Aikaisemmin haastoin muut bloggaajat kirjoittamaan siitä, millainen he ajattelevat maailman olevan vuonna 2100. Tässä on oma tulevaisuudenkuvani:
Vuonna 2100 robotiikan ja automaation kehityksen myötä ihmiskunta on isolta osin "vapautettu tarpeesta tehdä työtä", kuten monet asian ilmaisevat. Valitettavasti tämä on samalla tarkoittanut, että isolle osalle ihmisistä ei ole enää mielekästä tekemistä työelämässä. Kaiken, mitä he osaavat tehdä, koneet tekevät paremmin. Tai kyllä näillekin ihmisille tarpeellista työtä olisi, mutta kun palkkakehitys on tehnyt sen, että sillä hinnalla kuin ihmisiä kannattaisi palkata ei palkkaaminen olisi laillista.
Minimipalkka-ajatus siis elää ja voi hyvin myös vuonna 2100. Syynä tälle on se, että vuosikymmeniä jatkunut työttömyyden kasvu on samalla lisännyt vasemmiston kannatusta.
Työttömyysasteen nousu 20-30 %:iin on myös tehnyt sen, että valtio on joutunut myöntämään sen, ettei työttömiä ei ole mielekästä pakottaa työnhakuun, joten tukijärjestelmässä on siirrytty kansalaispalkkaan. Kansalaispalkan rahoittamisessa on pysytty progressiivisen verotuksen mallissa, mikä on tarkoittanut korkeatuloisille 70-80 %:n verorasitetta. Tämä on tappanut yritteliäisyyden, mikä on osaltaan lisännyt työttömyyttä ja vasemmiston vaatimuksia verotuksen kiristämisestä erityisesti korkeatuloisten osalta. Myös kansalaispalkkaa vaaditaan korotettavan, koska vasemmiston mukaan sillä ei pärjää. Toisaalta samaa virttä kansalaispalkan riittämättömyydestä on toistettu sen käyttöönotosta lähtien eikä mikään nousukausina käyttöön otettu korotus ole ollut riittävä.
Työttömyyden kautta syrjäytyneiden määrän kasvu on lisännyt epävakautta yhteiskunnassa. Rikkaat esitetään kaiken pahan syynä, mikä saa heidät hermostumaan, koska jo niin iso osa yhteiskunnasta alkaa olla ilman merkityksellistä tekemistä. Tilanteen pelätään koska tahansa kärjistyvän väkivaltaisiin mellakoihin. Rikkaat ovatkin alkaneet miettiä järjestelyitä, joilla he siirtyvät pois pahimmilta alueilta. Tämä tietenkin pahentaa noiden alueiden tilanteita, kun rikkaiden karkumatka poistaa entistä enemmän työpaikkoja noilta alueilta. Kunnianhimoisimmat rikkaat suunnittelevat omaa täysin automatisoitua siirtokuntaa maapallon ulkopuolella, kuten avaruusasemalla tai toisella planeetalla.
Kaikesta tästä negatiivisesta huolimatta vuonna 2100 köyhien asema on parempi kuin hyvätuloisilla oli vuosisataa aikaisemmin. Teknologinen kehitys on tehnyt sen, ettei kenelläkään ole puutetta ruoasta tai asunnosta ja matkustaminen ympäri maapallonkin on niin halpaa, ettei siitäkään tarvi jäädä paitsi rahanpuutteesta huolimatta. Tauditkaan eivät ole olleet todellinen huolenaihe enää pitkään aikaan. Nälän korvannut ylipaino-ongelma on myös ratkaistu lääketieteen keinoin.
Yhteiskunnallisessa epävakaudessa ei olekaan kyse todellisesta köyhyydestä vaan siitä, että osalla ihmisistä ei ole mitään mielekästä tekemistä ja samalla toiset nauttivat aivan uudenlaisista luksustuotteista, joista 2000-luvun alussa ei osattu vielä edes haaveilla. Köyhille ihmisille ei anneta edes mahdollisuutta elättää itseään, koska minimipalkkalait estävät heidän palkkaamisensa sillä tasolla, mihin heidän tuottavuutensa oikeuttaisi. Kaikki pakotetaan elämään tuilla, mikä ahdistaa ihmisiä. Tämä ahdistus koetaan rikkaiden viaksi, koska teknologian kehitys ei ole auttanut ihmisiä tunnistamaan ahdistuksensa todellista syytä (merkityksellisen tekemisen puute).
