torstai 31. heinäkuuta 2014

Säästöjen tilannekatsaus heinäkuu 2014

Heinäkuun aikana sijoituksia tuli nettona tehtyä 1504 eurolla. Sanon nettona, koska myin heinäkuun lopulla korkorahastoni pois, mitkä luonnollisesti vähensivät säästömäärääni. Nämä rahat laitoin lähes kokonaan suoriin osakesijoituksiin. Tämän päivän reippaan laskun perusteella tein siirron liian aikaisin (eilen), mutta eihän näitä voi etukäteen tietää.



Syitä korkorahastosta luopumiseen oli monia. Ensinnäkin kyseinen rahasto tuotti minulle noin puolessa vuodessa lähes neljä prosenttia, mikä on enemmän kuin odotin koko vuodelta. Vaikuttaa siltä, että korkosijoituksissa yliarvostus on vähintään yhtä kovaa kuin osakkeissa (riskipreemiot ovat liian pieniä), joten en pitänyt korkorahastoakaan kovin houkuttelevana sijoituksena. Toki korkotuotteissa yliarvostuksen purkautuminen ei johda yhtä nopeaan laskuun kuin osakkeissa, mutta silti.

Toinen syy oli siinä, että kolme seuraamistani yhtiöistä oli ns. "ostohinnoissa", joten tiesin voivani luopua korkosijoituksesta ja löytää vapautuville rahoille sopivan kodin nopeasti.

Kolmas syy oli siinä, etten koe enää tarvitsevani "hätävararahaa" ostoja varten. Salkkuni alkaa nimittäin olla sen kokoinen, ettei muutaman tonnin laina tekisi siitä erityisen riskistä. En tosin ole aikeissa ottaa lainoja ihan lähiaikoina, eikä minulla edes ole vielä lainoitussopimusta Nordnetin kanssa. Lainoitussopimuksen tehtyäni tarkoituksenani on ottaa lainaa vain kunnon laskun jälkeen (toivottavasti maltan mieleni), minkä lisäksi saatan esimerkiksi muutamaa päivää ennen palkkaa tehdä ostokseni lainarahalla tietäen, että voin maksaa lainan kokonaan pois palkan tullessa. Näin minun ei tarvitse hukata ostopaikkoja huonosti ajoittuvan palkkapäivän johdosta.



Kokonaisuudessaan olen saanut säästöön 12 725 euroa. On mahdollista, että saan vuoden 2014 tavoitteeni täyteen syyskuun aikana. Tiukille se tosin menee, koska minulla on seuraavan parin kuukauden aikana näillä näkymin n. 500 euron edestä ylimääräisiä laskuja. Tiedän, että halutessani saisin 15 000 euron summan täyteen syyskuussa, mutta en aio vetää pankkitiliäni liian tyhjäksi ihan vain saadakseni mielivaltaisen rajan täyteen mielivaltaisena ajankohtana. Joku järki sitä pitää olla tavoitteidenkin kanssa. Alla ovat vielä perinteiset kuviot tämän vuoden ja viiden vuoden tavoitteideni toteutumista.

 



 

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Puhelinostoksilla

Löysin itseni puhelinostoksilta. En ollut hankkimassa puhelinta itselleni, vaan vaimoni tarvitsi uuden puhelimen hajonneen tilalle. On se hullua kuinka ihminen voi hankkia itselleen useiden satojen eurojen puhelimen ilman euroakaan rahaa. Ei ihmekään, jos ihmisillä on rahaongelmia. Köyhin ja velkaisinkin ihminen voi vaan kävellä liikkeeseen ja kävellä sieltä ulos lähes tuhannen euron puhelimen kanssa maksamatta siitä lanttiakaan (ennen ensimmäistä puhelinlaskua).

Vaimoni ei onneksi ostanut puhelinta kalliimmasta päästä vaan kohtuullisemmin hinnoitellun älypuhelimen, joka sekin tosin maksoi satoja euroja. Samalla mukaan tarttui uusi kiinteähintainen liittymä, joka yhdessä uuden puhelimen kanssa tarkoitti, että joka kuukausi vaimolleni tulee lähes 50 euron lasku. Osasyynä summan suurudelle on se, että vaimoni valitsi tarjottua 36 kuukautta lyhemmän takaisinmaksuajan puhelimelle. Joka tapauksessa tuollainen 50 euron kiinteä kulu on aikamoista myrkkyä henkilökohtaiselle taloudelle. Varsinkin, kun monella noita kertyy yksi puhelimesta, toinen televisiosta, kolmas tietokoneesta, neljäs sohvasta jne jne.

