Aina välillä vastaan tulee se, että joku nostaa esille, että maailmassa on enemmän velkaa kuin rahaa. Sanoja tuntuu useimmiten kuuluvan yhteen kolmesta ryhmästä: kapitalismin vastustajiin, salaliittoteorioihin taipuvaisiin tai kultakauppiaisiin. Ensimmäinen nostaa väitteen esiin ideologisista syistä ja viimeinen saadakseen tuotettaan myytyä. Keskimmäisellä puolestaan on taipumusta uskoa vähän kaikkea, mikä liittyy kulisseissa tapahtuviin salaisiin päätöksiin, joista tavallinen kansa ei tiedä mitään.
Vaikka luokittelen sanonnan käyttäjät hieman negatiivissävyisesti, niin onhan se periaatteessa varmaan ihan tottakin. Väitteen logiikkahan on hyvin yksinkertainen. Jos kaikki raha tulee yhdeltä taholta (keskuspankilta) lainana ja siltä lainalta peritään korkoa, niin tuo korkohan tekee sen, että vaikka kaiken rahan antaisi takaisin keskuspankille, niin kertynyttä korkoa ei ole mahdollista maksaa takaisin. Rahaa ei yksinkertaisesti ole riittävästi. Tästä nuo kuvailemani kolme tahoa tekevät sen johtopäätöksen, että rahajärjestelmä on jotenkin tuhoon tuomittu ja se on syytä muuttaa (esimerkiksi jonkinlaiseen epämääräiseen vasemmistoutopiaan tai sitten kultakantaan).
Tuo päättelyketju unohtaa kuitenkin sen tosiasian, että maailmassa on rahan lisäksi paljon muitakin asioita, joilla on rahallista arvoa. Ihminen voi esimerkiksi "sitoa" työnsä arvoa esineisiin. Otetaan vaikka arkielämän esimerkki: Lainaan kaverilleni 100 €, jotta hän voi ostaa kangasta ja maalia. Hän maalaa sillä kaksi maalausta. Hän antaa toisen niistä minulle ja kuittaa sillä velkansa, ja pitää toisen itsellään. Näin ollen tässä minimaailmassa on nyt 100 € "vapaata" rahaa, joka ei ole velkaa kenellekään ja lisäksi siitä löytyy kaksi n. 100 € arvoista maalausta.
Asia ei muutu siitä miksikään vaikka summaan lisättäisiin korko päälle. Velan avulla on täten ainakin teoriassa mahdollista lisätä maailman kokonaisvarallisuuden määrää, jolloin velasta perittävä korko ei muodostu ongelmaksi.
Joku voi sanoa, ettei keskuspankki hyväksy tauluja maksuksi ja näin voi hyvinkin olla. Ei kuitenkaan ole kovin suuri loikkaus olettaa, että keskuspankki voisi tarvittaessa hyväksyä kiinteistön velan maksuna (jos keskuspankin säännöt ovat esteenä, niin niitä voidaan kyllä tarvittaessa muuttaa). Oletetaan vaikka, että keskuspankki on välillisesti rahoittanut kiinteistön hankinnan 1 % korolla ja tuon kiinteistön arvo on noussut 2 % vuodessa, niin silloinhan kiinteistöllä voi maksaa koko velan korkoineen ja jää vähän ylikin. Tarkoituksenani ei ole kuvata tarkasti keskuspankin toimintaa tai sitä, miten lainat tosiasiassa voidaan maksaa takaisin - lähinnä huomauttaa, että velan määrän suhteessa rahan määrään ei välttämättä tarvitse olla ongelma.
Se, mitä tapahtuu, jos kaikki samanaikaisesti maksavat velkansa, on siis lähinnä mielenkiintoinen ajatusleikki - ei huolenaihe. Mitenkään realististahan se ei ole, että kaikki velat yhtäkkiä maksettaisiin. Siihen paperilappuun voi siis ihan hyvin luottaa jatkossakin ja kultakauppiaan voi jättää nuolemaan näppejään.
