Kuten monet muutkin taloudellisesta riippumattomuudesta bloggaavat, olen mielenkiinnolla seurannut Kohti taloudellista riippumattomuutta -blogin pitäjän Pasi Havian rahaston HCP Quant:in perustamista. Jos et ole vielä tutustunut blogiin, niin suosittelen ehdottomasti.
Rahaston sijoittajaesitys on myös todella mielenkiintoinen ja lukemisen arvoinen. Sitä lukiessa on tosin syytä muistaa, että kyseessä on myyntiesite, eikä objektiivinen tarkastelu tutkimusten tuloksista. Esitetyt tutkimustulokset on hyvinkin voitu valikoida sen mukaan, millä rahastoa saadaan parhaiten myytyä. En sinänsä ole eri mieltä oikeastaan mistään siinä esitetystä, mutta terve skeptisyys on paikallaan.
Itse rahasto vaikuttaa hyvältä sijoituskohteelta, koska rahastonhoitajalla Pasi Havialla on tuottohistoriansa perusteella hyvät mahdollisuudet tehdä tulevaisuudessakin markkinat voittavaa tuottoa. Rahaston avaintietoesitteen mukaan rahaston kulutkaan eivät ole ihan kohtuuttomat. Harmikseni rahaston minimisijoitus on 5000 euroa, mikä on minulle vähän liian suuri summa tällä hetkellä. Lisäksi minulla on rahaston suhteen muutama muu huolenaihe, jotka ajattelin tässä jakaa.
Ensinnäkin minua mietityttää, pystyykö Havia toistamaan menestyksensä käyttäessään isoja summia pienten summien sijasta. On eri asia ostaa osakkeita 300 000 eurolla kuukaudessa 3000 euron sijasta. Pienimmät yhtiöt rajautuvat potentiaalisten sijoituskohteiden ulkopuolelle, koska niissä iso ostos vaikuttaisi liikaa osakkeen kurssiin. Mitä suositummaksi rahasto tulee (eli mitä suurempia rahavirtoja rahastoon tulee), sitä vaikeammaksi menee hyvien sijoituskohteiden löytäminen.
Toiseksi, kun sijoitettavana on yhtäkkiä suuria määriä muiden rahaa, voi rahastonhoitajalle tulla paine sijoittaa raha nopeasti jonnekin. Tällöin ostosta edeltävä harkinta ja analyysi voi jäädä turhan pinnalliseksi. Etukäteen on mahdoton tietää kuinka vahvasti nämä inhimilliset mekanismit vaikuttavat Havian käyttäytymiseen.
Kolmanneksi minua mietityttää, kuinka paljon rahastonhoitaja saa toteuttaa omaa strategiaansa. Rahastoyhtiön suunnalta saattaa tulla painostusta tehdä tai olla tekemättä tiettyjä osakekauppoja, mikä ei välttämättä ole Havian mielestä sijoittajan edun mukaisia. Etenkin, jos rahaston alkuaikoihin sattuu tulemaan huonojen tuottojen kausi, saattaa riski hätäilevään painostukseen olla melko suuri.
Toisaalta neljänneksi minua jännittää liian hyvän menestyksen haitallinen vaikutus. Sijoittaja, joka on menestynyt pitkään hyvin, tulee helposti liian itsevarmaksi. Tällöin hän saattaa alkaa ottaa liian isoja riskejä, jotka ennemmin tai myöhemmin tulevat kalliiksi. Tunne "En voi erehtyä" on vaarallinen. Vaikka tekisit 5 vuotta 30 %:n tuottoa vuosittain, niin yksi 70 %:n lasku vie sinut nopeasti lähtöpisteeseen (eli reaalisesti tarkasteltuna tappiolle).
Viidenneksi muiden rahoilla sijoittaessa on usein riski liiallisesta riskinotosta, mutta Havia onneksi käsittääkseni laittaa merkittävissä määrin omaakin rahaansa kiinni rahastoonsa, joten tätä riskiä voidaan pitää rajoitettuna.
Yllä mainituista seikoista huolimatta olisin valmis sijoittamaan rahastoon, jos vaadittu panos ei olisi liian suuri suhteessa salkkuni kokoon. Pahimmillaan voisin kuitenkin odottaa saavaani markkinatuoton vähennettynä hallinnointikustannuksilla (etenkin jos hyväksytään tehokkaiden markkinoiden näkemys, että rahastonhoitajan taidoilla ei ole merkitystä ja yli- ja alituotot ovat seurausta sattumasta), koska näissä avoimissa rahastoissa ei tarvitse maksaa ylituoton odotuksista.
