin useinhan kyse on jostain leppoisesta elämästä, jossa ei enää pyritä mihinkään, vaan ollaan vain rennosti ja "nautitaan elämästä". Voi olla, että tällainen elämä onkin onnellista osalle ihmisistä, mutta minun on vaikea uskoa, että etenkään taloudelliseen riippumattomuuteen kykenevät (eli tavoitteelliset pitkäjänteiset) ihmiset voisivat nauttia tuosta paikallaan olosta.

Luulenkin, että nuo paikallaan olosta nauttivat ihmiset ovat enemmänkin poikkeus kuin sääntö. Useimmat meistä haluavat mennä eteenpäin. Mikä muukaan selittää sitä ihmisten halua jatkuvasti päivittää televisiotaan isommaksi, asuntoaan hienommaksi tai autoaan uudemmaksi? Ne ovat tapoja näyttää itselle ja muille, että elämässä on tapahtunut edistystä. Sama palo edistymiseen ajaa urheilijat parantamaan tuloksiaan ja vaurastujat kasvattamaan sijoituspottiaan. Mahtaako olla sattumaa, että sekä urheilu että vaurastuminen tutkitusti parantavat onnellisuutta?

Eteenpäin menemisen halu näkyy myös siinä, mitä ymmärtämättömät kutsuvat ahneudeksi. Ihminen, jolla on "liikaa rahaa" (mitä se nyt sitten tarkoittaakaan), ei halua lisää raha, koska hän on ahne, vaan hän haluaa enemmän, koska se luo hänelle tunteen edistyksestä. Kun toimitusjohtaja saa uudesta työpaikasta enemmän palkkaa kuin edellisestä ja enemmän kuin kollegansa saavat muualla, hän ei oikeasti kaipaa sitä rahaa, vaan hän nauttii siitä edistysaskeleesta ja arvostuksesta (merkityksellisyydestä), josta tuo palkka signaloi. Jos taas palkka pysyisi samana tai pienenisi, niin se kertoisi askeleesta taaksepäin, mikä koetaan negatiiviseksi, vaikkei rahalle varsinaista tarvetta olisikaan. Noissa tilanteissa tosin asian voi tosin pystyä perustelemaan itselleen muilla tavoilla (esim haastavampi työ, vaikka palkka onkin pienempi), jolloin uutta pestiä ei koeta taka-askeleeksi. 

Näin ollen näiden ahneudesta syyttävien pitäisi alkaa ymmärtää, että he eivät tosiasiassa pyydä näitä ihmisiä luopumaan rahasta, vaan yhdestä onnellisuutensa peruspilareista eli eteenpäin menemisen tunteesta. Samalla tavalla liian alhaiset tuloerot ovat huono asia, koska ne ryöstävät ihmisiltä mahdollisuuden edistyä elämässään. Tuloeroja tärkeämpänä mittarina pitäisi pitää sosiaalista liikkuvuutta (eli liikkumisen helppoutta tuloryhmästä toiseen). Köyhille on tärkeämpää antaa mahdollisuus edetä parempaan elämään kuin antaa heille entistä isompi osa muiden edistyksestä, mutta samalla pitää heidät siellä pohjalla almujen varassa ilman keinoja parantaa omaa elämäänsä.

Mielestäni sosiaaliturvassa olisikin syytä olla vähemmän kiinnostuneita tukien tasosta ja enemmän siitä, millä me saamme tukien varassa elävät ihmiset kokemaan elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi, vapaaehtoiseksi ja eteenpäin meneväksi. Nykyään keskitytään ihan liikaa pelkästään turvallisuuteen (eli onko sosiaaliturva riittävällä tasolla) ja unohdetaan täysin nuo muut vähintään yhtä tärkeät ellei tärkeämmät asiat.

Oletko onneton?

Jos siis koet olevasi onneton, kehotan sinua miettimään jokaista näistä kohdista erikseen, ja pohtimaan, onko sinulla puutteita jonkun niistä kohdalla? 

Koetko elämäsi turvalliseksi? Koetko jonkin asian uhan harteillasi?

Koetko elämäsi merkitykselliseksi? Onko elämässäsi jotain tai joku, joka saa sinut tuntemaan itsesi tärkeäksi?

Koetko voivasi toimia vapaasti? Vai teetkö asioita, koska on pakko?

Koetko meneväsi elämässäsi eteenpäin vai junnaako kaikki vaan paikallaan?

Kun olet näiden kohtien perusteella pystynyt tunnistamaan ongelmakohtasi, sinun pitäisi olla helppo alkaa keksiä keinoja muuttaaksesi tilannettasi niin, että tulevaisuudessa asiat ovat paremmin. Tai jos et osaa itse ratkaista ongelmaasi, niin ympäriltäsi löytyy varmasti ihmisiä, jotka auttavat mielellään, jos vain pyydät.