Aina välillä joku kauhistelee tuloeroja tai ylimmän johdon palkkoja sillä perusteella, että he eivät voi ymmärtää, miten joku voisi muka ansaita yli tuhat kertaa isomman palkan kuin esimerkiksi perusduunari. Asialla on merkitystä esimerkiksi sen kannalta, että jos kukaan ei oikeasti voi ansaita noin paljon muita korkeampaa palkkaa, on se hyväksyttävää verottaa häneltä pois.
Mutta mikä onkaan todellinen tilanne?
Oletetaan vaikka, että on ihminen, joka ei osaa eikä halua osata mitään muuta kuin yhden tuotteen valmistamisen. Vaikka teoriassa hänen voisi olla mahdollista kehittää osaamistaan pidemmälle, hänen asenteensa estää muiden töiden opettelun.
Kyseinen henkilö valmistaa tuotetta, jonka kilpailutilanteen määrittämä tiukka hinta on 10 €/kpl. Koska tuotteen myyntihintaa ei kilpailun takia voida nostaa, ei tälle henkilölle siis voida maksaa enempää kuin tuo kymmenen euroa per valmistettu tuote (olettaen, että tuotteen valmistamiseen ei liity muita kustannuksia). Jos hän vaikka pystyy tekemään kaksi tuotetta tunnissa, hänen työnsä kustannus voi siis olla korkeintaan 20 €/h (sisältäen kaikki sivukulut, sairauspoissaolot, lomat yms). Tuo on siis hänen työnsä maksimiarvo. Koska yrityskin tarvitsee edes jonkin suuruisen voiton, jotta tuotetta kannattaa myydä, ei tuota maksimisummaakaan todellisuudessa voida maksaa työntekijälle. Jos työn hinta nousee (esimerkiksi minimipalkkalainsäädännön johdosta) niin korkeaksi, että se on suurempi kuin tuotteen myyntihinta, loppuu tältä henkilöltä työt joko irtisanomisen tai konkurssin kautta.
Näin ollen voimme sanoa, että tällä henkilöllä, jolla ei ole muita taitoja, eikä edes halua muiden taitojen hankkimiseen (me kaikki tiedämme, että tällaisia henkilöitä on), on työnsä arvolle maksimitaso, joka on 20 €/h (n. 3150 €/kk).
Otetaan sitten vaihtoehdoksi esimerkki omasta elämästäni. Olen antanut kaverilleni neuvoja hänen lainansa korkojen suhteen, jolla säästin hänelle tuolloin laskettuna pari tonnia vuodessa lainan lyhenymisen mukaan pienentyvin summin koko lainan takaisinmaksuajan. Tuon hetken jälkeinen kehitys on ollut vielä parempi, eli todellinen säästö oli vielä suurempi. Sanotaan kuitenkin alkuperäisen arvion mukaisesti, että tuo noin tunnin kestänyt ylipuhuminen säästi kaveriltani yli 15 000 €.
Jos tekisin tuon kaltaista neuvontaa työkseni ja voisin antaa vastaavia neuvoja vaikka kerran viikossa, niin sehän tarkoittaisi, että olen tuottanut asiakkailleni 780 000 € edestä hyötyä. Teoreettinen maksimi työni kustannus voisi siis olla tuo 780 000 € vuodessa eli 65 000 € kuukaudessa. Toki, jos kaiken hyödyn veisi asiakkaalta omaan taskuun, niin bisnes ei kauaa pyörisi, mutta jos vaikka veloittaisin 10 % saavutetusta hyödystä, saisin edelleen miellyttävän 6500 €/kk eli tuplasti enemmän kuin aikaisemmin kuvaamani yhden tuotteen valmistaja.