Harmikseni ensimerkintä jää siis väliin, mutta ehkä sijoitan joskus myöhemmin, kun raha- ja sijoitustilanne antaa paremmin myöten. Toivottavasti rahasto tuottaa aluksi hyvin, koska alisuoriutuvat rahastot usein lopetetaan myynnillisistä syistä, ja olisi mielenkiintoista nähdä miten tämän rahaston kanssa käy pitkällä tähtäimellä.
Hyvä postaus.
VastaaPoistaKeskeiset asiat on kirjattu kattavasti. Seuraillaan siis!
10k sisään, toivottavasti Pasi hoitaa hommansa rennon varmalla otteella. Pelkkiä numeroita ne isotkin luvut ovat :)
VastaaPoistaSen verran virheitä ylläolevassa kirjoituksessa, että pakko kommentoida. Kirjoitan aika negatiiviseen sävyyn, joten mainittaakon alkuun, että olen sijoittamassa omia rahojani Quanttiin.
VastaaPoista#1 Kirjoitit, että "avoimissa rahastoissa ei tarvitse maksaa ylituoton odotuksista." Quantin tapauksessa ylituottosidonnainen palkkio lähtee kvartaaleittain, eikä aiemman kvartaalin alituotto vaikuta millään tavalla seuraavan kvartaalin ylituottopalkkioon. Tämä tarkoittaa, että vaikka rahasto tuottaisi 10 vuoden aikavälillä pelkästään indeksin verran, noin joka toinen kuukausi lähtisi palkkio "ylituotosta", koska 3kk on niin lyhyt aika että ylituottojaksoja ja alituottojaksoja mahtuu mukaan paljon. Tämä tekee myös kulurakenteesta epäselkeän; on mahdoton arvioida etukäteen, kuinka paljon rahastoon sijoittaminen maksaa kulujen muodossa.
#2 Kuvittelemasi "pahin skenaario" on saada markkinatuotto vähennettynä kuluilla. Tässä menee odotusarvo, varianssi ja toteutunut tuotto sekaisin. On totta, että *odotusarvo* sijoitukselle pahimmassa mahdollisessa skenaariossa on markkinatuotto miinus kulut (joiden suuruutta ei voi etukäteen tietää). Toteutunut tuotto voi tässä skenaariossa kuitenkin olla mitä vaan, esim. -40% vaikka vertailuindeksi nousisi +10%. Tehokkaiden markkinoiden teoria ei tietenkään väitä, että kaikki sijoittajat saisivat saman tuoton!
Huoli sijoitettavan pääoman kasvun vaikutuksesta strategian toteuttamiseen on aiheellinen ja mielestäni suurimpia riskejä tuossa rahastossa. Sijoitusonnea!
Vastaan kohdittain:
Poista#1 Seison edelleenkin väitteeni takana. Avoimissa rahastoissa ei makseta ylituoton ODOTUKSISTA. Rahastot merkitään ja lunastetaan substanssiarvostaan, eikä siis odotettu yli- tai alituotto vaikuta maksettavaan merkintähintaan. Tämä näkökulma syntyy siis vertailusta suljettuihin sijoitusrahastoihin, joissa rahastoja myydään ja ostetaan substanssipreemiolla tai (yleensä) -alennuksella. Näissä odotettu tuotto vaikuttaa siihen hintaan, jolla rahastoa saa ostettua.
Avoimissa rahastoissa ei siis joudu maksamaan odotetusta ylituotosta (joka huomioi odotetut kustannukset), koska koskaan ei jouduta maksamaan preemiota. Samalla kuitenkin avoimissa rahastoissa ei hyödytä substanssialennuksista, jos esimerkiksi odotetut kustannukset ovat suuremmat kuin mahdollinen odotettu ylituotto. Muistutan vielä kerran, että väitteeni koski tilannetta, jossa sijoittaja odottaa saavansa ylituottoa rahastosta (huomioiden kulut), ja tällaisissa tilanteissa hän ei joudu maksamaan ekstraa tästä odotuksestaan, vaikka markkinat olisivat hänen kanssaan samaa mieltä tulevasta ylituotosta.