Ei ihmekään, että monella rahat eivät tunnu riittävän laskujen jälkeen, kun nuo laskut on luotu elämällä yli varojen ostamalla kalliita tavaroita osamaksulla.

Ostosreissun aikana vaimoni katsoi kalliimpaa (uudempaa) versiota puhelimesta ja päästi suustaan "Eihän tuo olisi kuin alle kympin kuussa kalliimpi". En tiedä kuinka tosissaan hän sen sanoi, mutta helpostihan tuollaiseen ajattelutapaan nojautuu, kun haluaa jotain kallista ja haluaa löytää perustelun, miksi sen voi ostaa. 800 euroa voi tuntua paljolta ja sitä voi olla vaikea perustella itselleen, mutta 20 euroa kuussa ei enää olekaan niin suuri summa. Sain onneksi vaimoni ymmärtämään, että kyse ei ole "vain alle kympistä kuussa" vaan sadoista euroista, jotka voisi käyttää paljon järkevämminkin. Olisihan meillä toki ollut varaa siihen kalliimpaankin, mutta kyse ei ole siitä. Tuhlailu ylihintaisiin tuotteisiin ei ole järkevää, vaikka siihen varaa olisikin.


perjantai 25. heinäkuuta 2014

Kotimaanmatkailua

Tuli tuossa edellisenä viikonloppuna käytyä pieni kotimaanmatka, minkä johdosta kirjoittamisestakin tuli pidettyä hieman taukoa. Lisäksi kirjoittamishaluja on vähentänyt se, että työasiat ovat pyörineet mielessä, joten sijoittamisasioille ei ole jäänyt yhtä paljon aikaa. Tällä kertaa kyse on kuitenkin ihan positiivisesta asiasta, sillä nyt työasioiden miettiminen ei ole merkki liiasta stressistä, vaan siitä, että nykyinen työ on mielenkiintoista.

...Mutta takaisin aiheeseen. Käytiin tuossa tosiaan vaimoni kanssa parin päivän "lomareissu", jonka aikana yövyttiin hotellissa, syötiin ravintolassa sekä käytiin ostoksilla ja elokuvissa. Jälleen kerran minulla oli siis paikka havainnoida ja miettiä suhtautumistani kuluttamiseen.

Kuten aiemmilla reissuilla, tälläkin kertaa minulla iski päälle se, että en haluaisi tuhlailla, mutta en myöskään halua olla "se tyyppi", joka koko ajan vain pihistelee, eikä suostu tekemään mitään, koska kaikki maksaa. Näin ollen vaimoni tehdessä ehdotuksia, en vastustellut, vaikka koko ajan pääni sisällä laskin, paljonko rahaa on jo mennyt ja paljonko tulee vielä menemään. Vastustelemattomuuden takia matka tulee helposti maksamaan enemmän kuin haluaisin ja mahdollisesti jopa enemmän kuin olisi tarpeen. Ehkäpä vaimoni ei katsoisikaan niin pahalla, jos pihistelisin ihan vähän enemmän.

Joka tapauksessa matka oli oikein hauska, eikä rahaakaan loppujen lopuksi tällä kertaa mennyt erityisen paljon. Hintaa viikonlopulle tuli n. 200-300 euroa, mihin sisältyvät myös tekemäni ostokset. Nämä ostokset olivat vielä sellaisia, jotka minun oli oikeastaan pakko ostaa (työvaatteita).

Vaikka matka oli hauska, eikä hintakaan ollut paha, niin silti olen sitä mieltä, että olisin mieluummin pitänyt ne rahat. Tulin matkan aikana siihen tulokseen, että en maksa siitä, että pääsen matkalle, vaan maksan siitä, että saan pidettyä vaimoni onnellisena. Siitä voin ihan hyvällä mielellä maksaa. Viikonlopun kotimaanmatka ei ole minulle 200 euron arvoinen, mutta vaimoni onnellisuus on.

