Vapautta etuajassa

Ensimmäisessä kirjoituksessani totesin seuraavaa:

Tämä tulee enimmäkseen olemaan blogi rahasta, sen hankkimisesta, sen säästämisestä ja sen sijoittamisesta. Raha itsessään ei kuitenkaan ole minulle kovinkaan tärkeää. ... Se, mitä rahalta haluan, on vapaus. Vapaus irtisanoutua inhottavasta työstä, vaikkei uutta työpaikkaa olisikaan tiedossa. Vapaus hyvän idean tullessa perustaa oma yritys (tai vaihtoehtoisesti lähteä mukaan jonkun toisen yritykseen) pelkäämättä kaiken menettämistä. Vapaus tehdä sen verran ja sellaista työtä kuin haluan, miettimättä mahdanko pärjätä pienemmällä palkalla tai vähemmillä tunneilla.

And now it's time to walk the walk.
Työpaikallani asiat ovat menneet niin paljon huonompaan suuntaan, että päädyin muutaman viikon harkinnan jälkeen irtisanoutumaan. Syitä on useita. Merkittävimpinä voisin nostaa esiin ensinnäkin sen, että menetin uskon siihen suuntaan, mihin yhtiön omistaja oli yhtiötä viemässä. Mielestäni yrityksen johdon pitäisi uskoa ja olla sitoutunut siihen suuntaan, mihin yhtiötä ollaan viemässä, ja jos tämä ei ole mahdollista, on aika vaihtaa johto. En voinut vain jäädä nostamaan palkkaa ja tekemään jotain, mikä on mielestäni väärin ja vastoin kaikkea oppimaani. Tiedostan, että voin hyvinkin olla asiassa väärässä ja omistajan strategia saattaa olla täysin oikea, mutta keskeistä onkin uskonko tuohon vai en. Jos en usko, niin en pysty viemään sitä eteenpäin, enkä siten kuulu siihen tehtävään. En myöskään kokenut voivani vaikuttaa yhtiön suuntaan, koska omistajamme on varsin omapäinen. Vahva usko itseensä on hyvin tyypillinen piirre hyvin menestyneissä ihmisissä.

Toinen suuri syy irtisanoutumiselleni löytyy työn kotielämälleni aiheuttamista paineista. Työpaikallani osa työntekijöistä voi varsin pahoin heihin ja heidän työkavereihinsa kohdistuvasta jatkuvasta arvostelusta. Koin olevani vastuussa heistä, mutta samalla koin olevani aseeton muuttamaan mitään, koska kyse on työnantajan persoonaan liittyvästä asiasta, jota on käytännössä mahdoton muuttaa. Todennäköisemmin yritykset tekisivät tilanteesta entistä pahemman. Tämä kaikki tosiaan vaikutti kotielämääni niin negatiivisella tavalla, etten voinut antaa tilanteen enää jatkua.

Säästössä on kuitenkin jo sen verran rahaa, että pidempikään työttömyysjakso ei paljoa huoleta. Jopa ansiosidonnaisesta minun olisi helppo saada rahaa säästöön. En toisaalta edes haluaisi työttömyyskorvausta. Jos tietäisin saavani töitä vaikka puolen vuoden sisällä, niin en välttämättä edes hakisi sitä, koska olenhan itse vastuussa tilanteestani. Nyt en kuitenkaan tiedä, kauanko työttömyyteni kestää, joten on pakko varmuuden vuoksi hakea päivärahaa. Karenssihan tässä on väistämättä edessä.

Vaikka näitä blogeja usein pidetään "eläkkeelle pääsemiseen" tähtäävinä, niin tavoitteenihan ei ole päästä kalastelemaan tai makoilemaan sohvalle. Aion tehdä töitä, vaikka rahan puolesta minun ei tarvitsisikaan. Sen takia en pitänyt mielekkäänä, että ihan vain säästöprojektini (rahan) takia jäisin työhän, joka vaikuttaa niin negatiivisesti elämääni. Vähän projektini ottaa takapakkia päätökseni takia, mutta eiköhän sitä jotain löydy ja enköhän ihan viimeistään viisikymppisenä ole kerännyt taloudelliseen riippumattomuuteen vaadittavan rahamäärän.

Viime viikolla kirjoitin halustani pysyä nimettömänä. Tämä irtisanoutumiseni on aika tunnistava piirre, joten jos joku nyt sattuu sen takia tunnistamaan minut, niin pyydän uudestaan, että pidätte salaisuuteni (ja jätätte myös julkiset spekuloinnit väliin), koska paljastumiseni saattaisi vaikuttaa myös muihin kuin minuun. Tarkoituksenani ei ole antaa entiselle työnantajalleni negatiivista julkisuutta tai muille yrityksen työntekijöille vaikeuksia.

Joka tapauksessa nyt olisi sitten varmaan työhakemusten kirjoittelua tai yrityskuvioiden valmistelua edessä. Reilun vuoden säästöpuskuri tuo jonkin verran vapautta, mutta kovin pitkälle sen varaan ei voi tukeutua.