Katson mielelläni zombi-elokuvia ja -sarjoja, ja kuten monet muutkin pikkupojat, tykkään miettiä, miten toimisin zombi-maailmassa. Viimeisimmistä mietinnöistäni mieleen tuli oppeja, jotka mielestäni linkittyvät varsin hyvin säästämiseenkin.
Kuvitellaan maailma, jossa 99,9 % ihmisistä on muuttunut zombeiksi. Sellaisiksi hitaiksi käveleviksi ihmislihaa himoitseviksi eläviksi kuolleiksi - eikä siis modernien versioiden nopeiksi pedoiksi. Suhdeluku kuolleiden ja elävien välillä saa minut ajattelemaan, että jokaisen pitäisi siis pyrkiä tappamaan 999 zombia, jotta maailma saadaan vallattua kuolleilta takaisin eläville. Tuo määrä tuntuu helposti todella suurelta ja noin tuhannen zombin lauma olisi kovalla aseistuksellakin melko mahdoton voitettava (ainaki jos elokuviin on uskominen).
Tilanne muuttuu kuitenkin paljon helpommin hallittavaksi, kun zombeja alkaa poimia yksitellen. Aina kun vastaan tulee yksittäinen zombi tai korkeintaan muutaman yksilön ryhmä, tilanne kannattaa käyttää hyväksi ja napsia helpot tapot. Tällä tavalla voi vähitellen päästä kohti tuhannen zombin maalia, minkä lisäksi maailma muuttuu koko ajan turvallisemmaksi, kun ihmisten suhde zombeihin kasvaa. Nämä yksittäiset zombit ovat myös pois harhailemasta maailmasta, mikä tarkoittaa, että ne eivät ole osa sitä pysäyttämätöntä isoa laumaa, joka voi jossain vaiheessa tulla vastaan.
Jos zombeja yrittää napsia hengiltä liian isoissa ryhmissä tai muuten epävarmoissa olosuhteissa, niin tavoitteen saavuttaminen voi olla nopeampaa, mutta on myös varsin mahdollista, että riski toteutuu ja tavoite jää kokonaan saavuttamatta.
Joku voi tietysti ajatella, että on yksilön kannalta paljon turvallisempaa olla tappamatta edes niitä yksittäisiä zombeja. Näin varmasti onkin, mutta jos liian moni vapaamatkustaa tuolla tavalla, niin se johtaa maailmaan, jossa on aina paljon zombeja ja isoissa laumoissa. Tarpeeksi monen täytyy hoitaa oman osansa, jotta maailma paranee.
Kaikki eivät tietenkään pysty täyttämään tuhannen zombin kiintiötään, mutta ne, jotka ajan myötä pääsevät tavoitteeseensa, voivat luonnollisesti asettaa itselleen uuden tavoitteen, jolla he kantavat osan vähemmän taitavien taakasta. Urakkansa aikana he ovatkin saaneet itsellensä sellaiset taidot, että seuraava 1000 onkin jo paljon helpompi tehtävä.
Kaikki voivat itsekseen miettiä, miten kaikki tämä liittyy vaurastumiseen, mutta lyhyesti:
Jos liikaa keskittyy siihen, että haluaa saada miljoonan euron varallisuuden, niin urakka saattaa tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta, eikä siihen halua tarttua. Mutta jos tyytyykin päivittäin tekemään niitä pieniä valintoja (esimerkiksi jättää ostamatta jonkun kahvin ja pullan, jonka normaalisti ostaisi), niin vähitellen niistä pienistä teoista kasvaa iso vaikutus ja ennemmin tai myöhemmin se isokin tavoite alkaa olla yllättävän lähellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti