keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Voiko jonkun henkilön työn arvo olla tuhat kertaa arvokkaampi kuin toisen?

Aina välillä joku kauhistelee tuloeroja tai ylimmän johdon palkkoja sillä perusteella, että he eivät voi ymmärtää, miten joku voisi muka ansaita yli tuhat kertaa isomman palkan kuin esimerkiksi perusduunari. Asialla on merkitystä esimerkiksi sen kannalta, että jos kukaan ei oikeasti voi ansaita noin paljon muita korkeampaa palkkaa, on se hyväksyttävää verottaa häneltä pois.

Mutta mikä onkaan todellinen tilanne?

Oletetaan vaikka, että on ihminen, joka ei osaa eikä halua osata mitään muuta kuin yhden tuotteen valmistamisen. Vaikka teoriassa hänen voisi olla mahdollista kehittää osaamistaan pidemmälle, hänen asenteensa estää muiden töiden opettelun.

Kyseinen henkilö valmistaa tuotetta, jonka kilpailutilanteen määrittämä tiukka hinta on 10 €/kpl. Koska tuotteen myyntihintaa ei kilpailun takia voida nostaa, ei tälle henkilölle siis voida maksaa enempää kuin tuo kymmenen euroa per valmistettu tuote (olettaen, että tuotteen valmistamiseen ei liity muita kustannuksia). Jos hän vaikka pystyy tekemään kaksi tuotetta tunnissa, hänen työnsä kustannus voi siis olla korkeintaan 20 €/h (sisältäen kaikki sivukulut, sairauspoissaolot, lomat yms). Tuo on siis hänen työnsä maksimiarvo. Koska yrityskin tarvitsee edes jonkin suuruisen voiton, jotta tuotetta kannattaa myydä, ei tuota maksimisummaakaan todellisuudessa voida maksaa työntekijälle. Jos työn hinta nousee (esimerkiksi minimipalkkalainsäädännön johdosta) niin korkeaksi, että se on suurempi kuin tuotteen myyntihinta, loppuu tältä henkilöltä työt joko irtisanomisen tai konkurssin kautta.

Näin ollen voimme sanoa, että tällä henkilöllä, jolla ei ole muita taitoja, eikä edes halua muiden taitojen hankkimiseen (me kaikki tiedämme, että tällaisia henkilöitä on), on työnsä arvolle maksimitaso, joka on 20 €/h (n. 3150 €/kk).

Otetaan sitten vaihtoehdoksi esimerkki omasta elämästäni. Olen antanut kaverilleni neuvoja hänen lainansa korkojen suhteen, jolla säästin hänelle tuolloin laskettuna pari tonnia vuodessa lainan lyhenymisen mukaan pienentyvin summin koko lainan takaisinmaksuajan. Tuon hetken jälkeinen kehitys on ollut vielä parempi, eli todellinen säästö oli vielä suurempi. Sanotaan kuitenkin alkuperäisen arvion mukaisesti, että tuo noin tunnin kestänyt ylipuhuminen säästi kaveriltani yli 15 000 €.

Jos tekisin tuon kaltaista neuvontaa työkseni ja voisin antaa vastaavia neuvoja vaikka kerran viikossa, niin sehän tarkoittaisi, että olen tuottanut asiakkailleni 780 000 € edestä hyötyä. Teoreettinen maksimi työni kustannus voisi siis olla tuo 780 000 € vuodessa eli 65 000 € kuukaudessa. Toki, jos kaiken hyödyn veisi asiakkaalta omaan taskuun, niin bisnes ei kauaa pyörisi, mutta jos vaikka veloittaisin 10 % saavutetusta hyödystä, saisin edelleen miellyttävän 6500 €/kk eli tuplasti enemmän kuin aikaisemmin kuvaamani yhden tuotteen valmistaja.

Entä jos tekisinkin vastaavaa neuvontaa yrityksille? Muutaman sadan tuhannen lainat muuttuvat muutaman sadan miljoonan lainoiksi, jolloin samalla potentiaalinen palkkiokin muuttuisi tuhatkertaiseksi. Toki tämän kokoluokan yrityksiä on vaikea löytää joka viikolle, mutta siihen ei nyt tässä kannata takertua. Jos löytyisi yksikin asiakas, jolle voisi neuvoillaan löytää 15 miljoonan (=15 000 €*1000) säästön ja tämä yritys maksaisi siitä neuvosta 10 %, niin siitä jäisi taskuun se 1,5 miljoonaa, jonka avulla voi loppuvuoden olla vaikka tekemättä töitä. Tehdyn työn tuntipalkka olisi ihan mukava (vaikka tuon mittaluokan neuvoja ei ehkä enää tunnin parin sessiolla hoideta).