Yleensähän meillä on ratkaistu vaimoni matkustushalut sillä tavalla, että hän lähtee reissuun siskonsa tai kaverinsa kanssa ja minä saan jäädä kotiin laskemaan rahojani. Tällä tavalla molemmat ovat tyytyväisiä, eikä aiheesta aiheudu turhia riitoja. Välillä minun täytyy kuitenkin "uhrautua" itsekin kotiseinien ulkopuolelle. Ihan hyvä asia sekin. Mukavia matkojahan nuo ovat olleet ja onhan minulla niihin varaa, vaikka kuluttaminen onkin minulle vastenmielistä.


tiistai 15. heinäkuuta 2014

Raha, paino ja uskollisuus - Löytyykö näiden väliltä yhteys? (+bonus)

Olen viime päivinä mietiskellyt, mahtavatko säästäväiset ihmiset olla myös muita laihempia ja uskollisempia. Ajatuksen taustalla on se, että kaikissa näissä asioissa joudutaan vertaamaan toisiinsa pitkän tähtäimen hyötyjä ja lyhyen tähtäimen iloja. Syödäkö herkullista kakkua, vai pysyäkö laihana? Käydäkö vieraissa, vai pysyäkö onnellisessa (ja onnellisena) parisuhteessa? Säästääkö rahaa, vai tuhlatako kaiken, minkä sattuu saamaan?

Voisi kuvitella, että ihmiset, jotka ymmärtävät pitkän tähtäimen hyödyt yhdellä elämän osa-alueella, näkevät pitkän tähtäimen ylivertaisuuden myös muilla osa-alueilla. Vastaavasti, jos on ongelmia kontrolloida impulssejaan yhden asian suhteen, niin miksi impulssien hillintä olisi helpompaa jonkun toisen asian suhteen?

Yritin nopeasti googletella asiaa koskevia tutkimustuloksia, mutten löytänyt mitään. Jos joku tuntee asiaa tai osaa paremmin paikantaa tutkimustuloksia, niin mielellään kuulisin, mihin tutkijat ovat päätyneet.

...

Lyhyen kirjoituksen johdosta voin tähän perään vähän poiketa otsikossa ilmoitetusta aiheestakin. Yllä olevien kirjoitusten kaltaiset tekstit saavat nimittäin ihmiset usein ajattelemaan: "Tuntemani henkilö X on säästäväinen, mutta hän on lihava, joten väite yhteydestä ei voi pitää paikkansa" tai "Minä olen säästäväinen, minkä lisäksi olen normaalipainoinen ja uskollinen, joten väite on totta". Kyseistä ajattelutapaa voidaan mielestäni sanoa argumenttivirheeksi nimeltä hätäinen yleistys. Yksittäistapausten perusteella ei voida eikä tule tehdä johtopäätöksiä esitetyn yhteyden suhteen. Jotta voitaisiin tietää, onko yhteys todella olemassa, täytyisi tutkia riittävän suurta ihmisjoukkoa.

Vaikka yhteyden todettaisiin tieteellisin metodein olevan olemassa, niin silti joukossa olisi ihmisiä, jotka rikkovat havaittua "sääntöä". Voihan olla, että jonkun henkilön säästäväisyys ei perustu lainkaan pitkäjänteisyyden suosimiseen, vaan on seurausta jostakin muusta asiasta (esimerkiksi kasvatuksesta). Samoin esimerkiksi painoon voi vaikuttaa moni erilainen fyysinen ja psyykkinen seikka, jotka estävät pitkäjänteisen painonhallinnan.

Yksittäiset sääntöä vastaan puhuvat tapaukset eivät siis todista, että yhteyttä ei ole olemassa, mutta toisaalta monikaan säännön vahvistava yksittäistapaus ei myöskään vahvista yhteyden olemassaoloa. Vasta, kun asiasta on tehty tieteen kriteerit täyttävä/täyttäviä tutkimuksia, on syytä uskoa, että yhteys on olemassa.


perjantai 11. heinäkuuta 2014

Tilannepäivitys - säästötavoite, asuntosijoittaminen ja uusi paljastus

Uuden työn aloittaminen on johtanut muutoksiin tilanteessani ja suunnitelmissani, joten on aika kertoa näistä muutoksista vähän tarkemmin, jotta te lukijatkin pysytte ajan tasalla.


Ensinnäkin haaveet säästötavoitteen nostamisesta 20 000 euroon olen saanut unohtaa ihan vain siitä syystä, että uudessa työpaikassani on tapana maksaa palkat jälkikäteen, joten en saakaan heinäkuulta tuplapalkkaa niin kuin olin ajatellut. Olen siis kyllä ansainnut heinäkuussa kahden kuukauden palkan, mutta se ei paljoa lohduta, kun heinäkuun palkan saan vasta elokuussa ja vastaavasti joulukuun palkan saan vasta tammikuussa.

