Sosiaalisessa mediassa on viime päivinä kiertänyt yllä oleva havainnollistaminen siitä, mitä valtion taloustilanne tarkoittaisi, jos se olisikin yksittäisen kotitalouden (= perheen) tilanne. Kyseessä onkin varsin hyvä idea, koska tämän avulla pystymme nopeasti näkemään, missä tämän "Valtion perheen" ongelma todellisuudessa on.
Mediassa ja kansalaisten parissa ollaan paljon huolissaan valtion velan määrästä, mutta jos mietitte sadan tuhannen euron asuntolainaa perheellä, jonka nettotulot ovat lähes 50 000 €, niin kyseessä ei ole mitenkään liiallisen suuri laina. Laina voisi hyvinkin olla vähintään tuplasti suurempi ennen kuin se aiheuttaisi ongelmia, kunhan muu talous olisi edes suurin piirtein kunnossa.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Suomi voisi ratkaista talousongelmansa ottamalla lisää velkaa, kuten vasemmisto(liitto) tuntuu jatkuvasti vaativan. Lisävelka olisi nimittäin vain laastari siihen todelliseen ongelmaan, joka on merkittävä epätasapaino tulojen ja menojen välillä. Jos syömävelkaa jatkuvasti otettaisiin vain lisää ja lisää, niin jossain välissä vastaan tulee seinä, että lainaa ei yksinkertaisesti enää ole saatavilla mistään. Näinhän kävi Kreikalle, eikä ole liioittelua sanoa, että Suomi on Kreikan tiellä tämän alijäämäisen taloutensa kanssa.
Ainoa pysyvä ratkaisu tulee hoitamalla tulot ja menot tasapainoon. Vasemmiston mielestä tämä tulisi hoitaa lisäämällä tuloja verottamalla rikkaita ja yrityksiä rankemmin ja kuluja voisi jopa lisätä. Tämä on vähän sama kuin sanoisi, että perheen isän tulee tehdä aina vaan enemmän ja enemmän töitä, jotta lapset saavat uusia kivoja juttuja. Lapset ovat nimittäin tottuneet kaikkeen hyvään, eivätkä he ymmärrä, että huonompina aikoina heille ei ole varaa antaa kaikkea sitä, mitä hyvinä aikoina on totuttu antamaan. He pitävät heihin kohdistuvia leikkauksia epäreiluina ja kokevat, että se on vanhempien tehtävä maksaa heille kaikki se sama kuin ennenkin. Lapsille tämä sallittakoon, mutta aikuisten vasemmistolaisten kohdalla tällaista ajattelutapaa on vaikeampi sulattaa. Aikuisten pitäisi ymmärtää, että liian kireälle vedetty perheenisä saattaa vain pakata laukkunsa ja muuttaa ulkomaille. Kuka ne lasten huvit silloin maksaa?
Kuten olen tässä blogissani useita kertoja sanonut, nopein ja paras tapa parantaa talouden tasapainoa on pienentää menopuolta ja sitä kautta valtionkin budjetti pitäisi paikata. Vaikeaksi sen vaan tekee se, jos suurin osa rahoista menee lapsiin, jotka jokaisen leikkauksen kohdalla vetävät hirveät äänekkäät itkupotkuraivarit julkisella paikalla. Tästä huolimatta kipeät päätökset pitäisi tehdä ja luottaa siihen, että vaikka epäkiitolliset lapset tulevatkin näistä päätöksistä vanhempiaan vihaamaan, niin tulevaisuus tulee näyttämään, että päätös oli oikea.
