Paljonko rahaa on tarpeeksi?

Olen töissä puhunut aika avoimesti siitä, että säästän ja sijoitan paljon, ja että tarkoituksenani on voida jäädä "eläkkeelle" varsin aikaisin. Minulta sitten kysyttiin, että paljonko rahaa olisi tarpeeksi.

Aikaisemmin olisin varmaankin sanonut jotain taloudellisesta riippumattomuudesta, mutta ajatukseni ovat selvästi hieman muuttuneet sen mukaan, kun aikaa on kulunut ja varallisuutta on kertynyt.

Tällä hetkellä sanoisin, että rahaa on tarpeeksi kun:
1. Minun ei tarvitse tehdä mitään rahan takia.
2. Minun ei tarvitse jättää mitään tekemättä rahan takia.
3. Talouteni kestää suurenkin taloudellisen shokin niin, etten menetä kohtia 1 ja 2.

Eli kohta 1 tarkoittaa käytännössä taloudellista riippumattomuutta. Se ei toisaalta tarkoita sitä, etten voisi tuolloinkin käydä palkkatöissä tai olla vaikka yrittäjänä. En kuitenkaan halua olla päivääkään töissä sen takia, että tarvin rahaa maksaakseni menoni. Minulle motivaation työssä käymiselle pitää löytyä jostakin muusta kuin siitä kuukausipalkasta.

Kohta 2 saattaa monelle tuntua oudolta, ja monelle tuo kohta koituisikin koko projektin esteeksi. Useimmilla nimittäin tuntuu olevan aika huono impulssinkontrolli ja he ovat huonoja myös tunnistamaan, mikä on oikeasti tärkeää ja mikä on vain lyhyen tähtäimen houkutus ilman todellista lisäarvoa. Tämä kohta ei nimittäin tarkoita sitä, että pitäisi ostaa kaiken mitä vähänkään sattuu himoitsemaan, vaan että pystyy ostamaan ne asiat, joita oikeasti haluan ja joiden kustannus-hyötysuhde on kohdallaan. Tuolloinkin kaikki "ihan kiva, muttei oikeasti paranna elämääni" -jutut saavat jäädä hyllyyn. Kun minulla on yksinkertaiset ja suhteellisen halvat halut, niin voin hyvinkin pienellä rahalla ostaa ne asiat, joita oikeasti haluan tai tarvin.

Vaimoni aina välillä sanoo esimerkiksi, että "Olisi kiva lähteä tuonne, mutta ei ole varaa" tai "Olisi kiva ostaa tuollainen koti, mutta ei meillä ole varaa". Sanon noihin yleensä, että olisi meillä varaa tuohon ja vaikka mihin muuhun, mutta se ei olisi järkevää ja siksi emme tee sitä. Emme siksi, että meillä ei olisi varaa. Meillä olisi varaa ostaa 600 000 € maksava omakotitalo, mutta siinä ei olisi mitään järkeä, koska sen jälkeen meidän kaikki rahat (ja iso läjä pankin rahoja) olisi kiinni siinä, eikä meillä olisi varaa mihinkään muuhun.

Kohdan 2 pointti on siis siinä, että pystyn toteuttamaan kaikki ne todelliset haluni ja tarpeeni ilman, että menetän samalla taloudellista riippumattomuuttani (kohta 1). Käytännössä tämä tarkoittanee sitä, että vaikka eläisin täysin pääomatulojeni varassa, niin tuloista pitäisi kuukausittain (tai ainakin vuositasolla) jäädä hieman yli, koska se tarkoittaisi, että tuloni ovat hyvin riittäneet kaikkiin tarpeisiini.

Kohta 3 on ehkä uusin lisäys taloustavoitteisiini. Varallisuuden kerryttyä olen nimittäin alkanut tunnistaa tilanteita, joissa sen voi menettää. Entä jos ostan omakotitalon, joka homehtuukin ja muuttuu arvottomaksi? Jos minulla on vain juuri ja juuri taloudelliseen riippumattomuuteen tarvittavat rahat, joutuisin tuossa tilanteessa palaamaan töihin, koska olisin tuon yhden tapahtuman takia menettänyt lähes koko varallisuuteni. Tai entä, jos minä tai joku läheiseni sairastuu vakavasti? Lehdissä on esimerkiksi ollut muutamia näitä juttuja, joissa suomalainen on sairastunut ulkomailla ja sitten alkanut ihmetellä, että mistä saisi ne kymmenet tuhannet eurot, jotka Suomeen palaaminen vaatisi. Tai jos vaikka ulkomailla olisi saatavilla parempaa hoitoa kuin Suomesta, mutta se maksaisi satoja tuhansia? Tai entä, jos ajan autoa ja keskittymiseni herpaantuu, ja joku sivullinen kärsii vakavat vammat, joista joudun maksamaan satojen tuhansien korvaukset?

On varmasti lukuisia muitakin sudenkuoppia, jotka voisivat maksaa minulle kaiken sen työn, jonka olen varallisuuteni karruttamiseksi tehnyt. Siksi haluaisin etukäteen kerätä riittävän ison varallisuuden, että voin luottaa säilyttäväni taloudellisen riippumattomuuden, vaikka elämässä tapahtuisi yllättäviä käänteitä. Mitä jos olenkin jo eläkeiän kynnyksellä, kun menetän varallisuuteni, enkä ole kerryttänyt juurikaan eläkettä, koska olen niin luottanut varallisuuteni elättävän minut eläkeikäni yli? Tuossa vaiheessa on liian myöhäistä palata töihinkään.

Tällä hetkellä arvioin, että taloudellisen riippumattomuuden ylittävä riittävä puskuri kohtaa 3 varten olisi noin 300 - 500 tuhatta euroa. Tuossa puskurissa on toisaalta se hyvä puoli, että sehän jatkaa kasvamistaan, vaikka en lisäisikään rahaa järjestelmään. Taloudelliseen riippumattomuuteen vaadittavat varat kattaisivat elinkustannukseni ja kaikki loput tulisi uudelleensijoitettua, jolloin puskuri kestäisi koko ajan isompia ja isompia shokkeja.

En myöskään pidä puskurin keräämistä kohtuuttoman suurena haasteena, koska minulla ei ole varsinaisia haaveita eläkkeelle siirtymisestä, kun taloudelliseen riippumattomuuteen vaadittavat varat ovat kasassa. Pidän ehkä välivuoden tai pari, mutta kyllä sen jälkeen pitää taas löytyä jotain mielekästä tekemistä omalta osaamisalueeltani.

Muutaman sadan tuhannen puskurin kerääminen (taloudellisen riippumattomuuden lisäksi) ei toisaalta senkään takia tunnu pahalta, koska laskelmissani kyse ei enää ole siitä, että tuleeko minusta miljonääri vai ei, vaan siitä, montako miljoonaa minulle kertyy elämäni aikana. Olettaen siis, etten kuole nuorena. Ja vaikka kuolisin, niin ei tämä projekti silti hukkaan ole mennyt. Olen nauttinut tästä matkasta paljon enemmän kuin mitenkään olisin voinut nauttia uudesta autosta, isommasta talosta tai uudesta elektroniikasta.