Koettu eriarvoistuminen on myös luonut hedelmällisen maan populistisen politiikan nousun jatkumiselle. Viimeisen vuosisadan aikana on ollut muutamia ajanjaksoja, jolloin populismi on purrut huonommin, mutta pitkän tähtäimen trendinä on ollut, että populismilla tulee valituksi. Tästä on seurannut se, että kansa jatkuvasti pettyy päättäjiinsä ja valitsee uuden erilaisen populistin korvaamaan vanhan. Samalla päättäjillä on koko ajan vähemmän ja vähemmän substanssiosaamista sekä enemmän ja enemmän retorisia taitoja ja suuria (tyhjiä) lupauksia.
Tiivistäen siis: poliittista järjestelmää ja yheiskunnallista epävakautta lukuunottamatta ihmisillä menee siis objektiivisesti arvioiden paremmin kuin nykyään, mutta he kokevat asioiden olevan huonommin kuin "vanhoina hyvinä aikoina" (kuulostaako tutulta?). Mutta kuten sanotaan: "Perception is reality".
PS. Aika synkkähän tästä tulevaisuudenkuvasta tuli, mutta tällä mennään uuteen vuoteen. :D
Synkkää on sullakin ajattelu 2100-luvulla :D Toivotaan, että asiat menisivät aivan toisella tapaa, paremmin kuin mitä ajattelimme.
VastaaPoistaTodella haastavaa ajatella mitä maailmassa tapahtuu, kun seuraavat 4 vuottakin menee jännittäessä (?) mitä Atlantin toisella puolella aloitteleva presidentti saakaan aikaiseksi.
Toivoin, että muutkin osallistuisivat, jotta näkisi mitä he ajattelevat, mutta toistaiseksi en ole löytänyt kuin sinun vision?
Joo synkkää on, vaikka jätin täysin pois ilmastonmuutoksen, pandemiat ja sodat. :D
PoistaHarmittavan vähäiseksi jäänyt tosiaan osallistuminen, mutta ehkä joku vielä innostuu.
Synkkä, mutta jokseenkin todentuntuinen visio. Kuitenkin tuo vaihe voi olla hyvinkin pakollinen ihmiskunnan kehityksessä, kunnes päästään tasapainoon (jos päästään).
VastaaPoistaTuossahan on monia viittauksia nykyisyyteenkin =D Jotenkin tuosta kaikuu että pelkäät valtion kohtelevan huonosti rikkaita ihmisiä.
VastaaPoistaMinua ei niinkään haittaa, jos rikkaita kohdellaan huonosti, mutta minua haittaa, jos yritteliäitä kohdellaan huonosti. Usein nämä kaksi vaan sattuvat olemaan sama henkilö.
PoistaOmatta ansiottaan rikastuneita saa kyllä minunkin puolesta rangaistusverottaa, ja taitaapi vasemmistoideologia isolta osin perustua siihen ajattelumalliin, että kaikki (tai ainakin suurin osa) rikkaista on rikastunut ilman omaa ansiota. Itse kuitenkin näen, että omalla panostuksella ja omalla tekemisellä on suurikin vaikutus, enkä halua, että ihmisiä rangaistaan siitä panostuksesta.
Näitä on mielenkiintoista lukea, mutta itse en asiaa halunnut miettiä. Mulla on ollut aina jonkinlainen maailmankaikkeusahdistus. Jos liikaa mietin omaa olemista maailmassa tai tässä tapauksessa vaikutusta tulevaisuuteen, ahdistun omaan mitättömyyteeni. Säästämäni roposet, luomani ura tai vaikka omat lapseni eivät ole kokonaisuudessa mitään, vaikka minun elämässäni hyvinkin tärkeitä. Jostain syystä tämä on aina ahdistavat minua suuresti, enkä pysty käsittelemään asiaa :). Mieluummin elän kuplassa ja ajattelen, että omilla ponnisteluillani on merkitystä minulle tässä ja nyt ja ehkä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Haluan olla tuottava osa yhteiskuntaa, mutta tuntuu että mitä pidemmälle mennään, sitä pienempi rooli meillä on automatisaation vuoksi.
VastaaPoistaTuo mitättömyysajattelu on kyllä mielenkiintoinen juttu. Olen miettinyt suhteellisen paljonkin, että haluaisin opettaa lapsilleni (sitten jos joskus niitä tulen hankkimaan), että he eivät ole mitenkään erityisen tärkeitä universumin keskuksia, joten muutkin ihmiset pitää ottaa huomioon. Samalla tiedostan, että monelle tuo ajattelutapa voisi aiheuttaa vakavia henkisiä ongelmia, joten en tiedä voinko tuota itsekeskeisyyden puutetta opettaa. Ainakaan siinä laajuudessa kuin se varmaankin puolivahingossa tulee ilmaistua.