Jos tilannetta katsoo täysin rehellisesti, niin meillä on siis työelämässä ihmisiä, joiden tuottavuus on joko kyvyttömyyden tai haluttomuuden takia varsin rajoitettu, sekä ihmisiä, joiden työn tai osaamisen tuottavuudella ei ole mitään varsinaista ylärajaa. Tuhatkertainen tuottavuusero on mielestäni jopa varsin maltillinen luku.

Olisi absurdia väittää, että se yksi jäärä, joka ei ole eläissään tehnyt kuin sitä yhtä asiaa, voisi yhtäkkiä alkaa tekemään niitä miljoonaluokan arvoa luovia päätöksiä, tai että se, joka tekee noita miljoonaluokan päätöksiä, ei saisi veloittaa niistä esimerkiksi tuota 10 %. Ay-liikekin väittää, että työntekijälle kuuluu kohtuullinen osuus tuottamastaan arvosta, mutta jostakin syystä se koske niitä korkeimman asteen päätöksiä, joilla oikeasti voi olla miljoonien tai jopa miljardien arvoisia seurauksia.

Ennakoidakseni tiettyjä yleisiä vastalauseita minun on todettava, että: Ei - en väitä, että kaikki duunarit olisivat sellaisia, etteivät he voisi oppia tai kehittyä. En edes väitä, että tuollainen kehittymättömyys ja rajoitettu tuottavuus olisi yleistä. Väitän ainoastaan, että on joitakin, jotka eivät pysty enempään tai ovat haluttomia kehittymään, mikä riittää todistamaan, että heidän maksimiarvonsa työmarkkinoilla on rajoitettu tuohon pieneen euromäärään tunnilta. Kun näitä yksilöitä vertaa siihen, että jotkut voivat tuottaa lähes rajoittamattoman määrän arvoa asiakkailleen tai työnantajalleen, on pakko todeta, että jonkun henkilön työn arvo voi tosiaan olla yli tuhat kertaa arvokkaampi kuin toisen.



lauantai 17. syyskuuta 2016

10 miljoonaa euroa

Jälleen kerran mediassa on ollut juttua siitä, kuinka säästämällä voisi vaurastua, ja johon ihmiset ovat rynnänneet kertomaan, kuinka säästäminen on mahdotonta, huijaus, uhkapeliä jne. En edes viitsi linkittää tähän mitään tiettyä artikkelia, koska noita tulee tasaisin väliajoin ja aina samanlaisin seurauksin. Vihamielisten kommenttien tulva täyttää kommenttiosion, koska ihmiset eivät voi käsittää, kuinka joku kehtaa väittää, että hekin muka voisivat vaurastua.

Ajattelin kuitenkin tämän kommentoinnin vastapainona esittää vähän omia laskelmiani siitä, minkä ajattelen itselleni olevan mahdollista:

Odotan olevani taloudellisesti riippumaton, kun täytän 40. Tuossa vaiheessa kaikki elämisen kuluni tulevat siis katettua pääomani tuotoilla. En kuitenkaan todennäköisesti aio siirtyä tuolloin eläkkeelle, vaan jatkan työelämässä tai sitten siirryn yrittäjäksi.

Siitä hetkestä lähtien, kun pääomatuloni kattavat menoni, voin luonnollisesti sijoittaa kaikki ansiotuloni. Oletan tuossa iässä tienaavani karkeasti 4000 euroa kuukaudessa nettona. Päätin huvikseni katsoa Seligsonin tavoitelaskurilla, kauanko minulla menisi 10 miljoonan euron keräämiseen, jos alan pistää 4000 euroa kuukaudessa sijoituksiin. Laskuri antoi vastaukseksi 34 vuotta. Tuo tarkoittaisi, että saavuttaisin 10 miljoonan euron rajapyykin ollessani 74-vuotias.

Iän puolesta ei mikään mahdottomalta kuulostava lukema. Odotan nimittäin eläväni yli 80-vuotiaaksi. Viimeisinä vuosina en tosin todennäköisesti pysty enää tienaamaan tuollaisia summia sijoitettavaksi, mutta noilla varallisuusmäärillä lisätyn pääoman vaikutus viimeisiltä vuosilta ei ole kovinkaan suuri.

