Talouskatsaus Q3 2021

Q3 aikana elämän peruskulut olivat aika matalalla, mutta vuotuisten ja satunnaisten kulujen takia lopulliset kulut eivät enää olleetkaan niin alhaiset. Ensinnäkin Q3:lle osui valtaosa vakuutusmaksuistani. Koko vuoden koti- ja tapaturmavakuutukset tulivat maksuun heinäkuussa, joiden lisäksi autovakuutuksen puolivuotiserä piti maksaa syyskuussa. Näiden päälle tuli vielä vuosittainen autovero sekä toinen erä kiinteistöverosta, jolloin yhteensä rahaa näihin kaikkiin paloi yli 1000  € eli noin yhden kuukauden kulujen verran.

Syyskuu alkoi kulujen puolesta näyttää aika hyvältä, kun alkukuukausi meni sairastellessa, jolloin rahaa ei päässyt käyttämään, ja vaimoni muutenkin kävi enemmän kaupassa, kun yleensä meidän perheen ostokset ovat olleet isolta osin minun harteillani. Kuun lopussa kuitenkin auto alkoi vihoittelemaan (käynnistymisvaikeuksia yms) ja jouduin viemään sen korjaamolle. Siellä piti joku anturi vaihtaa, minkä lisäksi vaihdatin jo iäkkään akun. Loppusummaksi tuli vähän päälle 400 €, mikä pilasi syyskuun kulutason.

Kokonaisuutena rahaa meni heinäkuussa 1624,42 €, elokuussa 833,58 € ja syyskuussa 1160,18 €.

Kassavirtatuloja puolestaan oli heinäkuussa 787,49 €, elokuussa 629,73 € ja syyskuussa 733,97 €. Jokainen kuukausi päätyi siis "tappiolle", mikä onkin ymmärrettävää, kun osinkotuloista niin iso osa kohdistuu ensimmäiselle vuosipuoliskolle. Q3:n "tappiot" veivät kuitenkin kumulatiivisen vuosituloksenkin tappiolle (-346,39 €).

Loppuvuodenkaan aikana ei kevään kaltaisia suuria osinkotuloja pitäisi olla, joten vuosi melko varmasti päätyy tappiolle myös. Tämänhetkinen ennuste näyttäisi hieman alle tuhannen euron tappiota kassavirtatulojen ja elinkulujen erotukseksi. Tämä erotus pitäisi siis pystyä kattamaan sijoitusten arvonnousulla, mikä toteutuukin näillä näkymin monikymmenkertaisesti. Ellei sitten Kiina, jenkkien velkakattosekoilu tai joku muu tekijä sitten oikeasti laukaise kunnon romahdusta vielä tälle vuodelle. Tosin vaikka tällainen romahdus toteutuisikin, ei sillä ole suuremmin väliä, koska arvonnousun tarvitsee kattaa kassavirtavaje vain pitkällä tähtäimellä, ei joka vuosi. Toisaalta samalla ensi vuoden kassavirtatulojen lisäyksenkin pitäisi näillä näkymin olla suurempi kuin mikä on tämän vuoden vajaus. Eli kokonaisuutena ihan hyvältä näyttää. Ei työelämään paluu houkuta tai tunnu tarpeelliselta.

Talouskatsaus Q2 2021

Kulujen puolesta huhti-kesäkuu menivät aika perustasolla. Poikkeuksellisia juttuja olivat lähinnä urheiluvälineiden osto toukokuussa n. 230 €:lla ja verikokeissa käynti (uteliaisuuttani) kesäkuussa 179 €:lla. Urheiluvälinepuolella toisaalta rahaa tuli takaisinkin päin, koska tavarantoimittaja ei vielä kesäkuun alkuunkaan mennessä saanut toimitettua maaliskuussa tilaamiani välineitä, joten peruin tilauksen ja sain siitä rahat takaisin. Kuluseurannoissani oikaisin kyseisen kulun (n. 620 €) pois maaliskuun luvuista.

Kokonaiskuluni olivat huhtikuussa 1071,62 €, toukokuussa 1053,41 € ja kesäkuussa 904,49 €. Ensimmäisen vuosipuoliskon kokonaiskulut olivat hieman yli 5900 €. Alle tonnin kuussa tahtia siis mennään, vaikka tullut tosiaan noita urheiluvälineitä ja tarpeettomia lääketieteellisiä testejä hankittua.

