...on aika ottaa apuvälineitä avuksi.
Ennen kuin kerron, mitä tällä tarkoitan, minun täytyy ensin avata hieman jutun taustoja.
Minulla on vuosia pysynyt paino suhteellisen vakaana. Olen määrittänyt parin kilon haarukan, jossa pidän painoani normaalina ja siinä olen saanut sen pidettyä. Nyt kuitenkin kahden paikkakunnan elämä ja muutenkin muuttunut elämänrytmi on saanut aikaan sen, että paino ei enää pysy normaalissa haarukassa. Olen huomannut, että mennessäni kauppaan olen usein liian nälkäinen, joten minun on vaikea hillitä itseäni ja ostaa vain tarvittava määrä syömistä. Mukaan tarttuu tarpeettomia herkkuja tai muuten vaan liikaa suuhunpantavaa. Pahasti ei olla menty yli tavoitetason, mutta mielestäni asiaan pitää reagoida ennen kuin urakka muuttuu liian isoksi.
Aikaisemmin jo se, että paino on noussut yli tavoitetason, on riittänyt minulle motivaatioksi vähentämää välittömästi syömistä, jolloin paino on palannut hyvin nopeasti takaisin oikealle tasolle. Nyt kuitenkin "ylipainoa" on ollut jo noin yhdeksän kuukauden ajan, joten vanha apukeino (jatkuva painon seuranta) ei enää tunnu riittävän. Ongelman juuri on uskoakseni siis siinä ajassa, jolloin asuin asunnossa ilman puntaria, mikä salli painoni vaivihkaisen hiipimisen ylöspäin ilman, että reagoin siihen mitenkään.
Nyt on siis aika ottaa isot aseet käyttöön.
Tällä tarkoitan kalorien laskentaa. Olen oikeastaan kerran elämässä pudottanut painoani "tosissaan" ja silloin laskin kaloreita, ja se tuntui toimivan. Silloinkin laskin kalorit vain päässäni. Nyt ajattelin tehdä homman vielä paremmin, eli taulukoin päivittäin syödyt kalorit (tai oikeastaan arvion siitä, koska eihän sitä tiedä paljonko sellaisessa linjastolta otetussa työpaikkalounaassa oikeasti on kaloreita) sekä arvion urheilun parissa kulutetuista kaloreista. Pohjakulutukselleni löysin arvion netissä olevasta laskurista. Kun 7000 kalorin vajeen pitäisi tarkoittaa kilon laihtumista, minun pitäisi nopeasti nähdä, ovatko olettamukseni ja arvioni lähelläkään oikeaa. Nesteen kertymisen/poistumisen vaikutus tosin aiheuttaa ison häiriölähteen tuolle vertailulle. Etenkin, kun pudotettavaa painoa ei ole kuin pari kiloa.
Kalorinlaskentahan toimii siksi, että jos tekee mieli syödä vaikka pussillinen karkkia, niin sitten pitäisi kirjoittaa se yli 1000 kaloria taulukkoon, mikä aiheuttaa pahaa oloa. Varsinkin, kun tuo määrä väistämättä kääntää mahdollisesti kalorivajeisen päivän selvästi liikakaloreille. Kun päivä taas pysyy miinuksella, voin tuntea onnistuneeni ja aivojeni mielihyväkeskus palkitsee minua siitä onnistumisesta. Normaalistihan mielihyväkeskus palkitsee siitä herkuttelusta, mutta tuon palkinnon vaikutus heikkenee sen kaloritaulukon kautta tulevan harmituksen kautta, minkä lisäksi menettäisin samalla onnistumisen tunteen. Yhtälö on siis muuttunut radikaalisti parempaan suuntaan.
Itse en pidä karkki- tai muistakaan lakoista, koska niiden osalta onnistuminen on aina joko-tai. Ensimmäisen karkin syötyäsi olet jo epäonnistunut, joten siitä ei ole enää mitään "rangaistusta", jos syöt koko pussin loppuun. Kaloreita laskiessa voin puolestaan katsoa, että "Minulla on 500 kaloria vielä tälle päivälle, joten voin ihan hyvin syödä tämän 200 kalorin herkun." Kalorien laskenta ja painon seuranta ovat paljon parempia apuvälineitä pitkän tähtäimen terveellisin ratkaisuihin, koska niissä itseltä ei tarvitse kieltää kaikkia herkkuja - riittää, että niiden kanssa pitää kohtuuden.