Hei!
VastaaPoistaPyysit korjaamaan virheelliset tiedot suoraan tänne, joten tässä näitä:
"Maailmassa on enemmän velkaa kuin rahaa" Maailmassa on yhtä paljon rahaa kuin velkaa, koska velka on rahaa. Tämä johtuu rahan luontimekanismista. Raha luodaan yksityisille ihmisille velkana liikepankkien toimesta (kuten esim. OP, Nordea), ei keskuspankin. Kun joku ottaa pankista lainaa, liikepankki luo sen tyhjästä. Vastaavasti kun velkaa maksetaan pois, rahaa pyyhitään pois pankin kirjanpidosta ja tietojärjestelmistä, jolloin se poistuu kierrosta.
” Jos kaikki raha tulee yhdeltä taholta (keskuspankilta) lainana ja siltä lainalta peritään korkoa, niin tuo korkohan tekee sen, että vaikka kaiken rahan antaisi takaisin keskuspankille, niin kertynyttä korkoa ei ole mahdollista maksaa takaisin.” Laina ei tule yhdeltä taholta vaan kaikki liikepankit ovat oikeutettuja luomaan rahaa. Kun laina maksetaan takaisin liikepankille koron kanssa, niin korko menee pankin katteeseen eli johtajien, toimistotyöntekijöiden ym. palkkoihin ja täten teoriassa palautuu takaisin rahajärjestelmään. Korko on siis teoriassa mahdollista maksaa takaisin.
”Tuo päättelyketju unohtaa kuitenkin sen tosiasian, että maailmassa on rahan lisäksi paljon muitakin asioita, joilla on rahallista arvoa. Ihminen voi esimerkiksi "sitoa" työnsä arvoa esineisiin.” Rahallista arvoa on toki kaikessa maallisessa omaisuudessa, kuten asunnoissa ja kiinteistöissä, mutta edelleen jotta rahaa voidaan saada, on se nostettava pankista velkana. Esimerkissäsi siis sinun on ensin saatava tuo taulun 100e pankista velkana tai jos se on jo sinulla palkkana niin joku muu on joutunut ottamaan pankista lainaa maksaakseen palkkasi.
” Velan avulla on täten ainakin teoriassa mahdollista lisätä maailman kokonaisvarallisuuden määrää, jolloin velasta perittävä korko ei muodostu ongelmaksi.” Kyllä, velan avulla lisätään kokonaisvarallisuuden määrää, mutta tässä on juuri se ongelma, että kun uuden velan otto yhtäkkiä vähenee, joku menee aina vararikkoon eli konkurssiin. Nykyään se näkyy jopa kokonaisten valtioiden mittakaavassa. Vallitseva rahajärjestelmä aiheuttaa jatkuvia talouden lasku- ja nousukausia rahanluontimekanismin takia.
” Oletetaan vaikka, että keskuspankki on välillisesti rahoittanut kiinteistön hankinnan 1 % korolla ja tuon kiinteistön arvo on noussut 2 % vuodessa, niin silloinhan kiinteistöllä voi maksaa koko velan korkoineen ja jää vähän ylikin.” Kyseessä on inflaatio eli rahan arvon heikkeneminen eikä suinkaan pelkästään kiinteistön arvon noususta ja tämä johtuu juuri siitä että rahaa on luotu talouteen enemmän mitä sitä on maksettu pois. Käytössä oleva osittaisvarantojärjestelmä aiheuttaa jatkuvaa inflaatiota eli rahan arvon vähenemistä, jolloin rahaa ei kannata säästää. Myös Euroopan keskuspankin harjoittama rahapolitiikka perustuu lievän inflaation (n. 2 % vuodessa) ylläpitämiseen. Jotta kiinteistöllä voi maksaa velan pois, on sille löydyttävä ostaja jonka on saatava taas rahat jostain. Kiinteistö voi myös toki pääkaupunkiseudulla olla hyvä sijoitus niukkuuden takia, mutta jotta tuottoa voi saada sijoitukselleen, on jonkun otettava velkaa jossakin muodossa.