Seuraan myös jatkuvasti viimeisen 12 kk rullaavia kuluja (josta kuvaaja alhaalla) ja on mielenkiintoista huomata, että viime vuoden heinäkuun kulut olivat jopa 2790 € (sängyn oston johdosta), joten ensi kuussa pitäisi kuvaajaan tulla merkittävä. Pitäisihän tällä kertaa koko Q3:n aikana mennä yhteensä rahaa suurin piirtein sen verran kuin viime vuonna meni pelkästään heinäkuussa.

Kassavirtatuloja (verojen jälkeen) tuli huhtikuussa 1274,78 €, toukokuussa 2293,38 € ja kesäkuussa 898,45 €. Yhteensä ensimmäiseltä vuosipuoliskolta kassavirtatuloja tuli 7061,42 €. Niinpä tulojen ja menojen erotus on mukavasti yli 1100 € plussalla ensimmäiseltä vuosipuoliskolta. Ikävä kyllä tämä antaa vähän liian positiivisen kuvan taloustilaisuudestani, koska toisen vuosipuoliskon osinkotulot tulevat luonnollisesti olemaan huomattavasti pienemmät kuin ensimmäisen. 

Toisaalta pelkkien kassavirtatulojen ja menojen vertailu antaa liian negatiivisen kuvan taloudestani, koska ovathan tämän vuoden ensimmäiset kuusi kuukautta tarjonneet kymmeniä tuhansia arvonnousua. Nettovarallisuuteni nousi 1.1.-30.6. välillä n. 28 000 € siitä huolimatta, että elän sijoituksillani. Ja ainoa, mistä on täytynyt luopua, on ollut matkailu, ja sekin ollut enemmänkin koronan kuin säästeliäisyyden vika.

Suhtautumiseni velkaani on muuttumassa

Takana on nyt pari vuotta työn jälkeistä elämää, minkä aikana olen lähinnä elänyt sijoitusteni tuotoilla. Tähän asti asenteeni velkaan on ollut se, että minun pitäisi saada ehkä noin 100 000 € lisää velkarahaa sijoitettavaksi, jotta saisin sijoitusvarallisuuteni riittävän suureksi kattaakseni elinkustannusteni lisäksi myös lainojen lyhennykset.

Viime aikoina olen kuitenkin alkanut heräämään siihen, että olen saattanut tehnyt laskelmani liian pessimistisillä oletuksilla. Laskelmani ovat enemmänkin perustuneet "ihan vähintään tämän verran pitäisi tulla"-ajatteluun kuin realistisiin oletuksiin sijoitusten tuotoista. Nyt kun takana on pari vuotta, joiden aikana olen rikastunut kymmeniä tuhansia lisää, heräsin tarkistamaan oletuksia.

Uusien laskelmieni mukaan realistisempi tuotto-odotus onkin jopa 25-40 t€ vuodessa (bruttona), mikä alalaidankin kohdalla riittää kattamaan sekä nykyiset elinkustannukseni että lainanlyhennykseni. Niinpä en enää koe tarvitsevani lisää tuottoja, joten en myöskään lisää lainaa.

Tämän heräämisen lisäksi pörssit tuntuvat olevan vähän liian korkealla tasolla. Markkinoilla tuntuu olevan todella paljon porukkaa, joilla ei ole mitään käsitystä sijoittamisesta, mutta jotka ovat innolla rynnänneet ostamaan esim. "meemiosakkeita". Viime aikoina kurssit tuntuvat nousevan vahvasti päivästä toiseen ja olen tämän vuoden aikana (4 kk) saanut pörssistä arvonnousua sen verran kuin olin (pessimistisissä) laskelmissani olettanut saavani kolmelta vuodelta yhteensä. Sen takia jännittää se hetki, kun meemeilijät alkavat joukolla panikoida ja myydä omistuksiaan. Siksi sijoituseurojen lisääminen velkarahalla ei ole houkuttanut vaan enemmänkin olen miettinyt sitä, kuinka nopeasti voisin saada vanhoja lainoja maksettua pois.

Ikävä kyllä velan ylimääräisissä lyhennyksissä on vaan se huono puoli, että sitä rahaa ei saa helposti ja halvalla takaisin. Siksi houkuttavampi vaihtoehto on kasvattaa sotakassaa houkuttavampia arvostustasoja varten. Siinä puolestaan on se huono puoli, että ylimääräinen käteinen tulee turhankin helposti sijoitettua uudestaan sopivalta vaikuttavan tilaisuuden tullessa vastaan.