"Valtion perheen" ongelma voitaisiin kuitenkin ratkaista myös hieman epätavallisemmilla keinoilla. Mitä jos tämä perhe ottaisikin 100 000 € lisää velkaa ja sijoittaisi ne rahat saaden sijoitukselle 5 %:n vuotuisen tuoton lainasta maksettavien korkojen jälkeen? Tämä nostaisi perheen vuotuisen tulon lähes 54 700 euroon eli lähelle nykyisiä 55 200 € vuotuisia menoja. Tällöin 500 € menonvähennykset riittäisivät tuomaan talouden tasapainoon. Valtion laina olisi tuplasti suurempi, mutta kun lainaa ei ole otettu kulutukseen vaan tuottaviin sijoituksiin, niin lainan takaisinmaksun vakuutena on lainan lisäystä vastaava määrä omaisuutta (jonka arvo myös nousee inflaation mukana). Lainaa ei siis tarvitse maksaa pois tulevien sukupolvien taskusta, vaan se voidaan tarvittaessa hoitaa pois myymällä sijoitukset. Tämä on merkittävä ero vasemmiston ajamaan syömävelkaan verrattuna.
En kuitenkaan näe, että tämä velkapelkoinen ja sijoittamista uhkapelinä pitävä perhe tulee löytämään uskallusta sijoittamiseen, joten nähdäkseni ainoa toimiva vaihtoehto löytyy kulupuolen sopeuttamisena vastaamaan kuluja. Ja taloutta ei tosiaan tarvitse edes saada ylijäämäiseksi. Valtion (perheen) ei oikeasti tarvitse kyetä maksamaan velkojaan pois. Riittävää on, että velan määrä ei kasva, jolloin inflaatio tulee vähitellen syömään velan reaaliarvoa pienemmäksi ja pienemmäksi. Asuntolainaesimerkkiä käyttäen 100 000 €:n lainan merkitys on huomattavasti pienempi, kun asunnon arvo ja perheen tulot ovat tuplanneet inflaation myötä, kuin lainan nostohetkellä.
Mutta mistä saataisiin raha-asioista päättämään ihmisiä, jotka ovat jotain muita kuin näitä nykyisiä "Matikka 5, uskonto 10" -ihmisiä?
Valtion budjetti ja kotitalouden budjetti eivät ikävä kyllä ole sama asia. Jos asia olisi näin yksinkertaista, niin olisimme jo eri tilanteessa.
VastaaPoistaSuurin erotus on, että valtion menojen vähentämisellä on merkittävät tuloihin vaikuttavat dynaamiset vaikutukset. Tämä tarkoittaa sitä, että jos valtio vähentää menojaan 10 eurolla niin todellinen muutos on paljon pienempi. Esim sosiaalimenojen vähentäminen 1 eurolla vähentää verotuloja 0,5 - 0,8 euroa (en ole ihan varma kertoimista, mutta Kreikan hulludeen kohdalla näistä oli enemmän puhetta ja siellä kertoimet olivat kaikkea 1,5 - 3,5 eli yhden euron säästö maksaa valtiolle verotulojen paljon enemmän), jolloin effektiivinen säästö on paljon pienempi kuin, mitä budjetissa lukee. Tämä on erityisen totta juuri sosiaalietuuksien kohdalla, koska ihmisillä, jotka joutuvat elämään sosiaalietuuksilla, ei juurikaan ole säästöjä tai muita tuloja, joten jos työttömyyskorvaus vähenee 5 eurolla, he voivat käyttää 5 euroa vähemmän hankkiakseen asioita. Tätä keskustelua ei kotimaassa juuri käydä jostain syystä. Omasta mielestäni tämä pitäisi selvittää ja mahdolliset säästöt tehdä sieltä, missä dynaamiset vaikutukset ovat suotuisammat. Mutu-tuntumalla tämä sulkee pois sosiaalietuuksien leikkaukset ja kohdistaisi leikkaukset ehkä enemmänkin yritystukiin, jotka ovat aika tehottomia suhteessa käytettyyn rahaan.
Toinen asia, mikä tulisi ottaa huomioon on se, että historiassa ei tunneta ainoakaan valtiota, joka olisi säästämällä saanut taloutensa kuntoon. Lähtökohtaisesti kaikki valtiot ovat kasvun kautta hoitaneet velkataakkansa. On yksi poikkeus ja se on Iso Britannia, mutta silloin siinä menikin 50 vuotta. Kreikan kanssa voisin povata, että menee kauemminkin.