Entä jos tekisinkin vastaavaa neuvontaa yrityksille? Muutaman sadan tuhannen lainat muuttuvat muutaman sadan miljoonan lainoiksi, jolloin samalla potentiaalinen palkkiokin muuttuisi tuhatkertaiseksi. Toki tämän kokoluokan yrityksiä on vaikea löytää joka viikolle, mutta siihen ei nyt tässä kannata takertua. Jos löytyisi yksikin asiakas, jolle voisi neuvoillaan löytää 15 miljoonan (=15 000 €*1000) säästön ja tämä yritys maksaisi siitä neuvosta 10 %, niin siitä jäisi taskuun se 1,5 miljoonaa, jonka avulla voi loppuvuoden olla vaikka tekemättä töitä. Tehdyn työn tuntipalkka olisi ihan mukava (vaikka tuon mittaluokan neuvoja ei ehkä enää tunnin parin sessiolla hoideta).
Jos tilannetta katsoo täysin rehellisesti, niin meillä on siis työelämässä ihmisiä, joiden tuottavuus on joko kyvyttömyyden tai haluttomuuden takia varsin rajoitettu, sekä ihmisiä, joiden työn tai osaamisen tuottavuudella ei ole mitään varsinaista ylärajaa. Tuhatkertainen tuottavuusero on mielestäni jopa varsin maltillinen luku.
Olisi absurdia väittää, että se yksi jäärä, joka ei ole eläissään tehnyt kuin sitä yhtä asiaa, voisi yhtäkkiä alkaa tekemään niitä miljoonaluokan arvoa luovia päätöksiä, tai että se, joka tekee noita miljoonaluokan päätöksiä, ei saisi veloittaa niistä esimerkiksi tuota 10 %. Ay-liikekin väittää, että työntekijälle kuuluu kohtuullinen osuus tuottamastaan arvosta, mutta jostakin syystä se koske niitä korkeimman asteen päätöksiä, joilla oikeasti voi olla miljoonien tai jopa miljardien arvoisia seurauksia.
Ennakoidakseni tiettyjä yleisiä vastalauseita minun on todettava, että: Ei - en väitä, että kaikki duunarit olisivat sellaisia, etteivät he voisi oppia tai kehittyä. En edes väitä, että tuollainen kehittymättömyys ja rajoitettu tuottavuus olisi yleistä. Väitän ainoastaan, että on joitakin, jotka eivät pysty enempään tai ovat haluttomia kehittymään, mikä riittää todistamaan, että heidän maksimiarvonsa työmarkkinoilla on rajoitettu tuohon pieneen euromäärään tunnilta. Kun näitä yksilöitä vertaa siihen, että jotkut voivat tuottaa lähes rajoittamattoman määrän arvoa asiakkailleen tai työnantajalleen, on pakko todeta, että jonkun henkilön työn arvo voi tosiaan olla yli tuhat kertaa arvokkaampi kuin toisen.
Tietenkin eri ihmisillä on erilaiset tuottavuudet ja ne on jossain tehtävissä vielä helppo laskea. Olen ollut töissä heti valmistumiseni jälkeen isossa organisaatiossa, jossa olin ns. rivipaikalla ja meillä oli monta ihmista hoitamassa saman tasoisia projekteja. Projektityölistasta näki mitä kukin sai aikaan. Oli työpaikassa kaksi vuotta. Opin paljon. Kun lähdin työpaikasta yksi tuntemattomampi kollega kävi ihmettelemässä, miten olin saannut niin monta projektia. Minulla oli ns. perusrivityöntekijään verrattuna noin 10 keltaisesti isoja projekteja. Sanoin että minä olen tehokas ja kun tulen töihin teen mielelläni töitä ja tehostan koko ajan toimintojani. Lisäksi jos minusta tuntui, että työmäärä ei riittänyt menin esimiehen esimiehen juttusille ja sain aina AIVAN mahtavia, koko paikan parhaita ja isoimpia projekteja. Häntä ei haitannut vaikka olin talon uusin. Kahdessa vuodessa tehostin toimintaani 10 kertaiseksi verrattuna niihin, jotka olivat olleet siellä 20 vuotta töissä. Heillä ei ollut tavoitteena edetä, tehdä tehokkaasti. Minulla ei olisi ollut motivaatiota jatkaa kyseisessä työpaikassa samalla palkalla kuin muut kun kaikilla mittareilla näin että tuottavuuteni oli ihan muuta kuin muiden. Työpaikka oli kyllä kiva. No jatkoin itse esimies tehtäviin toiseen firmaan. Ja nopeasti sain siellä alaisten määrää nostettua seitsemästä kymmenestä noin 150 henkilöön.