” Se, mitä tapahtuu, jos kaikki samanaikaisesti maksavat velkansa, on siis lähinnä mielenkiintoinen ajatusleikki - ei huolenaihe. Mitenkään realististahan se ei ole, että kaikki velat yhtäkkiä maksettaisiin. Siihen paperilappuun voi siis ihan hyvin luottaa jatkossakin ja kultakauppiaan voi jättää nuolemaan näppejään.” Rahajärjestelmä perustuu juuri tähän eli ihmisten luottoon siihen että rahan arvo on ja pysyy. Ja tosiaan, velkoja ei voi maksaa pois koska silloin myös rahat loppuvat. Kaikki eivät voi olla yhtä aikaa velattomia nykyisessä rahajärjestelmässä. Ja se tosiaan on huolenaihe, koska jos velkoja aletaan maksamaan pois, syntyy laskusuhdanne, lama ja hirveä työttömyys jne.
Huh... Tuleepa iso urakka vastata näihin kaikkiin. Pitääpä pilkkoa osiin. Jo tuo eka on iso kokonaisuus.
VastaaPoista"Maailmassa on yhtä paljon rahaa kuin velkaa, koska velka on rahaa." Rahankin voi määritellä monella tavalla. Tavallinen ihminen ymmärtää usein rahan joko sinä konkreettisena setelinä tai korkeintaan setelit ja tilillä olevat rahat. Tosiaiassa rahan voi määritellä paljon laajemminkin ja on nämä M1, M2, M3 ja M4 rahamäärät, joista kaikkiin kuuluu hieman laajempi rahan määritelmä kuin edelliseen. "Raha on velkaa" on siis tuollainen yleinen heitto, joka on tavallaan totta, mutta todellisuus on paljon tuota monimutkaisempi.
"Raha luodaan yksityisille ihmisille velkana liikepankkien toimesta (kuten esim. OP, Nordea), ei keskuspankin." Keskuspankki laskee ensin liikkeelle rahan (käytännössä ostamalla markkinoilta velkakirjoja), ja vasta sen jälkeen liikepankit luovat rahaa oman mekanisminsa kautta. Hallitsemalla markkinoilla olevan keskuspankkirahan määrää sekä reservivaatimuksia keskuspankki voi vaikuttaa koko markkinoilla olevaan (M1, M2, M3 ja M4) rahamäärään.
"Kun joku ottaa pankista lainaa, liikepankki luo sen tyhjästä. Vastaavasti kun velkaa maksetaan pois, rahaa pyyhitään pois pankin kirjanpidosta ja tietojärjestelmistä, jolloin se poistuu kierrosta." Tämä on juuri näitä "rahakriitikoiden" esittämiä virheellisiä käsityksiä siitä, miten liikepankit luovat rahaa. Tosiasiassa pankin ottaessa talletuksen (esim. 10 e), se laittaa siitä reservivaatimuksen verran rahaa sivuun (esim. 10 % eli 1 e) talletettuna keskuspankkiin ja lainaa loput eteenpäin. Tällöin alkuperäisellä tallettajalla on tuo 10 e, ja rahan pankilta lainaajalla on 9 e, eli rahan määrä on kasvanut 90 %. Liikepankki on luonut rahaa. Tuo lainaaja vie rahan pankkiinsa ja sama toistuu, jolloin raha lisääntyy taas 8,1 e:lla. Tuosta saamme jatkuvasti pienenevän sarjan, joka johtaa siihen, että rahamäärä lähestyy 100 euroa. Eli laittamalla liikkeelle 10 euroa 10 % reservivaatimuksella keskuspankki luo liikepankkijärjestelmän kautta 100 euroa markkinoille. Liikkeelle laskemansa rahan määrää ja reservivaatimusta muuttelemalla keskuspankki voi kontrolloida markkinoilla olevan rahan määrää. Tosin tuo varsinainen reservivaatimus ei taida olla enää niin suuressa roolissa keskuspankkien toiminnassa vaan varsinaiset vakavaraisuussäännöt tulevat muualta.