Olet ihan oikeassa, ettei yhtäläisyys ole täydellinen ja että kerroinvaikutuksia on. Harmikseen vaan kertoimien määrittelyt ovat erittäin vaikeita. Jos vaikka virkamies irtisanotaan ja tämä siirtyy työttömyystuelle, niin valtiohan säästää tuon palkan ja työttömyyskorvauksen erotuksen, mikä toisaalta on kulutuksesta pois, mutta mitä jos tämä irtisanominen saakin tämän henkilön perustamaan yrityksen, joka luokin yksityiselle sektorille 50 työpakkaa? Vaikutukset ovat erittäin monipuolisia ja monet lopettavat vaikutusten arvioinnin liian aikaisin (poliittisen agendansa mukaisesti).
PoistaLisäksi dynaamiset vaikutukset eivät paitsi vähennä leikkausten vaikutusta, mutta myös samalla voivat lisätä tuloja, jos tehdään oikeita päätöksiä. Valtiontalouden tehokkuuden lisääminen voisi lisätä taloudellista toimeliaisuutta ja luoda uusia kansainvälisessä kilpailussa pärjääviä teollisuudenaloja, kun yrittäminen olisi kannattavaa ja siihen kannustettaisiin nykyisen kampittamisen sijasta.
Olen samaa mieltä myös yritystuista. Ne saisi lopettaa vaikka kokonaan. Nehän ovat käytännössä tukia hyviltä yrityksiltä huonoille. Kannattavat yritykset ja yrittäjät maksavat veroja antaakseen sen rahan kannattamattomille. Esim innovaatiosetelin kohdalla kannattavaksi arvioitu projekti hoidettaisiin ilman tuollaista seteliäkin eikä kannattamattomia varmastikaan kannata verovaroinkaan tehdä. Tuulivoimaan poltetaan myös valtavia summia verorahoja, jotka voisi tehokkaammin käyttää muualla.
Historiantuntemukseni ei ole tarpeeksi hyvä voidakseni ottaa kantaa tuohon säästämällä talous kuntoon väitteeseen, mutta näkisin, että taloutta ei voi saada kasvuun ilman, että menopuoli pistetään kuntoon, koska sieltä menopuolelta tulevat ne kannustimet tehdä tai olla tekemättä töitä. Olemassaolevat rakenteet ja menot ovat siis kasvun este ja jos tuota kulupuolta ei saada kuntoon, niin siitä kasvusta on turha haaveilla. En tiedä missä mielessä tuon väitteen esitit, mutta se on helppo käsittää perusteluna(/tekosyynä) sille, että kuluihin ei tarvitse tai jopa pidä puuttua, mikä on mielestäni väärä tulkinta.
En toki tarkoittanut, etteikö kulupuolta tulisi huomioida. Huomioni kohdistui siihen, että tällä hetkellä meillä on sellainen säästetään itsemme hengiltä -mentaliteetti hallituksen taloudenpidossa. Säästöt on hankittava nyt heti ja mieluiten köyhien tuista, koska oikeistomoraali niinkuin se Kokoomuksen (ja jossain määrin Kepun oikeistosiiven)määrittyy tällä hetkellä, on se, että köyhä ei ole ihminen, vaan lähinnä kuluerä ja että piiskaamalla köyhää tai pakottamalla se orjatyön kaltaisiin ratkaisuihin ongelma poistuu (eli köyhät joko kuolevat tai siirtyvät pois köyhyydestä). Totuus on kuitenkin se, että köyhiä tulee aina olemaan ja minun mielestä se tapa millä yhteiskunta kohtelee kaikkein huonoimpiaan on mittari yhteiskunnan moraalille.
PoistaEn tässä myöskään näe vasemmistolaista paapomispolitiikkaa sen parempana. Yhtä hulluahan se on, koska se poistaa yksilön agentuurin tai toimijuuden omaan elämäänsä laajemmassa skaalassa. Toki nyt vallalla oleva ajatustapa köyhiä kohtaan poistaa heiltä saman toimijuuden pakottamalla kaiken maailman huuhaa-asioihin kuten kursseille ja täysin tehottomiin työn kaltaisiin toimintoihin, jotta kaverille kanssa korruptio toimii.
