Epärationaalisia sijoitussuunnitelmia?

Olen tässä miettinyt aikaa taloudellisen riippumattomuuden saavuttamisen jälkeen. En usko, että tulen kokonaan siirtymään työelämän ulkopuolelle, mutta todennäköisesti tulen pitämään jonkinlaisen tauon työelämästä jossain välissä. On myös mahdollista, että siirryn sellaiseen yrittämiseen, jossa en nosta palkkaa ollenkaan, vaan mahdollinen työn tulo tulee yrityksen arvon nousun ja osinkojen kautta (esimerkiksi aktiivisen yrityksen ulkopuolisen omistajan roolissa).

Noille molemmille vaihtoehdoille on yhteistä se, että minulle ei tule säännöllisiä tuloja, joita voisin sijoittaa. Se ei oikein tunnu hyvältä. Nytkin minun on vaikea malttaa odottaa palkkaan asti ennen kuin ostan uusia sijoituksia, minkä johdosta päädyn ostamaan osakkeita etupainoisesti käyttäen Nordnetin tarjoamaa sijoituslainaa. Näin ollen olen vähän huolissani, mitä tapahtuu, kun en enää saa sijoitustoiminnan ulkopuolisia tuloja, joilla maksaa tuota lainaa pois. Tuleeko salkun vipu salakavalasti nousemaan liian ylös, mikä puolestaan pakottaa minut takaisin työelämään?

Toinen huolenaiheeni on, että jos en saa enää ulkopuolisia rahoja sijoitettavaksi, niin tuleeko minun viihdytettyä itseäni treidaamalla tarpeettoman paljon. Sijoittaminen on kuitenkin harratukseni, josta en haluaisi luopua, vaikka rahan puolesta en sitä tarvitsisikaan. Turhan aktiivinen treidaaminen kuitenkin olisi todennäköisesti lähinnä vahingollista varallisuudelleni, joten siihen en haluaisi sortua.

Yhtenä ratkaisuna näille huolenaiheilleni olisi sijoittaa lähinnä yhtiöihin, jotka jakavat säännöllisesti osinkoja (vähintään kvartaaleittain). Näin minulle tulisi säännöllisesti rahaa sijoitettavaksi, vaikka kyseessä onkin oma rahani eli taskusta toiseen siirto. Verojen takia järkevämpää olisi sijoittaa rahat vain rahastoon, joka uudelleensijoittaa osingot puolestani ilman, että joutuu maksamaan niistä veroja vuosittain. Siksi osinkosuunnitelmani olisi epärationaalinen tapa sijoittaa.

Epärationalisuutta lisäisi myös se, että osinkojen uudelleensijoittamisesta syntyy aina kuluja, jotka ovat minulle piensijoittajana suuremmat kuin rahastolle. Tosin suorien osakesijoitusten kanssa pystyn välttämään rahastoihin liittyvät muut hallinnointikulut. Ajan myötä ja salkun koon kasvaessa toivottavasti säästöt muuttuvat suuremmaksi kuin ylimääräiset kaupankäyntikulut.

Osinkostrategia aiheuttaisi myös sen, että saisin lisää sijoitettavaa silloinkin, kun olen vielä työelämässä ja saan säännöllisiä tuloja. Tämä uskoakseni lisäisi sijoittamisen viihdearvoa. On hauskempaa sijoittaa 2000 € (tai 2x1000 €) kuin 1000 €.

Näkisinkin, että puhtaasti euroja ajatellen osinkostrategia olisi huono suunnitelma, mutta kun rationaalisuuden piiriin ottaa myös sijoittamisen viihdearvon,  niin tilanne ei ehkä olekaan näin yksinkertainen. Rationaalisuutta ei mielestäni pidäkään ajatella liian mustavalkoisesti puhtaana rahan maksimointina, vaan rationaalista on maksimoida omaa onnellisuuttaan (tai kuten ekonomisti sanoisi hyötyä, utility).

Näinollen ehkäpä tämä harkitsemani sijoitusstrategia ei olekaan täysin epärationaalinen.