Käteinen ja lahjakortti ovat suurelta osin hyvin samankaltaisia asioita. Suurin ero on se, että lahjakortilla voi ostaa vain tietystä paikasta, kun taas käteistä voi käyttää mihin tahansa. Näin ollen loogisesti ajatellen lahjakortin pitäisi selvästi olla käteistä huonompi lahjavaihtoehto. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Syynä tähän on juuri se, että käteistä voi käyttää muuhunkin.
Minä esimerkiksi haluaisin saada uuden tietokoneen. En kuitenkaan halua sitä niin paljon, että olisin valmis ostamaan sen ennen kuin vanha oikeasti hajoaa, koska sijoitusvarallisuuden kerääminen on minulle tärkeämpää. Joulun aikana minun on kuitenkin mahdollista saada se tietokone, koska voin pyytää sitä lahjaksi. Haluan kuitenkin itse valita ko. koneen, joten pyydän mieluummin lahjakorttia kuin itse konetta.
Jos saan lahjakortin sijasta käteistä tietokoneen hankkimista varten, en voi olla ajattelematta, että sen rahan olisi voinut käyttää järkevämminkin. Antaessani setelin myyjälle, mielessäni pyörisi ajatus niistä osakkeista, jotka olisin voinut sillä rahalla ostaa, tai se laina, jota olisin voinut sillä rahalla lyhentää. Vaikka sosiaaliset säännöt pakottavat minut käyttämään lahjarahan siihen, mihin se on tarkoitettu, en voisi olla sekoittamatta mielessäni rahaa muihin rahoihini. Voisin esimerkiksi käyttää rahan heti sijoitusten ostoon, koska voin sosiaalisia sääntöjä rikkomatta ostaa tietokoneen vähän myöhemmin sopivasta alennusmyynnistä. Tämä viimeistään poistaisi rahan "korvamerkinnän" ja aiheuttaisi negatiivisia tuntemuksia tietokonetta lopulta ostettaessa. Pahimmillaan voisin joutua myymään sijoituksia ostoksen tehdäkseni. Tämä olisi aivan kauheaa ja vähentäisi ostotapahtumaan liittyvää iloa.
Jos taas saan lahjaksi lahjakortin elektroniikkaliikkeeseen, minulla ei ole muuta vaihtoehtoa rahan käyttökohteen suhteen. En halua kyseisestä liikkeestä muuta kuin tietokoneen, joten ostopäätös on helppo. Minun ei tarvitse miettiä, mitä kaikkia vaihtoehtoisia asioita menetän tietokoneen ostaessani (ks. vaihtoehtoiskustannus), joten voin tehdä ostoksen täysin ilman omatunnon kolkutusta "tuhlailun" takia. Näin ollen voin nauttia saamastani lahjasta enemmän, kuin jos olisin vain saanut suoraan käteistä.
Joku voi ajatella, että voisin olla välittämättä sosiaalisista säännöistä (mikä olisi ihan mahdollista, koska en ole kovinkaan suuri traditioiden ystävä) ja käyttää saamani käteisen juuri sijoituksiin, jolloin saisin enemmän iloa kuin tietokoneen ostamalla. Tällä tavalla menettelemällä menettäisin kuitenkin sen tietokoneen. Osakkeet eivät olisi minulle "ilmaisia" lahoja, vaan maksaisin niistä tietokoneen verran. (Se, että tuo tietokonekaan ei maksanut minulle mitään, on tuossa vaiheessa jo unohtunut.) Jos taas käytän saamani lahjakortin, saan ilmaisen tietokoneen, koska minulla ei ole muutakaan käyttöä lahjakortille. Ilmaisesta lahjasta on paljon helpompi nauttia kuin lahjasta, jonka takia on joutunut luopumaan jostakin.
Näin ollen lahjakortti voi tietyissä olosuhteissa olla käteistä parempi lahja.
Jos kiinnostaa ko. ihmiön psykologinen puoli niin "positiivinen psykologia" antaa paljon hyviä esimerkkejä miten oma vaikuttaminen lahjaan tai asiaan lisää motivaatiota. Sijoittajalle hyvä kirja, koska sen avulla voi peilata omaa itseä sijoittajana ja kirja tarjoa hyviä esimerkkjä positivisesti valheesta itselle, jota sijoittajat ikävä kyllä harjoittavat liian usein.
VastaaPoistaKiitos vinkistä.
PoistaHarmikseni aikani ja energiani ei ole oikein riittänyt kirjojen lukemiseen, joten olen sivistänyt itseäni enemmänkin Youtuben ja audiokirjojen avulla. Nyt löysin pikaisella etsimisellä Youtubesta Harvardin luentosarjan positiivisesta psykologiasta (linkki alla). Pitää varmaan nyt ottaa tuo projektiksi, koska aihe kiinnostaa. Kirjoitin jo kerran aikaisemmin siitä, kuinka tänä päivänä elävillä on mahtava mahdollisuus saada korkeakoulutasoista tietoa täysin ilmaiseksi netistä melkein aiheesta kuin aiheesta.
https://www.youtube.com/watch?v=IwUecXRvnS0 (videon kuvauksessa linkit muihin luentosarjan osiin)
Taustaasi tietämättä, oletko koskaan ajatellut kouluttautua pidemmälle tai työskennellä enemmän ylennyksen vuoksi? Näin saisit muutaman sadan euron kuukaudessa enemmän, eikä tarvitsisi nuukailla niin paljon..