Lopputulos on joka tapauksessa se, että en aio tehdä ylimääräisiä lyhennyksiä, vaan kasvatan vain kassaa, mikäli pörssit jatkavat nykyisellä jyrkällä kasvukäyrällä. Kuukausittaisiin lainanlyhennyksiin puolestaan alan suhtautua positiivisemmin, koska ne auttavat tuomaan velkatasoani ja siten myös riskitasoani alaspäin. Harkitsen toki ylimääräisten lyhennysten mahdollisuutta uudestaan, mikäli korkotaso nousee merkittävästi nykyisestä.

Kun varallisuuteni tuottaa jo nykyisellään enemmän kuin tarvisin, ei varallisuuden kasvattaminen ole enää samanlainen prioriteetti kuin aikaisemmin. Näen tärkempänä saada tuotettua se nykyinen euromäärä pienemmällä riskillä eli vähäisemmällä velalla. Toisaalta velan pienentäminen ei pelkästään vähennä riskiä, vaan se vapauttaa myös vähitellen rahaa koroista ja aikanaan myös lyhennyksistä elinkustannuksiin käytettäväksi.

Laskeskelin, että voisi olla mahdollista saada lainat maksettua pois noin 15 vuodessa, mutta tämä ei todennäköisesti tule toteutumaan, koska lainoissamme on noin 23 vuotta takaisinmaksuaikaa jäljellä, enkä näe järkeä alkaa sitä takaisinmaksuaikaa lyhentämään. Mieluummin vaikka sitten ylimääräisiä lyhennyksiä isompina erinä, jos siltä tuntuu.

Tällaisia ajatuksia sitten tällä kertaa. Saa nähdä, miten ajatukset muuttuvat ajan myötä. Varsinkin pörssien arvostustasojen lasku voi helposti kääntää ajatukset takaisin ahneuden ja lisävelan suuntaan. Samoin velan määrän lasku "liian pieneksi" voi houkuttaa hankkimaan uutta velkaa uusia investointeja varten. Aika näyttää.

Talouskatsaus Q1 2021

Ei nyt ole ollut oikein motivaatiota kirjoitella blogia, joten päätin pidentää talouskatsausvälin kvartaaleittain tapahtuvaksi. Pysyypä blogi edes jollakin tasolla hengissä. Välillä on kyllä ajatuksia, joista  voisi kirjoitella, mutta en vaan saa aikaiseksi. Blogi kun ei ole minulle enää hirveän tärkeä. Lähinnä se on jonkunlainen päiväkirja tulevaisuutta varten.

Mutta itse talouslukuihin: Kuluihin rahaa meni tammikuussa 1345,25 €, helmikuussa 791,64 € ja maaliskuussa 1393,63 €. Tammikuun kuluja  nosti n. 440 € auton määräaikaishuolto (yksi ns. isoista huolloista) ja maaliskuussa päädyin oikeasti tuhlaamaan käyttämällä reilun 620 € urheiluvälineisiin. Tätä tuhlailua helpotti se, kun vakiintuneet kuluni vaikuttavat olevan jossain 800-900 € paikkeilla, joten minulla on "ylimääräistä", koska olen budjetoinut elinkuluni yli 1000 €/kk tasolle.

Tammi-maaliskuun keskimääräiset kulut olivat 1177 €, kun vuoden 2020 keskimääräiset kulut olivat 1189 €, joten jopa kalliin auton huollon ja ison luksusostoksen myötä olisin päätymässä viime vuotta alhaisemmille kulutasoille. Ja kun edessä on vielä kesä, jolloin talon lämmityskulut pienenevät merkittävästi, tämä vuosi näyttää kulujen osalta todella hyvältä. Parasta siinä on vielä se, etten koe jääväni mistään paitsi. Nykyiset elintavat vain nyt sattuvat olemaan halvemmat kuin ennen. Luksusostoksenkin päädyin ostamaan, kun sitä teki mieli. Life is good.

Kassavirtatuloni (verojen jälkeen) olivat tammikuussa 458,39 €, helmikuussa 430,45 € ja maaliskuussa 1705,99 €. Kokonaisuutena olin siis maaliskuun loppuun mennessä 935,69 € miinuksella. Tuo summa pitäisi siis pystyä kattamaan sijoitusten arvonnosulla pysyäkseni plussalla. Pörssien kurssinousut ovat onneksi olleet sen verran reippaat Q1 aikana, että tätä kirjoittaessani olen saanut paitsi vuodelle 2021 tarvitut arvonnousut, myös vuoden 2022 arvonnousut. Kunhan nyt vaan kurssit pysyisivätkin ylhäällä.

