100 000 € säästetty viidessä vuodessa

"The first $100,000 is a bitch, but you gotta do it." - Charlie Munger

Kuukautta on vielä jäljellä ja tarkka säästöluku selviää vasta myöhemmin, mutta jo nyt on selvää, että tämän kuun aikana yliopistosta valmistumiseni jälkeen aloittamani säästöprojektin kokonaissäästösumma nousee yli 100 000 euroon.

Nettovarallisuudessa mitatenhan 100 000 € raja tuli vastaan jo reilu vuosi sitten (Lue tuolloinen blogikirjoitukseni tästä), mutta nyt on siis kyse siitä, kuinka paljon olen itse laittanut säästöön, mihin lukemaan siis sijoitusten tuotot eivät vaikuta. Tai no sillä poikkeuksella, että sijoitusasuntojen (2 kpl, jotka omistamme vaimoni kanssa yhdessä) nettovuokratuotot olen koko ajan laskenut mukaan säästölukemiini, koska niitä pidän tavallaan "liiketoiminnan" tuottona sekä säännöllisenä tulona, enkä samalla tavalla sijoitustuottoina kuin esimerkiksi osakkeiden arvonnousuja ja osinkoja. Ei ehkä täysin loogista, mutta noin olen asiaa lähestynyt alusta asti.

On oikeastaan täysin sattumaa, että 100 000 € säästösumma tuli täyteen tasan viiden vuoden kuluttua säästöprojektin aloittamisesta (Aloitin siis ensimmäisen valmistumisen jälkeisen työni joulukuussa 2013 ja nyt marraskuussa 2018 summa on täynnä). Lähinnä olen tarkkaillut sitä, että 100 000 € tulee todennäköisesti tänä vuonna täyteen, mutta kuukauden tarkkuudella en ole viiden vuoden rajaa ajatellut ennen kuin vasta nyt marraskuun aikana, jolloin tilanteen tajuttuani pidin huolta, ettei rajan täyttyminen jää satasesta tai parista kiinni.

100 000 € täyttymisessä juuri tässä viiden vuoden ajassa on myös se mielenkiintoinen puoli, että olen säästöprojektini alussa laittanut tavoitteekseni säästää tuon summan rahaa nimenomaan viidessä vuodessa, MUTTA olin unohtanut koko jutun! (Lue tuolloinen blogikirjoitukseni tästä) Olin nimittäin näemmä vuoden 2014 jouluna päättänyt lyhentää 100 000 €:lle vaaditun ajan neljään vuoteen, koska viisi vuotta tuntui tuolloin liian helpolta (blogikirjoitus).

Noh sen jälkeen elämässäni tapahtuikin muutoksia, kun päädyin irtisanoutumaan silloisesta työpaikastani (blogikirjoitus) ja muuttamaan toiselle paikkakunnalle uuden työn perässä. Tämä tarkoitti samalla huomattavasti korkeampia elinkustannuksia. Tuona aikana luovuin kokonaan tuosta neljän vuoden tavoitteesta, enkä yhtään muistanut, että tavoite alun perin oli viisi vuotta. Myöhemminkään en kokenut enää tarpeelliseksi asettaa uutta aikarajaa 100 000 € saavuttamiselle.

Säästötavoitteiden hieno puoli toisaalta on, että vaikka niitä ei saavuttaisi, niin yleensä lopputuloksena on silti läjä rahaa, jota ilman tavoitteellista säästämistä ei olisi. Ja se, että kun säästämistä jatkaa johdonmukaisesti, niin kovakin tavoite yleensä ennemmin tai myöhemmin tulee vastaan. Itse näen edelleen väistämättömänä, että minusta tulee miljonääri (blogikirjoitus). Näillä näkymin se excelin mukaan tulee tapahtumaan vuonna 2032, mutta se voi tapahtua myös huomattavasti aikaisemmin tai jonkin verran myöhemmin. Suurta merkitystä sillä ei ole, milloin miljoonan maaginen raja tulee vastaan. Tärkeintä on vaan, että sitä kohti ollaan matkalla.

Tällä hetkellä ajattelen toisaalta myös niin, että mitä lähempänä se miljoona on, niin sitä hitaampi rikastumisvauhti saa olla. En nimittäin tee sillä rahalla mitään enkä varsinaisesti halua sitä, mutta satun vaan tekemään töitä, joista maksetaan hyvin, enkä satu tykkäämään kuluttamisesta, niin rahaa väkisinkin kertyy.

Rahan tekeminen on myös mukavaa puuhaa itsessään. Sijoitusten miettiminen, suunnitelmien laatiminen sekä suunnitelman toteuttaminen ja toteuman seuraaminen ovat mielenkiintoista ajanvietettä ja hyvää virikettä aivoille. Olisi vaikea jättää niitä pois ihan vaan sen takia, että varsinaista tarvetta lisävaurastumiselle ei enää ole.

Viime aikoina olen kuitenkin tietoisesti löysännyt kukkaron nyörejä osittain vaan hidastaakseni vaurastumiseni tahtia. En välttämättä ole tuhlaillut omassa elämässäni (en edelleenkään halua kuluttaa paljoa), mutta olen esimerkiksi ostanut kalliimpia lahjoja ja olen ottanut omaksi kannettavaksi sellaisia kuluja, joista olisin voinut saada maksuja perityksi muiltakin (esim matkakuluja tapahtumiin). Koen, että minulla on vähän liikaa rahaa ja enemmän vaan tulee tulevaisuudessa, niin en jaksa olla liian tarkka enää sen kanssa.

Samalla kuitenkin on tärkeää olla kasvattamatta myöskään omia kiinteitä kuluja tai kulutustottumuksia, koska mitään takeita jatkuvasta vaurastumisesta ei ole. Pyrinkin siihen, että ne jutut, joilla vaurastumistani hidastan, ovat myös sellaisia, että voin niistä helposti karsia, mikäli edessä onkin joskus huonot ajat. Anteliaisuuden voi aina lopettaa, jos oma lompakko ei enää annakaan periksi. Ja sitä on myös helppo lisätä, jos antaa.

Kuviosta näkee, että takana on suhteellisen tasainen matka.
Edes vuoden 2015 hetkellinen työttömyys ei suurta kuoppaa tehnyt.