VastaaPoistaOmaan korvaan tuo alkaa kuulostaa jo enemmän "pakkomielteeltä", eikä vain säästamiseltä.
Kommentti ei ole mitenkään pahansuopa, olin itse ennen samanlainen ja hieman on samaa vikaa vieläkin..
T. Analyytikko ulkomailta
Älä huoli, en ota kysymystäsi negatiivisesti. On ihan mukava päästä vastaamaan lukijaa mietityttäviin kysymyksiin.
PoistaVastauksena voisin sanoa, että ainakaan koulutuksen puutteesta lisätulot eivät tule jäämään kiinni. Jo nykyisellä koulutustasolla pystyn nousemaan ylimpiin tuloluokkiin. En tosin ole koulusta päästyäni lopettanut uuden oppimista, vaan olen koko ajan omaehtoisesti opetellut esimerkiksi myyntiä, johtamista, kirjoittamista (tämä blogi) ja psykologiaa (ks. kommentti yllä). Suurin tulotasoani rajoittava tekijä on tällä hetkellä työkokemus, ja sitä saan koko ajan lisää.
Muutenkaan muutama sata euroa lisää ei nuukuuteeni vaikuttaisi. Pystynhän jo tälläkin hetkellä sijoittamaan kuukausittain n. 1200 euroa, joten 200 euron palkankorotus (joka tarkoittaisi noin 100 euroa lisää käteen) tarkoittaisi vain pientä nousua säästösummiini, ja vaikutus kulutukseeni olisi todennäköisesti melko olematon. En ole säästäväinen, koska minulta puuttuu rahaa, vaan koska minulla on muuta käyttöä rahalleni kuin "tuhlaaminen".
Pakkomielteisyys saattaa olla ihan osuvakin kuvaus, mutta kun haluaa tehdä jotain vaativaa (säästää 100 000 euroa viidessä vuodessa), niin sen tavoitteen suhteen on oltava vähän pakkomielteinen. Muuten tavoite jäisi tyhjäksi puheeksi (niin kuin se niin monella jää). En siis mielestäni ole pakkomielteinen rahan tai säästämisen suhteen, vaan tavoitteideni suhteen ja tällä kertaa tavoitteeni sattuu olemaan raha, tai oikeammin se, mitä rahalla ajattelen saavani (vapaus tehdä mitä haluan).
Kiitos vastauksesta! Hyviä pointteja tuot esille. Olen samaa mieltä kanssasi, että raha antaa tietynlaista vapautta.
VastaaPoistaItse tosiaan katsoin ennen jokaista euroani(puntaa) todella tarkasti ja säästin myös "älyttömän" suuren osan tuloistani. Huomasin jossakin välissä, että se vie nautinnon tavallisista arkipäivistä. Nykyään olen ottanut rennommin, ja nautin matkustelusta/ruuasta jne. Vaati jopa hieman opettelua tuo kulutuksen lisääminen.
Pieni "pakkomielle' on silti jäänyt mieheen.. Uskoisin nauttivani elämästä enemmän, jos nauttisin materiasta yhtä paljon kuin muut.
T. Analyytikko ulkomailta
Pohdin aikaisemmassa kirjoituksessa tuota kulutuksen lisäämistä.
Poistahttp://rahallavapaaksi.blogspot.fi/2014/09/mita-jos-lopettaisin-saastamisen-vol-2.html
Se nyt vaan on niin, että minä nautin eniten asioista, jotka sattuvat olemaan ilmaisia tai halpoja. Älylliset haasteet, kuten uuden oppiminen, väittelyt, keskustelut ja blogin kirjoittaminen eivät internet-aikana maksa juuri mitään. Jopa urheiluharrastukseni on minulle käytännössä ilmainen. Kotiini tai vaatteisiini en kaipaa mitään erikoista.
Minä en usko, että nauttisin elämästä enemmän, jos nauttisin materiasta yhtä paljon kuin muut, koska en usko materian tekevän niitä muitakaan onnelliseksi. Shoppailu antaa kyllä varmasti heille dopamiiniannoksen, joka tuo hetken ilon, mutta pitkän tähtäimen onnellisuuteen siitä ei ole. Taloudellinen riippumattomuus ja siihen liittyvä stressittömyys on pysyvä olotila.
Minun ikäluokkani ihmiselle säästäväisyys on hyve ja kuluttaminen "synti", näinhän sitä ainakin opetettiin. Kultainen keskitie taitaa kuitenkin olla tässäkin paras vaihtoehto, ja kukin toki toimii oman maailmankatsomuksensa mukaan kuten parhaaksi näkee.
VastaaPoistaMitä olet mieltä, kuuluuko/kuuluiko tuohon ikäluokkasi ajatteluun myös se, että sijoittaminen on vähintäänkin jollakin tavalla epäilyttävää ja säästäminen tarkoittaa juuri tilille säästämistä?
Poista