sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Puhelinostoksilla

Löysin itseni puhelinostoksilta. En ollut hankkimassa puhelinta itselleni, vaan vaimoni tarvitsi uuden puhelimen hajonneen tilalle. On se hullua kuinka ihminen voi hankkia itselleen useiden satojen eurojen puhelimen ilman euroakaan rahaa. Ei ihmekään, jos ihmisillä on rahaongelmia. Köyhin ja velkaisinkin ihminen voi vaan kävellä liikkeeseen ja kävellä sieltä ulos lähes tuhannen euron puhelimen kanssa maksamatta siitä lanttiakaan (ennen ensimmäistä puhelinlaskua).

Vaimoni ei onneksi ostanut puhelinta kalliimmasta päästä vaan kohtuullisemmin hinnoitellun älypuhelimen, joka sekin tosin maksoi satoja euroja. Samalla mukaan tarttui uusi kiinteähintainen liittymä, joka yhdessä uuden puhelimen kanssa tarkoitti, että joka kuukausi vaimolleni tulee lähes 50 euron lasku. Osasyynä summan suurudelle on se, että vaimoni valitsi tarjottua 36 kuukautta lyhemmän takaisinmaksuajan puhelimelle. Joka tapauksessa tuollainen 50 euron kiinteä kulu on aikamoista myrkkyä henkilökohtaiselle taloudelle. Varsinkin, kun monella noita kertyy yksi puhelimesta, toinen televisiosta, kolmas tietokoneesta, neljäs sohvasta jne jne.

Ei ihmekään, että monella rahat eivät tunnu riittävän laskujen jälkeen, kun nuo laskut on luotu elämällä yli varojen ostamalla kalliita tavaroita osamaksulla.

Ostosreissun aikana vaimoni katsoi kalliimpaa (uudempaa) versiota puhelimesta ja päästi suustaan "Eihän tuo olisi kuin alle kympin kuussa kalliimpi". En tiedä kuinka tosissaan hän sen sanoi, mutta helpostihan tuollaiseen ajattelutapaan nojautuu, kun haluaa jotain kallista ja haluaa löytää perustelun, miksi sen voi ostaa. 800 euroa voi tuntua paljolta ja sitä voi olla vaikea perustella itselleen, mutta 20 euroa kuussa ei enää olekaan niin suuri summa. Sain onneksi vaimoni ymmärtämään, että kyse ei ole "vain alle kympistä kuussa" vaan sadoista euroista, jotka voisi käyttää paljon järkevämminkin. Olisihan meillä toki ollut varaa siihen kalliimpaankin, mutta kyse ei ole siitä. Tuhlailu ylihintaisiin tuotteisiin ei ole järkevää, vaikka siihen varaa olisikin.


4 kommenttia:

  1. Blogistasi on tullut oma suosikkini nopean päivitystahdin ja omaa ajastusmaailmaa lähetä liippaavien tekstien myötä. Kiitos siitä ja keep up good work! :)

    VastaaPoista
  2. Itse viivyttelin pitkään älypuhelimen hankinnan kanssa, kunnes tajusin että halvimmat mallit maksavat jo tuon 50 euroa. Päädyin ostamaan Verkkokaupasta 80 euron hintaisen puhelimen, joka on riittänyt mainiosti Facebookin käyttämiseen ja musiikin kuunteluun. Ne olivat siis pääsyyt älypuhelimen hankintaan. Harva pelaa puhelimella niin raskaita pelejä, että tarvitsisi tehokkaan puhelimen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älypuhelimissa on laitteen hinnan lisäksi vielä se ongelma, että ne vaativat vielä sen nettiliittymän (ellei sitten käytä nettiä vain, kun käytettävissä on ilmainen wlan). En ole hetkeen vertaillut hintoja, mutta arvelisin hintojen olevan n. 5 e/kk:sta ylöspäin, mikä tarkoittaisi vähintään 60 euroa vuodessa. Vuodessa siis liittymä maksaisi jo suurin piirtein saman verran kuin se halpispuhelin. Ja tuo on vain se nettiliittymä, jonka päälle tulee vielä liittymä puheluita varten.

      Valitsemalla halvimman puhelimen ja halvimman liittymän lopputulos on vielä helposti sellainen, ettei sitä puhelinta huvita käyttää netissä surffailuun. Mielestäni mielekkäämpää panostaa joko hieman enemmän kunnon puhelimeen ja liittymään tai sitten vähemmän ja tyytyä peruspuhelimeen. Riippuu toki paljon siitä, mihin puhelinta käyttää.

      PS. En ole hetkeen ostanut itselleni puhelinta, joten käsitykseni voivat hyvinkin olla vanhentuneita.

      Poista