Jos olisin saanut heinäkuun palkan heinäkuussa, se olisi tarkoittanut parin tuhannen euron edestä ylimääräistä rahaa, jonka olisin voinut sijoittaa täysimääräisenä, koska kuukauden kulut olisivat jo tulleet katetuksi edellisestä työpaikasta saamastani rahasta. Nyt näin ei käy, joten 20 000 euron tavoite olisi auttamattomasti liian kaukana.

Tällä hetkellä pidän todennäköisenä, että 2014 lopussa säästössä on noin 17 500 euroa, mutta en vaivaudu nostamaan virallista tavoitettani, koska en koe, että saisin nostosta juurikaan hyötyä tai lisämotivaatiota. Tulen joka tapauksessa säästämään niin paljon kuin vain pystyn.


Toinen uuden työn aiheuttama muutos on siinä, että ajatus sijoitusasunnon ostamisesta taitaa mennä jäihin. Minulla ei ole nyt kesälomaa ollenkaan, joten minulla ei ole niin paljoa aikaa asuntosijoitusprojektille kuin ajattelin. Lisäksi vaimoni on meidän molempien lisääntyneiden tulojen takia alkanut haaveilla isommasta asunnosta, jonka rahoittamista sijoitusasunnon ostaminen saattaisi vaikeuttaa turhan paljon. Itse viihtyisin nykyisessä asunnossamme vielä vähintään vuoden, mutta en voi päättää asiasta yksin. Kaipa siitä avio-onnestakin joutuu jotain maksamaan.

Toiveenani on, että voisimme vaimoni kanssa uuden asunnon omistus- ja lainaosuuksia määritellessä ottaa huomioon, että minä haluaisin pihistellä ja vaimoni on se, joka kaipaa isompaa asuntoa. Näin muutto isompaan asuntoon ei täysin pilaisi säästösuunnitelmiani ja vaimonikin saisi, mitä haluaa. Joka tapauksessa uuden asunnon vaatima omarahoitusosuus pilannee asuntosijoitushaaveet ainakin hetkeksi. Sijoitusvarallisuuden käyttäminen vakuutena voisi tosin pelastaa tilanteen, joten täysin mahdotonta sijoitusasunnon ostaminen ei ole.


Kolmas tilannemuutos on oikeastaan tapahtunut jo jonkin aikaa sitten, mutten aikaisemmin osannut päättää, kerronko asiasta vai en. Nyt päädyin sitten avoimuuden kannalle. Kerroin aikaisemmin siitä, kuinka harkitsin taloyhtiöni remonttilainan poismaksamista. Sen jälkeen en muistaakseni ole puhunut asiasta. Syy tähän on siinä, että maksoin lainan pois vanhemmiltani saamani lahjan avulla.

Vanhempani päättivät täysin yllättäen ja pyytämättä antaa minulle rahaa, "koska heillä sattui olemaan ylimääräistä". Vanhempani eivät ole mitenkään erityisen varakkaita, vaan ihan perus keskituloisia työssäkävijöitä (joille on toki järkevän rahankäytön takia kertynyt hieman varallisuuttakin). Hekin ovat tottuneet elämään ihan tavallista elämää, joten ylimääräiselle rahalle he eivät keksineet parempaakaan käyttöä kuin antaa lapsilleen. Tämä ei siis ole mitenkään tavallista perheessäni, vaan nyt vain sattui historiallinen tapahtuma sopivaan aikaan.

Syy siihen, miksi en aikaisemmin kertonut asiasta, on siinä, että asia ei koske pelkästään minua vaan myös vanhempiani. Kaikki eivät halua, että heidän raha-asioistaan puhutaan netissä, eikä henkilöllisyyteni (ja siten heidänkään henkilöllisyytensä) pysyminen salassa ole millään tavalla taattu. Tulin nyt kuitenkin siihen tulokseen, että kyse ei ole niin suuresta asiasta, että sitä tarvitsisi salailla, joten päädyin kertomaan asiasta.

Käytin siis saamani rahan remonttilainan maksuun, mutta en tietenkään ottanut tätä summaa huomioon säästömääriäni laskiessani. Poistin vaan lainan kaikista laskelmistani. Lainan poismaksun jälkeen minulle jäi lahjasta vielä noin 600-700 euroa yli. Tämän sijoitin ja summa on myös mukana säästöseurannassani. Tavallaanhan tuo vääristää laskelmia, koska en ole itse ansainnut tuota rahaa ja kyse on täysin satunnaisesta erästä. Haluan periaatteessa seurata vain sitä osaa säästöistä, jotka olen itse omalla toiminnallani ansainnut. Pidän summaa kuitenkin sen verran pienenä, ettei vääristymä ole etenkään pitkässä juoksussa liian paha. Kukin voi halutessaan vähentää vaikka tuon 700 euroa ilmoittamistani säästöluvuista.