Lisäksi "kympin" saavuttamista helpottaa se, että minulla pitäisi edelleen olla se taloudelliseen riippumattomuuteen vaadittu pääoma, joka oletettavasti on ajan myötä kasvanut myös, sekä se, että tulojeni voi odottaa kasvavan vielä 40:n ikävuoden jälkeenkin, kun taas laskelma odottaa jatkuvasti sijoitettavan sen 4000 €/kk. Voisin esimerkiksi tehdä niin, että tuossa vaiheessa puolet tulojen kasvusta menisi elintason kasvattamiseen ja puolet säästösumman kasvattamiseen. Tällä tavoin voisin kasvattaa elintasoani pikku hiljaa, menemättä kuitenkaan liiallisuuksiin. Kuten olen aikaisemminkin todennut, pelkkä tulojen kasvu ei ole mikään syy kasvattaa menojakin. Jonkintasoista menojen kasvua voi kuitenkin odottaa tapahtuvan.

Mitä sitten tekisin eläkeikäisenä 10 miljoonalla eurolla? Se jääköön vielä salaisuudeksi, mutta joitakin suunnitelmia minulla on jo. Sen verran voin todeta, että en aio kerätä rahaa/varallisuutta ihan pelkästä rahan keräämisen ilosta. En myöskään aio jättää niitä perillisilleni, vaan he saavat ansaita omaisuutensa ihan itse. Yksi pieni osasyy "kympin" keräämiselle olisi se, että voisin osoittaa muille:
Se on mahdollista



maanantai 12. syyskuuta 2016

Onko eläkejärjestelmämme pyramidihuijaus?

Aika ajoin eläkejärjestelmäämme kuvataan sanalla pyramidi(huijaus). Tuo kuvaus on tavallaan ihan osuvakin, koska pyramidihuijaukseksihan kuvataan järjestelmää, jossa vanhojen sijoittajien "tuotot" maksetaan pääsääntöisesti uusien sijoittajien rahoilla, eikä todellisilla tuotoilla. Tällä määritelmää käyttäen eläkejärjestelmämme todellakin vaikuttaa pyramidihuijaukselta, koska vain pieni osa ulosmaksetuista eläkkeistä voidaan rahoittaa sijoitusten tuotoilla, kun taas valtaosa rahoista tulee nykyisiltä veronmaksajilta.

Tämä ei kuitenkaan kerro koko totuutta. Yrittäjillä olevaa pientä pelivaraa lukuunottamatta, järjestelmään osallistuminen on pakollista, mikä takaa sen, että peli voi jatkua ikuisesti (toisin kuin pyramidihuijauksessa, jossa usein jossain välissä tulee raja vastaan). Eläkejärjestelmässämme aina tulevat uudet nuoret, jotka maksavat vanhempien maksut, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Eri asia on, että pitääkö jossain välissä eläkkeiden tasosta leikata merkittävä osa pois, koska nuorten taakka kasvaa liian isoksi.

Eläkejärjestelmämme miettiessä, näen sen itse puhtaasti verona. Meiltä kerätään veroa, jolla maksetaan vanhempien ihmisten eläkkeet. Poliitikot haluavat esittää tuon veron oman tulevaisuuden varalle säästämisenä, jotta sen maksamisesta ei tulisi niin paha mieli, mutta tosiasiaa se ei muuta: Valtaosaa maksamistamme eläke-euroista ei käytetä meidän eläkkeisiin, vaan nykyisten eläkeläisten eläkkeisiin. Kun se meitäkin varten rahastoitu osa eläke-euroista sijoitetaan tehottomasti, pidän koko eläkemaksua ihan puhtaana verona. Kun tämän ymmärtää, alkaa suomalainen erittäin korkea verotus näkyä vielä pahempana.

Toisaalta, kun asian näkee verona, se ehkä helpottaa eläkejärjestelmämme alirahoitukseen liittyvää ahdistusta. Ei meidän työttömyyskorvauksiakaan makseta mistään vuosien varrella kerrytetystä rahastosta, vaan ihan verorahoilla (vaikka ay-liike ehkä haluaakin ihmisten kuvittelevan, että ansiosidonnaiset korvaukset tulevat heiltä).

Näin ollen ihmisten ei mielestäni tarvitse huolehtia kaatuuko tuo meidän pyramidimallinen eläkejärjestelmä kokonaan, vaan ainoastaan sitä, kuinka isoa eläkettä sieltä on varaa maksaa ja kuinka törkeää verorasitetta sen ylläpitäminen vaatii. Tällöin kyse on vivahde-eroista, eikä radikaalista ON tai EI tyylisestä vaihtoehdosta.