VastaaPoistaEntäs ihmiset, jotka tekevät työtä, jonka arvoa ei rahassa voi mitata? Sairaanhoitajat, opettejat ja lastenhoitajat. Jokaisesta heidän kasvatistaan/hoidettavastaan voi tulla mitä tahansa. Jos he tekevät työnsä huonosti, ei heidän "asiakkaistaan" tule yhtään mitään. Myös lastenhoitaja mahdollistaa jonkun muun tienaamat suuret palkat.
VastaaPoistaMinua ihmetyttää, miksi on "sattuman" kautta käynyt niin, että tämä arvokas työ on lipsahtanut palkallisesti varsin arvottomaksi. Sama pulma on monilla naisvaltaisilla aloilla. Toisen ihmisen hoitaminen ei ole arvokasta ja moni muu miesvaltainen ala pärjää palkkavertailussa huomattavasti paremmin.
Olen joskus miettinyt, että se ei ollut ainakaan naisjohtaja, joka alunperin arvotti näiden työpaikkojen palkat.
Poliisitkin tekee tärkeää työtä ja heidän palka taitaa olla sairaanhoitajien tasolla. Palkaa ei nosteta jos ihmiset tyytyvät siihe eivätkä vaadi enempää. Rahaa maksetaan myös kysynnän ja ja tarjonnan mukaan
PoistaEi palkkojen määräytyminen ole sattumaa, vaan ne määräytyvät (suunnilleen) kysynnän ja tarjonnan mukaan, eikä sillä ole varsinaisesti mitään tekemistä "arvostuksen" kanssa. Hoitoala vain on suosittu ala, eli tarjontaa riittää. Ehkä toinen syy voi olla se, että hoitotyössä työntekijöiden väliset tuottavuuserot ovat aika pieniä (eli joku hoitaja ei kai voi tehdä työtään moninkertaisesti keskimääräistä tehokkaammin). Esim. blogitekstissä mainitussa tapauksessa tai vaikkapa IT-alalla työntekijöiden tuottavuuserot voivat olla valtavia, ja tällaisten supertähtien metsästäminen sitten voi nostaa alan yleistäkin palkkatasoa.
PoistaPidän omaa työtäni firman välittömän menestyksen kannalta vähäpätöisempänä kuin vaikkapa siivoojan työtä, vaikka palkkani onkin parempi. Siivoustyötä vain osaa tehdä paljon useampi kuin minun työtäni. Ei palkkakuittia kannata ottaa sen enempää henkilökohtaisena loukkauksena kuin välttämättä ylistyksenäkään. :)
Enkä tässä nyt ottanut mitään kantaa, että onko hoitajien nykyinen palkkataso oikea. Mutta ilmeisesti niin monelle alalla työskentelevälle se on riittävä.
Tässä onkin tullut jo hyviä vastauksia Ananaksen viestiin.
PoistaTosiaan nuo ihmiset, joiden työn arvoa on vaikeita mitata, ovat oma ongelmansa, mutta se ei oikeastaan muuta alkuperäisen tekstini pointtia.
Kysyntä ja tarjontahan sen palkkatason tosiaan määrittää. Tuotettu arvo määrittää ainoastaan ylärajan mitä palkka voi olla, mutta se ei tarkoita, että työntekijälle tarvisi maksaa tuota maksimia, jos vähempikin riittää työvoiman saamiseksi.
Näkisin tuon "työn arvoa vaikea mitata" koskevan korostetusti julkisia aloja, koska yksityisaloilla asiakas itse määrittää, mitä haluaa ja paljonko siitä on valmis maksamaan (eli paljonko sillä on hänelle arvoa). Niin sanotusti markkinamekanismi toimii. Julkisella aloilla työn "arvo" voi oikeasti olla negatiivinen, kun joku virkaintoinen virkamies tuhoaa yrittämisen ja työllistämisen edellytyksiä omilla toimillaan. Tuota työtä voidaan tehdä ainoastaan pakottamalla ihmiset maksamaan tuon työn tekeminen verorahoilla.
