En kuitenkaan pidä mielekkäänä lisätä säästötahtia nykyisestä, koska vaikka kuinka kasvattaisin säästömääriä, niin epäsuotuisa markkinahintojen kehitys voi saada minut jäämään 100 000 € tavoitteesta. Vastaavasti nousumarkkina saattaa tehdä sen, että saavutan tuon maagisen nettovarallisuuden, vaikken saisikaan säästöön suunnittelemiani summia.
En pidä ollenkaan mielekkäänä asettaa tavoitteita, joiden toteutumiseen sattuma vaikuttaa liikaa. Tavoitteen saavuttamisen täytyy olla valtaosin olla riippuvainen siitä, millaisia päätöksiä tai toimenpiteitä minä teen, eikä siitä, mihin suuntaan tuuli sattuu puhaltamaan.
Minulle tavoitteen asettamisen tarkoituksena on auttaa minua saavuttamaan haluamani asia. Asetettu tavoite on tavallaan työkalu, joka auttaa minua haluamaani suuntaan. Kun tavoitteen saavuttaminen ei ole täysin vallassani, niin tuo työkalu on kuitenkin rikki. Rikkinäisenkin työkalun käyttäminen voi olla parempi kuin olla kokonaan käyttämättä apuvälineitä, mutta ehjä työkalu on parempi.
Siinä ei toisaalta ole mitään vikaa, että ihminen tavoittelee asiaa, joka ei ole täysin hänen käsissään, mutta tuolloinkin kannattaa miettiä, mikä tavoitteenasetanta vie sinne parhaiten. Jos esimerkiksi tavoitteena on saada ylennys töissä, niin ei mielestäni kannata lähestyä asiaa tuolla suoralla "Tavoitteenani on saada tänä vuonna ylennys". Paremmin toimii pilkkoa asia omissa käsissä oleviin osiin, jotka vievät kohti tuota varsinaista tavoitetta. Tavoitetilan saavuttamiseksi voi esimerkiksi päättää:
- Pyrin selvittämään, mitä taitoja tavoittelemani työtehtävä edellyttä
- Teen vähintään joka viikko (ja mielellään joka päivä) jotain, joka edistää tavoittelemani työtehtävän vaatimia taitoja
- Pyrin parantamaan suhteitani niihin ihmisiin, jotka päättävät ylennyksistä tai vaikuttavat ylennettävien valintaan
- Haen kaikkia vapautuvia sopivia paikkoja ja ilmaisen päättäjille tahtoni edetä urallani, minkä lisäksi kerron, mitä teen tämän eteen sopivaa paikkaa odottaessani.
Kun tavoitteet on asetettu näin konkreettisesti ja siten, että ne kaikki ovat omissa käsissä, on paljon helpompi saavuttaa varsinainen päätavoite, kuin liian putkinäköisesti maaliin tuijottamalla. Silloin keskittyy olennaiseen ja pois jää se tarpeeton stressi, jonka osin sattumanvaraisen ylennyksen saavuttamiselle asetettu mielivaltainen aikaraja asettaa.
Jos minä esimerkiksi asettaisin tavoitteekseni 100 000 € nettovarallisuuden vuonna 2017, niin joutuisin helposti vuoden lopussa harmittelemaan epäonnistumistani, vaikka olisin tehnyt kaikkeni tavoitteen saavuttamiseksi. Parempi vaihtoehto on asettaa vuodelle säästötavoite tiedossa olevien tulojen mukaan, jolloin toteutuminen riippuu lähinnä siitä paljonko tuloistani kulutan elämiseen, mikä on täysin omissa käsissäni.
Tavoitteenasettamisen kanssa kannattaa pitää mielessä myös se, että onnistuneet tavoitteet parantavat itseluottamusta, kun taas epäonnistumisten yhteydessä itseluottamus kärsii. Haastavat tavoitteet myös parantavat itsetuntoa enemmän kuin helpot. Liian helpot tavoitteet saattavat toisaalta olla huono idea myös sen takia, että niiden tavoittamatta jääminen voi olla erittäin haitallista itseluottamukselle ja toisaalta niiden saavuttaminenkaan ei välttämättä tuo suurta hyötyä juuri sen helppouden takia. Ajattelutavaksi saattaa tulla "Minun pitää asettaa helppoja tavoitteita, koska parempaankaan en pysty", mikä ei tietenkään ole terveellistä.
Summa summarum: Kun asetat itsellesi tavoitteita, tee se siten, että
- Tavoitteen saavuttaminen on suurimmalta osin kiinni siitä, mitä sinä teet, eikä esim. sattumasta
- Tavoite on sopivan haastava
- Iso tavoite on jaettu pienempiin ison kuvan osatekijöihin.
Tällä tavalla isojen tavoitteiden saavuttamisen pitäisi olla helpompaa, minkä lisäksi elämä voi hyvinkin olla nautinnollisempaa.
Tavoitteet on tehty rikottaviksi.
VastaaPoista