Itse en laskelmissani oleta saavani eläkejärjestelmästä mitään, vaan itse asiassa pidän kunnia-asiana, etten eläkkeelle päästessäni tarvitse ainoatakaan euroa tuolta järjestelmästä. Minä pystyn siihen, ja niin siihen pystyy valtaosa muistakin perinteisen työuran tekevistä ihmisistä. Koska minä pystyn siihen, en voi kuvitella eläväni niin, että olisin vanhana riippuvainen muiden halusta ja kyvystä elättää minut.

En toki halua paheksua ketään, joka perinteisillä eläkkeillä elää ja haluan itsellenikin varmuuden vuoksi sen turvaverkon, jonka verorahoitteinen järjestelmämme luo, mutta haluan vain vaatia itseltäni sen, että teen parhaani, etten tuota turvaverkkoa tule koskaan tarvitsemaan. Kun otan tulevaisuuteni omiin käsiini, minun ei koskaan tarvitse murehtia eläkkeen tasoa tai sitä taakkaa, jonka eläkkeeni aiheuttaa muille. Voin vaikka lahjoittaa eläkkeeni takaisin valtiolle, jos en itse sitä tarvitse.



keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Lainoja ei tarvitse (tai välttämättä edes kannata) maksaa takaisin

Suomalaiseen kansanluonteeseen kuuluu vahvasti, että velat kuuluu maksaa pois. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole se ainoa tai edes paras vaihtoehto. Alla esitän muutaman laskelman, joista näkee millaisiin lopputuloksiin voi päästä, jos lainaa ei maksakaan pois.

Ensinnäkin katsotaan laskelma, jossa 250 000 € asunto ostetaan käyttämällä 50 000 € omaa rahaa ja 200 000 € lainarahaa. Laina maksetaan "normaalisti" pois 20 vuoden aikana tasalyhenteisesti. Asunnolle oletetaan 2 %:n inflaatiota vastaava arvonnousu.

Lainaa Lyhennys Asunnon arvo Laina pääomasta
0  200 000    250 000   80 %
1  190 000    10 000    255 000   75 %
2  180 000    10 000    260 100   69 %
3  170 000    10 000    265 302   64 %
4  160 000    10 000    270 608   59 %
5  150 000    10 000    276 020   54 %
6  140 000    10 000    281 541   50 %
7  130 000    10 000    287 171   45 %
8  120 000    10 000    292 915   41 %
9  110 000    10 000    298 773   37 %
10  100 000    10 000    304 749   33 %
11  90 000    10 000    310 844   29 %
12  80 000    10 000    317 060   25 %
13  70 000    10 000    323 402   22 %
14  60 000    10 000    329 870   18 %
15  50 000    10 000    336 467   15 %
16  40 000    10 000    343 196   12 %
17  30 000    10 000    350 060   9 %
18  20 000    10 000    357 062   6 %
19  10 000    10 000    364 203   3 %
20  -      10 000    371 487   0 %

Laina-ajan lopussa on siis 0 € velkaa ja omistuksessa on 371 487 € arvoinen asunto.

Entä jos lainaa ei maksettaisikaan takaisin, vaan rahat käyttäisi sijoituksiin? Se tarkoittaisi, että sijoituksiin voisi käyttää tuon 10 000 € ylimääräistä joka vuosi. Kun osakkeille oletetaan olevan saatavissa 8 %:n tuotto, niin alla näkyvän taulukon mukaan sijoitusten kertymä (tuottoineen) ylittää lainan kokonaismäärän jo vuonna 13. Käyttämällä rahat lyhennysten sijasta sijoituksiin voi siis lyhentää lainan maksuaikaa seitsemällä vuodella! (Jos siis haluaa tuossa vaiheessa lainasta eroon.)


