Kevytmielistä velkaantumista

Suomessa on jo satoja tuhansia ihmisiä, joilla on maksuhäiriömerkintä, ja määrä on vaan kasvamassa. Tämä on saanut osan ihmisistä vaatimaan henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuutta, jotta nämä ihmiset pääsisivät aloittamaan alusta. Heidän mukaansa maksuhäiriöt passivoivat näitä ihmisiä, koska työt eivät tunnu kiinnostavan ihmisiä, joiden palkka menisi pääosin ulosottomiehelle.

Itse en ole henkilökohtaisen konkurssin kannalla, koska en vain pysty uskomaan, että tällainen ihminen, joka on vain velkaantunut velkaantumistaan, pystyisi parantamaan tapojaan saadessaan sen uuden alun. Ja miksi parantaisikaan? Uuden alun jälkeen velkaantumisen voi aloittaa alusta ja ainahan voi hakeutua uudestaan konkurssiin.

Parempi tapa helpottaa maksuhäiriöisten asemaa on nykyisinkin mahdollinen yksityishenkilön velkajärjestely. Siinä he joutuvat velkahelpotuksia vastaan sitoutumaan maksuohjelmaan, jota noudattamalla ylivelkaantunut henkilö vapautuu kaikista veloistaan. Tällöin järjestelyyn osallistuva ottaa itse vastuuta elämästään ja etenkin taloudestaan, minkä johdosta vastuullinen käyttäytyminen rahan suhteen jatkuu todennäköisemmin myös veloista vapautumisen jälkeen.

Velkajärjestelyyn hakeutumisessa on kuitenkin yksi ongelma. Velkajärjestelyn esteenä on nimittäin se, jos velkaantuminen on johtunut niin sanotusta "kevytmielisestä velkaantumisesta". En tarkalleen tunne, miten tätä on tulkittu, mutta äkikseltään voisi kuvitella pikavippivuoren olevan "kevytmielistä velkaantumista" (toivottavasti joku korjaa kommenteissa, jos olen väärässä). Tältä osin mielestäni lakia olisi syytä korjata.

Kun nyt yksityishenkilön kevytmielinen velkaantuminen on este velkajärjestelyyn pääsylle, niin mielestäni asian pitäisi enemmänkin olla niin, että kevytmielinen velan antaminen yksityishenkilölle helpottaisi velkajärjestelyyn pääsyä tai ainakin näiden kevytmielisesti myönnettyjen lainojen leikkaamista jonkinlaisen prosessin kautta. Velkajärjestelylakia suunniteltaessa ei varmastikaan ole ennakoitu nykyisenkaltaista tilannetta, jossa pikavippifirmat kilpaa metsästävät jo ennalta taloudellisissa vaikeuksissa olevia henkilöitä ja tarjoavat heille väliaikaista "apua" kohtuuttomia korkoja vastaan.

Tekemällä kevytmielisesti myönnetyistä veloista vapautuminen helpommaksi, alkaisivat nämä pikavippifirmatkin ehkä tarkemmin miettimään kenelle lainoja myöntävät. Tällöin liian pitkälle velkasuohon uppoaminen vaikeutuisi ja ihmiset joutuisivat aikaisemmin itse reagoimaan velkaantumiseensa.

Jos helpotettu veloista vapautuminen koskisi vain näitä pikavippejä ja mahdollisesti muita vakuudettomia kulutusluottoja, niin vastuullisesti rahojaan hoitavat eivät joutuisi uuden järjestelmän maksumiehiksi. Verrattuna esimerkiksi henkilökohtaiseen konkurssiin, jossa kirjattaisiin alas velkoja yleisesti, niin tämä väistämättä vaikuttaisi yleiseen hintatasoon. Pankit nostaisivat hyviltäkin asiakkailta perimiään korkoja ja vuokranantajat joutuisivat nostamaan vuokravaatimustaan, koska osa vuokralaisista pystyisi laillisesti jättää vuokravelkansa maksamatta. Tämä olisi siis tulonsiirto vastuullisesti rahansa käyttäviltä vastuuttomille.

Velkahelpotusjärjestelmässä on siis selvästikin korjattavaa ja muutosvaihtoehdot tulisi miettiä tarkkaan läpi. Liian helppoihin pikaratkaisuihin ei pidä sortua. Ei ole autettavienkaan etu, että heidän suuntaansa heitetään ilmaista rahaa, koska se liian helposti saatavilla ollut raha on juuri se, joka alun perin sai heidät vaikeuksiin. Enemmänkin pitää huolehtia, että heille, jotka ovat halukkaita auttamaan itseään, löytyy mahdollisuuksia kohtuullisin uhrauksin saada uusi alku elämälleen.