Pienyrittäjäksi

Olen nykyään pienyrittäjä. Tai tarkalleen ottaen omistan pienen osuuden ihan kohtuullisen kokoisesta yhtiöstä. Työnantajani halusivat nimittäin sitouttaa minua yhtiöön ja tarjosivat tiettyä määrää osakkeita merkittäväkseni ja tietysti tartuin tilaisuuteen, kun kerran kyseessä on kannattava ja nopeasti kasvava yritys, jonka tulevaisuuteen uskon.

Olen aikaisemmissa kirjoituksissani vihjannut tähän osakeantiin kertoessani, että kilpailuttaessani pankkeja hain samalla tarjouksen yhdestä lainasta, jonka käyttötarkoitusta en aikaisemmin kertonut. Rahoitin osakeannin ottamalla viiden vuoden bullet- eli kertalyhenteisen lainan, joka pitää maksaa kokonaisuudessaan viiden vuoden päästä. Osa pankeista nikotteli tuon kertalyhenteisyyden kanssa, mutta Danske onneksi antoi sen suhteellisen vaivattomasti. Ymmärrän kyllä, että suurimmalle osalle ihmisistä bullet ei sovellu, mutta minunkaltaisille ihmisille ja juuri tämänkaltaiseen tarkoitukseen se sopii kuin nenä päähän.

Koroista sovin pankin kanssa, että maksan ne kerran vuodessa, joten voin maksaa lainan koron aina saamillani osingoilla ja rahaa pitäisi jäädä ylikin. Ajattelin harkita aina vuosittain markkinatilanteen mukaan, käytänkö korkojen määrän ylittävät osingot lainan ylimääräisiin lyhennyksiin, vai sijoitanko ne osakkeisiin. Odottamani yrityksemme nopea kasvu tekee sen, että saattaa hyvin olla, että viiden vuoden päästä, kun lainani erääntyy maksettavaksi, voin maksaa ison osan lainasta ihan pelkillä osingoilla.

En aio kertoa osakeannin tarkkaa euromäärää, mutta se on sen verran, että saan sen katettua näiden viiden vuoden aikana työstä saamillani tuloilla, joten talouteni ei kaadu, vaikka yhtiö päätyisikin arvottomaksi. Toki siinä vaiheessa harmittaisi se, että olen menettänyt valtaosan tuon viiden vuoden aikana sivuun laittamistani säästöistä, mutta sehän on se riski, joka sijoittamiseen liittyy.

Omistusosuuteni ei ole niin suuri, että minusta tulisi sen kautta miljonääriä, mutta se on kuitenkin sen kokoinen, että jos kaikki menee niin kuin on suunniteltu, tuon osuuden tuotto saa säästöprojektistani seuraavan viiden vuoden aikana kertyvät rahat näyttämään pieneltä. Yksityisissä osakeyhtiöissä nimittäin tuotto-odotukset/-vaatimukset ovat merkittävästi isommat kuin pörssiyhtiöissä. Tässä tapauksessa nuo tuotto-odotukset on vielä laskettu ennen suunnitellun kasvun vaikutusta, joten todellisuus voi jättää pörssiosakkeet moninkertaisena jälkeensä.

Tärkeysjärjestyksen muuttumisen takia yrittäjyyteni aiheuttaa pieniä muutoksia myös säästöprojektiini. Enää paras tapani taloudelliseen riippumattomuuteen ei ole säästäväisyys ja sijoittaminen, vaan se, että hoidan työni mahdollisimman hyvin, millä voin auttaa merkittävintä sijoitustani eli työnantajaani menestymään. Näin ollen voi olla, että joustan hieman säästeliäisyyden kanssa. Näin onkin jo hieman päässyt käymään. Fokukseni pitää olla siinä, mikä on tärkeintä lopputuloksen kannalta eli työssäni.

En toisaalta voi ihan tuhlariksikaan alkaa (eipä sillä, että haluaisinkaan, tai että olisi riski, että näin kävisi). En nimittäin voi olla takuuvarma, että saan yrityksestä sellaiset tuotot kuin olen laskenut, joten minun pitää huolehtia, että ihan vähintään saan kasaan sellaisen summan rahaa, että voin viiden vuoden päästä maksaa osakeannin rahoittamiseksi ottamani lainan takaisin pankille.

Toisaalta tämä "pienyrittäjyys" ei loppujen lopuksi muuta paljoa säästö-/blogiprojektissani. Ne isommat rahat, jotka saatan omistusosuudestani joskus saada, ovat vuosien päässä ja siihen asti saamani osingot eivät mitenkään olennaisesti muuta projektini luonnetta. Varsinkaan, jos käytän ne tuon sijoituslainan lyhennyksiin. Kun vertaa tämänkaltaisten blogien keskimääräistä elinkaarta, on pieni ihme, jos jaksan vielä viiden vuoden päästä kirjoitella blogiani säännöllisesti. Vielä ei väsymystä näy, mutta harvassa ovat ne yli viiden vuoden sijoitusblogit. Tällä hetkellähän matkaa on takana muutaman viikon yli kaksi vuotta.

Jatkan siis säästämistä ja kirjoittamista suurin piirtein kuten tähänkin asti ja tuon osakkuuteni voi melkeinpä unohtaa. Kyseessä on kuitenkin minulle iso asia, joten halusin siitä kertoa. Kyseessä on myös tavallaan osoitus siitä, millaisia tilaisuuksia voi tarjoutua, jos panostaa osaamiseensa ja on valmis tekemään töitä. Kuten työhaastattelussani totesin "Minua ei kiinnosta olla vain töissä täällä. Vaikka virallisesti olisin työntekijä, niin tulen käyttäytymään kuin tämä olisi minun yritykseni." Tätä olen noudattanut ja nyt se palkitaan.