Olen vankkumaton perustulon kannattaja, koska mielestäni byrokratian vähentäminen on parempaa kulujen leikkausta kuin köyhien tukien vähentäminen. Korkeasti koulutettu virkamies löytänee keskimääräisesti töitä myös muualta.
Yritystukien poisto tai ainakin siirtäminen tukemaan aloittavaa pienyrittäjää olisi todella järkevää. Ei UPM-kymmene tarvitse valtion tukea yhtään mihinkään. Sen sijaan Pentin erikoismetallipaja saattaisi tarvita siihen, kun se haluaa kasvaa maailmanmarkkinoille. Tai Saija joka haluaisi työttömänä aloittaa yritystoiminnan, jossa on mahdollisuudet työllistää, mutta juuri nyt hän ei voi edes haaveilla moisesta, koska työttömyysturva katkeaa heti kun hän rekisteröi yrityksensä verottajalla.
Minusta vaan on saivartelua väittää, että maamme ongelmat ovat ainoastaan julkisen taloudenpidon ongelmia. Ongelmat ovat juurtuneet syvemmälle, koska keskimääräisest me, joilla menee aika hyvin, emme halua nähdä niitä, joilla ei mene kovin hyvin, koska silloin muistamme, että mekin voimme tippua tuonne, jos käy huono tuuri.
Hyvin pitkälle samoilla linjoilla näissäkin asioissa.
PoistaSellaisilla lisäyksillä/muokkauksilla, että en näe työhön pakottamista tukia pienentämällä ratkaisuna niin kauan kuin työtä ei ole. Samanaikaisesti pitäisi lisätä tarjolla olevaa työtä pienentämällä minimipalkkoja tai vähintäänkin luomalla mahdollisuus, että ilman työkokemusta olevalle voi maksaa merkittävästi nykyisiä minimipalkkoja pienempää palkkaa (kuten rakennusalalla tehtiin), jotta tämä voi saada tarvitsemansa ensikosketusta työelämään.
Pentin erikoismetallipajakaan ei välttämättä tarvisi vastikkeetonta tukea, vaan lainamuotoisen tuen pitäisi riittää. Vaikka korotonta lainaa, mutta silti kokonaisuuden pitäisi olla sellainen, että vain sellaisia projekteja tuetaan, joista valtio voi vähintään odottaa saamansa tuen takaisin. Toki osa menisi konkurssiin ja valtiolle tulisi luottotappioita, mutta halvempaa se silti olisi kuin nykyinen ilmaista rahaa kaikille -meininki.
Yksi suurimpia epäoikeudenmukaisuuksia nyky-Suomessa on yrittäjien heikot turvaverkot. Siitä riskistä, minkä yrittäjät ottavat työpaikkoja luodessaan, heitä rangaistaan perusduunaria todella paljon heikommalla turvaverkolla. Kummasti tämä epäoikeudenmukaisuus ei tunnu kiinnostavan vasemmistoa.
Myönnän, että minun on vaikea ymmärtää tuilla elävän ahdinkoa, koska itse käytännössä elän pienemmillä menoilla kuin moni noista valittajista elää nyt. Jos veronmaksajat maksavat jollekin noin 20-30 % korkeamman kulutason kuin mitä minä käytän omia itse ansaitsemiani rahoja, niin vaikea sitä on olla ajattelematta, että kyllä siellä tukipuolellakin leikattavaa olisi. Ja jos itse tippuisin sinne, niin ongelma olisi lähinnä siinä ego-puolen kolauksessa. Rahallisestihan voisin tuillakin eläessäni saada jopa rahaa säästöön, kun kerran kulupuoli on kunnossa.
Hyvää pohdintaa, eipä ole tullut katsottua asiaa tuolta kantilta. Itsekin olen ollut aina sitä mieltä, että leikattava löytyisi vaikka kuinka kunhan tasaisesti ottaisi useasta kohteesta. Kuka talousbloggaaja lähtee ensi kierroksella eduskuntaan kertomaan säästämisen perusteet?