PoistaItse koen sen vapauttavaksi, että en ole mitenkään olennainen osa tätä maailmaa, enkä juurikaan voi vaikuttaa asioihin. Näin voin elää vain itseäni varten, mutta silti huomioiden muiden oikeuden elää itseään varten. Toisaalta minulla on monia asioita, jotka tekevät elämästäni "merkityksellistä" itselleni ja laajemmin, mikä ei välttämättä päde muille ihmisille (etenkään lapsille). Elämän merkityksen puute on erittäin ahdistavaa ja lapselle voi olla vaikea luoda sitä merkityksellisyyttä muuten kuin sen lapsille tyypillisen "minä olen maailmankaikkeuden napa" -tyyppisen ajattelun kautta.
Mun mies ajattelee myös noin, että se on vapauttavaa. Mulle on jäänyt tuo ahdistus päälle sieltä lapsuudesta. :) ja onhan se toki aika itsekeskeistä, että haluaisi omalla tekemisellä olevan joku vaikutus kokonaiskuvan.
PoistaUskon myös, että yleisesti ottaen hyvinvointi kasvaa tulevaisuudessa, mutta vaarana saattaa olla eriarvoisuuden ja tuloerojen kasvu. Tässä ETLA:n julkaisussa on pohdittu työn tulevaisuutta ja työmarkkinoiden dynamiikkaa, jos kiinnostaa tutustua asiaan tarkemmin: https://www.etla.fi/wp-content/uploads/ETLA_B269_Tyon_murros_kansilla_high_res.pdf
VastaaPoistaLiian pitkä :D
PoistaTammikuussa 2100 robotiikan, automatisaation ja IoT:n huima kehitys on tehnyt ihmisestä tarpeettomia monissa 2010-luvun ammateissa. Kehityksen ansiosta ihmiset voivat hallita elämäänsä ja elinympäristöään yhdellä laitteella, jonka voi taitella helposti vaikka taskuun. Kehitys on luonut myös paljon uudenlaisia ammatteja töitä ihmisille. Asutus on keskittynyt kaupunkeihin, koska siellä palvelut toimivat kaikille. Maaseuduilla ja syrjäseuduilla asuvat vain muutoksenvastustajat ja elämäntapa-erakot sekä ne, joilla on varaa maksaa haluamistaan palveluista etäisyyksien takia.
VastaaPoistaSelkeä luokkajako on palannut yhteiskuntaan. Veikkauksen ja Alkon menetettyä monopolinsa, eläkekustannusten karattua käsistä ja perustulon vaikutuksesta lisääntyneet valtion menot pakottivat päättäjät tekemään suuria ratkaisulta. Valtio ryhtyi mainostamaan tietoiskumaisesti henkilökohtaisen säästämisen ja sijoittamisen tarpeellisuudesta kansalaisille.
Ne, joiden mielestä valtio tehtävä oli huolehtia kansalaisten kaikista tarpeista, pitivät tietoiskuja päättäjien yrityksenä viedä rahat lapsiperheiltä, eläkeläisistä ja työntekijöiltä rikkaiden taskuun. Tämä luokka elää perustulolla ja pienellä palkalla sekä jatkaa valittamistaan huonoista päättäjistä ja rikkaiden suosimisesta.
Ne, jotka pysähtyivät miettimään ja perehtyivät asioihin, tajusivat taloustilanteen vakavuuden. He ryhtyivät mm. sijoittamaan tuloistaan kuukausittain rahoituslaitosten tarjoamiin rahastoihin. Tämä luokka elää omilla tuloillaan ja parhaimmat vain koroilla. Varallisuuden tarjoaman vapaamman elämäntapansa ansiosta, he voivat tehdä paljon hyväntekeväisyystyötä ja lahjoittaa osansa vähäosaisille.
Sitten on ne, jotka asuvat omasta tahdostaan kaukana kaikesta.
Kävisikö tuollainen skenaario.
Muuten olen samoilla linjoilla, mutta jotenkin en jaksa uskoa, että valtiolla riittäisi uskallusta lähteä aktiivisesti tukemaan säästämistä. Yleinen oppihan on, että talous pyörii sillä, että on paljon ihmisiä, jotka tuhlaavat kaikki rahansa. Jos ihmiset yhtäkkiä alkaisivat suurissa määrin säästää, niin talous kokisi samalla äkkijarrutuksen ja uudelleenvalintaa havittelevilla poliitikoilla tuskin riittää rohkeutta ottaa tuota äkkijarrutusta seuravaa työttömyyttä niskoilleen. Näin on vaikka pitkällä tähtäimellä säästeliäisyys voisi hyvinkin olla tätä kulutuskeskeisyyttä parempi vaihtoehto.
Poista