Painonhallintahan on hyvin samankaltainen prosessi taloudenhallinnan kanssa. Siinä pitää vain laskea, mitä tulee sisään ja mitä menee ulos. Jos tuota laskentaa ei tee, on vaikea nähdä, mitä muutoksia pitäisi tehdä elämän raiteille saattamiseksi. Jokaisen, joilla on talousvaikeuksia, pitäisi ehdottomasti ensimmäiseksi tehdä kuluseuranta ja budjetti, joiden avulla he reaaliaikaisesti näkevät, mitä heidän taloudessaan tapahtuu. Helposti voi käydä niin, että mitään muuta apuvälinettä he eivät tarvitsekaan. Totuutta on vaikea paeta, kun se päivittäin tuijottaa itseä silmiin.
Onnistumisen kannalta keskeistä on, että on luonut elämäänsä olosuhteet, jossa oikeiden valintojen tekeminen on mahdollisimman helppoa ja palkitsevaa, kun taas väärien valintojen tekemisestä on rangaistus. Kun käytössä on oikeat apuvälineet, ei lopputulos ole enää samassa määrin riippuvainen itsehillinnästä.
Muuten hyvä mutta siinä missä euro on aina euro, kalori ei ole kalori. Se mikä pätee koneisiin tai pankkitiliin ei päde ihmiskehoon koska eri makroravinteiden vaikutus hormonitoimintaan ja blaa blaa. Kalorilaskennan ongelma on siinä että ruokavalio voi olla täysin väärä ja epäterveellinen mutta laihduttaa silti koska kaloreita seurataan niin tarkasti. Oikealla ruokavaliolla taas keho hakeutuu itse oikeaan painoon, ilman Exceliä... mutta se onkin sitten ihan toinen keskustelu jo :)
VastaaPoistaKaikki tuollainen "kalori ei ole kalori" kuulostaa korvaani hyvin pahasti epäonnistuneiden selittelyltä ;)
PoistaSe on mielestäni yhtä huono syy olla laskematta kaloreita (jos tarkoitus on pudottaa painoa), kuin rahojen menettämisen mahdollisuus on syy olla sijoittamatta.
Vaikka se "kalori ei ole kalori" varmasti tietyllä tasolla totta voi ollakin, niin esimerkiksi minun kohdalla kyse on siitä, että säädän hieman ylijäämäiset kalorit hieman alijäämäiseksi. On toiminut ennenkin ja toimii varmasti tulevaisuudessakin. Lisäksi voisi jopa sanoa, että minulla pois jäävä kalori > keskimääräinen kalori, koska jätän pois niitä turhimpia herkkuja (eli ylimääräisiä hiilareita). Pääsääntöisesti ruokavalioni on mielestäni ihan ok.
Kun painoni on taas oikeassa haarukassa, luovun taas kaloriseurannasta ja annan puntarin määrittää, syönkö liikaa, sopivasti vai liian vähän.
Jos syöt mahdollisimman puhdasta prosessoimatonta ruokaa, lihominen on käytännössä mahdotonta olettaen, että olet terve. Keho käytännössä heittää ylimääräiset kalorit "roskiin". Voin kokemuksesta sanoa, että aivan sama syönkö 2000kCal vai 3000kCal niin paino ei muutu oikein minnekään. Olen jo 10v ajan painanut 63kg-67kg, enkä ole kaloreja laskenut vaan kuunnelut aina omaa vatsaa.
PoistaMukava kirjoitus ja toivotankin sinulle paljon zemppiä! Onneksi pari kiloa lähtee kaloriseurannalla helposti alta kuukauden. Suosittelen lämpimästi älykännykkään ladattavaa ruuanseurantaohjelmaa. Joissakin niistä on valmiina laaja kalorikirjasto, josta voi esim. ravintolassa etsiä valmiin laskelman annokselle jos ei itse pääse käsiksi pakkausselosteisiin. Ne piirtävät mukavia käppyröitäkin :)
VastaaPoistaItse olen käyttänyt MyPlate sovellusta (Apple), joka muistaakseni maksoi ehkä euron. 18kg kevyempänä sijoitus tuntuu edelleen kannattavalta!
T: Ananas
Yksinhuoltajan selviytymisopas
Luulen, etten tämän lyhyen projektin takia aio hankkia mitään sovellusta. Tosiaan edellisellä kerralla laskin kaloreita ihan vaan päässäni ja sekin riitti. Excel on lisätyökalu, ja jotenkin pidän omalla kohdallani, että varsinaisen sovelluksen käyttäminen veisi asian vähän liian totiseksi, kun tosiaan mistään suuresta elämäntapamuutoksesta ei ole kyse. Pienestä viilauksesta vaan.
