Yksi isoimmista asioista, mikä tässä maailmassa mielestäni on vialla, on ihmisten halu saada hyöty maksamatta sen kustannusta.
Halutaan olla laihoja, mutta samalla halutaan syödä loputtomasti herkkuja eikä urheilu oikein maistu.
Halutaan vaurastua, mutta ei suostuta olemaan kuluttamatta koko tiliä joka kuukausi.
Halutaan olla hyviä työssään, mutta ei olla valmiita käyttämään aikaa työssä vaadittavien taitojen parantamiseen.
Halutaan auttaa heikommassa asemassa olevia, mutta jonkun muun pitää maksaa se (tai ainakin suurin osa siitä).
Halutaan, että syrjäseudulla sijaitsevan muutaman kymmenen oppilaan kyläkoulua ei lakkauteta, mutta ei haluta kunnan nostavan veroprosenttiaan ja muutenkin vaaditaan kunnan olevan vastuullinen rahojensa kanssa.
Halutaan ihmisten maksavan kiltisti veronsa, jotta voidaan rahoittaa yleishyödylliset projektit, mutta samalla ei haluta itse maksaa veroja, vaan maksajana tulisi olla se kuuluisa "joku muu".
Halutaan nostaa työssäkäyvien palkkoja, muttei myönnetä, että sen vastapuolena työn kysyntä vähenee ja työttömyys lisääntyy. Ajatellaan vain, että ainoastaan ("ahne") työnantaja joutuisi maksajaksi palkkojen nostossa ja kukaan muu ei kärsi (eli kukaan muu ei "maksa").
Toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät, että ilmaisia lounaita ei ole. Kaiken kivan maksaa aina joku, ja se maksaja ei ehkä ole se, jonka ajatellaan lystin maksavan.
Tässä on pari peukalosääntöä, jotka mielestäni johtaisivat parempaan yhteiskuntaan:
1. Jos haluat jonkun hyödyn tai haluat jonkun muun saavan jonkun hyödyn, sinun tulee se maksaa.
2. Älä vaadi muita luopumaan omistaan, jos et ole itse valmis luopumaan omastasi. (Ja katteetonta lupausta siitä, että "Jos olisin sinun asemassasi, niin maksaisin mielelläni", ei lasketa.)
Jotta tämä teksti ei jäisi pelkästään negatiiviseksi valittamiseksi yhteiskunnan tilasta, niin kerron tähän loppuun vielä muistutukseksi yhden positiivisen viestin:
Jos maksat kustannuksen, todennäköisesti myös saat sen haluamasi hyödyn.
"The safest way to try to get what you want is to try to deserve what you want." -Charlie Munger.
Hyvin kirjoitettu. Itse maksan mielelläni veroja. Opiskelijana hieman harmitti maksaa veroja, kun töitä pystyi tekemään aika rajallisesti kuitenkin. Itsekkyyden terve raja voi olla vaikea määrittää: antaako lantti katumuusikolle jos nauttii esityksestä, vai miettiikö vain sen olevan pois omista sijoituksista..
VastaaPoistaHyvä teksti. Itsekin sorrun tuohon ajatteluun esim liikunnassa... Aijai kun pyykkilautavatsakin tulisi näin vain sohvalla loikoilemalla =D
VastaaPoistasamaa mieltä, hyvä kirjoitus. tää vaatii pidempää prosessointia että tän oikeasti sisäistää ja muuttaa totuttuja tapoja itseltään.
VastaaPoistaHyvin kirjoitettu! Komppaan kaikkia kohtia. Sorrun ainoastaan tuohon ensimmäiseen kohtaan😂
VastaaPoista