Sijoitukseni tosin pyrkivät perustumaan enemmänkin sijoituksista saamiini kassavirtoihin, joten kurssimuutoksilla ei lähtökohtaisesti pitäisi olla minulle suurta merkitystä, mutta markkinoiden tarjotessa ylihintaa jostakin omistamastani osakkeesta, pyrin kyllä käyttämään tilanteen hyväksi. Tällöin myyn kalliin pois ja ostan halpaa tilalle tai sitten nostan käteispainoa tulevia sijoitusmahdollisuuksia varten.

Talouskatsaus 2020

Venähtipä 2020 tilinpäätös pahasti. Syynä on oikeastaan se, että kirjoitan yleensä blogiini pöytäkoneelta ja pöytäkoneella ovat myös kaikki talousexcelini, enkä viime aikoina ole viettänyt juuri yhtään aikaa pöytäkoneen ääressä. Tietokoneen käyttö ei kyllä ole vähentynyt, mutta nykyään harrastan sitä pääasiassa sohvalta kannettavan kanssa.

Joulukuun kuluista riittänee maininta, että kokonaisuutena meni 847,44 €, josta joululahjojen osuus oli 100 € ja eläinlääkäriin meni n. 50 €. Muuten ei mitään merkittävää mainittavaa ollut.

Tulopuolella osingoista tuli mukavat 1037 €. Vuokratuottojen ja verojen jälkeen tulojen ja menojen erotus oli 167,79 € voiton puolella.

Kokonaisuutena vuoden 2020 kulut olivat 14 264,12 € ja kassavirtatulot laskennallisten verojen jälkeen olivat 11 432,12 €. Kassavirtatulot koostuivat 9284,47 € osinkotuloista, 4286,19 € nettovuokratuotoista ja 1165,28 € optioiden myyntituotoista. Näistä siis laskin pois vielä laskennalliset verot, jotka eivät tosin pidä paikkansa varsinkaan vuonna 2020, jonka aikana olleen koronadipin aikana realisoin tappioita verotukseen aika paljon (en ole laskenut tarkkaa summaa), mikä vähentää myös kassavirtatuottojen verorasitetta.

Koko vuosi jäi siis kassavirtatuottojen ja elinkulujen osalta 2832 € miinukselle. Vähintään tuon vajaa 3000 € pitäisi siis tulla arvonnousua noin 450 t€ (brutto)sijoitusvarallisuudelleni, jotta talouteni pysyy plussan puolella. Ei tuo 0,7 % ihan kohtuuttomalta odotukselta tunnu. 

Toki oikeasti tarvin tuota enemmän, jotta saan katettua myös lainanlyhennyksiäni (edes osan), jotta saan vähitellen velkaantuneisuusastettani alas, mikä puolestaan laskisi riskitasoani ja lisäisi todellista taloudellisen riippumattomuuden tasoani. 

Tällä hetkellähän olen mielestäni taloudellisesti riippumaton, koska voin elää sijoitusteni tuotoilla enkä koe tarvitsevani palkkatuloa elääkseni, mutta se riippumattomuus on kiinni kyvystäni ylläpitää nykyistä vivun tasoa suurin piirtein nykyisellä kustannuksella. Mikäli lainarahan saatavuus heikkenisi tai korkotaso nousisi merkittävästi, vaikuttaisi se huomattavasti talouteeni. En kuitenkaan näe tätä akuuttina riskinä, joten riittävää on, jos omaisuuteni lähivuosien tuotto auttaa vahvistamaan tasettani ja pienentämään pitkän tähtäimen riskitasoani ja rahoitusriippuvuuttani.

Yllä olevasta kuvasta näkee, kuinka elokuusta alkaen tuloni ja menoni ovat olleet mukavan tasapainossa. Tämä kehitys toivottavasti jatkuu jatkossakin. Alla olevista kuvista puolestaan näkee, että tasapaino on isolta osin vähentyneiden kulujen ansiota. Siitä puolestaan pitää kiittää koronaa, koska olen melko varma, että ilman pandemiaa en olisi opetellut tekemään ruokaa ja syömään kotona siinä määrin, että nykyinen kulutaso olisi mahdollinen. Ravintolaruokailu oli aikaisemmin vahva rutiini, josta olisi ollut vaikea luopua ilman riittävää motivaattoria, mutta nykyään sitä ei edes kaipaa.

Vuodelta 2021 odotan kasvavia osinkotuottoja, kasvavia vuokratuottoja ja pienempiä optioiden myyntituottoja sekä pienempiä elinkuluja. Pörssin suuntaa en ala ennustamaan.