Lainaa ja osakkeita

Kuvitellaan tilanne, että sinulla on 300 000 € arvoinen asunto, josta on jäljellä 100 000 € lainaa maksamatta. Sinulla on myös 100 000 € arvoinen osakesalkku. Myytkö osakesalkkusi maksaaksesi pois tuon lainan? Paina vastauksesi mieleesi.

Kuvitellaan nyt, että sinulla onkin 300 000 € arvoinen velaton asunto eikä yhtään osakkeita. Ottaisitko asuntoa vakuutena käyttäen 100 000 € lainaa ostaaksesi sillä osakkeita?

Luulen, että aika monella vastaus molempiin kysymyksiin on "En", vaikka johdonmukaisia vastauspareja olisivat
A) 1. kyllä 2. en
tai
B) 1. en 2. kyllä

Se, että molempiin vastaa ei (tai kyllä), ei ole loogista, koska on lopputuloksen kannalta täysin sama asia oletko jättänyt olemassaolevan osakesalkun myymättä vai ottanut uuden lainan, jolla ostanut vastaavan salkun. Ihmiset eivät kuitenkaan ole täysin rationaalisia, vaan heihin voidaan vaikuttaa muun muassa sillä, miten kysymys on asetettu.

Otetaan esimerkiksi lääkäri, jonka pitäisi kertoa potilaalleen edessä olevan leikkauksen riskit. Jos lääkäri haluaa, että potilas suostuu leikkaukseen, hän kertoo, että "On 90 %:n todennäköisyys, että selviät leikkauksesta". Jos taas lääkärin mielestä leikkaukseen ei kannata mennä, hän sanoo "On 10 %:n todennäköisyys, että kuolet leikkaukseen". Rationaalisesti ajateltuna molempien viestien sisältö on sama, mutta todellisuudessa tuo erilainen muotoilu vaikuttaa vahvasti siihen, mihin potilas keskittyy ja siten myös siihen, minkä päätöksen hän tekee.

Mutta palataan takaisin lainaesimerkkiin.

Ensimmäisessä vaihtoehdossa, jossa pitäisi myydä osakesalkku, ajatus helposti keskittyy vaivalla kasatun osakesalkun menettämisen aiheuttamaan tuskaan. Lainan on puolestaan helppo ajatella koskevan asuntoa, jolloin ihmismieli ajattelee kyseessä olevan "turvallinen asuntolaina" eikä "korkeariskinen sijoituslaina". Salkun menetys aiheuttaa tuskaa ja lainan pitämistä ei koeta suurena riskinä, joten päätöksenä on helposti pitää sijoitukset ja jatkaa lainan lyhentämistä normaalisti.

Toisessa vaihtoehdossa puolestaan huomio kiinnittyy velattomuuden menettämiseen, mikä on helppo kokea valtavana riskitason lisääntymisenä. Näin on varsinkin, koska rahat käytetään riskiseen osakemarkkinaan, eikä turvalliseen asuntoon, vaikka se asunto on siellä lainan vakuutena joka tapauksessa. Mielessä saattaa myös olla se häpeä, joka syntyy, jos osakemarkkinat lähtevätkin laskuun juuri kun rahat on sijoitettu.

Tässä esitetty kysymyksenasettelu ei myöskään ole pelkkää teoriaa. Moni, joka on maksanut tämän vuoden aikana asuntoaan (eli vapauttanut asunnon vakuusarvoa), voisi käytännössä marssia pankkiin ja pyytää vastaavaa sijoituslainaa. Tätä ei kuitenkaan tehdä, koska se koetaan liian riskiseksi toimintamalliksi. Jopa pankin työntekijät helposti näkevät asian näin ja siitä syystä saattavat kieltäytyä sijoituslainan antamisesta.

Tähän on kuitenkin esitettävä kysymys: Jos se lainan kokonaismäärä ei ollut liian iso silloin vuosi sitten (ennen vuoden aikana maksettuja lyhennyksiä), niin miksi se on sitä nyt? Nythän varallisuuteen ovat sen alkuperäisen asunnon lisäksi ilmestyneet ne lainalla ostettavat osakkeet, sekä mahdolliset muut säästöt, jotka vuoden aikana ovat kertyneet. Nostettavan sijoituslainan takia lainamäärä on vuoden aikana pysynyt ennallaan, mutta koska varallisuus on kasvanut, ei siihen lainaan liittyvä riski ole edes sillä vuodentakaisella tasolla, vaikka rahat onkin käytetty osakkeiden ostamiseen.

Jos sinua alkoi kiinnostaa, mitä se käytännössä tarkoittasi, jos lainojen lyhentämisen sijaan rahat käyttäisikin sijoituksiin, suosittelen lukemaan aikaisemman tekstini:
Lainoja ei tarvitse (tai välttämättä edes kannata) maksaa takaisin