Tässä olivat merkittävimmät muutokset suunnitelmissani ja tilanteessani. Uudessa työssäni olen viihtynyt erittäin hyvin ja työpaikan vaihto vaikuttaa olleen täysin oikea päätös.


keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Mihin käytän rahani?

Puoli vuotta alkaa olla sellainen aika, että on mahdollista järkevästi katsoa kulujani ja miettiä, mihin se raha oikein menee. Lyhempänä aikana kuukausittaiset vaihtelut ovat liian suuria, eivätkä tulokset siten anna välttämättä oikeaa kuvaa rahankäytöstäni.

Alla olevassa kuviossa ovat käyttökohteittain listattuna kunkin kuluryhmän prosenttiosuudet kokonaiskuluistani. Oikeasti tarkastelen kulujani tätä tarkemmalla jaottelulla, mutta yhdistelin tätä kirjoitusta varten joitakin eriä, jotta piirakan viipaleet eivät mene liian pieniksi.


Alla ovat vielä taulukoituna keskimääräiset kuukausittaiset kuluni kuluryhmittäin (tammi-kesäkuu 2014).
 
Ruoka ja marketit 447
Asuminen 206
Kulkeminen 70
Sähkö, vesi, netti, puhelin 76
Vaatteet 38
Leffat 19
Vuosittaiset 50
Satunnaiset 90
995

Kuten kuviosta ja taulukosta näkee, ruokaan (ja muihin marketeista tehtäviin ostoksiin) menee selkeästi suurin osa kuluistani. Jos siis haluaisin vähentää kulujani, tässä olisi se kohde, josta säästöt pitäisi tehdä. Luulen, että voisin halutessani hyvinkin vähentää ainakin pari sataa euroa ruokakuluistani. Etenkin, jos esimerkiksi työttömyyden takia olisi pakko karsia kuluja, niin ruokakuluista olisi jopa helppo säästää. Nyt en töiden takia ole juurikaan jaksanut kokkailla, mikä näkyy kustannusten suuruudessa. Se vaan on niin paljon helpompaa hakea se ruoka jostain muualta kuin raataa itse hellan edessä, joten tällä hetkellä olen valmis siitä ilosta maksamaan.

Asuinkulujani katsoessa kannattaa muistaa, että en laske lainan lyhennyksiä kuluksi seurannassani (toisin kuin moni muu). Kyse on "taskusta toiseen" -erästä, joka pitää pystyä rahoittamaan, mutta joka ei ole kulu. Jos minulla olisi rahavirtojen kanssa tiukkaa, voisi olla järkevää seurata lyhennyksiä tarkemmin, mutta tällä hetkellä kassavirtani (lyhennysten jälkeen) ovat reippaasti positiiviset, joten minulla ole mitään syytä murehtia lyhennysten suuruutta tai seurata niitä tarkemmin. (Jos jotakuta asia sattuu erityisesti kiinnostamaan, niin lyhennysten lisääminen kuluihini lisäisi asuinkustannuksiani noin 200 euroa.)


lauantai 5. heinäkuuta 2014

Sivuja päivitetty

Lisäsin blogiini muutaman välilehden helpottamaan keskeisten lukujen seuraamista. Omilta välilehdiltään löytyvät nyt säästösummat, kulut ja tuotot. Pyrin pitämään nuo sivut aika minimalistisina ja lukuja avataan jatkossakin tarkemmin blogiteksteissä.

torstai 3. heinäkuuta 2014

Kuluraportti kesäkuu 2014

Kesäkuun kulut olivat kokonaisuudessaan aikalailla odotetun suuruiset. Kokonaisuudessaan rahaa meni 937 euroa. Sähköntoimittajan vaihto aiheutti sen, että kesäkuun aikana tuli maksettavaksi tuplasti enemmän sähkökuluja kuin tavallisesti (vaikutus n. 40 €). Tulevista maksuistahan tuo on pois, joten se ei ole aitoa kulujen lisäystä. Varsinaista tuhlailuksi luokiteltavissa olevaa kulutusta (pari elokuvissa käyntiä ja pari ravintolaruokailua) oli n. 60-70 €. Ihan hyväksyttävissä oleva määrä.