PoistaMielestäni mielenkiintoinen seikka aikaisemmasta kalorinlaskentaprojektistani oli se, että kun laskin kaloreita tyyliin "Tänään olen tähän mennessä syönyt 1200 kaloria, joten minulla on vielä 1000 kaloria syötävää", niin loppuajasta se meni siihen, että jouduin vähän pakottamaan itseäni syömään sen 1000 kaloria. Pidempiaikainen kalorivaje vaikutti vievän ruokahalun, joten ilman laskentaa olisin helposti voinut syödä liian vähän. Urheilin tuolloin paljon, joten liian vähänkin olisi ollut todella huono idea.
Mielenkiintoista pohdintaa. Voisi silti kysyä oletko onnellinen kun laihdutat? Eikö olisi fiksua muutta elämäntapoja lopullisesti niin, että ei haittaa vaikka joskus herkkuja syötkin? Itse olen huono antamaan vinkkejä aiheesta, mutta kirjoja lukeneena voisin suositella sinulle Aki Hintsasta kertovaa kirjaa Voittamisen anatomia.Kirjan perusasioita on, että jos teet elämässä muutoksia niin, muuta korkeintaan 1-3 asiaa ja aja ne sisään arkeesi 3 kuukauden aikana.Sitten voidaan tarkastella miltä olosi kokonaisuudessaan tuntuu.Liikaa ei pidä muuttaa kerralla.Silti suositeltavaa luettavaa.Jos maailman talousfoorumim johtajat olivat kiinnostuneita Aki Hintsan filosofiasta, kannattaa sinunkin olla.Tässä vielä linkki arvosteluun kirjasta: http://www.pauliforma.fi/rantaradanvarrelta/voittamisenanatomia/
VastaaPoistaEn sanoisi, että laihduttaminen tekisi onnelliseksi. Onhan se vastenmielistä touhua. Mutta sen tiedän, että ylimääräinen paino tekee minut vähintäänkin tyytymättömäksi, jos ei ihan onnettomaksi. Minulla on tosiaan taipumusta vähittäiseen lihomiseen, joka teki sen, että nuorempana jouduin säännöllisesti pudottamaan muutaman kilon pois päästäkseni takaisin normaaliin. Kyllästyin siihen jatkuvaan edestakaiseen liikkeeseen ja sainkin painoseurannan avulla painoni pysymään useita vuosia täysin määrittämässäni haarukassa. Tuolloin minun ei tarvinnut miettiä syömisiäni tai painoani suuremmin. Rutiinit hoitivat homman puolestani. Jos normaalipaino ei tehnyt onnelliseksi, niin ainakaan ylipaino ei päässyt tekemään onnettomaksi, joten väittäisin, että normaalipainoisena olo on minulle onnellisuutta parantava tekijä.
PoistaTarkoituksenanihan ei ole laihduttaa voidakseni taas alkaa ylensyömään, vaan tarkoitus on päästä tuonne normaalipainoon ja sitten pysyä siellä. Koska kyse on vain pienestä viilauksesta, en puhuisi mistään elämäntapamuutoksesta. Olen osoittanut itselleni, että normaalipainossa pysyminen ei pääsääntöisesti ole ongelma, mutta sinne pääsy on hieman ollut vaikeaa. Yksi iso syy tuolle on se, että kun laihdutan, niin usein palkitsen itseni normaalipainon saavuttamisesta syömällä taas liikaa, jolloin pysyn normaalipainon ylärajalla korkeintaan hetken ja sitten olen taas "ylipainoinen". Kun olen ollut normaalipainoinen pidempään, niin se yläraja taas toimii puskurina, että tajuan "nyt on tehtävä jotain ennen kuin ylitän tuon".
Herkkuja puolestaan olen syönyt aina. Usein myös dieetin aikana. Esimerkiksi tällä viikolla söin pitkän treenin jälkeen kokonaisen pizzan, koska kyllä ne kaloritkin tuli päivän aikana kulutettua. Tänään söin kakkua, kun vaimo oli kerran sitä tehnyt. Kuten aikaisemmin totesinkin, en usko tuollaisten täydelliseen kieltämiseen vaan kohtuukäyttöön.
Tuo Hintsan kirja vaikuttaa kyllä ihan mielenkiintoiselta.
Mielenkiintoinen kirjoitus. Itsekin olen päässyt mihinkään nelisen kiloa yli tavoitepainoni. Aiemmin olen saanut kilot aika helposti pois kiinnittämällä asiaan huomiota, mutta nykyisin työmatkat, työ ja perhe vievät niin paljon aikaa ja (henkistä) energiaa, että päätin ottaa myös järeämmät keinot käyttöön ja latasin kalorienseurantaohjelman kännykkään. Perustelitte sen verran hyvin, että miksi sen pitäisi toimia etten malta olla kokeilematta.