Jos oletetaan, että raha käyttäytyisi niin kuin "rahakriitikot" väittävät, niin ensimmäisen viedessä 10 e pankkiin, pankki tallettaisi koko tuon 10 e keskuspankkiin ja loisi heti itse 90 e "tyhjästä", niin seuraavan pankin voisi olettaa käyttäytyvän samoin, jolloin talletettaessa tuo tyhjästä luotu 90 e seuraavaan pankkiin, niin tämä loisi jo 810 euroa "tyhjästä". Sama tapahtuisi seuraavassa pankissa, mutta jo ennen sitä rahan määrä olisi jo 90-kertaistunut alkuperäisestä liikkeeseen lasketusta summasta eikä käytössä käytännössä olisi minkäänlaista keinoa estää rahan määrän loputonta ja alati kiihtyvää kasvua kohti ääretöntä. Satasen sijasta järjestelmä on jo ensimmäisen kahden askeleen jälkeen luonut jo tonnin ja rahan kierto on vasta aivan aluillaan. Tästä voidaan päätellä, että "rahakriitikoiden" malli ei vastaa todellisuutta, vaan kuvaamani korkeakouluissakin opetettava rahanluomisprosessi on se todellinen tapa.
Nyt tuli jo niin pitkä kirjoitus, että pitää kerätä vähän voimia ennen muihin kohtiin tarttumista. :)
Hei! Tästä saadaan vielä hyvä keskustelu joten rauhassa vain :)
VastaaPoistaRahankin voi määritellä monella tavalla. Tavallinen ihminen ymmärtää usein rahan joko sinä konkreettisena setelinä tai korkeintaan setelit ja tilillä olevat rahat. Kyllä, setelit ja kolikot ovat keskuspankkien velkaa (keskuspankkirahaa) ja talletukset tileillä, sähköinen raha, on säästö-, osuus- ja liikepankkien velkaa (talletuspankkirahaa).
Hallitsemalla markkinoilla olevan keskuspankkirahan määrää sekä reservivaatimuksia keskuspankki voi vaikuttaa koko markkinoilla olevaan (M1, M2, M3 ja M4) rahamäärään.[....] Liikkeelle laskemansa rahan määrää ja reservivaatimusta muuttelemalla keskuspankki voi kontrolloida markkinoilla olevan rahan määrää. Näin siis käytännössä, mutta todellisuudessa rahan luontimekanismin takia keskuspankki ei pysty hallitsemaan rahan luontia eikä siksi pääse 2% inflaatiotavoitteeseensa vaikka kuinka yrittää. Tämän voit lukea esim. Suomen Pankin julkaisussa "Raha ja luotto rahapolitiikassa" sivulta 9 (http://www.suomenpankki.fi/fi/julkaisut/selvitykset_ja_raportit/bof_online/Documents/BoF_Online_3_2007_Korhonen.pdf).
Tämä on juuri näitä "rahakriitikoiden" esittämiä virheellisiä käsityksiä siitä, miten liikepankit luovat rahaa. Tosiasiassa pankin ottaessa talletuksen (esim. 10 e), se laittaa siitä reservivaatimuksen verran rahaa sivuun (esim. 10 % eli 1 e) talletettuna keskuspankkiin ja lainaa loput eteenpäin. Tällaista kuvailemaasi rahanvaihtojärjestelmää ei ole käytössä, vaan liikepankissa luotot syntyvät ensin ja niiden rahoitus - talletukset - automaattisesti sen jälkeen. Tämän voit lukea samaisesta Suomen Pankin julkaisussa sivulta 8. Eli pankki luo asiakkaalleen rahan tyhjästä. Pankin on kuitenkin pidettävä huolta siitä, että pankin keskuspankilla olevalla vähimmäisvarantotilillä on tarpeeksi keskuspankkirahaa. Euroalueella tämä vähimmäisvarantovaatimus on 1%. Liikepankki voi siis myntää lainoja 100 euroa jokaista vähimmäisvarantotilillä olevaa yhtä euroa kohden.