Lainaa Sijoituksiin Sijoituksissa (8 % tuotto) Asunnon arvo Laina pääomasta
0  200 000    250 000   80 %
1  200 000    10 000    10 000    255 000   75 %
2  200 000    10 000    20 800    260 100   71 %
3  200 000    10 000    32 464    265 302   67 %
4  200 000    10 000    45 061    270 608   63 %
5  200 000    10 000    58 666    276 020   60 %
6  200 000    10 000    73 359    281 541   56 %
7  200 000    10 000    89 228    287 171   53 %
8  200 000    10 000    106 366    292 915   50 %
9  200 000    10 000    124 876    298 773   47 %
10  200 000    10 000    144 866    304 749   44 %
11  200 000    10 000    166 455    310 844   42 %
12  200 000    10 000    189 771    317 060   39 %
13  200 000    10 000    214 953    323 402   37 %
14  200 000    10 000    242 149    329 870   35 %
15  200 000    10 000    271 521    336 467   33 %
16  200 000    10 000    303 243    343 196   31 %
17  200 000    10 000    337 502    350 060   29 %
18  200 000    10 000    374 502    357 062   27 %
19  200 000    10 000    414 463    364 203   26 %
20  200 000    10 000    457 620    371 487   24 %

Ehkä jopa tärkeämpää kuin sijoitusten tuotot ja siitä syntyvä mahdollisuus maksaa lainat nopeammin pois, on huomata, että lainapääoman osuus kokonaisvarallisuudesta alkaa pienentyä alusta asti, vaikka lainan kokonaismäärä ei muutu mihinkään. Kun asunnon arvo kasvaa ja samanaikaisesti osakesalkku paisuu kuin pullataikina, alkaa vakiona pysyvä velka olla vuosi vuodelta pienempi ja pienempi huolenaihe. Vaikka lyhentämättömyydellä säästettyjä rahoja ei käyttäisi sijoituksiin, vaan tuhlaisi, olisi lopussa tilanne sellainen, että lainan määrä olisi vain 54 % asunnon arvosta, kun se alussa oli 80 %.

Myös inflaation mukana kasvavat muut tulot (ansiotulot) tekevät sen, että velan merkitys pienenee ajan myötä. Jos esimerkiksi ansiotulot ovat alussa olleet 50 000 € eli velan pääoma oli 400 % vuosituloista, niin 20 vuoden jälkeen inflaation mukaisella (2 %) tulojen kehityksellä muuttumatonkin laina on enää 269 % vuosituloista (74 300 €). Ei varmasti ole vaikea ymmärtää, että on paljon helpompi maksaa pois laina, joka on 269 % tuloista, kuin sellainen, joka on 400 % tuloista.

Joku saattaa protestoida, ettei lyhentämättömyys käytännössä ole mahdollista, koska pankki vaatii asuntolainan lyhentämistä. Käytännössä lyhentämättömyyden voisi toteuttaa esimerkiksi niin, että kaksi ensimmäistä vuotta olisivat lyhennysvapaita (tämän pankit yleensä hyväksyvät), minkä jälkeen voisi nostaa sijoituslainaa aina lyhennystä vastaavan määrän käyttäen vapautuvaa vakuusarvoa sijoituslainan vakuutena. Muitakin vaihtoehtoja olisi, kuten esimerkiksi Nordnetin tai muun välittäjän tarjoama sijoituslaina osakeomistuksia vastaan. Lyhentämättömyydellä en näin ollen tarkoita, etteikö lainoja maksettaisi takaisin, vaan sitä, että ne korvataan aina uudella velalla. Olennaista on se, että omaa rahaa ei missään vaiheessa käytetä lainojen lyhentämiseen vaan tuottaviin sijoituksiin.

Tähän loppuun on vielä todettava varoituksen sana. En todellakaan tarkoita, että kaikkien tulisi heti lähteä velkarahalla sijoittamaan pörssiin, vaan asia pitää miettiä huomioiden oma kokonaistilanne. Jos on pienikin riski, että laskumarkkinassa voisi joutua realisoimaan sijoituksensa tai jopa asuntonsa lainojen maksamiseksi, ei tuolle tielle kannata lähteä. Jos kuitenkin talous on huomattavan ylijäämäinen ja käytössä on mahdollisesti muita vakuuksia tai varallisuutta, jotka estävät, ettei pakkorealisointeihin missään tilanteessa joudu, kannattaa vakavasti miettiä lyhentämättömyydenkin vaihtoehtoa.

Kannattaa myös huomioida se, että ainoat vaihtoehdot eivät ole lyhentää tai ei, vaan voi myös lyhentää vähemmän. Jos lyhennysvapaat on käyttämättä, voi ne käyttää nyt ja sijoittaa rahat. Lyhentämiseen voi palata lyhennysvapaiden jälkeen. Vanhan asuntolainan voi myös kilpailuttaa uusiksi ja ottaa sen pidemmällä maksuajalla, jolloin kuukausittainen määrä pienenee vapauttaen rahaa sijoituksia varten.