Jatkossa odotan etenkin ruokailukulujeni laskevan. Uuden työpaikan myötä minun ei "tarvitse" enää tilata suurella summalla lounasseteleitä kuukausittain, vaan uudessa työssäni saan ruokailtua selvästi edullisemmin. Lisäksi minulla on lähes 200 euron edestä käyttämättömiä (mutta maksettuja) lounasseteleitä jäljellä. Näin ollen lähikuukausina ruokailukustannukseni tulevat näyttämään pienemmiltä kuin ne oikeasti ovat ja vastaavasti alkuvuoden ruokailukulut olen ilmoittanut suurempina kuin ne oikeasti olivat.

Alla olevasta kuviosta näkee jälleen kulujeni kehityksen. Nouseva trendi johtuu siis pääasiassa siitä, ettei vuoden 2013 puoli ole vertailukelpoinen vuoden 2014 kanssa. Siivoan jossain välissä pois tuon 2013 puolen, mutta nyt, kun dataa on vielä niin lyhyeltä ajalta, annan sen vielä näkyä tuossa mukana.



Kesäkuun aikana lisäsin seurantaani uuden luvun. Jatkossa katson myös säännöllisesti viimeisten 12 kuukauden kokonaiskuluja. Siinäkin vuoden 2013 vertailukelvottomuus vähän häiritsee, mutta ajan myötä ongelman vaikutus vähenee ja katoaa. Viimeisen 12 kuukauden kulut on mielestäni tärkeä luku, koska siinä tulevat huomioiduksi myös vuosittaiset ja satunnaiset kulut, joita yksittäisten kuukausien kulujen seurannassa ei välttämättä muista ottaa huomioon.

Viimeisen 12 kk kulut
Toukokuu 10 931 € (911 €/kk)
Kesäkuu 11 272 € (939 €/kk)


tiistai 1. heinäkuuta 2014

Ensimmäinen tuottoraportti (Q2 2014)

Luvatusti raportoin nyt kesäkuun päätyttyä ensimmäistä kertaa tuotoistani. Puolen vuoden sijoittamisen jälkeen aikaa on edelleenkin kulunut aivan liian vähän, jotta voitaisiin realistisesti tehdä johtopäätöksiä taidoistani poimia osakkeita/rakentaa salkkua. Tästä huolimatta kerron nyt tuotoistani, koska tiedän niiden olevan asia, joka ihmisiä kiinnostaa.

Salkkunihan koostuu Seligsonin rahastoista ja Nordnetin kautta tekemistäni osakesijoituksista. Nordnet näyttää kätevästi salkun tuottokäyrän ja sallii vertailuindeksien lisäämisen, joten otin sieltä kuvakaappauksen kuvaamaan osakesalkkuni tuottoja. Kesäkuun ensimmäisen viikon loppuun tuotot näyttivät vielä oikein hyvältä, mutta sen jälkeinen reipas alamäki on tuonut salkkuni tuoton lähelle vertailuindeksejä. Pitää kuitenkin olla tyytyväinen, että ainakaan en ole hävinnyt indekseille, vaikka etumatka onkin suurelta osin kadonnut.


Seligsonin salkun tuotosta minulla ei ole omaa tuottokuvaajaa, vaan olen pitänyt seurantaa koko salkkuni (Nordnet + Seligson) tuotoista suhteessa vertailuindeksiin (S&P 500 Total Return Index). Alla on kuvaaja koko salkkuni suoriutumisesta. Maaliskuun 6. päivä asti salkussa oli pelkkiä Seligsonin rahastoja, joista iso osuus oli korkorahastoja. Alettuani sijoittaa suoraan osakkeisiin, alkoi pitkähkö nousujakso, jonka päättymistä seurannut lasku vei minut taas vertailuindeksin alapuolelle. Ihan ok suoriutuminen koko salkullakin, vaikka lopun lasku tietysti harmittaa. Kuvion tuotot ovat aikapainotettuja TWR-tuottoja.


Euroissa tuottoja on kesäkuun loppuun mennessä tullut n. 570 €. Parhaimmillaan salkku oli lähes tuhat euroa plussalla.

En ole vielä päättänyt, millä tavalla jatkossa raportoin tuotoistani. Varmaankin kuukausittaista raportointia pitäisi harrastaa, mutta millä tasolla toteutan raportoinnin? Asia jää harkintaan.