Hoitotyöllä puolestaan voidaan nähdä olevan selvä arvo, koska ihmiset ovat muutenkin valmiita maksamaan saamastaan hoidosta ja palvelusta. Mutta entäs vaikka poliisit? Heitä kaikki haluaa olevan, mutta monikaan ei olisi valmis maksamaan heidän palveluistaan suoraan paitsi ihan hätätilanteessa. Liikennesakkoa antava poliisi tuskin on "asiakkaalle" arvoa luovan tuntuinen kokemus. Poliisin palkan perustaminen sakkotuottoihin olisi muutenkin epäilyttävää kannustimien näkökulmasta.
Opetus/lastenhoitotyössä raja työn "arvolle" tulee jo muiden ihmisten palkoista. Jos lastenhoitajalle maksetaan niin paljon palkkaa, että lastenhoidon hinta nousee liian suureksi niin vanhemman kannattaa jäädä kotiin enemmin itse tai hommata joku eläkeläinen katsomaan lasten perään.
PoistaSairaanhoitotyön tärkeys on myös melkoinen myytti, sillä ei se hoitotyö onnistu ilman muun yhteiskunnan ammattien panosta myös. Joku pitää sähköt päällä, vie jätteet pois tai maksaa veroillaan koko lystin.
Suurin ongelma näissä artikkelin korkeimman tuottavuuden töissä on se, että niissä hyvinä aikoina kerätään tuotot ja huonoina aikoina todetaan, että joku muu maksaa aiheutetut vahingot.
Hyviä pointteja nuokin.
PoistaOnneksi suomessa on kova verotus kovatuloisille. Jos joku tienaa hirveesti se raha on pois muilta. Kukaan ei tarvitse kymmeniä tai satoja tuhansia joka kuukausi.
VastaaPoistaTuohan se virheajatus on, että toisen saama raha olisi jotenkin pois muilta. Tuon virheajatuksen takia vasemmisto keskittyy jakamaan kakkua, kun kannustimiin ja kehitykseen keskittyvät pyrkivät kasvattamaan kakkua.
PoistaJos firma maksaa johtajalle miljoonan se on pois firman muista toiminnoista. Kakkua voi tottakai aina myös kasvattaa.
PoistaEi todennäköisesti ole pois mistään. Johtajan palkka on mitätön osa yhtiön budjettia ja kannattaviin kohteisiin tarvittavan rahan voi usein rahoittaa vaikka lainalla. Kannattamattomiin kohteisiin rahaa ei kannata laittaa, vaikka johtajan palkka olisi mikä. Jos se raha on joltakin pois, niin se on omistajalta, mutta omistajan tuleekin juuri katsoa, että johtaja tuottaa riittävästi suhteessa palkkaansa.
PoistaYleisen talouden kannalta johtaja todennäköisesti laittaa rahan kiertämään (johtajat eivät usein ole siitä säästäväisimmästä päästä), mikä luo kysyntää ja (voi) kasvattaa kakkua.
Ehkä näinkin. Mut mun pointi on se et on hyvä että raha jakaantuu tasaisemmin ihmisille niinkuin suomessa eikä niinkuin amerikassa jossa on hirveen rikkaita ja hyvin köyhiä ja osa siltä väliltä.
PoistaAina ei mene palkka ja työn laatu tasan. Itse istun puolet ajasta turhan panttina paremmalla palkalla, kuin kaverit, jotka tienaavat vähemmän ja tekevät töitä hiki hatussa iltaan asti. En tiedä mihin kehitys johtaa meidän osalta, kun nyt ollaan TES:n määrittelyjen mukaisissa palkoissa...
VastaaPoistaJoo mitään takuutahan ei ole, että palkka vastaisi työn tuottavuutta. Lähinnä tuottavuus määrittää vain sen maksimin, mitä työstä voi maksaa, mutta se ei estä maksamasta vähempää, jos työntekijä (tai muut samaa työtä tekevät) ovat valmiita tekemään työtä tuosta pienemmästä summasta.
Poista