Kehotankin kyseenalaistamaan sen lainojen takaisinmaksua koskevan oletuksen, jonka yhteiskunta on päähämme yrittänyt takoa, ja miettimään juuri omat olosuhteesi huomioon ottaen, onko lainan takaisinmaksu varmasti se kaikista paras vaihtoehto.


PS. Korot jätin tässä tietoisesti huomioimatta, koska ne eivät mielestäni olennaisesti muuta tässä kirjoituksessa esittämääni pointtia.

PS2. Itse lyhennän tällä hetkellä lainojani, koska suoraan sanottuna niitä on hieman liikaa omaan makuuni. Lyhennysvapaat aion ottaa käyttöön, kun pörssit ovat selvästi nykyisiä arvostustasoja alempana.



sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Kuluraportti elokuu 2016

Elokuussa elämisen kuluja oli 1281 € ja lisäksi oli työn kuluja 399 €. Ruokaan meni järkyttävän paljon rahaa. Kun normaalina tasona pidän noin 400-450 € tasoa, niin elokuussa ruokaan meni yli 660 €, josta ravintoloihin meni n. 400 €. Ruokakauppaan kannoin tavanomaisen määrän rahaa, mutta niiden päälle tuli taas ylettömästi nautittua pöytään kannettusta ruoasta.

Yksi syy tuolle isolle ravintolakulujen määrälle on siinä, että tein elokuun aikana pari reissua, joiden aikana tuli syötyä vähän paremmin. Esimerkiksi yhdellä reissulla vaimoni maksoi bensat ja minä maksoin ruoat yhdessä astetta tai paria paremmassa/kalliimmassa ravintolassa. Nuo matkat eivät kuitenkaan selitä lähellekään koko ylitystä, vaan suurin syypää on siinä, että Kotipizza ja Subway ovat vaan niin helppoja ratkaisuja töiden tai treenien jälkeen.

Elokuussa vuosittaisia kuluja oli vakuutukset n. 260 € ja yksi jäsenmaksu n. 50 €. Muuten kuluissa ei ollut mitään erikoista.

Vaikka olen ajatellut, että n. 1200 €/kk on tällä hetkellä tavoitetasoni kuukausittaisille menoille, olen silti ihan tyytyväinen elokuun kuluihin ja muutenkin vuoden 2016 kulutasoon, vaikka en tuota tavoitetasoa olekaan tavoittanut. Ruokaan on mennyt liikaa, mutta on minulla siihen varaa, joten en jaksa stressata asiaa. Enemmänkin ruokaa pitäisi miettiä ruokavalion kuin rahan takia. Muilta osin mielestäni kulutasoni on kunnossa, joten tuo yksi alisuoriutumisen kohta sallittakoon. Ruoka (ja vapaus ruoanlaitosta) on kuitenkin yksi niitä asioita, joista erityisesti nautin elämässä.




perjantai 2. syyskuuta 2016

Säästöjen tilannekatsaus elokuu 2016

Elokuussa säästöön jäi 1559 € eli aika lailla sen, mitä vuodelle 2016 asettamani tavoitteen (17 000 €) saavuttaminen vaatii joka kuukausi loppuvuoden ajan. Kokonaisuudessaan säästöön olen tänä vuonna saanut 10 839 €, joten tavoitteeseeni on enää reilut 6000 € matkaa.

Elokuun aikana menin myös ohi koko vuoden 2015 säästömäärän, joka oli tasan 10 500 €. Tästä lähtien siis kaikki säästöön laitettu on parannusta viime vuoden lukuihin. Toisaalta silloin olin pari kuukautta ilman töitä ja siten myös tuloja (karenssi, koska irtisanouduin itse), joten on ihan ymmärrettävää, että tänä vuonna lukemat ovat selvästi paremmat.

Loppuvuotta katsoessani ainakin syyskuusta pitäisi tulla hyvä säästökuukausi, minkä pitäisi helpottaa tavoitteeni saavuttamista. Lisäksi minulle pitäisi tulla varsin reippaat veronpalautukset, mutta en uskalla luottaa niihin ennen kuin saan lopullisen verotuspäätöksen kouraani. Parhaimmillaan veronpalautukset voivat viedä säästösummani yli 20 000 euroon, mutta palataan siihen sitten aikanaan. Ilman veronpalautuksiakin tämä vuosi näyttää varsin hyvältä.