VastaaPoistaJa edelliseen kirjoitukseen vielä viitaten, lisätulot kuuluvat myös toki oleellisena osana varallisuuden kasvatukseen.
PoistaTässä keskustelussa myös arvoilla on suuri merkitys: Millaista yhteiskuntaa haluamme rakentaa? Vertaat yhteiskunnan "rikkaita" perheen hyvin tienaavaan isään (miksei äitiin/vanhempiin?) ja olet sitä mieltä että heitä ei tulisi esim. verottaa lisää. Kuitenkin tilastokeskuksen mukaan vuosina 1994-2013 Suomessa rikkaimman kymmenyksen osuus nettovarallisuuden kokonaismäärästä on kasvanut 6 %-yksikköä, kun taas kaikkien muiden eli 90 % kansasta se on vähentynyt:http://www.tilastokeskus.fi/til/vtutk/2013/vtutk_2013_2015-04-01_tie_001_fi.html. Eriarvoisuuden kasvu ei voi olla hyväksi kenellekään yhteiskunnassa.
VastaaPoistaMietinkin tarttuuko joku tuohon "isään" :D
PoistaTarkoitus oli alun perin luoda tietty stereotypiaperhe, mutta se sitten jäi tekstin pituuden takia pois, mutta tuo isä nyt jäi (tai oikeastaan jätin sen nähdäkseni tarttuuko joku siihen nykyisen herkkyyden aikakautena :D ).
Olen samaa mieltä, että kyse on arvoista. Haluammeko rakentaa uhrien yhteiskuntaa, jossa valtio joutuu holhoamaan ja vastaamaan kaikkien elämistä alusta loppuun, vai haluammeko, että ihmiset kantaisivat jonkunlaisen vastuun omastakin elämästään. Haluammeko rangaista vai palkita niitä, jotka tekevät vähän enemmän ja siten luovat ne hyvinvoinnin kasvut mahdolliseksi. Yksikään kommunistinen valtio ei ole onnistunut lisäämään kansalaistensa hyvinvointia - ainoastaan kurjistamaan sitä. Sitä vastoin yrittäjyyteen kannustavista valtioista on yrittäjien kautta noussut keksintöjä ja kehitystä, jotka ovat tehneet muidenkin elintason nousun mahdolliseksi.
Rikkaimpien nettovarallisuuden kasvu on käytännössä matemaattinen välttämättömyys (korkoa korolle -ilmiö), jota ei lainsäädännöllä pysty poistamaan. Tai ainakaan ilman, että tehdään kaikille paljon suurempaa vahinkoa kuin mitä tuo varallisuuden kasvu aiheuttaa (ks KAIKKI kommunistiset valtiot maailmassa). Jos tietyillä ihmisillä on taito kerryttää rahaa (= taito olla tuhlaamatta kaikkea mitä saa) ja toisilla ei, niin miksi tätä säästäjää pitää rangaista siitä, ettei tuhlaa kaikkea? Tuhlaaja saa välittömän palkkion ostoksensa kautta, kun taas säästäjä saa sen pitkän tähtäimen varallisuuden kasvun kautta. Nyt sitten eriarvoisuuden estämiseksi säästäjältä pitäisi viedä se hänen varallisuuden kasvunsakin pois ja antaa ne rahat sille tuhlaajalle? Sekö on sitten oikeudenmukainen ja oikeiden arvojen mukainen yhteiskunta?
Jotain tarttis tehrä mutta kuka tekee =)
VastaaPoistaEiköhän se kuuluisa "Joku muu" hoida ;)
PoistaMielenkiintoista pohdintaa ja hyvä juttu! Ps. Paras vastaus mitä oon koskaan nähny tohon yllä olevaan "Eriarvoisuuden kasvu" kommenttiin
VastaaPoistaIhastelin itsekin samaa kommenttia. :)
Poista