Jos oletetaan, että raha käyttäytyisi niin kuin "rahakriitikot" väittävät, niin ensimmäisen viedessä 10 e pankkiin, pankki tallettaisi koko tuon 10 e keskuspankkiin ja loisi heti itse 90 e "tyhjästä", niin seuraavan pankin voisi olettaa käyttäytyvän samoin, jolloin talletettaessa tuo tyhjästä luotu 90 e seuraavaan pankkiin, niin tämä loisi jo 810 euroa "tyhjästä". Vain tyhmä rahakriitikko väittäisi jotain tällaista. Tällainen rahakriitikko on joko katsonut jotain vanhaa virheellistä YouTube -videota tai perustaa muuten vaan väitteensä väärin tietoihin.
Sama tapahtuisi seuraavassa pankissa, mutta jo ennen sitä rahan määrä olisi jo 90-kertaistunut alkuperäisestä liikkeeseen lasketusta summasta eikä käytössä käytännössä olisi minkäänlaista keinoa estää rahan määrän loputonta ja alati kiihtyvää kasvua kohti ääretöntä. Näin siis tosiaan tapahtuu eli rahaa luodaan alati kiihtyvällä kasvulla kohti ääretöntä. Matkalla on toki laskuja eli laskusuhdanteita jolloin rahan määrä hetkellisesti vähenee. Samaisessa Suomen Pankin julkaisussa sanotaan näin: "Rahamäärän kasvu on ollut euroaikana odottamattoman nopeaa ja se on ylittänyt noin kaksikertaisesti
BKT:n nimellisen kasvuvauhdin." Tämän voit havaita myös kuviosta 5.
Tuli niin pitkä vastaus että piti jakaa kahteen osaan:
PoistaSatasen sijasta järjestelmä on jo ensimmäisen kahden askeleen jälkeen luonut jo tonnin ja rahan kierto on vasta aivan aluillaan. Tästä voidaan päätellä, että "rahakriitikoiden" malli ei vastaa todellisuutta, vaan kuvaamani korkeakouluissakin opetettava rahanluomisprosessi on se todellinen tapa. Tuollainen rahanluonnin malli ei vastaakkaan todellisuutta. Jopa wikipediasta löydät rahan luontimekanismin selitettävän oikein. Näyttää siltä, että käsityksesi rahan luonnista perustuu vanhaan tietoon rahan luonnista vähimmäisvarantojärjestelmän prosessina, joka ei vastaa nykyisin käytössä olevaa endogeenista prosessia. Rahanluomisprosessi tosiaan opetettiin väärin korkeakoulujen hyväksymissä oppikirjoissa ja on vasta nyt korjattu, kertoo valtiotieteiden maisteri Ville Iivarinen juuri tässä uusimmassa kirjapostauksessasi kommentissa mainitsemassani kirjassa.
Tulipa taas melkoinen tekstihirviö.
Ainiin, toinenkin Suomen Pankin julkaisu selittää pitkälti rahan luontia: Lyhyt johdatus rahaan (http://www.suomenpankki.fi/fi/julkaisut/selvitykset_ja_raportit/bof_online/Documents/BoF_Online_05_2011.pdf). Tässä julkaisussa myöskin esitetään rahan luonti tyhjästä ja miten raha on velkaa.
Mutta yhtä kaikki, raha on tärkeä väline meidän jokapäiväisessä elämässä eikä sitä eikä korkoa pitäisi poistaa järjestelmästä. Ainoa mitä pitäisi muuttaa, on tuo rahan luontiprosessi, sillä se aiheuttaa vaan turhaa eksponentaalista heiluntaa ylös ja alas. Minun mielestäni rahan luonti pitäisi ottaa takaisin valtion hallintaan siten että valtio lainaa rahat pankille eikä toisinpäin. Nykyisin siis valtio joutuu maksamaan liikepankeille korkoa lainaamastaan rahasta.
