Kasvun ajattelutapa on avain menestykseen

Aina välillä vastaan tulee kirja, joka muuttaa sen, kuinka katsoo maailmaa. Minulle rahan ja työelämän osalta sellainen oli Robert Kiyosakin kirja Rich Dad, Poor Dad. Ajattelun ja mielipiteenmuodostusprosessin osalta tällainen puolestaan oli Daniel Kahnemanin kirja Thinking, Fast and Slow. Uusimpana kirjana tähän sarjaan on tullut Carol Dweckin Mindset: The New Psychology of Success. Kirjassa kuvataan, kuinka ihmisillä voi olla kahdenlaista ajattelutapaa (mindsettiä), joilla on merkittävä vaikutus siihen, miten ihminen menestyy elämässään. Koska mindsetit eivät ole pysyviä synnynnäisiä ominaisuuksia, kirjan sisällöllä on suuri vaikutus siihen, kuinka ihmisiä tulisi kasvattaa, opettaa ja valmentaa. Tämä mielestäni tekee kirjasta erityisen tärkeän opuksen.

Kirjassaan Dweck jaottelee ihmisten ajattelutavat kahteen erilaiseen mindsettiin: kiinteään/muuttumattomaan ajattelutapaan (fixed mindset) ja kasvun/kehityksen ajattelutapaan (growth mindset). Kiinteässä tai muuttumattomassa ajattelutavassa (fixed mindset) ihminen ajattelee ominaisuuden olevan synnynnäinen ja muuttumaton, joten sen kehittämisen eteen ei kannata nähdä suurta vaivaa. Itse asiassa tällä tavalla suhtautuvat ihmiset voivat suhtautua vaivannäköön negatiivisesti, koska "eihän lahjakkaiden kuulu nähdä paljoa vaivaa, vaan menestyksen pitää tulla helposti - muutenhan ei ole lahjakas". Kiinteän ajattelutavan ihmiset kulkevat elämänsä etsien kiitosta ja vahvistusta sille, että juuri he kuuluvat lahjakkaiden tai "hyvien" ryhmään. He pelkäävät kuollakseen epäonnistumista, koska jokainen epäonnistuminen todistaa, että he eivät olekaan niin hyviä kuin uskovat. Välttääkseen julkisen epäonnistumisen moni näistä ihmisistä on jopa valmis huijaamaan.

Kasvun ajattelutavan ihmiset näkevät asian aivan toisin. He uskovat, että menestys ja pärjääminen ovat seurausta juuri tehdystä työstä ja siitä seuraavasta kasvusta ja kehityksestä. Tällöin epäonnistuminen ei ole uhka, vaan vain yksi askel kehityksen kaaressa - ja usein hyödyllinen sellainen. Tämä tekee sen, että tällainen ihminen on paljon valmiimpi tarttumaan haasteisiin, mikä puolestaan nopeuttaa hänen kehitystään entisestään. Kun kiinteän ajattelutavan ihminen keskittyy oman hauraan egonsa suojeluun, keskittyy kasvun ajattelutavan ihminen kehitykseensä. Ei ole vaikea arvata, kumpi vaihtoehto johtaa parempaan lopputulokseen.

Small daily improvements are the key to staggering long-term results.

Ajattelutavat eroavat myös sen suhteen, miten muiden menestykseen suhtaudutaan. Kiinteän ajattelutavan ihmiset näkevät muut uhkana. Kun menestys on suhteellista ja omat kyvyt ovat muuttumattomia, nähdään muiden menestyksen olevan itseltä pois. Kasvun ihmiset taas oppivat ja inspiroituvat toisten menestyksestä. Toisen menestys kertoo, että tämä on tehnyt paljon töitä ja antaa syyn panostaa itsekin enemmän.

Kirjan tärkeimpiä oppeja on se, että ajattelutavatkaan eivät ole kiinteitä tai muuttumattomia, vaan ihminen voi oppia kasvun ajattelutavan. Itse asiassa kiinteä ajattelutapa on opetettu meille jo lapsena, kun meitä on kehuttu "oletpa sinä niin älykäs/urheilullinen/matemaattinen/taiteellinen/jne". Tuollainen kehuminen on omiaan vahvistamaan kiinteää ajattelutapaa, kun taas panoksen kehuminen ohjaa kasvun ajattelutapaan. Kun lapsi saa hyvän numeron kokeesta, ei siis kannata kehua lasta älykkääksi vaan kehua häntä siitä, kuinka paljon hän on selvästikin tehnyt töitä pärjätäkseen hyvin koulussa. Ylipäänsä tentissä pärjäämistä ei välttämättä kannata korostaa liikaa, koska tärkeintä koulussahan on se oppiminen, eivätkä ne arvosanat.

On myös hyvä huomata, että kukaan ei ole täysin kasvun ajattelutavan tai täysin kiinteän ajattelutavan ihminen. Eri osa-alueiden osalta ajattelutavat voivat poiketa. Esimerkiksi urheilun osalta on helppo nähdä työn vaikutus, mutta taiteellisia kykyjä voi olla vaikea nähdä muuna kuin lahjakkuuden lopputuloksena. Lapsinerona pidetyn Mozartin historiaan tarkempi tutustuminen voi kuitenkin osoittaa, että valtava työmäärä siellä Mozartinkin "nerouden" taustalla on. On siis tärkeää tunnistaa ja kyseenalaistaa omat ajatuksensa omista "kiinteistä" ominaisuuksista, joiden osalta tuntuu, ettei niitä edes kannata yrittää muuttaa. Lopputuloksen kannalta on parempi uskoa kehitykseen, kun se ei ole mahdollista, kuin uskoa muuttumattomuuteen, kun kehitys on mahdollista.

Loppujen lopuksi aika harvaa ihmisen ominaisuutta on syytä pitää todella muuttumattomana. Vain kasvun ajattelutavan ihmiset voivat saada selville todellisen potentiaalinsa.



Tämä oli vain pikainen ja karkea tutustuminen kirjan sisältöön. Suosittelen ottamaan kirjan lukulistalle, kuten myös nuo kaksi muuta alussa mainitsemaani kirjaa.