VastaaPoistaKerrothan myös (täällä tai omassa blogissasi) miten omassa projektissasi käy. Mielenkiintoista vertailla kokemuksia.
PoistaVoisiko ajatella näin että jos tekisit vähemmän töitä ja työpaikkasi olisi samalla paikkakunnalla niin et olisi lihonnut? Eli vaikka työ on mielenkiintoista niin se tarjoaa myös epäterveellisyyttä.
VastaaPoistaEn sanoisi, että työn määrä on se ratkaiseva tekijä. Tai sitten jopa niin, että tekemällä enemmän töitä, voisi olla helpompi pitää paino kurissa, koska olisi vähemmän aikaa syömiselle.
PoistaSuurimpana syynä pidän sitä, että työpaikan vaihto rikkoi täysin kaikki ne rutiinit, joihin painonhallintani perustui. Nyt vaatii keskittymistä, että saan rutiinit taas kuntoon.
Minä taas kuulun siihen ihmisryhmään, jota lasketut luvut ja säntillisyys eivät yhtään motivoi tai pidä kurissa. Todennäköisesti jos joutuisin laskemaan kaloreita, en todellakaan onnistuisi. Tykkään luovista ratkaisuista, jotka ovat myös mukavia. Vaihto-opiskelussa mukaan tarttuneet suklaa&viini-kilot tippuivat kotiarjessa taas lenkkeillessä ja suomalaisia salaatteja nauttiessa ihan huomaamattomasti.
VastaaPoistaVoihan se noinkin olla, mutta...
PoistaVaimoni käyttää aina välillä tuota "ei toimi minulle" erinäisistä asioista ja ainakin minun korvaani se kuulostaa pahasti selittelyltä sille, että ei jaksa/viitsi nähdä tuota vaivaa. Voin toki olla väärässä hänenkin kohdallaan ja sinua en tunne, mutta on myös varsin mahdollista, että olen oikeassa.
Useinhan esimerkiksi painon kanssa käy näin:
"Alan punnita päivittäin, jotta saan painoni kuriin."
Sitten kun puntari näyttää kasvavia lukuja, niin se aiheuttaa pahaa oloa. Tässä vaiheessa on kaksi vaihtoehtoa pahan eron poistamiseksi:
1) Tee valintoja, jotka johtavat painon laskuun.
2) Totea, että "ei tämä toimi", ja lopeta kesken.
Sellaista vaihtoehtoa, että "tämä toimii, mutta en halua jatkaa" ei ole, koska ihmisillä on yleensä positiivinen minäkuva ja sen myöntäminen, että "minusta ei ole tähän" vahingoittaa tuota minäkuvaa. Tarvitaan tekosyy "ei toimi", jotta ego selviää ehjänä tästä kokeilusta. "Ei toimi" on myös huomattavasti helpompi valinta kuin oikeiden valintojen teko.
En tosiaan voi tietää, päteekö tämä sinuun, mutta moneen pätee.
Niin ja se lisäys vielä, että se paha olo niistä kasvavista luvuista on juuri se juttu, jonka takia mittaaminen toimii. Tarkoitus on saada mittaaja ymmärtämään, että lukuihin liittyvän pahan olon voi poistaa vain ja ainoastaan parantamalla niitä lukuja. Mittaamiseen pitää siis sitoutua niin, ettei "ei toimi" ole vaihtoehto. Kun luvut saa käännettyä oikeaan suuntaan, niin nehän toimivat omana palkintonaan ja toimivat mielihyvän lähteenä ja motivaattorina sen sijaan, että toimisivat pahan olon lähteenä. Ihminen on eläin, joka rakastaa edistystä.
PoistaHyviä pointteja! Kuulostat ihan mieheltäni, jolla on aina tekninen tai tieteellinen vastine kaikelle kun minun tietolähteeni ovat naistenlehdet ja blogit :D.. No vitsi vitsinä. Minulle vain pitää löytyä joku todellinen taustamotivaatio, jos tuollaiseen seurantaa vaativaan urakkaan ryhtyisin. Nytkin olen yrittänyt olla säästöbloggaaja ja merkitä kulutukseni ylös, mutta jatkuvasti vain unohdan sen kokonaan..jotenkin näen vain sen "big picturen" eivätkä detaljit jaksa kiinnostaa.
Poista