#2 Jälleen kyse on odotuksista. En väitä, että sijoittaja tulee saamaan markkinatuoton, vaan että ainoa perusteltu ODOTUS tehokkailla markkinoilla olisi markkinatuotto. Toteutunut tuotto on puolestaan riippuvainen sattumasta, eikä sitä voi täsmällisesti ennustaa. Kymmenen kertaa kolikkoa heitettäessä realistinen odotus on viisi kruunaa ja viisi klaavaa. Tämä ei tarkoita sitä, että toteutunut tulos ei voisi olla kymmenen kruunaa tai kymmenen klaavaa tai mitä tahansa niiden väliltä.
Sen toki myönnän, että sanamuotoni oli huono, koska se antaa tosiaan kuvan "pahimmasta skenaariosta", mikä ei ollenkaan ollut tarkoitukseni.
1# Avoimissa rahastoissa maksetaan rahastonhoitajan kyvystä saavuttaa ylituottoja.
Poista2# Jos oletetaan että markkinat ovat tehokkaat, ainoa ODOTUS on tuo markkinatuotto. Mutta silti siitä maksetaan juoksevia kuluja joka tapauksessa.
Eli siis pahin tilanne on maailma jossa kaikki saavat markkinatuoton, ja paras tilanne on maailma jossa rahastonhoitaja ylittää markkinatuoton.
Mites se kolmas maailma, missä rahastonhoitaja alittaa markkinatuoton toimimalla systemaattisesti inhimillisesti? Vai oletetaanko tässä, että rahastonhoitajan merkitys on 0 ja kyseessä on vain konemainen strategia, joka ei voi toimia systemaattisesti keskituottoa heikommin.
#1 Tajusin tuon aikaisemman vastaukseni kirjoittamisen jälkeen, että hallinnointi-/merkintäpalkkiossa sijoittaja maksaa odotetusta rahastonhoitajan taidosta. Muutahan mekanismia ylihinnan pyytämiseen ei noissa ole. Suljetuissa markkinahintamekanismi automaattisesti siirtää odotuksissa tapahtuneet muutokset yksittäisen sijoittajan maksamaan hintaan. Tuossa hallinnointikulumekanismissa puolestaan on se ongelma, että tutkimusten perusteella suuret kulut pääsääntöisesti johtavat huonoihin tuottoihin, eivätkä ylituottoihin. Se ei tietenkään tarkoita, ettei joku silti odottaisi saavansa merkittäviä ylituottoja kovista kuluista huolimatta. Olihan tämä yksi sisäpiirikauppaa käyvä rahastokin, joka peri todella kovia kuluja, mutta teki samalla valtavat tuotot (sisäpiiritiedon avulla).
Poista2# Juu kulut tosiaan on vähennettävä markkinatuotosta. Kulutonta tapaahan sijoittaa markkinatuottoon ei ole.
Kirjoitukseni on tosiaan tuon "pahimmillaan"-osion osalta vähän turhan epäselvä. Ajatukseni on siis, että oletan markkinoiden olevan ei-tehokkaat ja Havian olevan sellainen rahastonhoitaja, joka voi voittaa markkinat johdonmukaisesti. "Pahimmillaan" ajattelen olevani väärässä markkinoiden tehokkuudesta, jolloin ei olisi mahdollista voittaa markkinoita ja tällöin Haviakaan ei siihen pystyisi. Ihan oikeasti pahin vaihtoehto olisi toki se, että markkinat eivät ole tehokkaat, jolloin on mahdollista johdonmukaisesti voittaa tai hävitä markkinoille ja Havia kuuluu siihen ryhmään, joka johdonmukaisesti häviää markkinoille. Tekstissä en pitänyt tätä pahimpana vaihtoehtona, koska tuottohistorian perusteella ja Havian tekstejä lukeneena en näe, että Havia voisi olla johdonmukaisesti keskimääräistä huonompi rahastonhoitaja. Voin toki olla väärässä ja siten olet oikeassa tuosta kolmannesta vaihtoehdosta. Kyse ei siis ollut siitä, että rahastonhoitajan merkitys olisi 0 vaan ihan vaan Haviaan kohdistuvasta kovasta arvostuksestani.