Olisi kyllä mielenkiintoinen aihe, mutta pahasti tuntuu, että aika ja energia ei riitä näin laajaan asiaan tutustumiseen ja keskusteluun, joka paisuu kuin pullataikina. Lisäksi tämä kommenttiosio ei ole oikein sujuva paikka käydä tätä keskustelua. Yritän pitää kommentit lyhyenä, että pysyy edes jotenkin kasassa.
PoistaVaikka keskuspankki ei voi täysin hallita rahan määrää, niin se ei tarkoita, ettei se tästä huolimatta olisi se yksittäinen toimija, joka eniten voi sitä kontrolloida. Täydellisen kontrollin puute ei mielestäni ole olennainen asia.
Vähimmäisvarantovaatimusten osalta olen siinä käsityksessä, että niiden merkitys on väistynyt muiden vakavaraisuusvaatimusten tieltä. Siten niiden käsittely on lähinnä kuriositeetti järjestelmän kuvaamiseksi.
Onneksi et tosiaan aja niitä youtube-kriitikkojen näkemystä. Siellä mennään niin lähellä salaliittoteoriaa ja sen porukan kanssa on todella vaikea puhua järkevästi.
Me puhumme eri asiasta, kun sanomme "kasvaa kiihtyvällä tahdilla kohti ääretöntä", niin sinä puhut vuosisatojen aikana tapahtuvasta kehityksestä. Minun esimerkki tarkoitti sitä, että tuo kasvu tapahtuu jo muutamassa transaktiossa vaikka jopa yhden päivän aikana. Mutta hyvä tosiaan, ettet ollut tuon näkemyksen ihminen. Ajan myötä rahan arvo tosiaan heikkenee ja rahan määrä kasvaa, mutta tuo on mielestäni suhteellisen triviaali seikka, kunhan kasvu- ja heikkenemisvauhdit pysyvät kurissa. Hallittu kasvu ja inflaatio ovat positiivisia eikä negatiivisia asioita.
Tuon "vanhentuneen" käsitykseni osalta vähän epäilinkin, että asia ei ole ihan niin yksinkertainen kuin miten se oli kirjoissa esitetty. Esittämästäsi lähteestä poimin kuitenkin: " Tilanne ei paljonkaan poikkea yksinkertaisesta oppikirjaesimerkistä, jossa yhdelle asiakkaalle myönnetään laina vasta kun toinen asiakas on tyhjennyttänyt säästöporsaansa pankin tiskillä."
Mielestäni rahan luontia ei missään nimessä saisi antaa poliitikoiden käsiin. Tuo tekisi sen, että vaalien alla rahaa pumpattaisiin lisää järjestelmään, vaikka se olisi talouden kannalta kuinka vaarallista. Rahan syklit eivät olisi pienempiä ja hallitumpia vaan entistä pahempia, kuin osaamattomat ja omaa etua ajavat poliitikot pumppaisivat kuplia äärimmilleen. Keskuspankit voivat sentään riippumattomana ajatella vähän pidemmälle eivätkä joudu uudelleenvalintapelon takia tekemään typeriä populistisia rahapoliittisia päätöksiä.
Aihe on kieltämättä laaja ja sitä on, kuten sanoit, turha lähteä tässä purkamaan.
PoistaMutta tosiaan, suosittelen tuota Raha -kirjaa jos vain joku ilta aikaa ja mielenkiintoa riittää. Itselläni ainakin avoi ja selvensi aika paljon tuota tilannetta. Se, mitä hyötyä on tietää tällaisia asioita on vaan äkkiseltään ajateltuna kategoriassa "eipä juuri mitään", mutta yhtä taloutta kaikki...
Siinä olet oikeassa että poliitikkojen pelinappulaksi tätä ei kannata ajaa (mallia Yhdysvallat ja velkakatto).
Ja koska et lynkannut minua kapitalismin vastustajaksi/rahakriitikoksi/salaliittoteoreetikoksi/taimuutenvaanhörhöksi niin uskaltanen julkaista myös nimeni.